Valoa pimeään ja uudet kengät

Tänään Neulakko on käsityöblogin sijaan pikemminkin muotiblogi. Sen sijaan että näyttäisin mitä olen tehnyt, kerron mitä olen ostanut.

Tänään tuli Battle-Merchantista paketti, jossa oli uudet kengät ja ennen kaikkea uusi lyhty. Paketti saapui juuri ajallaan, kotiin toimitettuna. Ensitilaus uudesta putiikista on aina vähän jännä: tuleeko paketti postiin (esim. Handelsgillet), lähikauppaan (esim. Naturtuche) vai kotiovelle (esim. Matuls ja Battle-Merchant)?

Kengät ovat perusmalliset edestä nyöritettävät kääntökengät. Noin viidelläkympin hinta on mielestäni edullinen, varsinkin kun kaikki saumat ovat sellaiset mitä pitääkin. Koko on myös sopiva ja lesti on jopa yllättävän leveä. Saattaa olla, että tuunailen niitä jossain vaiheessa hieman. Taidan napata matalammaksi ainakin tuon kantapään lärpykän. Sellaista en nimittäin muista nähneeni missään.

18062009168.jpg

18062009169.jpg

Lyhty oli synttärilahja, joka sai odottaa tulemistaan melkein vuoden, sillä minulla on ainutlaatuinen taito tehdä yksinkertaisista tarpeista eeppisiä tutkimusprojekteja. Olen ainakin oppinut paljon uutta keskiaikaisesta valaistuksesta yrittäessäni löytää sopivaa lyhtyä.

Ensinnäkin lyhdyt eivät olleet mikään yleisin valaistusratkaisu. Päreet olivat yleisimpiä, mutta olen liian tulipalokammoinen käyttääkseni niitä teltassa. Melkein sama pätee öljylamppuihin, jotka nekin olivat yleisesti käytetty ratkaisu. Tiesittekö muuten, että rannikkoalueilla niissä poltettiin kalaöljyä?

Kynttilät olivat ylellinen tuote. Niitä valmistettiin keskiajalla talista tai mehiläisvahasta. Steariinikynttilät ovat 1800-luvun juttu.
Larsdatterin kaikenkattavalta sivustolta löytyy erilaisia lyhtyjä. Edellä mainittuun kammoon liittyen en ole oikein innostunut puisista lyhdyistä. Tämä tarkennus ja toive 1300-luvun lyhdystä kavensivat valikoimaa merkittävästi.
On tämä Smithfieldistä Englannista löydetty lyhty.  Tässä sama lyhty viivapiirroksena.

Ja sitten on tämä ns. Arkkipiispa Absolomin lyhty joka on Tanskan kansallismuseossa. Se on ajoitettu noin 1300-luvulle. Siinä on alun perin ollut todennäköisesti luinen levy luukkuna. Lyhty on voitu ripustaa seinälle tai siinä on voinut olla irrotettava kantokahva.

Tykästyin ideaan kahvallisesta lyhdystä, sillä sitä on helpompi kantaa ilman näppien ylikuumenemista.

Sen jälkeen olen plärännyt jokseenkin jokaisen lyhtymaakarin sivut koko netissä. Kukaan ei tee suoranaista kopiota tanskalaisesta lyhdystä, joten päädyin tilaamaan lyhdyn jossa on ominaisuuksia molemmista. Malli on tanskalainen, koristeleikkaukset englantilaisesta lyhdystä. Mielestäni lopputulos on tyydyttävä, kyllä tälläinen lyhty olisi suht uskottavasti voinut olla olemassa keskiajalla. Luulevy voisi olla ohuempikin, mutta koeolosuhteissa lyhdystä lähti mukavasti valoa.

18062009165.jpg

18062009164.jpg

18062009166.jpg

Parasta verkko-ostoksissa kuitenkin oli, että ne toimitettiin mahtavassa pahvilaatikossa:

verkaloota.jpg

****

A New Lantern and New Shoes

Today Neulakko turns into a fashion blog (sort of). Instead of showing you what I have made, I’ll show you what I have purchased.

I received a package from Battle-Merchant, which was promptly delivered to my door. Some retailers send things to your door, others to the post office and some to the local supermarket, so it’s always slightly exciting to see where your parcel will end this time.

