Projektit – Sivu 7

17.7.2009

Lähdön tunnelmaa

Tänään se alkaa! Mukaan tulee valtavasti tavaraa, mukana on myös paljon käsitöitä. Saa nähdä, mitä tulee valmiiksi.
Ennen leiriä sain E:n alusmekon valmiiksi. Se on silkkiä, joka suojaa lapsen herkkää hipiää auringolta kaikista materiaaleista parhaiten. E on tudor-taapero, joten alusmekkoon tuli muhkeat hihat ja suloiset pienet mansetit.

Oma alusmekko on vielä kesken, mutta tulee toivottavasti leirin aikana valmiiksi. Projekti lähti käyntiin odotettua nopeammin, kun sain vanhasta alusmekosta piirrettyä täysin sopivan kaavan! Minulla on siis tapana tehdä yksinkertainen pellavainen alusmekko, joka on sopivan tiukka ja tukeva niin, ettei sen alla tarvitse käyttää rintaliivejä. Se on helppo ja mukava ratkaisu, mutta vaatii yleensä paljon enemmän sovittelua. Jos samanlainen kiinnostaa, Suvituulin ohjeet sellaisen tekemiseen löytyvät ohjeita-sivulta.

Viime aikoina olen perehtynyt alusvaatteisiin muutenkin, kun sain Tanskan tuomisina Middelaldercentretin pieniä vihkosia. Sain Camilla Luise Dahlin vihot vaatteiden metallikoristeista ja alusvaatteista ja yhden vihkosen keskiajan huumorista. Mainiota kesälukemista (tosin tanskaksi). Harmi ettei Middelaldercentretin verkkokauppa myy Tanskan ulkopuolelle niin, että sieltä saisi tilattua muita kiinnostavia julkaisuja.

Nyt leirille! Jee!

Ps. Neulakon spämmifiltteri oli näköjään napannut itseensä täysin asiallisiakin kommentteja. Osan sain palautettua, mutta pahoittelen jos kommenttisi on joutunut hukkaan enkä ole esim. vastannut siihen.
***

Ready to Go

I’m all packed and ready go! I have a ton of stuff with me. And naturally this includes quite a few projects as well.

I finished my goddaughter E’s underdress (see picture above). E is a tudor toddler, so her underdress has poofier arms than the underdresses I usually make for my 14th century self. It’s made out of silk, which should be the best material available to protect baby skin from sunlight.

My own underdress is still in the making, but progressing faster than expected. Using my old underdress as a model, I managed to cut out a perfectly fitting underdress/shirt. I cut my underdressses very snugly around the chest area, which gives great support, a good silhouette and makes wearing a bra completely unnecessary. (In the Ohjeita-page, there are instructions on how to make a dress like this, but they’re in finnish). Otherwise they’re very normal linen underdresses, with a few gores and sleeves. It’s a very comfy and practical solution, but requires quite a bit of fitting usually. But this time, I managed to skip it.

This week has been all about underdresses in other ways too, since I got fantastic little booklets from friends who visited Middelaldercentret in Denmark. Two of them are by Camilla Luise Dahl and cover underwear and bezants. One is on medieval humour. It’s all marvelously interesting stuff (and in Danish, which I can thankfully read). It’s a pity the Middelaldercentret webshop doesn’t send it’s merchandise outside Denmark. It would be great to read all the other booklets in the series too.

But now I’m off to camp! Yay!
Ps. Neulakko’s spam filter has been a bit overactive and I realized it had captured some non-spam comments too. I managed to recover some, but I’m very sorry if your comment has gone missing and I haven’t replied.

29.6.200930.6.2009

Johan oli markkinat

Turun keskiaikamarkkinoilla oli mahtavan kivaa. Sää suosi, löytyi paljon ostettavaa ja seura oli tietysti mitä parhainta. On vaikea sanoa, mitä viikonloppuna markkinoilla sitten oikein tein. Kaikenlaista, mutta niin että tuntui ettei mitään ehtinyt tehdä riittävästi. En tiedä tiedättekö sellaista tunnetta, sitä että koko ajan teki jotain, mutta kaikkea olisi halunnut tehdä vielä vähän enemmän. Hengailla ystävien kanssa, kierrellä kojuilla, tutustua uusiin ihmisiin, istua terassilla, tehdä käsitöitä.

Viikonloppuna tuli taas mieleen, miltä huvipuiston mikkihiiripuvussa työskentelevän arki on. Pääsin aika moniin valokuva-albumeihin ja poseerasin turistien kanssa. Se on jotenkin kovin hassua. Olen ehkä vähän harjaantumaton siinä, mitä tulee keskiaikavaatteissa julkisesti liikkumiseen. Unohdan asun erikoisuuden aika helposti, sillä minulle ne ovat tutut ja tavalliset vaatteet. Hätkähdän sitten sitä, miten ihmiset jäävät tuijottamaan, osoittelevat sormella, ottavat kuvia ja koppaavat kainaloon poseeraamaan. Sitten taas muistan, että sehän kuuluu asiaan.

