Neulakko

24.3.200925.3.2009

Uusi ohje hunnun pukemisesta

Sain vihdoin valmiiksi ohjeen paljon tiedustellusta aiheesta. Tällä kertaa ohjeen aiheena on hunnun pukeminen. Pahoittelen etukäteen hullunkurisia ilmeitä – on melko koomista tulla kuvatuksi pukiessaan huntua, vieläpä mustan trikoopaidan kanssa.

Toivottavasti saatte ohjeesta selvää ja siitä on teille hyötyä. Kommentoikaa ja kysykää jos ohjeessa on parantamisen varaa tai mikäli jokin siinä teitä askarruttaa.

Pahoittelen sivun kummallista lihavoitunutta tekstiä. En pääse siitä millään.

Ohje löytyy täältä: Hunnun pukeminen

***

New Tutorial on How to Wear a Veil

I’ve finished a new tutorial on a topic I’ve often been asked about: how to wear a veil. This is naturally not the only way to wear a veil, but a way that works and that I really like. What like about this style is that it stays put amazingly well and is very comfortable. I can take naps and wake up with a neat headdress.

The tutorial describes the required equipment and shows with step-by-step pictures how I put the veil on. Unfortunately the tutorial is only in finnish so far, but I think that the pictures are pretty explanatory. And I do apologize for the funny faces – it’s a rather hilarious situation being photoraphed while putting on a veil. (And wearing a modern shirt!)
Please ask and comment if there is something you didn’t understand or something you got curious about. And if you find it useful, I may translate the tutorial into English some day.

Here it is: How to wear a veil

ps. Sorry for the supid bold fontface in the text. WordPress does it by itself and not even editing the code can remove it.

13.3.200914.3.2009

Kalaa, kävijöitä ja muita mukavia asioita

Kävin Paratiisin murusten Sanna-Marin kanssa kuuntelemassa Hannele Klemettilän luentoa meren antimista keskiajan keittiössä. Luento oli aika lyhyt, eikä sinänsä tarjonnut kovinkaan paljoa uutta jos oli lukenut Klemettilän mainion opuksen keskiajan keittiöstä (Sen 2.painos on juuri ilmestynyt) tai muita hyviä keskiajan keittiötä käsitteleviä kirjoja.

Omissa ruuanlaittokokeiluissani olen käyttänyt aika paljon myös tätä keittokirjaa.Â Selkeitä ohjeita, mutta vieraita mittayksiköitä. Siinä on myös hyvät viitteet alkuperäisiin resepteihin, Klemettilän kirjassa saa hetken pähkiä, jos haluaa selvittää mikä resepti on mistäkin kotoisin.

Luennosta tarttui päähän pieniä anekdootteja, kuten se että paastopäiviä oli vuodessa noin 140 ja että suolakalassa saattoi olla kolmannes suolaa. Suolakalaa ei tietenkään syöty sellaisenaan suoloineen päivineen, vaan käsiteltynä. Yksi keskiaikaruokamyytti josta haluaisin eroon on: ”Keskiajalla ihmiset söi törkeen suolasta ruokaa ja siksi joi hirveesti olutta ja oli koko ajan kännissä.”

Kiinnostavin mieleen jäänyt ajatus oli huomion kiinnittäminen suuriin yhtäläisyyksiin eri maissa säilyneiden reseptikirjojen tarjonnassa. Klemettilä painotti sitä että myös ruuanlaitossa vaikutteet kulkivat niin, että yhtäläisyyksiä on hämmästyttävän paljon. Eli uskaltaa siis ajatella, että kirjojen reseptien kaltaista ruokaa olisi syöty paremmissa piireissä esim. Ruotsissa.

Tällä viikolla Neulakossa on ollut suurensuuri kävijäryntäys, kun Neulakkoa kehuttiin Medieval Silkworkissa. Kehut noin mainiossa blogissa ovat hienoja. On ollut kiva bongata kommenteista uusia lukijoita ja uusia blogeja. Olen ollut ihan hymynaamana. Jatkan englanninkielisten tiivistelmien tarjoamista. Innoissani tuunasin ulkoasuakin omalla naamallani ja pienellä blurbilla.

Käsityörintamalla mustavalkoisesta villasta on kovaa vauhtia tulossa hihaton päällysmekko. Kangas on leikattu. Kaksi metriä riitti pienellä pyörittelyllä. Palaset on nyt yhdistelty. Seuraavana ohjelmassa saumojen kääntelyä ja mekon sovittelua. Olen suunnitellut mekkoon kaikenlaisia pieniä yksityiskohtia – saa nähdä mikä näistä suunnitelmista toteutuu.