The shoes (see picture above) are a pair of  your basic frontlaced turnshoes. They’re well made, the seams are as they should be. This makes the price (about 50€) very reasonable. I might add some finishing touches, like remove that odd shapely bit above the heel. At least I’ve never seen that kind of curve on a medieval shoe before.

The lantern is a birthday present. It arrived almost a year after my birthday, since I have an amazing ability to turn the smallest things into research projects of epic proportions. At least I learned a whole bunch of things about medieval lighting solutions. (Mental note: must turn new knowledge into an article or a lecture)

Lanterns weren’t the most common means of lighting, but I decided to skip splinters and oil lamps (in a tent!) because of fire safety issues. Btw, did you know that on coastal areas people used fish oil in oil lamps? Fascinating!

Candles (for lanterns) were more of a posh item. Instead of the paraffine (?) candles we use today, medieval candles were made with tallow or beeswax and one was not supposed to mix these two.

There are quite some depictions of medieval lanterns, like on this Larsdatter page. However, I decided to skip wooden lanterns (due to fire safety). And then I of course needed a 14th century lantern. From Nothern Europe.

There is a lantern from Smithfield in England. (Same one as a line drawing.)

And then there is this, the so called lantern of  Archbishop Absolom, which I saw in the National Museum of Denmark. This lantern is also dated to the 14th century and has had a horn panel on the front. It has been attached to a wall or has had a detachable handle.

I like the concept of these tankard-shaped lanterns. Burning your fingers when carrying them is much less likely.

After these decisions I surfed practically the entire internet.

And I came across the lantern I got. It is an emulation, which sort of combines elements from both lanterns.  I think it is a very plausible option, there could have been such a lantern in the middle ages. The horn panel could maybe be a bit thinner, but when I tried it out, it did give a really good light.

(And my cat Verka thought that the box the stuff came in was the best thing ever. )

Kuvasivu valmiista

Aamun chillout-tunnelmissa koostin sivun kaikesta siitä, mitä Neulakossa on tähän mennessä saatu valmiiksi. En oikein osaa päättää onko listalla vähän vai paljon juttuja. Käsin ompeleminen vie aikansa, mutta on kyllä sen arvoista. Hmm.. montakohan metriä saumaa näissä olisi yhteensä?
Sivu löytyy täältä sekä tietenkin Kuvia-sivulta, jossa on linkit myös museokuviin.

***

Picture compilation of finished projects

Neulakko’s gallery has mostly museum pictures, so I compiled a gallery page of pictures of all the different projects I have finished during the excistence of Neulakko. Here it is!

I haven’t quite decided whether that is a lot or a little for 2 years. Handsewing does take its time but it really is worth it!

Kirjonnan Tetris

Kirjonta sinänsä on todella koukuttavaa. Oli pisto mikä tahansa, aina ennen nukkumaanmenoa on pakko tehdä vielä yksi kiemura/rivi/kuvio tai muu vastaava.

Nyt olen kuitenkin opetellut koukuttavimman kirjontapiston tähän asti. Saksalainen laskettu työ (vapaahko käännös german vounted thread embroiderystä) on ihanaa. Se on kuin Tetris: pistot pyörivät mielessä ja silmissä hyvän tovin senkin jälkeen kun kehyksen on malttanut laskea käsistään.

Aluksi tuntui, että työ edistyy kovin hitaasti. Vauhti kuitenkin kiihtyy heti, kun pääsee kuviosta jyvälle ja työtapaan sisälle. Oman aikansa tämän pussukan valmistuminen kuitenkin ottaa, mikään nopea projekti se ei ole. Mutta työ kulkee näppärästi mukana ja on mitä mainioin kesäiltojen harraste. Sillä jos tässä työssä jos missä vaaditaan hyvää valaistusta.

Tässä alla pikkaisen sumea kuva oman työni alusta. Vaikka alkuperäiset ovat olleet silkkiä ja pellavaa, teen ainakin tämän ensimmäisen ohuella villalangalla. Säästelen kalliimpia silkkilankojani siihen asti kunnes olen tullut hieman taitavammaksi. Veera-villakanka sopii tähänkin hyvin. Monissa ohjeissa suositellaan myös DMC-kirjontalankaa, mutta omiin hyppysiini se tuntui liian modernilta vaihtoehdolta, vaikka olisikin saatavilla helposti, halvalla ja monissa väreissä. Onneksi villasta voi tehdä hyvän ensikappaleen.