Viikonlopun ehdoton vaate-elämys oli muuten se, kun hämmästytin kanssamatkustajiani IC2:ssa vaihtamalla mekon päälle junan vessassa. Se herätti jonkinmoista hämmennystä, mutta markkinoilla ei ollut vaatteidenvaihtopaikkaa!

Tässä sitten jotain kuvia: (valokuviakin muistin alkaa ottaa vasta aivan viime tingassa)

Tälläistä oli markkinahumu. Ihmisiä oli tosi paljon, välillä oli ahdasta!

Käsitöitä. Aloitin punaisen hupun ompelemisen. Teen sen Uuden Punaisen kankaanjämistä. Ehdin myös kirjoa hieman ja tutustua haarukkanyörin tekemiseen.

Meillä oli Väinölän väellä mahtavan hieno koju, jota Sahra (oik.) onnistuneesti emännöi. Kuvassa myös Gytha (vas.), joka enimmäkseen emännöi erittäin edustavalla Unikankareen kojulla. Unikankare tavoitti saletisti uusia keskiaikaharrastuksesta kiinnostuneita.

Ja olin siellä minäkin (ja tein käsitöitä). Ja Queniva.

Markkinoiden tärkeä osa ovat myös ostokset. Turun keskiaikamarkkinoilla on suomen keskiaikakesän paras ostostarjonta. Paikalla olevien puolalaisten käsityöläisten valikoimista löytyy kaikenlaista, laadukasta ja tarpeellista tavaraa. Tällä kertaa paikalla oli myös Matuls, jolta ostin telttani viime kesänä. Oli hauska nähdä valikoimaa livenä. Hyvää tavaraa ja mukavat myyjäherrat!

Tässä ostoksia: Hopeiset vyösolki ja vyön pää, ukon muotoinen vyöpidike, viininahka, stylus, hopeinen solki ja veitsi luisella kahvalla. (Yritän ajatella sitä, miten paljon säästin postimaksuissa)

Vyönahka löytyi entuudestaan valikoimista. Vyön soljessa on kissa.

Uudet patiinit yhdessä uusien kenkien kanssa. Yhdistelmä toimi hyvin, tosin patiinien kireydessä on pientä säätämistä.

Veitsi ja patiinit ovat Matulsilta, muut tavarat niiltä toisilta puolalaisilta. Peilejä ei ollut, mutta onneksi riittävän moni kävi sellaista kysymässä – luovuttivat ja lupasivat tehdä niitä ensi vuodeksi!

Mitä muuta sitten ensi vuodelta odotan niiden peilien lisäksi? Varmaankin lisää samanlaista ja ehkä useamman päivän reissua. Puolalaiset toverit toivoivat leiriä markkinoiden oheen, ettei heidän tarvisi yöpyä siellä yksin. Kieltämättä harrastajien telttaleiri sopisi kuin nenä päähän. Sehän on Visbyssäkin olennainen osa keskiaikaviikkoja. Leiri toisi lisää tunnelmaa ja tarjoaisi mahdollisuuden eri seurojen harrastajille hengata yhdessä. Tämä rajojen ylittäminen oli tänäkin vuonna mitä parasta ja sitä soisi olevan lisää. Siinä leiri olisi parempi kuin hyvä juttu.

***

What a Market at Turku

How to summarize the Turku medieval market? Well, I had a blast. Great friends, weather and good shopping. There was a lot of visitors at the market, our stall looked good and I seem to have ended up in loads of touristy pictures, being asked to pose witha a lot with people. (Now I know what it feels like for those people who work at amusement parks and dress up as a cartoon character in a furry suit.) I’m so comfortable in my medieval clothes that I forget I’m ”dressed up” and feel surprised by all the special attention I’m getting.

See pictures above: the market, my project basket, our stall with some lovely hostesses, me and friend.

Turku Medieval Market has some of the best medieval shopping there is in Finland, due to the visitors from Poland. This year, we also had a welcome visit from Matuls also from Poland, also known as the makers of my tent. They have good stuff and they are also very nice people. I hope they’ll come back next year too!
See pictures above: all the shopping I did (buckle and strap end, wine skin, belt hook, stylus, brooch, knife and pattens.)

Next year, I hope the market will provide more of the same. And I also wish that the idea our polish visitors had of a camp alongside market would become a reality. That would be an excellent addition and a chance to bring together all the finnish societies in this hobby. What a great opportunity to mingle!

12.6.200913.6.2009

Kirjonnan Tetris

Kirjonta sinänsä on todella koukuttavaa. Oli pisto mikä tahansa, aina ennen nukkumaanmenoa on pakko tehdä vielä yksi kiemura/rivi/kuvio tai muu vastaava.

Nyt olen kuitenkin opetellut koukuttavimman kirjontapiston tähän asti. Saksalainen laskettu työ (vapaahko käännös german vounted thread embroiderystä) on ihanaa. Se on kuin Tetris: pistot pyörivät mielessä ja silmissä hyvän tovin senkin jälkeen kun kehyksen on malttanut laskea käsistään.