###

Of Fish, Visitors and Other Nice things
This week I went to see Hannele Klemettilä give a lecture on the use of fish in medieval food. The lecture was short, yet interesting.

Most things were already familiar, but I did manage to pick up a few interesting tidbits, like there being about 140 fasting days each year. Klemettilä has recently published a nice book on medieval cuisine (in Finnish). The most interesting thing was how she pointed out the almost astonishing similarity of recipes in actual medieval cookbooks from different countries. She claims that culinary influence travelled far in the middle ages.

Meanwhile, Neulakko has experienced a great surge of foreign visitors due to Isis’ mention of Neulakko in (the fabulous) Medieval Silkwork. (that blog actually was one of my big inspirations to start this site.) I’ve been all smiles about this and the nice comments people have left. I’ve found new interesting blogs via these comments, which is also great.Â I’m definately sticking to writing the summaries now.

On the project front the black and white surcot is progressing. I’ve cut the pieces and sewn the dress together. Now it’s time to fell the seams, do a little fitting and start fiddling with some interesting details I’ve been planning. We’ll see how they turn out.

8.3.20098.3.2009

Essuja

Jokin aika sitten Neulakossa oli puhetta ns. kolmioessuista. Eli sellaisista kokoessuista, joiden yläosa ei kiinnity modernin essun tapaan niskan taakse sidottavalla lenkillä, vaan se kiinnitetään soljella eteen.

Tämän essun todellinen yleisyys keskiajalla ja erityisesti naisilla on puhututtanut elävöittäjiä. Aivan perustellusti, sillä näitä essuja ei kovin usein kuvissa näy. Tähän mennessä olen löytänyt sen vain ammattimiesten, kuten seppien, teurastajien yms. yltä.

Essumalli on kuitenkin ollut elävöittäjien keskuudessa suosittu. Siihen vaikuttavat varmaankin mm. Historiska Världarin sivujen asukokonaisuus, johon essu kuuluu sekä essun esiintyminen Hurusom man sig klädde-kirjassa. (Puhumattakaan siitä että tuollainen essu on periaatteessa hyvin näppärä ja helppo pukea huntujen kanssa.) Olen etsinyt jälkimmäisessä esiintyneen essun viivapiirroksen alkupeäräistä vaikka mistä. Nyt olen vihdoinkin bongannut sen, kiitos Historiska Världarin keskustelujen. Se on tässä!

Ja sen tietojen pitäisi ainakin olla nämä: Woman by the Hearth, Guillaume de Lorris and Jean de Meun, Le roman de la Rose Ms.1126, f.115, France, 14th century, BibliothÃƒÂ¨que Sainte-Genevieve, Paris.

Mutta ei yksi kuva vielä kesää tee. Kuva nimittäin saattaa esittää luonnon ruumiillistumaa, ts. Luontoäitiä eikä ketä tahansa naista. Lisäksi kuvan ’hella’ voidaan nähdä myös sepän pajana, jolloin kuva esittäisi naista sellaisissa miesten hommissa, joissa tuo esiliina on tavallinen.

Omalla kevään projektilistallani on edelleen tällainen puoliessu. Tämä esiliinamalli on naisilla selkeästi yleisin. Sen yläosan kuviot on mahdollisesti tehty smokkaamalla. Smokkailin ensimmäiseen versioon vähän turhan syvät vekit, joten se meni liian pieneksi. Seuraavalla kerralla olen maltillisempi.

###

A wee english summary:
A while ago we discussed the historical accuracy of these aprons (see picture) on women. They seem to be popular among re-enactors due to appearing in some well-used sources. However, it’s possible that these aprons were mostly worn by men, in professions such as butchers and smiths. Now I finally found the picture we had been looking for on the lovely Historiska Världar-forum. This picture appears as a line drawing in Hurusom man sig klädde by Else Marie Gutarp, which was the only (poor) source I’ve had of women wearing these aprons so far. One picture doesn’t still make the case, though. The picture probably portrays Nature at her smithy, which makes it an allegorical woman in a man’s profession. So instead of this kind of apron, I’m making a smocked Luttrell Psalter-type apron for next summer.

22.2.200930.6.2009

Mistä alkaa?