12062009135.jpg

Jos haluat aloittaa omasi, suosittelen malleja ja ohjeita tältä mainiolta sivustolta: A Stitch Out of Time

Lisäys: Lisää hienoja malleja täällä: Medieval Arts and Crafts
****

Tetris for Embroiderers

I find embroidery to be quite addicitive in general. There’s always one more line/row/pattern to finish before bedtime/leaving for work/having to put the frame down.

However, German counted thread embroidery may be the most addictive embroidery style I’ve ever encountered. It sticks to you like playing too much Tetris. Close your eyes and all you can see are the little stitches lining up and forming patterns. Almost spooky. Before this, I hadn’t really been very keen on counted styles of embroidery. But now I’m having great fun!

In the picture you can see the beginning of my embroidery, which will eventually be an embroidered pouch. There’s still quite a bit to do, but I seem to be going faster as I get more familiar with the pattern.

My embroidery is done in a very fine wool thread, since I wanted to save my precious silk thread for a time when I have more experience. Many embroidery sites recommend using DMC embroidery floss (cheap, easily available and similar to silk), but it just seemed too modern of a choice for my taste. And the Veera thread seems to work just fine, although the preserved originals are all done in silk and linen thread.

And here’s a great starting point with instructions and patterns for those of you who want to start a project of their own: A Stitch Out of Time 

Edit: More fine patterns available here: Medieval Arts and Crafts

Ihmisiä suviyössä

Tapahtumantäyteinen kesäkausi on alkanut, vaikka sää on ollut ajoittain jäätävää. Viikonlopun tapahtumassa oli mahdollisuus koeajaa vermeensä ja varmistaa että kaikki on käyttökelpoista kesää varten.

Oli ihanaa päästä pitkästä aikaa tapahtumaan ja nähdä taas kaikki kivat tyypit! Suviöissä ruoka oli ainutlaatuisen hyvää ja tunnelma niin mainio, ettei jäätävä kesäsääkään päässyt sen pahemmin hyydyttämään. Markkinoiden tarjonnasta löytyi uusi kippo ja komeat sakset. Kiitos kaikille järjestäjille!

Uusi hihaton päällysmekko oli ensi kertaa käytössä. Se on jo nyt oikein kiva, vaikka siitä puuttuu koristelu. Teen vielä kapeaa, yksiväristä lautanauhaa kaula- ja hiha-aukkojen ympärille.

helvari2.jpg

Mekko edestä

helvari1.jpg

Mekko sivulta. Kämmenen vieressä näkyy rypytys. (Ja naamassa karseet ilmeet) Unohdin lettini kotiin joten tällä kertaa tuli huntua käytettyä hieman eri tavalla. Mukava se on näinkin!

Pidän tässä mekossa monesta asiasta.

Kangas on aivan ihanaa: sen timanttikuvio tekee pinnasta elävän ja saan tiettyjä kiksejä siitä, että sen värit ovat lampaan omia värejä. Lankoja ei siis ole värjätty. Se on pehmeää ja sitä on ollut aivan mainiota ommella. Kuvio piilottaa armeliaasti sen tosiasian, että mekkoa tehdessä on koottu kaavat luovasti kappaleista.

Hiha-aukot ovat massiiviset, mutta kauniit. Mekko tuntuu toimivan. Se pysyy hyvin paikoillaan kahden neulan ja yhden pienen soljen avulla. Olkapäät eivät lipsu. (Tämä on ollut aiemmissa näissä helvetinikkunamekoissani ongelmana)

Kaavan lainasta on kiittäminen Sahraa. Se muokkaantui käsittelyssäni hieman, mutta mielestäni mekon perustoimivuus tulee juuri tästä alkuperäisestä kaavasta.

Haasteellisinta projektissa oli pieni kangasmäärä. Ihana timanttivilla oli melko kallista, joten otin sitä vain 2 metriä, vaikka Sahra neuvoi kahta ja puolta. Käytin kankaan todella tarkasti. Eniten huoletti tulisiko helmasta riittävän leveä, sillä mikään ei ole ahdasta päällysmekonhelmaa ärsyttävämpää.