Aluksi tuntui, että työ edistyy kovin hitaasti. Vauhti kuitenkin kiihtyy heti, kun pääsee kuviosta jyvälle ja työtapaan sisälle. Oman aikansa tämän pussukan valmistuminen kuitenkin ottaa, mikään nopea projekti se ei ole. Mutta työ kulkee näppärästi mukana ja on mitä mainioin kesäiltojen harraste. Sillä jos tässä työssä jos missä vaaditaan hyvää valaistusta.

Tässä alla pikkaisen sumea kuva oman työni alusta. Vaikka alkuperäiset ovat olleet silkkiä ja pellavaa, teen ainakin tämän ensimmäisen ohuella villalangalla. Säästelen kalliimpia silkkilankojani siihen asti kunnes olen tullut hieman taitavammaksi. Veera-villakanka sopii tähänkin hyvin. Monissa ohjeissa suositellaan myös DMC-kirjontalankaa, mutta omiin hyppysiini se tuntui liian modernilta vaihtoehdolta, vaikka olisikin saatavilla helposti, halvalla ja monissa väreissä. Onneksi villasta voi tehdä hyvän ensikappaleen.

Jos haluat aloittaa omasi, suosittelen malleja ja ohjeita tältä mainiolta sivustolta: A Stitch Out of Time

Lisäys: Lisää hienoja malleja täällä: Medieval Arts and Crafts
****

Tetris for Embroiderers

I find embroidery to be quite addicitive in general. There’s always one more line/row/pattern to finish before bedtime/leaving for work/having to put the frame down.

However, German counted thread embroidery may be the most addictive embroidery style I’ve ever encountered. It sticks to you like playing too much Tetris. Close your eyes and all you can see are the little stitches lining up and forming patterns. Almost spooky. Before this, I hadn’t really been very keen on counted styles of embroidery. But now I’m having great fun!

In the picture you can see the beginning of my embroidery, which will eventually be an embroidered pouch. There’s still quite a bit to do, but I seem to be going faster as I get more familiar with the pattern.

My embroidery is done in a very fine wool thread, since I wanted to save my precious silk thread for a time when I have more experience. Many embroidery sites recommend using DMC embroidery floss (cheap, easily available and similar to silk), but it just seemed too modern of a choice for my taste. And the Veera thread seems to work just fine, although the preserved originals are all done in silk and linen thread.

And here’s a great starting point with instructions and patterns for those of you who want to start a project of their own: A Stitch Out of TimeÂ

Edit: More fine patterns available here: Medieval Arts and Crafts

8.6.20098.6.2009

Ihmisiä suviyössä

Tapahtumantäyteinen kesäkausi on alkanut, vaikka sää on ollut ajoittain jäätävää. Viikonlopun tapahtumassa oli mahdollisuus koeajaa vermeensä ja varmistaa että kaikki on käyttökelpoista kesää varten.

Oli ihanaa päästä pitkästä aikaa tapahtumaan ja nähdä taas kaikki kivat tyypit! Suviöissä ruoka oli ainutlaatuisen hyvää ja tunnelma niin mainio, ettei jäätävä kesäsääkään päässyt sen pahemmin hyydyttämään. Markkinoiden tarjonnasta löytyi uusi kippo ja komeat sakset. Kiitos kaikille järjestäjille!

Uusi hihaton päällysmekko oli ensi kertaa käytössä. Se on jo nyt oikein kiva, vaikka siitä puuttuu koristelu. Teen vielä kapeaa, yksiväristä lautanauhaa kaula- ja hiha-aukkojen ympärille.

Mekko edestä

Mekko sivulta. Kämmenen vieressä näkyy rypytys. (Ja naamassa karseet ilmeet) Unohdin lettini kotiin joten tällä kertaa tuli huntua käytettyä hieman eri tavalla. Mukava se on näinkin!

Pidän tässä mekossa monesta asiasta.

Kangas on aivan ihanaa: sen timanttikuvio tekee pinnasta elävän ja saan tiettyjä kiksejä siitä, että sen värit ovat lampaan omia värejä. Lankoja ei siis ole värjätty. Se on pehmeää ja sitä on ollut aivan mainiota ommella. Kuvio piilottaa armeliaasti sen tosiasian, että mekkoa tehdessä on koottu kaavat luovasti kappaleista.

Hiha-aukot ovat massiiviset, mutta kauniit. Mekko tuntuu toimivan. Se pysyy hyvin paikoillaan kahden neulan ja yhden pienen soljen avulla. Olkapäät eivät lipsu. (Tämä on ollut aiemmissa näissä helvetinikkunamekoissani ongelmana)

Kaavan lainasta on kiittäminen Sahraa. Se muokkaantui käsittelyssäni hieman, mutta mielestäni mekon perustoimivuus tulee juuri tästä alkuperäisestä kaavasta.

