Kesän menokalenteri alkaa hahmottua. Saari – tapahtuman jouduttiin tylsästi siirtämään ensi kesälle (sitä isommalla innolla sitten), mutta menoja piisaa siitäkin huolimatta. Tässä näitä yleisötapahtumia.
Turun keskiaikaiset markkinat järjestetään 1.7.-4.7.2010
Turku on maanmainio kesäkaupunki jokirantoineen ja Aboa Vetuksineen. Näiltä markkinoilta olen yleensä löytänyt eniten ostettavaa, vaikka hieman ronkeli olenkin. Jospa tänä vuonna saisin sen peilin!
Hollolan keskiaikatapahtuma järjestetään 23.7.-25.7. 2010
Hollolan tapahtumassa en ole aikaisemmin käynytkään, mutta heti ekalla kerralla on tarkoitus mennä koko ajaksi. Leiriydyn oman pikkuteltan ja ystävän kanssa kauppalaiva Sotkan kupeeseen.
Elokuussa markkinakalenterissa on Hämeen keskiaikamarkkinat. Tänä vuonna näyttää siltä, etten pääse käymään. Ellei sitten ihan nopealle päiväkäynnille.
Ja varsinaiseen kesän leirielämän kohokohtaan, yli viikon mittaiseen telttaleiriin eli Nuijasotaan on enää kahdeksan päivää!
***
The summer programme is developing. We had to unfortunately postpone an interesting full period 14th century event in Helsinki in June until next summer, but the calendar seems pretty booked nevertheless. Here are some the public events I’ll attend.
Turku medieval marketstarts tomorrow! I’ll be there on the two first days. I’ll do some shopping (Turku has always offered good shopping opportunities) and hang out and sew at the work display area. On Friday I’ll do some reverse striptease aka get dressed in front of an audience at the fashion show. The Turku market offers some interesting lectures as well as music. I’m hoping to enjoy that too, especially seeing the fabtastic Räikkä.
The Hollola medieval event is onjärjestetään 23.7.-25.7. 2010
This’ll be my first time ever at Hollola. I’m looking forward to a weekend camping next to Sotka the merchant ship. Good friends and sleeping on a pile of hay!
In August, there’s the 12th annual Häme Medieval Fair, but at least as of now it looks like I wont make it there, unless only for a little daytrip.
And today it’s only 8 days left to Cudgel, our annual 10-day camping experience!
Muistelen joskus aikoja, jolloin kiintoisan keskiaikakirjan ilmestyminen oli harvinainen tapaus. Se oli silloin se! Nykyään tuntuu kuin kirjoja tulisi ovista ja ikkunoista. Taustalla vaikuttavanevat kasvava keskiaikakiinnostus niin tutkijoiden kuin suuren yleisönkin joukossa. Oman kirjakokoelman pitäminen ajan tasalla vaatii aktiivisuutta ja …. köh köh… jonkin verran taskurahaa.
Vaikka miten yrittäisinkin olla kulutuskriittinen, keskiaikaa käsittelevien hyvien kirjojen suhteen olen ihan toivoton. Olen keräilijä ja kirjastonhaalija. Perustelen kirjahankintoja sillä, että näitä ei saa kirjastoista. Mutta kyllä nautin ja inspiroidun kirjoistani. On mahtavaa kun keskellä projektin tiimellystä voi tarkistaa omasta käsikirjastostaan jotain pieniä detaljeja tai lueskella kirjoja ennen nukkumaanmenoa.
Olen koonnut Neulakon kirjat-sivulle jotain keskeisiä teoksia, mutta lista alkaa olla vähän ajasta jäljessä. Pitäisi päivittää.
Viime viikkoina kokoelmani on kuitenkin lisääntynyt oikein lumivyöryllä aivan ihania kirjoja. Osan toin Tanskasta ja Ruotsista, loput toi posti kotiin. Olen kirjataivaassa. Nyt ei sitten kesällä lopu lukeminen!
Tässä ihanuudet pinossa ja bonuksena kissuutta taustalla. Olen lukenut jokaista kirjaa jo vähän.
Uudet kirjat ja kissa-apua taustalla / My new books and some cat assistance
Ylhäältä alas:
The Medieval Broadcloth – eli keskiaikainen verka. Kirja on kokoelma artikkeleita keskiaikaisen veran eli villankankaan historiasta. Olen kuullut kavereilta spoilereita kirjasta, joten tiedän odottaa kiehtovia juttuja veran valmistamisesta, painosta ja arvosta. Lisäksi arkeologisia tekstiililöytöjä – mukana myös suomalaisia. Vau! (Kiitos kirjan lähettäneille! <3) Englanniksi.