Mekossa on kiilat ainoastaan sivussa. Osan kiiloista jouduin vielä palastelemaan kasaan pienemmistä palasista. Lopulta ne muistuttivat kärjetöntä kolmiota. Kärjettömän kolmion muotoisia kiiloja on keskiaikaisissa vaatteissa, usein juuri kädentien alla. Ja kiiloja koottiin palasista ja kankaan kanssa pihisteltiin keskiajallakin, joten sinänsä olin varmoilla vesillä järkeilyni kanssa. Helvetinikkunamekkoa askarrellessa ei nimittäin oikeastaan ole mitään kovin varmaa kaavatietoa johon tukea. Jonkinlaista apua sain espanjalaisista kuninkaallisten hautavaatteista, vaikka ne ovatkin suosikkivuosisataani vanhempia. Lisäksi ajattelin Turussa tehtyä rekonstruktiota joka pohjaa turkulaisiin löytöihin (tutkimus siitä kai paraikaa työn alla) ja Tanskan Middelaldercentretissä kuvaamaani mekkoa.

Koska pyrin kokoonrääppimilläni kiiloilla maksimoimaan helman, mekosta tuli lanteilta hieman liian iso. Ratkaisin ongelman ja paransin mekon istuvuutta laskostamalla kiilan yläosan kädentien alaosasta. Se toimi mainiosti. Mekon istuvuus parani huomattavasti ja koko homma näyttääkin paremmalle. Laskostusta on mekoissa käytetty, mallin laskoksiin otin norjalaisesta Uvdalin löydöstä, jossa tosin koko mekon etu- ja takakappaleet on laskostettu.

****

Summer Nights in a New Dress

The summer season has opened! And what better way to kick it off than wear a brand new dress? I wore my new surcot, which is nearly finished – it onlye lacks the tablet woven bands I’m currently weaving.

(See pictures above, never mind the stupid faces I managed to pull once again when having my picture taken.)

I’m really rather happy with the surcot. The diamond twill fabric is lovely, especially since the colors are the natural colors of the wool – i.e. the fabric hasn’t been dyed. It fits well and stays put very nicely, which isn’t always the case with sideless surcots.

I started working with a pattern from my friend Sahra, modifying it a bit to adjust to the amount of fabric I had. My sources of inspiration were the Burgos surcoats (although they are spanish and older), a dress I saw at Middelaldercentret as well as a reconstruction of a dress based on textiles in Turku (publication forthcoming).

The biggest challenge was making the dress with just 2 metres of fabric. I had to be quite creative and create gores out of small scraps of cloth. Luckily the pattern in the fabric hides all those seams really well.

Because of the fabric challenges and the fact that I tried to make as full a ”skirt” as possible, the dress was a bit big at the hips. I solved this problem by pleating the tops of the gores. Pleating was a known and used tailoring technique, so using it seems justified. The pleats are made like as the pleats on the Uvdal gown.

Lautanauhaa urpoille

Myönnän: minulla on traumaattinen suhde kahteen käsityötekniikkaan. Olen kärsinyt neulomisesta ja lautanauhan tekemisestä. Molempien kohdalla riipii se, etten ole oppinut niitä kunnolla, kauheasta yrittämisestä huolimatta.

Viime viikolla päätin kohdata lautanauhakammoni. Olen yrittänyt väännellä kasaan useita nauhoja, mutta jostain syystä lopputuloksena on aina ollut solmuisa myökky. Olen istunut moneen otteeseen opiskelemassa lautanauhan perusteita ja teoriapuolen loimien vetämisineen osaisin vaikka unissani. Kompastuskivenä on kuitenkin aina ollut se itse tekeminen, vaikka juuri siinä ei pitäisi mitään vaikeaa ollakaan. Tuloksena on aina sotkuista lankaa, solmuja ja lautojen runnomista.

Vaikeissa asioissa tärkeitä ovat hyvät välineet. Niitä minulla onneksi on. Otin esiin vanhat puiset laudat, joissa on merkattu kulmat väreillä. (Se kuulostaa vähän Suzuki-viulunsoitolle, mutta auttaa ainakin minua.) Niissä oli sopivasti kiinni vanha kymmenen laudan loimi ja pätkä perinteistä Elinan solmunauhaa. Eniten tekemistä helpottivat Severin tekemät lautanauhapuut. Niiden avulla loimi pysyi tasaisen kireänä ja työn saattoi välillä laskea käsistään. Lautanauhapuut ovat ihanat.

En asettanut tavoitteitani turhan korkealle. En yrittänyt loihtia kasaan brokadia, vaan tarkoituksena oli lähinnä saada litteää ja solmutonta nauhaa. Halusin saada tatsin nauhan tekemiseen, katsella, ihmetellä ja ymmärtää sitä, miten nauha syntyy.