Kutkuttava tilanne. Käsityöhommia, ideoita ja tarpeita on nyt kaikkea yllin kyllin. Ongelma lienee, mistä aloittaa.

Naturtuchen kankaat saapuivat perjantaina varsin yllättävällä tavalla. Kotona ei odottanut paketinsaapumisilmoitus postista vaan oli laskun näköinen kirje Matkahuollolta. Postin sijasta paketti oli noudettavissa Siwasta – joka ei edes ollut lähin Siwa. Asun aivan Valintatalon vieressä. Miksiköhän paketti ei tullut sen noutopisteeseen? Näistä huolimattta paketin toimittaminen lähikauppaan on kyllä mainio juttu. Kauppa on useimmilla postia lähempänä.

Kankaat ovat kauniita:

Tilasin timanttivillaa, jonka yksi ihanuus on, ettei sitä ole värjätty ollenkaan. Luonnonvalkoinen ja lähes musta tummanruskea ovat villan alkuperäisiä värejä. Kude on upea ja kangas mainion pehmeää. Siinä on hyvä tuntuma. Siitä on tulossa päällysmekko Sahran häämekon kaavalla, mukaillen myös yhtä museoissa näytillä ollutta mekkoa, jonka sanotaan perustuvan Turun löytöihin.
Harmaa villa on tiivistä, pehmeää ja paksuhkoa. Ajatuksena oli tehdä siitä melko yksinkertainen mutta lämmin mekko kevätleiriä varten. Nyt tosin vaikuttaa siltä, etten lähdekään toukokuussa SkÃ¥neen, joten tämän mekon kanssa ei tule niin kiire.

Kirjontatyö etenee ilahduttavaa vauhtia. Luostaripisto on mainio tapa tehdä kirjontaa. Sen kanssa on mahdollista tehdä aika tarkkaa jälkeä, kunhan käytössä on riittävän ohutta villalankaa. Työ etenee mukavan nopeasti, kuten kuvasta näkyy:

Racairen hyvä ohje luostaripiston tekemiseen (ja samalla tietoa säilyneistä luostaripistolla kirjotuista seinävaatteista) löytyy täältä.

Tämän vuoden käsityötoivelistalta löytyy siis tähän asti ainakin:

hihaton päällysmekko timanttivillasta
luostaripistokirjontatyö, josta tullee valmiina pussi (Tällä pistolla tehtyjä pussukoita ei tosin ole ainakaan säilynyt jälkipolville, mutten viitsinyt tehdä heti alkajaisiksi seinävaatetta. Pakko aloittaa jostakin.)
nahkainen lusikkatuppi
lyhyt huppu Lontoon mallin mukaan
erinäisiä röyhelöhuntukokeiluja ja mahdollisesti uusi röyhelöhuntu
lämmin ja simppeli mekko harmaasta villasta

Lisäksi pitäisi jaksaa tehdä niitä perinteisiä:

alusmekkoja (ainakin yksi)
pari uutta leukaliinaa

###

I’ve just received my fabric from Naturtuche. It’s all very lovely. I’m especially keen to start on the black and white diamond twill. I think it’s neat that the fabric isn’t dyed, but the colors are natural colors of the sheep that produced the wool.

My first ever project in klosterstitch is going nicely (as you can see in the progress picture above).

I have a lot of things on my list of things I will make in the coming months. It’s almost difficult to pick what I want to start working on first!

This is my list:

a sleeveless surcoat made of the b/w twill
embroidered pouch made with klosterstitch (as far as I know there are no surviving examples of klosterstitch embroidery on pouches, but I wanted to get started with a slighltly smaller project than a wallhanging)
a spoon case made of leather
a little London hood
several experiments with frilled veils and possibly a new frilled veil (headress frames, hairpieces included)
a simple, yet warm dress made of hte new grey wool

and some boring items:

an underdress (at least one)
a few new wimples

19.2.200919.2.2009

Tekstiilinörtin taivas (now with an english summary!)

Tutkimusmatkani röyhelöhuntujen parissa jatkuvat. Sain tänään Medieval Silkworkin Isikseltä hänen tutkielmansa röyhelöhuntujen (kruseler, frilled headwear) esiintymisestä ja käytöstä alankomaissa.

Tutkielma oli tietenkin hollanniksi, mutta onneksi osaan ymmärtää suurta osaa pohjois- ja länsieuroopan kielistä, jos olen tarpeeksi kiinnostunut. Se on hauska taito. Olen yllättänyt itseni lukemalla sujuvasti tieteellisiä tekstejä mm. norjaksi ja tanskaksi.