Haasteellisinta projektissa oli pieni kangasmäärä. Ihana timanttivilla oli melko kallista, joten otin sitä vain 2 metriä, vaikka Sahra neuvoi kahta ja puolta. Käytin kankaan todella tarkasti. Eniten huoletti tulisiko helmasta riittävän leveä, sillä mikään ei ole ahdasta päällysmekonhelmaa ärsyttävämpää.

Mekossa on kiilat ainoastaan sivussa. Osan kiiloista jouduin vielä palastelemaan kasaan pienemmistä palasista. Lopulta ne muistuttivat kärjetöntä kolmiota. Kärjettömän kolmion muotoisia kiiloja on keskiaikaisissa vaatteissa, usein juuri kädentien alla. Ja kiiloja koottiin palasista ja kankaan kanssa pihisteltiin keskiajallakin, joten sinänsä olin varmoilla vesillä järkeilyni kanssa. Helvetinikkunamekkoa askarrellessa ei nimittäin oikeastaan ole mitään kovin varmaa kaavatietoa johon tukea. Jonkinlaista apua sain espanjalaisista kuninkaallisten hautavaatteista, vaikka ne ovatkin suosikkivuosisataani vanhempia. Lisäksi ajattelin Turussa tehtyä rekonstruktiota joka pohjaa turkulaisiin löytöihin (tutkimus siitä kai paraikaa työn alla) ja Tanskan Middelaldercentretissä kuvaamaani mekkoa.

Koska pyrin kokoonrääppimilläni kiiloilla maksimoimaan helman, mekosta tuli lanteilta hieman liian iso. Ratkaisin ongelman ja paransin mekon istuvuutta laskostamalla kiilan yläosan kädentien alaosasta. Se toimi mainiosti. Mekon istuvuus parani huomattavasti ja koko homma näyttääkin paremmalle. Laskostusta on mekoissa käytetty, mallin laskoksiin otin norjalaisesta Uvdalin löydöstä, jossa tosin koko mekon etu- ja takakappaleet on laskostettu.

****

Summer Nights in a New Dress

The summer season has opened! And what better way to kick it off than wear a brand new dress? I wore my new surcot, which is nearly finished – it onlye lacks the tablet woven bands I’m currently weaving.

(See pictures above, never mind the stupid faces I managed to pull once again when having my picture taken.)

I’m really rather happy with the surcot. The diamond twill fabric is lovely, especially since the colors are the natural colors of the wool – i.e. the fabric hasn’t been dyed. It fits well and stays put very nicely, which isn’t always the case with sideless surcots.

I started working with a pattern from my friend Sahra, modifying it a bit to adjust to the amount of fabric I had. My sources of inspiration were the Burgos surcoats (although they are spanish and older), a dress I saw at Middelaldercentret as well as a reconstruction of a dress based on textiles in Turku (publication forthcoming).

The biggest challenge was making the dress with just 2 metres of fabric. I had to be quite creative and create gores out of small scraps of cloth. Luckily the pattern in the fabric hides all those seams really well.

Because of the fabric challenges and the fact that I tried to make as full a ”skirt” as possible, the dress was a bit big at the hips. I solved this problem by pleating the tops of the gores. Pleating was a known and used tailoring technique, so using it seems justified. The pleats are made like as the pleats on the Uvdal gown.

18.5.200918.5.2009

Lautanauhaa urpoille

Myönnän: minulla on traumaattinen suhde kahteen käsityötekniikkaan. Olen kärsinyt neulomisesta ja lautanauhan tekemisestä. Molempien kohdalla riipii se, etten ole oppinut niitä kunnolla, kauheasta yrittämisestä huolimatta.

Viime viikolla päätin kohdata lautanauhakammoni. Olen yrittänyt väännellä kasaan useita nauhoja, mutta jostain syystä lopputuloksena on aina ollut solmuisa myökky. Olen istunut moneen otteeseen opiskelemassa lautanauhan perusteita ja teoriapuolen loimien vetämisineen osaisin vaikka unissani. Kompastuskivenä on kuitenkin aina ollut se itse tekeminen, vaikka juuri siinä ei pitäisi mitään vaikeaa ollakaan. Tuloksena on aina sotkuista lankaa, solmuja ja lautojen runnomista.

Vaikeissa asioissa tärkeitä ovat hyvät välineet. Niitä minulla onneksi on. Otin esiin vanhat puiset laudat, joissa on merkattu kulmat väreillä. (Se kuulostaa vähän Suzuki-viulunsoitolle, mutta auttaa ainakin minua.) Niissä oli sopivasti kiinni vanha kymmenen laudan loimi ja pätkä perinteistä Elinan solmunauhaa. Eniten tekemistä helpottivat Severin tekemät lautanauhapuut. Niiden avulla loimi pysyi tasaisen kireänä ja työn saattoi välillä laskea käsistään. Lautanauhapuut ovat ihanat.

En asettanut tavoitteitani turhan korkealle. En yrittänyt loihtia kasaan brokadia, vaan tarkoituksena oli lähinnä saada litteää ja solmutonta nauhaa. Halusin saada tatsin nauhan tekemiseen, katsella, ihmetellä ja ymmärtää sitä, miten nauha syntyy.