Tsemppasin itseäni äidiltä perityllä vuoden 1955 Tyttöjen askartelukirjalla. Sen askartelut sisältävät kaiken nukenvaatteista lautanauhan kautta nahkatöihin ja huonekalujen rakentamiseen. (Sen kirjan ottaisin mukaan autiolle saarelle ja askartelisin itselleni omakotitalon luonnon raaka-aineista.) Lapsille tarkoitetut ohjeet ovat ihanan selkeitä kaltaiselleni lautanauhan apukoululaiselle. Päälle katsoin vielä Youtubesta pari lautanauhavideota.

Ja sitten laudat hyppysiin.

Alku oli hankalaa, mutta yllättäen nauha alkoi syntyä sellaisena kuin pitikin! Se oli litteää ja ajoittain esimerkillisen tasaista. Lanka ei ole katkennut tai solmuuntunut kertaakaan. Olen jopa pyöritellyt lautoja eri suuntiin ja kikkaillut erilaisten kuvioiden kanssa. Luulisin että menestyksen salaisuus oli lautanauhapuissa ja maltillisissa tavoitteissa.

Aika mahtavaa! Olen voittanut itseni ja saanut toisen käsityötraumoistani kuitattua. Tässä pari kuvallista todistetta.11052009066.jpg

Lautanauhapuut

15052009073.jpg

Lopputulos: ylempänä uusi tuotos, alla perinteistä solmunauhaa.

***

Tablet Weaving for Dummies
Altough I’m quite crafty, I’ve had trouble with tablet weaving (I also cannot knit, but that’s another matter). I’ve studied the basics of tablet weaving on several occasions and in theory I know how to do it. However the actual weaving part just hasn’t seemed to work. My weaving has been knotted and unsightly. (See picture above)

Last week I decided to face my fears and have yet another go at tablet weaving. This time I used a loom and my trusty old tablets with colors on the corners. I consulted tablet weaving videos on youtube as well as a 1950’s crafts book for girls (which has instructions for making absolutely anything).

And presto! I managed to reach my goals (which I intentionally set quite reasonably). The resulting band is almost neat, not knotted and has a flat, band-like existence. Yay! I’ve conquered my traumas and I definately see myself making more tablet woven bands in the future. They come in handy with several kinds of projects.

ps. My english-speaking readers may enjoy the new page on Neulakko in English, which is inteded to help you navigate the site. (See link in the header bar)

Smokattu essu

Essu oli mukava parin päivän väliprojekti. Essu syntyi metristä 90 senttiä leveää Ikea-pellavaa. Aherruksen tulos ei pääse aivan oikeuksiinsa maripaidan kanssa, mutta essusta tuli kyllä aika kiva.

valmisessu.jpg

Kuvasin essun valmistumisen vaihe vaiheelta, joten jonkinlaista ohjetta essun tekemiseen on odotettavissa. Essussa käyttämääni hunajakennosmokkaamiseen löytyy verkosta monia hyviä ohjeita, esimerkiksi tämä.

Hankalinta essun tekemisessä on kankaan menekin arvioiminen. Ensiyritelmästä tuli täysi fiasko, kun essu kutistui liian syvien vekkien takia yhdeksänsenttiseksi suiruksi. Uudella arvioinnilla onnistui paremmin.

Essun esikuvana ovat nämä englantilaisesta Luttrell Psalterista löytyvät essut. Niiden valmistustavasta ei ole varmuutta, mutta ne on saatettu tehdä smokkaamalla. Smokkaus on keskiajalla tunnettu työtapa ja antaa suhteellisen samankaltaisen lopputuloksen. Se mahdollistaa leveämmänkin essukankaan keräämisen vyötärölle. Käsikirjoituksen essuissa on mahdollisesti vielä tehty kirjontaa värillisellä langalla, kuten toisen kuvan essun yläreunan kuvioista voi päätellä.

luttrellessu2.jpg  lutrellessu.JPG
***

A Smocked Apron

Making a smocked apron took about two days, a bit of honeycomb smocking and about one meter of linen (90 cm wide, from Ikea). It was a fun little project, taking a break from working on the finishing touches on my surcot. The apron may look a bit odd with modern clothing, but I’m quite happy with how it turned out.

The biggest challenge in smocking is calculating how much fabric is required. My first try was a bit disastrous, the apron shrunk to 9 cm due to a miscalculation.