Tästä paperista olin niin kiinnostunut, ettei hollantikaan tuntunut missään. Tutkimus pohjautuu laajaan kuvamateriaalin tarkasteluun ja siihen kirjallisuuteen, mitä näistä hunnuista on saatavilla. Sen paras anti oli huntujen typologian päivittäminen (lajittelu mallien ja käyttötavan mukaan). Mikä kirjo erilaisia tapoja käyttää näitä huntuja löytyykään!

Lisäksi tutkimus kumoaa aiempia käsityksiä huntujen levinnäisyydestä ja käyttötavoista. Röyhelöhuntuja käytettiin alankomaissa enemmän kuin on oletettu, eikä niiden käyttö ole rajoittunut seremonialliseen käyttöön. Olin erityisen yllättynyt havainnoista röyhelöhuntujen esiintymisestä 1500-luvulle asti.
Henkilökohtainen lopputulema on, että pitää tehdä lisää erilaisia ryppyhuntukokeiluja, tekolettejä, otsapantoja ja huntukehyksiä. On hienoa, ettei ole tekemisen puutetta.

Tässä lyhyesti ryppyhuntujen tyypit Sturtewagenin mukaan (karkeasti yksinkertaistaen):

U:n muotoiset hunnut, eli ylösalaisen U:n mallisena kasvojen ympärille asettuva huntu

paksulla röyhelöllä (sellainen vohvelinkaltainen reuna)
joiden kanssa käytetään jalokivin koristeltua otsapantaa
joiden alla on hiuksista otsan päälle muotoillut nutturat
joiden alla on hiuksista tms. rakenteista tehdyt sarvet
joiden kanssa käytetään leukaliinaa (jossa siinäkin voi olla ryppyjä)
jotka on kiinnitetty leuan alta soljella

O:n muotoiset hunnut, jotka tulevat leuan ali ja kiertävät koko pään (ja näyttävät villeiltä!)
Suorat röyhelöt (usein ylöspäin kaartuvat, vain pään päällä, ei kasvojen sivuilla)
Sylinterin muotoon pään päälle asetellut röyhelöt
Pään ympärille turbaanin kaltaisiksi päähineiksi kierretyt hunnut, joita pystyy hädin tuskin sanoin kuvailemaan
Hunnut joissa on ”löysät” rypyt, kuten vähän venähtäneet s-kirjaimet

Superia. Tyyppien kirjo vahvistaa käsitystäni siitä, että ei ole yhtä tapaa, jolla nämä hunnut tehtiin. On siis paljon kokeiltavaa.

###
Much to my delight, I’ve realised that there are some non-finnish readers of Neulakko. (btw: Neulakko means needle case in finnish, in case you have wondered) I decided to start providing a small summary in English at the end of my entries. Usually I post a lot of pictures of whatever I’m working on. I guess that helps too.

Tonight I’ve been in textile-geek heaven. I’ve read Isis Sturtewagen’s super-duper-interesting thesis on frilled headwear in the Low Countries. I’m so interested in the topic that I even made my way through a paper in Dutch (which I don’t really know, but I do understand as I read along).

I was very inspired by the sheer quantity of different styles of veils (which I briefly summarized). Now I’m tempted to try out a lot of new styles, which means making new veils, headdress frames, hairpieces etc. I was also surprised to see the frilled veils being used in much later centuries than I thought. Thank you Isis!Â

11.2.200930.6.2009

Verkaa! Sarkaa!

Keskiaikaharrastuksen edetessä olen tullut jatkuvasti krantummaksi kankaiden suhteen. Samalla kangaskauppojen määrä on vähentynyt ja niiden valikoima on muuttunut keskiaikamielessä entistä kehnommaksi.

Enimmäkseen kaipaan villaa ja pellavaa. Pellavassa tarpeeni ovat yksinkertaiset: luonnonväristä ja valkoista pellavaa. Niitä on pellavan muodikkuuden takia ollut aika hyvin saatavilla. Ikeasta saa kelpo yleispellavaa alusmekkoihin ja muihin juttuihin todella edullisesti. Ostin viime käynnillä koko pakan, pahan päivän varalle. Ohutta pellavaa huntuihin ja muuhun on vaikeampaa löytää. Tallinnan kangaskaupoista olen haalinut mukaan varaston, joka on riittänyt onneksi vuositolkulla.