Dagligliv i Danmarks middelalder – arkielämää keskiajan Tanskassa. Kirja valottaa elämää keskiajan Tanskassa lähinnä arkeologisen materiaalin kautta. Kirja yhdistää ihanalla tavalla kaksi kiinnostukseni kohdetta – keskiajan arjen ja pohjoismaisen keskiajan. Kirjassa on myös vaatetusta käsittelevä kappale, mutten ole päässyt vielä niin pitkälle. Tanskaksi.
En sÃ¥s av ringa värde - ruotsalainen keittokirja keskiaikaisia reseptejä. Kirja ammentaa kahdesta eri versiosta samaa tanskalaista reseptikäsikirjoitusta. Tosi mainio kirja, pisteitä pohjoismaisuudesta ja siitä että reseptit selostetaan erikseen ns. kenttäoloissa ja kotikeittiössä. Lisäksi suurin osa on aika simppeliä perusruokaa. Ja ihania soosseja! Ruotsiksi.
Boringholm – en ostjysk traeborg i 1300-arene – kertoo tanskalaisesta 1300-luvun lopun linnasta ja sieltä tehdyistä runsaista löydöistä. Osa näistä on esillä lempimuseossani Kööpenhaminassa. Tanskaksi ja saksaksi.
NESAT X – on NESATin eli Northern European Symposium for Archaeological Textilesin kymmenennen kokoontumisen julkaisu. Olen hehkuttanut täällä Nesatia ennenkin ja tämä kirja on kyllä kuuminta hottia! Kirjassa on artikkeleita vaatteista, vöistä, tekstiilien tuotannosta, välineistä… Kirjaa lukiessa ajattelee että ”olipa hyvä artikkeli, se oli varmaankin kirjan paras” ja sitten kääntää sivua ja löytää uuden suosikin. Juuri nyt olen vaikuttunut ns. Erik Pommerilaisen vyötä, eli 1300-lukulaista lautanauhavyötä käsittelevästä artikkelista. Englanniksi ja vähän saksaksi.
Lisäksi kuvasta unohtui hieman vanhempi hankinta
Bockstensmannen och hans tid -Â joka nimensä mukaisesti kuvaa Bockstenin miestä (suosta täysissä pukeissa löytynyttä heppua 1300-luvun loppupuolelta) ja aikaa jossa mies eli. Kirjassa pyritään ajoittamaan miestä ja selvittämään sitä miksi hän päätyi murhattuna suohautaan. Kiinnostavaa uutta analyysia tutusta ja kuuluisasta löydöstä, miehen kasvojen rekonstruointi on hyvin kuvattu. Ruotsiksi.
****
Sometimes I sit back and remeber the time when the publication of an interesting book on medieval topics was a rare occurence. That was then. Now it seems there is a constant flow of new books, much likely due to the growing interest in the middle ages both in the scholarly circles as well as the public at large. Keeping ones library up to date requires some activity as well as … cough… cough… a little bit of spending.
As much as I try to be a critical consumer and not shop very much at all, books on medieval topics are my weakness. I collect and build my own little library on my topics of interest. I justify all this with the fact that these books are not available in the local library. And not necessarily even at the national one nor the university one! And I do love and enjoy my books. It’s great to quickly check up on facts when working on a project or read the books at bedtime.
I’ve listed some central books on the book page here at Neulakko. However, the list is getting a bit outdated. There has been a lot of good books since then both being published and introduced into my bookshelf. I should do some updating.
The recent weeks have seen a lot of new books being added to the library. Some I bought with me from Sweden and Denmark – others arrived in the mail. Here they are: superb new books with a cute cat behind them. I’m in book heaven!
Here’s the pile from top to bottom. I’ve read some of each book already, but there’ s still plenty to read over the summer.
The Medieval Broadcloth – the name has it: a compilation of articles that shed light on the production, apperarance and economy of medieval broadcloth. I’ve had some delicious spoilers from a friend who has already read it and I know there is a lot to look forward to! In English. (Thanks to the people who sent it! <3)
Dagligliv i Danmarks middelalder – daily life in medieval Denmark. This book caters to two of my interests – daily life and medieval Scandinavia. The book is well written and mostly based on archaeological material. It has a chapter on clothing too, but I haven’t gotten that far yet. In Danish.
