Kauko Röyhkä laulaa keväisin iskevästä paniikin tunteesta. Kaukon paniikki ei tosin liity tarpeeseen askarrella keskiaikaisia käsityöprojekteja. Minun paniikkini liittyy. Ja se alkaa olla taas käsin kosketeltavaa.
Kesä on pullollaan erilaisia rientoja, joihin pitää saada kaikkea uutta valmista. Osa välttämättömiä juttuja, osa sellaisia että ne vaan haluaa saada tehdyksi. Ehkä sitä on jotain patoutunutta tarvettakin tapahtumaköyhän kevään jälkeen.
Tällä hetkellä mielessä polttelevat päällimmäisenä uuden päällysmekon valmistuminen, sitten lineas vestes-sektorilla uuden pellavapaidan/alusmekon ja essun tekeminen. Ja mielessä on älyttömästi muitakin ideoita, liittyen lähinnä päähineisiin.
Tässä tilanne lineas vestes-sektorilla. Vaatii vielä pientä laittoa.
Pellava on nyt kutistettu ja pian silitettykin.
Mekko alkaa olla aika valmis. Enää kaula-aukko, kädenteiden huolittelu ja mahdolliset koristelut ja lopulliset tuunaukset. Mekko on tehty vain kahdesta metristä kangasta. Sen koostaminen oli aikamoista palapeliä, mutta ilokseni sain loihdittua luovalla ajattelulla riittävästi helmaa. Yksinkertaisesta mallistaan huolimatta nämä ns. helvetinikkunamekot ovat mielestäni aika vaikeita. Niiden on istuttava harteista ja lanteista pysyäkseen päällä, mutta kinnata ei saa. Kiitos Sahralle kaavan lähettämisestä! Siitä oli hyvä lähteä liikkeelle.
Tällä hetkellä mekko on lanteilta vähän löysä, mutta sen varalle on suunnitelma. Mustavalkoinen villa on ollut kiitollista työstää. Sen kuvioihin katoavat pistot ja saumat. Olisin halunnut ottaa kuvan helmasta, jonka huolittelin lempitavallani, mutta nyt on tyydyttävä sanalliseen kuvaukseen. Käänsin helman luotospistoilla ja sen jälkeen niittasin sen vielä littanaksi kahdella rivillä etupistoja. Tekniikkaa on hyödynnetty Grönlannista löytyneissä vaatteissa. Näin monta kertaa ompelemalla helmasta tulee siisti, litteä ja napakka.
Kädenteiden huolittelun sain tallennettua kuvaan. Ajattelin tässä kokeilla kädenteihin samaa tekniikkaa, jota Lontoossa on käytetty kaula-aukkojen huolittelussa. Olen ommellut kapean silkkisen nauhan käännetyn sauman päälle. Juju on siinä, että nauha estää vinoon leikattua kaula-aukkoa/kädentietä joustamasta ja venymästä käytössä.
****
There’s a Certain Panicky Feeling I Get in the Springtime
Spring means it’s time to start developing a bit of a panic about all the things that still need to be finished before the summer season and it’s abundance of events.
On the top of my list are finishing my new surcoat and making a new linen apron and a shirt/underdress.
On the lineas vestes front, my progress can be seen in the first picture. The apron and dress still require a little assembly. This far, the linen is washed and ironed. Gasp!
The surcoat is almost finished. The progress can be seen in the second picture. The armhole edges still need to be finished, as well as the neckline. After that, a little final fitting and perhaps some bezants. This style of overdress seems simple, but I find it rather tricky. The trick is in making the dress fit at the shoulders and hips, to make it stay put. With this one, I got a rather easy start since Sahra drafted me a pattern from her own dress, which fits me perfectly.
The challenging part was piecing together the rest of the pattern with just two metres of fabric. The fabric has been lovely to work with. The pattern in the fabric makes the few extra seams in the gores all but disappear.
The third picture explains the white ribbon in the second picture. I have reinforced the armholes with a narrow silk ribbon, like a neckline that has been excavated in London. The ribbon is an excellent way of making sure the curved neckline/armhole, which has been cut sort of on the bias will not stretch. This works wonders on necklines, so I decided to try it out on these armholes.