Hyvän villan löytäminen on vaikeaa ainakin täällä Helsingissä. En mielestäni vaadi mahdottomia. Haluaisin villakankaita, jotka ovat täyttä villaa. Varmasti. Villakankaassa voi olla jopa 7% muuta materiaalia mukana, mutta sitä saa sanoa 100% villaksi. Tämä on ongelma: seitsemän prosenttia ei ole paljon, mutta kyllä sen käytössä huomaa. Eurokankaissa myyjät osaavat harvoin kertoa kankaiden sisällöstä mitään. Yleisimmin ns. villakankaat ovat sitä tavallista: 80% villaa ja 20% tekokuituja. Se näkyy onneksi jo lapussa.

Muut toiveeni koskevat väriä ja paksuutta. Värivalikoima kangasliikkeissä on kovin synkeä: mustaa ja tummanharmaata. Sopivia värejä talvitakkeihin ja pukuihin. Keskiaikavaatteisiin tarvittaisiin punaista, sinistä, ruskeaa, valkoista, keltaista, vihreää. Kankaiden kuteissa ja paksuuksissa ei myöskään ole riittävää valikoimaa. On takkipaksuutta, joka on hieman liian paksua suureen osaan keskiaikavaatteista. Lisäksi on pukuvillaa, joka on ohutta ja tyyliltään ja hinnaltaan epäsopivaa, usein Armania tai muuta sellaista.

Mihin kääntyä? Tässä joitain vinkkejä ja linkkejä:

Matan tekstiili sijaitsee Hakaniemessä. Siellä on kiva valikoima villatoimikkaita, sellaisia sopivan keskipaksuja. Myös paksumpia kankaita löytyy. Hinnat ovat 23-32 euron välillä, jos muistan oikein. Joidenkin historianelävoitysseurojen jäsenkortilla saa alennusta, ajoittain villat ovat myös 20-30 prosentin alessa.

Handelsgilletin lopettaminen oli traagista. Luukku meni kiinni juuri kun olin oppinut tilaamaan kankaani netistä! Mutta onneksi Handelsgilletin jättämää ammottavaa aukkoa on tullut täyttämään muita myyjiä. Toivoisin, että joskus Suomeenkin saataisiin keskiaikakankaita myyvä kauppa, ettei kaikkea tarvitsisi tilata ulkomailta.

Naturtuche on saksalainen kauppa, josta tilasin tänään seuraavien projektieni villat. Pitäjät ovat itsekin historianelävoittäjiä, joten valikoima on tarpeisiin sopiva. Kankaat ovat täyttä tavaraa ilman keinokuitulisukkeita. Lisäksi osa kankaista on värjätty keskiajallakin käytetyillä kasviväreillä. Naturtuche myy värjäämättömiä kankaita myös itse värjääville. Verkkokauppa on toimiva ja palvelu pelaa mukavasti. Paypalilla maksaminen onnistuu ja kangasnäytetilkkuja saa sähköpostia laittamalla. Kimppatilaus kannattaa, postimaksut isoille ja pienille paketeille on käytännössä sama, pari kymppiä.

Medeltidsmode on ruotsalainen kauppa, jonka verkkokauppa on auennut aivan hiljattain. En ole tilannut täältä vielä muuta kuin kangasnäytteitä. Niiden perusteella valikoima vaikuttaa mukavalta ja hyvin laajalta, vaikka koko valikoima ei ole niin täysin keskiaikakosher kuin esimerkiksi Naturtuchessa. Verkkokaupassa on tällä hetkellä murto-osa kangasnäytevihkosen valikoimasta. Omaa tilaamiskynnystäni laskee se, että uuden verkkokaupan myötä maksaa voi muutenkin kuin tilisiirrolla ruotsalaiselle tilille. Hinnat ovat aika mukavia, hieman edullisemmat kuin Naturtuchessa.

Lopuksi kysymys lukijoille:

Mistä te hankitte kankaanne? Onko teillä linkkejä tai vinkkejä jakoon laitettavaksi? Kokemuksia verkko- tai muista kaupoista? Ajattelin että Neulakkoon voisi koostaa linkki/vinkkisivun kankaiden ostamisesta.

8.2.200931.8.2009

Kirjontatyö alkuun

Kirjominen on ihanaa. Tylsin vaihe siinä on koko homman alkuun saattaminen. Ensin pitää päättää mitä haluaa kirjoa. Sitten on löydettävä sopiva keskiaikainen kuva-aihe. Se voi olla työlästä. Minulle se on välttämätöntä.

