Smokattu essu

Essu oli mukava parin päivän väliprojekti. Essu syntyi metristä 90 senttiä leveää Ikea-pellavaa. Aherruksen tulos ei pääse aivan oikeuksiinsa maripaidan kanssa, mutta essusta tuli kyllä aika kiva.

Kuvasin essun valmistumisen vaihe vaiheelta, joten jonkinlaista ohjetta essun tekemiseen on odotettavissa. Essussa käyttämääni hunajakennosmokkaamiseen löytyy verkosta monia hyviä ohjeita, esimerkiksi tämä.

Hankalinta essun tekemisessä on kankaan menekin arvioiminen. Ensiyritelmästä tuli täysi fiasko, kun essu kutistui liian syvien vekkien takia yhdeksänsenttiseksi suiruksi. Uudella arvioinnilla onnistui paremmin.

Essun esikuvana ovat nämä englantilaisesta Luttrell Psalterista löytyvät essut. Niiden valmistustavasta ei ole varmuutta, mutta ne on saatettu tehdä smokkaamalla. Smokkaus on keskiajalla tunnettu työtapa ja antaa suhteellisen samankaltaisen lopputuloksen. Se mahdollistaa leveämmänkin essukankaan keräämisen vyötärölle. Käsikirjoituksen essuissa on mahdollisesti vielä tehty kirjontaa värillisellä langalla, kuten toisen kuvan essun yläreunan kuvioista voi päätellä.

 
***

A Smocked Apron

Making a smocked apron took about two days, a bit of honeycomb smocking and about one meter of linen (90 cm wide, from Ikea). It was a fun little project, taking a break from working on the finishing touches on my surcot. The apron may look a bit odd with modern clothing, but I’m quite happy with how it turned out.

The biggest challenge in smocking is calculating how much fabric is required. My first try was a bit disastrous, the apron shrunk to 9 cm due to a miscalculation.

The apron is based on the aprons in Lutrell Psalter. Looking at the pictures, smocking seems a pretty plausible theory on how these aprons were made. The shapes on the second apron look like the smocking has been worked with a coloured thread, creating sorts of embroidery on top of the pleats. Something similar probably needs to be tried out with the next apron.