Tsemppasin itseäni äidiltä perityllä vuoden 1955 Tyttöjen askartelukirjalla. Sen askartelut sisältävät kaiken nukenvaatteista lautanauhan kautta nahkatöihin ja huonekalujen rakentamiseen. (Sen kirjan ottaisin mukaan autiolle saarelle ja askartelisin itselleni omakotitalon luonnon raaka-aineista.) Lapsille tarkoitetut ohjeet ovat ihanan selkeitä kaltaiselleni lautanauhan apukoululaiselle. Päälle katsoin vielä Youtubesta pari lautanauhavideota.

Ja sitten laudat hyppysiin.

Alku oli hankalaa, mutta yllättäen nauha alkoi syntyä sellaisena kuin pitikin! Se oli litteää ja ajoittain esimerkillisen tasaista. Lanka ei ole katkennut tai solmuuntunut kertaakaan. Olen jopa pyöritellyt lautoja eri suuntiin ja kikkaillut erilaisten kuvioiden kanssa. Luulisin että menestyksen salaisuus oli lautanauhapuissa ja maltillisissa tavoitteissa.

Aika mahtavaa! Olen voittanut itseni ja saanut toisen käsityötraumoistani kuitattua. Tässä pari kuvallista todistetta.

Lautanauhapuut

Lopputulos: ylempänä uusi tuotos, alla perinteistä solmunauhaa.

***

Tablet Weaving for Dummies
Altough I’m quite crafty, I’ve had trouble with tablet weaving (I also cannot knit, but that’s another matter). I’ve studied the basics of tablet weaving on several occasions and in theory I know how to do it. However the actual weaving part just hasn’t seemed to work. My weaving has been knotted and unsightly. (See picture above)

Last week I decided to face my fears and have yet another go at tablet weaving. This time I used a loom and my trusty old tablets with colors on the corners. I consulted tablet weaving videos on youtube as well as a 1950’s crafts book for girls (which has instructions for making absolutely anything).

And presto! I managed to reach my goals (which I intentionally set quite reasonably). The resulting band is almost neat, not knotted and has a flat, band-like existence. Yay! I’ve conquered my traumas and I definately see myself making more tablet woven bands in the future. They come in handy with several kinds of projects.

ps. My english-speaking readers may enjoy the new page on Neulakko in English, which is inteded to help you navigate the site. (See link in the header bar)

10.5.200910.5.2009

Smokattu essu

Essu oli mukava parin päivän väliprojekti. Essu syntyi metristä 90 senttiä leveää Ikea-pellavaa. Aherruksen tulos ei pääse aivan oikeuksiinsa maripaidan kanssa, mutta essusta tuli kyllä aika kiva.

Kuvasin essun valmistumisen vaihe vaiheelta, joten jonkinlaista ohjetta essun tekemiseen on odotettavissa. Essussa käyttämääni hunajakennosmokkaamiseen löytyy verkosta monia hyviä ohjeita, esimerkiksi tämä.

Hankalinta essun tekemisessä on kankaan menekin arvioiminen. Ensiyritelmästä tuli täysi fiasko, kun essu kutistui liian syvien vekkien takia yhdeksänsenttiseksi suiruksi. Uudella arvioinnilla onnistui paremmin.

Essun esikuvana ovat nämä englantilaisesta Luttrell Psalterista löytyvät essut. Niiden valmistustavasta ei ole varmuutta, mutta ne on saatettu tehdä smokkaamalla. Smokkaus on keskiajalla tunnettu työtapa ja antaa suhteellisen samankaltaisen lopputuloksen. Se mahdollistaa leveämmänkin essukankaan keräämisen vyötärölle. Käsikirjoituksen essuissa on mahdollisesti vielä tehty kirjontaa värillisellä langalla, kuten toisen kuvan essun yläreunan kuvioista voi päätellä.

Â
***

A Smocked Apron

Making a smocked apron took about two days, a bit of honeycomb smocking and about one meter of linen (90 cm wide, from Ikea). It was a fun little project, taking a break from working on the finishing touches on my surcot. The apron may look a bit odd with modern clothing, but I’m quite happy with how it turned out.

The biggest challenge in smocking is calculating how much fabric is required. My first try was a bit disastrous, the apron shrunk to 9 cm due to a miscalculation.

The apron is based on the aprons in Lutrell Psalter. Looking at the pictures, smocking seems a pretty plausible theory on how these aprons were made. The shapes on the second apron look like the smocking has been worked with a coloured thread, creating sorts of embroidery on top of the pleats. Something similar probably needs to be tried out with the next apron.

3.5.20093.5.2009

Se on se paniikin tunne ja se tulee joka kevät

Kauko Röyhkä laulaa keväisin iskevästä paniikin tunteesta. Kaukon paniikki ei tosin liity tarpeeseen askarrella keskiaikaisia käsityöprojekteja. Minun paniikkini liittyy. Ja se alkaa olla taas käsin kosketeltavaa.