Yritin kerran piirtää kirjontakuvion vapaalla kädellä, mutta jossain koulun kuvistuntien ja työväenopiston taidetuntien paikkeilla piirustusjälkeeni on pinttynyt tietty, selkeästi havaittavissa oleva nykyaikaisuus. Ihmishahmojen ruumiinrakenteen anatomisuudessa ja perspektiivissä on jotain sellaista, mitä en osaa karistaa. On kopioitava aikalaisia kuva-aiheita. Eikä siinä mitään, niin tehtiin keskiajallakin. Kirjontakuviot seurasivat miniatyyrimaalausten tyylejä ja kirjontakuvien pohjatöitä on saatettu tilata taidemaalareilta.

Toistuvaa kuviota tehdessäni olen hyödyntänyt kuvion kopioimisessa keskiajallakin käytettyä menetelmää: kopioin kuvion (sopivan läpikuultavalle) paperille, rei’ittän kuvion reunat ja sitten musteella teen paperin läpi yhdistä pisteet -henkisen jäljen kankaalle. Samaa sapluunaa käyttäen kuviota voi toistaa tarvittavan määrän. Eikä tarvitse suhnata kauhean jäljennyspaperin kanssa.

Tällä kertaa oli kyse vain yhdestä kuviosta, joka piti jäljentää paperille. Käytin hieman modernimpaa versiota vanhasta kunnon kangas ja paperi ikkunaan- tempusta. (Perinteisessa menetelmässä vaadittavaa auringonvaloa ei ole ihmeemmin viime päivinä näkynyt.)

Hyödynsin kirkasvalolamppua:

Valo päällä sen läpi on helppoa piirtää:

Valmis alkuperäinen kuva, valmis kankaalle piirretty kuva ja tussilla vahvisteltu alkuperäinen. Alkuperäinen kuva on Luttrell Psalterista. Se on hauska. Olen käyttänyt sitä monilla huntuluennoilla, todistaakseni sitä että tuuli vaikutti huntuihin myös keskiajalla. Kaikki huntua käyttäneet ovat olleet joskus tuossa tilanteessa. :)

Nyt kuva on kehyksessä. Ensimmäiset täytöt luostaripistolla on jo tehty. Vielä tulee hieman nöölejä lankaan, mutta mitä pidemmälle pääsen, sen siistimmäksi jälki tulee.

1.2.2009

Kuvatuksia

Tässä vihdoin lupaamiani huntukuva ja samalla joitain kuvia muustakin asukokonaisuudesta.

Koska näissä kuvissa minulla ei ole ollut kameraa naaman edessä, iskin niihin pienet mustat laatikot. Osin siksi, että vaalin ohutta anonymiteettiäni verkossa, mutta myös siksi että kuvissa oli hassuja ilmeitä ja silmät kiinni. :D Vaatteethan näissä ovat pääosassa, kuitenkin.

Ensimmäisenä ryppyhuntu neitsytkäytössään:

Näin käytössä olen ollut siihen aika tyytyväinen, mutta sen oikeaoppinen asettelu kaipaa vielä harjoitusta. Saatan rakentaa tähän metallisen huntukehikon, että saan sen asettumaan vieläkin kulmikkaammin kasvojen ympärille.

Jaksan vieläkin päivitellä, miten paljon aikaa ja mateeriaalia humahti noinkin pienen rypyn laittamiseen. Ei mikään ihme, että monikerroksiset sekä kasvojen ympäriltä että hunnun helmasta koristellut hunnut olivat arvokkaita ylellisyyskapistuksia!

Tässä kuvassa ulkovaatteet eli hattu, huppu, viittaÂ ja neulakintaat.Â Ja tietenkin pyhiinvaeltajamallin väsky. Hatussa oli joutsenen sulkia, mutta onnistuin kadottamaan ne vähän ennen näiden kuvien ottamista.

Tässä asukokonaisuuteni tyyliltään noin 1350. Löysästi istuva päällysmekko ja suurehko huntu leukaliinoineen. Mekko on vyötetty tinaniitein koristetulla vyöllä. Se toimii ilmankin, mutta on vähemmän näppärä, koska laajalla helmalla on silloin oma tahto. Hihojen koristelärpäkkeet eivät valitettavasti tässä oikein näy, mutta siellä ne ovat. Tämä mekko on ihanan mukava, rento ja helppo asu.
Vyöllä roikkuvan pussin olen pujottanut taskuaukon kautta päällysmekon sisään, piiloon taskuvarkailta. Koruna joutsenriipus, jossa on kryptinen motto ”or loons dieu”.