The apron is based on the aprons in Lutrell Psalter. Looking at the pictures, smocking seems a pretty plausible theory on how these aprons were made. The shapes on the second apron look like the smocking has been worked with a coloured thread, creating sorts of embroidery on top of the pleats. Something similar probably needs to be tried out with the next apron.

Se on se paniikin tunne ja se tulee joka kevät

Kauko Röyhkä laulaa keväisin iskevästä paniikin tunteesta. Kaukon paniikki ei tosin liity tarpeeseen askarrella keskiaikaisia käsityöprojekteja. Minun paniikkini liittyy. Ja se alkaa olla taas käsin kosketeltavaa.

Kesä on pullollaan erilaisia rientoja, joihin pitää saada kaikkea uutta valmista. Osa välttämättömiä juttuja, osa sellaisia että ne vaan haluaa saada tehdyksi. Ehkä sitä on jotain patoutunutta tarvettakin tapahtumaköyhän kevään jälkeen.
Tällä hetkellä mielessä polttelevat päällimmäisenä uuden päällysmekon valmistuminen, sitten lineas vestes-sektorilla uuden pellavapaidan/alusmekon ja essun tekeminen. Ja mielessä on älyttömästi muitakin ideoita, liittyen lähinnä päähineisiin.

Tässä tilanne lineas vestes-sektorilla. Vaatii vielä pientä laittoa.

assembly.jpg
Pellava on nyt kutistettu ja pian silitettykin.

Mekko alkaa olla aika valmis. Enää kaula-aukko, kädenteiden huolittelu ja mahdolliset koristelut ja lopulliset tuunaukset. Mekko on tehty vain kahdesta metristä kangasta. Sen koostaminen oli aikamoista palapeliä, mutta ilokseni sain loihdittua luovalla ajattelulla riittävästi helmaa. Yksinkertaisesta mallistaan huolimatta nämä ns. helvetinikkunamekot ovat mielestäni aika vaikeita. Niiden on istuttava harteista ja lanteista pysyäkseen päällä, mutta kinnata ei saa. Kiitos Sahralle kaavan lähettämisestä! Siitä oli hyvä lähteä liikkeelle.

progress.jpg

Tällä hetkellä mekko on lanteilta vähän löysä, mutta sen varalle on suunnitelma. Mustavalkoinen villa on ollut kiitollista työstää. Sen kuvioihin katoavat pistot ja saumat. Olisin halunnut ottaa kuvan helmasta, jonka huolittelin lempitavallani, mutta nyt on tyydyttävä sanalliseen kuvaukseen. Käänsin helman luotospistoilla ja sen jälkeen niittasin sen vielä littanaksi kahdella rivillä etupistoja. Tekniikkaa on hyödynnetty Grönlannista löytyneissä vaatteissa. Näin monta kertaa ompelemalla helmasta tulee siisti, litteä ja napakka.

facing.jpg

Kädenteiden huolittelun sain tallennettua kuvaan. Ajattelin tässä kokeilla kädenteihin samaa tekniikkaa, jota Lontoossa on käytetty kaula-aukkojen huolittelussa. Olen ommellut kapean silkkisen nauhan käännetyn sauman päälle. Juju on siinä, että nauha estää vinoon leikattua kaula-aukkoa/kädentietä joustamasta ja venymästä käytössä.
****

There’s a Certain Panicky Feeling I Get in the Springtime

Spring means it’s time to start developing a bit of a panic about all the things that still need to be finished before the summer season and it’s abundance of events.

On the top of my list are finishing my new surcoat and making a new linen apron and a shirt/underdress.

On the lineas vestes front, my progress can be seen in the first picture. The apron and dress still require a little assembly. This far, the linen is washed and ironed. Gasp!

The surcoat is almost finished. The progress can be seen in the second picture. The armhole edges still need to be finished, as well as the neckline. After that, a little final fitting and perhaps some bezants. This style of overdress seems simple, but I find it rather tricky. The trick is in making the dress fit at the shoulders and hips, to make it stay put. With this one, I got a rather easy start since Sahra drafted me a pattern from her own dress, which fits me perfectly.