Kesä on pullollaan erilaisia rientoja, joihin pitää saada kaikkea uutta valmista. Osa välttämättömiä juttuja, osa sellaisia että ne vaan haluaa saada tehdyksi. Ehkä sitä on jotain patoutunutta tarvettakin tapahtumaköyhän kevään jälkeen.
Tällä hetkellä mielessä polttelevat päällimmäisenä uuden päällysmekon valmistuminen, sitten lineas vestes-sektorilla uuden pellavapaidan/alusmekon ja essun tekeminen. Ja mielessä on älyttömästi muitakin ideoita, liittyen lähinnä päähineisiin.

Tässä tilanne lineas vestes-sektorilla. Vaatii vielä pientä laittoa.

Pellava on nyt kutistettu ja pian silitettykin.

Mekko alkaa olla aika valmis. Enää kaula-aukko, kädenteiden huolittelu ja mahdolliset koristelut ja lopulliset tuunaukset. Mekko on tehty vain kahdesta metristä kangasta. Sen koostaminen oli aikamoista palapeliä, mutta ilokseni sain loihdittua luovalla ajattelulla riittävästi helmaa. Yksinkertaisesta mallistaan huolimatta nämä ns. helvetinikkunamekot ovat mielestäni aika vaikeita. Niiden on istuttava harteista ja lanteista pysyäkseen päällä, mutta kinnata ei saa. Kiitos Sahralle kaavan lähettämisestä! Siitä oli hyvä lähteä liikkeelle.

Tällä hetkellä mekko on lanteilta vähän löysä, mutta sen varalle on suunnitelma. Mustavalkoinen villa on ollut kiitollista työstää. Sen kuvioihin katoavat pistot ja saumat. Olisin halunnut ottaa kuvan helmasta, jonka huolittelin lempitavallani, mutta nyt on tyydyttävä sanalliseen kuvaukseen. Käänsin helman luotospistoilla ja sen jälkeen niittasin sen vielä littanaksi kahdella rivillä etupistoja. Tekniikkaa on hyödynnetty Grönlannista löytyneissä vaatteissa. Näin monta kertaa ompelemalla helmasta tulee siisti, litteä ja napakka.

Kädenteiden huolittelun sain tallennettua kuvaan. Ajattelin tässä kokeilla kädenteihin samaa tekniikkaa, jota Lontoossa on käytetty kaula-aukkojen huolittelussa. Olen ommellut kapean silkkisen nauhan käännetyn sauman päälle. Juju on siinä, että nauha estää vinoon leikattua kaula-aukkoa/kädentietä joustamasta ja venymästä käytössä.
****

There’s a Certain Panicky Feeling I Get in the Springtime

Spring means it’s time to start developing a bit of a panic about all the things that still need to be finished before the summer season and it’s abundance of events.

On the top of my list are finishing my new surcoat and making a new linen apron and a shirt/underdress.

On the lineas vestes front, my progress can be seen in the first picture. The apron and dress still require a little assembly. This far, the linen is washed and ironed. Gasp!

The surcoat is almost finished. The progress can be seen in the second picture. The armhole edges still need to be finished, as well as the neckline. After that, a little final fitting and perhaps some bezants. This style of overdress seems simple, but I find it rather tricky. The trick is in making the dress fit at the shoulders and hips, to make it stay put. With this one, I got a rather easy start since Sahra drafted me a pattern from her own dress, which fits me perfectly.

The challenging part was piecing together the rest of the pattern with just two metres of fabric. The fabric has been lovely to work with. The pattern in the fabric makes the few extra seams in the gores all but disappear.
The third picture explains the white ribbon in the second picture. I have reinforced the armholes with a narrow silk ribbon, like a neckline that has been excavated in London. The ribbon is an excellent way of making sure the curved neckline/armhole, which has been cut sort of on the bias will not stretch. This works wonders on necklines, so I decided to try it out on these armholes.

13.3.200914.3.2009

Kalaa, kävijöitä ja muita mukavia asioita

Kävin Paratiisin murusten Sanna-Marin kanssa kuuntelemassa Hannele Klemettilän luentoa meren antimista keskiajan keittiössä. Luento oli aika lyhyt, eikä sinänsä tarjonnut kovinkaan paljoa uutta jos oli lukenut Klemettilän mainion opuksen keskiajan keittiöstä (Sen 2.painos on juuri ilmestynyt) tai muita hyviä keskiajan keittiötä käsitteleviä kirjoja.

Omissa ruuanlaittokokeiluissani olen käyttänyt aika paljon myös tätä keittokirjaa.Â Selkeitä ohjeita, mutta vieraita mittayksiköitä. Siinä on myös hyvät viitteet alkuperäisiin resepteihin, Klemettilän kirjassa saa hetken pähkiä, jos haluaa selvittää mikä resepti on mistäkin kotoisin.