Viimeisenä vähän tärähtänyt (kaula-aukkokin näyttää kuvassa oudosti eri malliselta kuin mitä se oikeasti on.)kuva asusta tyyliltään noin 1380 (Tyylien vuosiluvuttelu on hupia, tyylit elivät myös rinnakkain. Tämä on kuitenkin asuista muodikkain.). Ryppyhuntu, istuva päällysmekko irrotettavin lasikoristeisin metallinapein ja tippetein. Olen tyytyväinen napitukseen, jonka myötä tämä mekko on saanut paljon uutta käyttöä.
Koruna sydänriipus, asusteena rukousnauha puu- ja luuhelmin. Tämän puvun kanssa pidän vyön päällysmekon alla näkymättömissä.

Mekot villaa, hunnut pellavaa. Kaikki ommeltu käsin. Molempien päällysmekkojen alla on uusi punainen mekko.

18.1.200919.1.2009

Kivaa, kivaa, kivaa!

Tapahtumassa oli kivaa. Oli mainioita ihmisiä, hyvää ruokaa, aikaa tehdä käsitöitä, ihailla muiden tekemiä hienouksia ja nauraa todella huonoille jutuille (siis laatuhuumorille, kuten sananmuunnoksille). Ja tämän kaiken lisäksi oli vielä fantastisia uusia päähineitä.

Otan takaisin puheeni uuden myssyni väärästä koosta. Se onkin juuri sopiva. Se istuu päässä kuin liimattuna. Otan ensin lyhyet hiukseni hallintaan hiusverkolla ja parilla pinnillä. Sitten vedän myssyn päälle, kiinnitän sen kieputtamalla nauhan pään ympärille ja viimeistelen kiinnityksen neulalla. Myssy pysyi paikoillaan hienosti. Pidin sitä huntujen alla ja yömyssynä. Tässä kuva siitä, miten myssy sidotaan päähän.

Myssyn päälle puin – uuden ryppyhuntuni! Ihkaensimmäinen ryppyhuntu on nyt valmis. Siinä on kasvojen päällä kaksi kerrosta pieniä kurttuja. Itse huntu on tavallaan vaakunakilven muotoinen: pyöristetty reunoistaan, mutta puoliympyrää pitkulaisempi. Huntu viimeistelee mainiolla tavalla 1380-luvun asukokonaisuuden, jota olin aiemmin käyttänyt kenties turhan vanhanaikaisen hunnun kanssa.

Silti pidän tätä huntua vielä koekappaleena. Sen tekeminen oli aikaavievää eikä täysin ongelmatonta puuhastelua – mielessäni on pitkä lista asioita, jota teen ensi kerralla toisin. Seuraavasta hunnusta tulee muhkeampi, neliskanttisempi ja todennäköisesti toisella tekniikalla toteutettu.

Ryppyhuntujen (eli kruseler, frilled veils) rakenne on aikamoinen mysteeri. Olen sillä kannalla, että näitä huntuja toteutettiin mitä todennäköisimmin eri tavoilla. Maalauksissa ja veistoksissa on eroteltavissa ainakin kolmea tyyliä. (Pahoittelen termistöä, en keksi tähän hätään parempaa.)

1) kerrostettu huntu, jossa huntuun on kutoessa tehty kurttu reunoihin. Kerrostettu vaikutelma tulee siitä, että huntukangas asetellaan pään päälle kerroksittain.Â Näitä kankaita on kokeellisesti kudottu ja niihin on saatu sopivat kurtut. Historianelävöittäjälle tämä tyyli on selkeästi vaikein, varsinkin jos ei saa lupaa pystyttää kotiin edes pieniä kangaspuita.

Tässä on esimerkki tyylistä.Â (Jan van Eyck, Arnolfini wedding 1434)

2) ns. smokattu tyyli, jossa hunnun reunassa on salmiakinmuotoisia, smokkausta muistuttavia kuvioita. Näissä hunnuissa tuntuu olevan huntukehys, jollainen (mahdollisesti) oli esillä Lontoon kaupunginmuseossa. Tätä aion kokeilla seuraavaksi.

Ks. kuva tästä (Katherine of Warwickin hautamonumentti, n. 1300-luvun puolivälilä(?))