The challenging part was piecing together the rest of the pattern with just two metres of fabric. The fabric has been lovely to work with. The pattern in the fabric makes the few extra seams in the gores all but disappear.
The third picture explains the white ribbon in the second picture. I have reinforced the armholes with a narrow silk ribbon, like a neckline that has been excavated in London. The ribbon is an excellent way of making sure the curved neckline/armhole, which has been cut sort of on the bias will not stretch. This works wonders on necklines, so I decided to try it out on these armholes.

Supermahtavaa!

Oi superduperyyybermahtavaa! Else OstergÃ¥rdilta et. al on tulossa tämän vuoden lopulla kirja Medieval Garments Reconstructed: Norse Clothing Patterns., jossa on vihdoin uudet kaavapiirrokset Herjolfsnesin vaatelöytöjen kaavoista!! Woven into the Earth on ihan mahtava kirja, mutta sitä lukiessani jäin ihmettelemään miksei siinä ollut kaavapiirroksia. Alkuperäiset 1920-luvun kaavapiirrokset joita näkee esmes täällä, on todettu monesti puutteellisiksi.

Tämä johtaa luonnollisesti uusiin mekkoprojekteihin. Mikä onni, etten ole vielä leikannut sitä ihanaa Naturtuchesta ostettua harmaata villaa.

Tästä kuulin ekana Piian mainiossa Pistoksissa-blogissa, käykää siellä lukemassa hyvät uutiset kokonaisuudessaan. Siellä on myös uutisia toisestä tämän vuoden lopulla ilmestyvästä kelvosta hankinnasta, eli CTR:n semmajulkaisusta The Medieval Broadcloth: Changing Trends in Fashions, Manufacturing and Consumption.

Olen ihanasti tiloissani näistä uutisista!

***

Superexcellent!

Superduperfabtastic-excellentness! Else OstergÃ¥rd et al are giving out a new book, which has the Herjolfsnes-Patterns in it!! I got this info via Piia’s great blog, Pistoksissa. This is long-awaited great news! The book, Medieval Garments Reconstructed: Norse Clothing Patterns, will be out later this year, but one can already preorder it. Oh joy. Joy!

When reading Woven into the Earth, the previous book on the Herjolfsnes finds, I was a bit surprised that there were no patterns in it. The line drawings from the 1920’s have been deemed quite not like the original artefacts on several occasions. Now this book will provide new info on those fascinating items!

This will naturally lead into new projects. How fortunate that I haven’t cut into that wonderful grey wool I got from Naturtuche yet.

Another really interesting book, The Medieval Broadcloth: Changing Trends in Fashions, Manufacturing and Consumption, is also out later this year. My bookcase will keep bursting, it seems.

All these good news put me in a lovely state of eager excitement!

Kirjahylly laulaa Hoosiannaa

Pääsiäinen toi tullessaan visiitin Turkuun ja sen myötä uusia kirjoja. Aboa Vetuksen museokaupasta mukaan tarttui kaksi Janne Harjulan tutkimusta (Sheats, Scabbards and Grip Coverings sekä Before the Heels) sekä artikkelikokoelma Kaupunkia pintaa syvemmältä. Näissä kaikissa on mahtavaa se, että ne käsittelevät suomalaista kaupunkiarkeologiaa ja Turusta tehtyjä löytöjä.

Näyttelyssä en ehtinyt käydä, mutta luunäyttelyn kylkiäisenä myydyt ihanat luiset nopat nappasin mukaani edulliseen puolentoista euron hintaan. Tänä kesänä pelataankin viikinkilaivaa luunopilla!
kirjat.jpg

Ensimmäisenä korkkasin Kaupunkia pintaa syvemmältä -kirjan. Puoliväliin mennessä kirja on tarjonnut ihanasti aivoja kutkuttavaa uutta tietoa arkeologisoitumisprosessin vaiheista, stratifikaatiosta ja ajoittamisjutuista. Eniten olen pitänyt maanmainioista tieteenfilosofisista pohdinnoista. Paras anti on ollut ajatus siitä että vaikka aineisto on monitulkintaista, usein puutteellista ja sattumanvaraista, ei pidä tuskastua siihen ettei yhtä oikeaa tulkintaa ole realistisesti tehtävissä. Pikemminkin pitää oppia nauttimaan tulkintojen moninaisuudesta.