Luennosta tarttui päähän pieniä anekdootteja, kuten se että paastopäiviä oli vuodessa noin 140 ja että suolakalassa saattoi olla kolmannes suolaa. Suolakalaa ei tietenkään syöty sellaisenaan suoloineen päivineen, vaan käsiteltynä. Yksi keskiaikaruokamyytti josta haluaisin eroon on: ”Keskiajalla ihmiset söi törkeen suolasta ruokaa ja siksi joi hirveesti olutta ja oli koko ajan kännissä.”

Kiinnostavin mieleen jäänyt ajatus oli huomion kiinnittäminen suuriin yhtäläisyyksiin eri maissa säilyneiden reseptikirjojen tarjonnassa. Klemettilä painotti sitä että myös ruuanlaitossa vaikutteet kulkivat niin, että yhtäläisyyksiä on hämmästyttävän paljon. Eli uskaltaa siis ajatella, että kirjojen reseptien kaltaista ruokaa olisi syöty paremmissa piireissä esim. Ruotsissa.

Tällä viikolla Neulakossa on ollut suurensuuri kävijäryntäys, kun Neulakkoa kehuttiin Medieval Silkworkissa. Kehut noin mainiossa blogissa ovat hienoja. On ollut kiva bongata kommenteista uusia lukijoita ja uusia blogeja. Olen ollut ihan hymynaamana. Jatkan englanninkielisten tiivistelmien tarjoamista. Innoissani tuunasin ulkoasuakin omalla naamallani ja pienellä blurbilla.

Käsityörintamalla mustavalkoisesta villasta on kovaa vauhtia tulossa hihaton päällysmekko. Kangas on leikattu. Kaksi metriä riitti pienellä pyörittelyllä. Palaset on nyt yhdistelty. Seuraavana ohjelmassa saumojen kääntelyä ja mekon sovittelua. Olen suunnitellut mekkoon kaikenlaisia pieniä yksityiskohtia – saa nähdä mikä näistä suunnitelmista toteutuu.

###

Of Fish, Visitors and Other Nice things
This week I went to see Hannele Klemettilä give a lecture on the use of fish in medieval food. The lecture was short, yet interesting.

Most things were already familiar, but I did manage to pick up a few interesting tidbits, like there being about 140 fasting days each year. Klemettilä has recently published a nice book on medieval cuisine (in Finnish). The most interesting thing was how she pointed out the almost astonishing similarity of recipes in actual medieval cookbooks from different countries. She claims that culinary influence travelled far in the middle ages.

Meanwhile, Neulakko has experienced a great surge of foreign visitors due to Isis’ mention of Neulakko in (the fabulous) Medieval Silkwork. (that blog actually was one of my big inspirations to start this site.) I’ve been all smiles about this and the nice comments people have left. I’ve found new interesting blogs via these comments, which is also great.Â I’m definately sticking to writing the summaries now.

On the project front the black and white surcot is progressing. I’ve cut the pieces and sewn the dress together. Now it’s time to fell the seams, do a little fitting and start fiddling with some interesting details I’ve been planning. We’ll see how they turn out.

8.3.20098.3.2009

Essuja

Jokin aika sitten Neulakossa oli puhetta ns. kolmioessuista. Eli sellaisista kokoessuista, joiden yläosa ei kiinnity modernin essun tapaan niskan taakse sidottavalla lenkillä, vaan se kiinnitetään soljella eteen.

Tämän essun todellinen yleisyys keskiajalla ja erityisesti naisilla on puhututtanut elävöittäjiä. Aivan perustellusti, sillä näitä essuja ei kovin usein kuvissa näy. Tähän mennessä olen löytänyt sen vain ammattimiesten, kuten seppien, teurastajien yms. yltä.

Essumalli on kuitenkin ollut elävöittäjien keskuudessa suosittu. Siihen vaikuttavat varmaankin mm. Historiska Världarin sivujen asukokonaisuus, johon essu kuuluu sekä essun esiintyminen Hurusom man sig klädde-kirjassa. (Puhumattakaan siitä että tuollainen essu on periaatteessa hyvin näppärä ja helppo pukea huntujen kanssa.) Olen etsinyt jälkimmäisessä esiintyneen essun viivapiirroksen alkupeäräistä vaikka mistä. Nyt olen vihdoinkin bongannut sen, kiitos Historiska Världarin keskustelujen. Se on tässä!

Ja sen tietojen pitäisi ainakin olla nämä: Woman by the Hearth, Guillaume de Lorris and Jean de Meun, Le roman de la Rose Ms.1126, f.115, France, 14th century, BibliothÃƒÂ¨que Sainte-Genevieve, Paris.

Mutta ei yksi kuva vielä kesää tee. Kuva nimittäin saattaa esittää luonnon ruumiillistumaa, ts. Luontoäitiä eikä ketä tahansa naista. Lisäksi kuvan ’hella’ voidaan nähdä myös sepän pajana, jolloin kuva esittäisi naista sellaisissa miesten hommissa, joissa tuo esiliina on tavallinen.