3) ns. kiharatyyli, jossa huntu muodostaa edellistä tyyliä pehmeämmän kerroksen kasvojen ympärille. Kerroksittain pehmeitä laskoksia, kasvojen ympäryksen lisäksi usein myös hunnun helmassa. Uusi huntuni edustaa tätä tyylilajia, tosin aika maltillisena versiona.

En keksi tähän hätään kuvaa, mutta täydennän kun muistan jotain sopivaa. Olen viikonlopun öisten nasaalisinfonioiden kuulemisen jäljiltä hieman väsynyt ja siksi lahopäinen.
Tapahtumasta huntuineen on luvassa myös kuvia, kunhan ne saadaan ulos kamerasta.

11.1.200911.1.2009

Opettavainen tarina

Siis aargh, Neulakko oli taas kadoksissa melkein vuorokauden! Kyseessä taisi olla joku toistaiseksi määrittelemätön palvelinperäinen ongelma. On kurjaa kun selain herjaa ettei palvelinta löydy, eikä itse voi tehdä muuta kuin toivoa, että koko sivusto löytyy taas mahdollisimman pian eikä mitään ole hävinnyt.

Nyt opettavaiseen osuuteen:

Ensi viikonloppuna on tapahtuma ja päässä alkaa pyöriä tuttu rallatus: mullei ole sinne mitään uutta päällepantavaa…

Historianuudelleenelävöittäjillä tuntuu olevan juhlien alla ongelmana ei niinkään päällepantavan puute vaan se, että joka kokoontumiseen olisi niin ihanaa viedä jotain uutta. On huippua vetäistä ylleen uusi asuste, askeltaa sen kanssa saliin, saada kommentteja ja tilaisuuden keskustella uudesta asustaan. Tämä on kuitenkin hyvin ongelmallista, kahdesta syystä.

1) Keskiaikavaatteet (ym. romppeet) täyttävät helposti koko asunnon, jos niitä tekee paljon. (Niiden tekeminen täyttää myös helposti koko kalenterin, mutta sehän ei sinänsä ole ongelma.)

2) Ongelmallisempaa on, ettei mikään projekti yleensä valmistu hyvissä ajoin ennen juhlia. Siinä on kyseessä jokin metafyysinen lainalaisuus. Siksi on tavallista, että hommia survotaan kasaan maanisella vimmalla viime tingassa: torstain ja perjantain välisenä yönä, matkalla autossa ja tapahtumapaikalla perjantai-iltana.

Tässä on se ongelma, että väsyneenä ja kiireessä tekee aivan to-del-la hienoja ja järkeviä ratkaisuja. Myös käsityön jälki on yleensä häikäisevää. Not!

Olen monta kertaa vakaasti päättänyt, etten rupea hötkimään projektieni kanssa ja menen tapahtumaan vanhoissa rääsyissä.

Välillä lipsun periaatteestani.

Mainio esimerkki on Uuden Punaisen helma. Keksin (vetoan tilapäiseen mielenhäiriöön) että tekaisen mekon valmiiksi viime kesäkuun englanninmatkalle. Ei tullut valmista. Kotiuduttuani vannoin tekeväni mekon loppuun kunnolla. Se valmistuikin vasta elokuussa, mutta sen huolella tehdyt yksityiskohdat miellyttävät silmääni vuosien ajan.

Olin kuitenkin paniikkiompelun aikana päättänyt, että käännän helman sisään reilusti ylimääräistä, mikäli helma on tullut käännettyä liian lyhyeksi. Krhm. (ks. yllä mielenhäiriöstä.) Ajatuksena oli kai, että ompelen sen sitten joskus kunnolla uudestaan. Tämä on tyypillistä, mutta se sittenjoskus tulee vain valitettavan harvoin.

Nyt sen oli kuitenkin pakko tulla. Helma veti, kiemursi, lörpsötti ja myös painoi julmetusti. Siellä sauman sisässä oli nimittäin parhaimmillaan 10 senttiä ylimääräistä kangasta!

Helma auki, sakset käteen, neuloja kehiin ja ompelemaan helmaa.

Näin paljon ylimääräistä kangasta raksin pois. Mekko on noin 100g kevyempi ja helmaakin kehtaa näyttää.

Niin ja tosiaan – tällä kertaa on uutta päällepantavaa. Uuden helman lisäksi myös uusi myssy, jonka olin melkein unohtanut. Ja viitaakin on vähän uudistettu. Mutta siitä lisää toiste.