Harjulan kirjoilla olen aikeissa ruokkia ruokin orastavaa innostustani nahkatöihin. (Jos se nahka vain ei olisi niin €”#€%&/:n hankalaa käsitellä!) Ne osuvat sopivaan saumaan siksikin, että Glossa tarjoaa Tiistaina 21.4. klo 18.15-20 FT Janne Harjulan (Turun yliopisto) esitelmän aiheesta: ”œKeskiajan jalkinemuotia – kirjallisten, kuvallisten ja arkeologisten lähteiden erot ja kohtaamiset.” Sinne!

Mustavalkea helvetinikkunamekko edistyi kovasti lomapäivinä. Seuraavassa viestissä tuleekin varmaan kuvia edistyksestä.

***

A Bursting Bookcase

During Easter I took a trip to Turku and dropped by the Aboa Vetus (a very recommendable museum, btw) museum store. I bought three new books to complement my collection in my already bursting bookcase. I got two books by Janne Harjula: Sheaths, Scabbards and Grip Coverings – The Use of Leather For Portable Personal Objects in the Late 14th-16th Century Turku (2005) and Before the Heels – Footwear and Shoemaking in Turku in the Middle Ages and at the Beginning of the Early Modern Period (2008). The third book is a collection of articles called Kaupunkia pintaa syvemmaltä, which provides archaeological insight into the history of Turku.

The neatest thing about all these books is that they are all on finnish artefacts.

So far, I’ve made it about halfway through the articles in Kaupunkia pintaa syvemmältä. I’ve enjoyed it immensely. Not only has it provided many new brain-tickling details on the process of artefacts becoming arcaheological objects, urban archaeology and how timber houses were built in Turku, but also many worthwhile philosophical ponderings on archaeology as a science. A thought which has stuck is that instead of frustration at the uncertainties and the many possible interpretations, we should learn to enjoy the richness and variety of interepretation (Yep, I’m sure no-one understood what I meant by that…).

I’m planning to use the books by Harjula to nurture my growing interest in leatherworking. (But why is leather so €%&/:n difficult to handle?) And by coincidence Glossa presents a talk on medieval footwear and fashion byt the same Janne Harjula on the 21st of April. I’m attending!

I also did quite a bit of sewing so most likely my next post will have progress pics of my new surcoat.

Lempipuodin paluu!

Monet keskiajan ystävät muistanevat sen surkean päivän viime heinäkuussa, kun kuulimme Handelsgilletin lopettamisesta. Ruotsalainen historianelävöittämisen verkkotavaratalo sulki ovensa eikä sen jälkeen ole löytynyt vastaavaa kauppaa, vaikka olenkin surffannut tuntitolkulla erilaisten keskiaikamyymälöiden sivustolla. Kukaan ei ole myynyt loistavaa ompeluvahaa, hyviä huntuneuloja tai ruotsalaisia vaatetuskirjoja.

Kunnes:

Viime viikolla sain riemastuttavan viestin Periltä, joka oli Handelsgilletin osakas. Hänen kauppansa Historiska Rum ryhtyy nyt myymään osaa Handelsgilletin valikoimasta ja kaikenlaista uuttakin on tulossa! Jess! Sivustolla ei vielä ole koko valikoimaa esillä, mutta tulossa kuulemma on. Tuotteita voi meilitse kysellä, vaikkei niitä Historiska Rumin sivuilla vielä olekaan. Sivuston valmistumista odotellessa…

EDIT: Ja hyvät uutiset jatkuvat! Lena tiesi kommentissaan kertoa, että myös Handelsgilletin nimen alla ollaan jatkamassa toimintaa. Ja vierailu sivuilla vahvistaa uutiset. Suurin osa valikoimasta on ennallaan – tarjolla on paljon vanhaa hyvää ja uutta ihanaa. Jei! Hyviä keskiaikakauppoja ei voi olla liikaa.

***

The Return of My Favourite Shop

I and many others were sad to hear about Handelsgillet, our favourite one-stop-shop for re-enactment related handicrafts needs closing last summer. Regardless of much searching, no-one else seemed to offer all the things they had. I missed their sewing wax, veil pins and their assorment of swedish textile books, just to name a few.

So I was more than happy to hear from Per of Handelsgillet. He announced that he’ll continue to provide a selection of Handelsgillet and more at his new shop Historiska Rum. Yay! Although all the products are not yet on the site (which is under construction) they are available to customers enquiring via email. Lovely!

EDIT: More good news! Lena commented that there’s also new activity under the name of Handelsgillet and it shows on their website too. Loads of old and new things seem to be available already. Yay! There’s no such thing as too many online re-enactment-shops.