Omalla kevään projektilistallani on edelleen tällainen puoliessu. Tämä esiliinamalli on naisilla selkeästi yleisin. Sen yläosan kuviot on mahdollisesti tehty smokkaamalla. Smokkailin ensimmäiseen versioon vähän turhan syvät vekit, joten se meni liian pieneksi. Seuraavalla kerralla olen maltillisempi.

###

A wee english summary:
A while ago we discussed the historical accuracy of these aprons (see picture) on women. They seem to be popular among re-enactors due to appearing in some well-used sources. However, it’s possible that these aprons were mostly worn by men, in professions such as butchers and smiths. Now I finally found the picture we had been looking for on the lovely Historiska Världar-forum. This picture appears as a line drawing in Hurusom man sig klädde by Else Marie Gutarp, which was the only (poor) source I’ve had of women wearing these aprons so far. One picture doesn’t still make the case, though. The picture probably portrays Nature at her smithy, which makes it an allegorical woman in a man’s profession. So instead of this kind of apron, I’m making a smocked Luttrell Psalter-type apron for next summer.

22.2.200930.6.2009

Mistä alkaa?

Kutkuttava tilanne. Käsityöhommia, ideoita ja tarpeita on nyt kaikkea yllin kyllin. Ongelma lienee, mistä aloittaa.

Naturtuchen kankaat saapuivat perjantaina varsin yllättävällä tavalla. Kotona ei odottanut paketinsaapumisilmoitus postista vaan oli laskun näköinen kirje Matkahuollolta. Postin sijasta paketti oli noudettavissa Siwasta – joka ei edes ollut lähin Siwa. Asun aivan Valintatalon vieressä. Miksiköhän paketti ei tullut sen noutopisteeseen? Näistä huolimattta paketin toimittaminen lähikauppaan on kyllä mainio juttu. Kauppa on useimmilla postia lähempänä.

Kankaat ovat kauniita:

Tilasin timanttivillaa, jonka yksi ihanuus on, ettei sitä ole värjätty ollenkaan. Luonnonvalkoinen ja lähes musta tummanruskea ovat villan alkuperäisiä värejä. Kude on upea ja kangas mainion pehmeää. Siinä on hyvä tuntuma. Siitä on tulossa päällysmekko Sahran häämekon kaavalla, mukaillen myös yhtä museoissa näytillä ollutta mekkoa, jonka sanotaan perustuvan Turun löytöihin.
Harmaa villa on tiivistä, pehmeää ja paksuhkoa. Ajatuksena oli tehdä siitä melko yksinkertainen mutta lämmin mekko kevätleiriä varten. Nyt tosin vaikuttaa siltä, etten lähdekään toukokuussa SkÃ¥neen, joten tämän mekon kanssa ei tule niin kiire.

Kirjontatyö etenee ilahduttavaa vauhtia. Luostaripisto on mainio tapa tehdä kirjontaa. Sen kanssa on mahdollista tehdä aika tarkkaa jälkeä, kunhan käytössä on riittävän ohutta villalankaa. Työ etenee mukavan nopeasti, kuten kuvasta näkyy:

Racairen hyvä ohje luostaripiston tekemiseen (ja samalla tietoa säilyneistä luostaripistolla kirjotuista seinävaatteista) löytyy täältä.

Tämän vuoden käsityötoivelistalta löytyy siis tähän asti ainakin:

hihaton päällysmekko timanttivillasta
luostaripistokirjontatyö, josta tullee valmiina pussi (Tällä pistolla tehtyjä pussukoita ei tosin ole ainakaan säilynyt jälkipolville, mutten viitsinyt tehdä heti alkajaisiksi seinävaatetta. Pakko aloittaa jostakin.)
nahkainen lusikkatuppi
lyhyt huppu Lontoon mallin mukaan
erinäisiä röyhelöhuntukokeiluja ja mahdollisesti uusi röyhelöhuntu
lämmin ja simppeli mekko harmaasta villasta

Lisäksi pitäisi jaksaa tehdä niitä perinteisiä:

alusmekkoja (ainakin yksi)
pari uutta leukaliinaa

###

I’ve just received my fabric from Naturtuche. It’s all very lovely. I’m especially keen to start on the black and white diamond twill. I think it’s neat that the fabric isn’t dyed, but the colors are natural colors of the sheep that produced the wool.

My first ever project in klosterstitch is going nicely (as you can see in the progress picture above).

I have a lot of things on my list of things I will make in the coming months. It’s almost difficult to pick what I want to start working on first!

This is my list:

a sleeveless surcoat made of the b/w twill
embroidered pouch made with klosterstitch (as far as I know there are no surviving examples of klosterstitch embroidery on pouches, but I wanted to get started with a slighltly smaller project than a wallhanging)
a spoon case made of leather
a little London hood
several experiments with frilled veils and possibly a new frilled veil (headress frames, hairpieces included)
a simple, yet warm dress made of hte new grey wool

and some boring items:

an underdress (at least one)
a few new wimples