En sÃ¥s av ringa värde – A cookbook that is mostlly based on a medieval cookbook from Denmark. Extra bonus points for the scandinavian element as well as instructions fo cooking both at home and in the field. Simple recipes, and a lot of tasty sauces. In Swedish.
Boringholm – en ostjysk traeborg i 1300-arene – a book on the excavations at Boringholm, a late 14th century castle in Denmark. Some of these finds are on exhibition at my favourite museum in Copenhagen (where I got this book). In Danish and German.
NESAT X – is the publication of the tenth Northern European Symposium for Archaeological Textiles. I have been going on about NESAT here before. And the book has been well worth the wait. It is a super interesting compilation of articles on different aspects of textiles and thei production. I read it and think I have just read the best article in the book – only to turn the page and find something else totally fascinating. My favourite – as f now – is the article on the so called belt of Erik of Pomerania – a tabletwoven 14th century belt. In English and a bit in German.
then a book that I forgot to include in the picture:
Bockstensmannen och hans tid – The famous Bocksten Man (a late 14th century man found in a bog wearing a complete set of clothes) and his time. The book describes the time in which the man lived as well as attempts to look into who he was and why was he murdered and buried in a bog. I really enjoyed the article by Eva Andersson on his clothes, putting them into a fashion history time frame. The description on how they reconsturucted his face was entertaining! That seems to be a bit of a museum fad these days. In Swedish.
Joskus tapahtuu niin paljon kerralla, että mahduttaminen yhteen postaukseen käy työlääksi. Nyt on niin. Viime viikkoina on tullut polkaistua leirikausi käyntiin Ruotsissa, opittua paljon uutta, koeponnistettua uusi mekko, aloitettua kansainvälinen museoviikko lempimuseossani Kööpenhaminassa ja hankittua ihania uusia kirjoja. Näistä aiheista riittää moneksi.
Aloitetaan siis ihan alusta. Aloitin leirikauden poikkeuksellisesti Ruotsista. Sahra ehtikin blogissaan kertoa maanmainiosta reissustamme enemmän. Oli hauskaa nähdä vanhoja tuttuja pitkästä aikaa ja samalla tutustua uusiin ihmisiin, sellaisiin joita on ”tavannut” vain verkossa. Oli inspiroivaa oppia uusia asioita mm. metallin valamisesta, vöistä, kankaista ja muusta kivasta. Päässä on niin paljon uusia ideoita, että suhisee. Ennen kaikkea tekee mieli leiritarpeita.
Opetin itse käsinompelua ja päähinejuttuja onnistuneesti. Kansainvälinen yleisö on haastavaa (koska pää raksuttaa kolmen-neljän kielen välillä) mutta mainiota. Opin samalla itsekin pistojen nimiä mm. ruotsiksi, saksaksi ja hollanniksi niitä yhdessä tapaillessamme. Markkinat linnalla olivat tunnelmalliset. Iltaisin tuli kukuttua myöhään.
Sää jätti paljon toivomisen varaa, mutta onneksi olin valmistautunut lämpimällä mekolla. Mekko ehti ennen leiriä saada nappeja vyötärölle asti. Leirillä tein lisää nappeja, mutta kolean sään takia mekolla oli niin paljon käyttöä, ettei niiden kiinnittämiseen tullut oikein sopivaa hetkeä. Mutta mekko toimi juuri niinkuin pitikin. Se oli lämmin, melkein vedenpitävä ja mukava. Ilman sitä olisin ollut syväjäässä kosteankolealla kelillä. Kuten kuvasta näkyy, käytin oikeastaan kolmea villamekkoa päällekkäin, vaikka kaksi olisi se ns. oikeaoppisempi määrä.
Uusi lämmin mekko / new warm dress
Toinen kurjan kelin selättäjä oli varustus jaloissa. Patiinien, nahkakenkien, neulakinnassukkien ja housusukkien yhdistelmä on jokseenkin lyömätön. Tarvoin sateessa ja kuravellissä, mutta jalat olivat aina lämpimät. Vaikka kengät kastuivatkin pariin otteeseen, jalkoja ei palellut kertaakaan. Ihan ihmeellistä oikeastaan.
Kengät ja patiinit / Shoes and pattens
Kaiken kaikkiaan tekemättömien toukokuu on lähtenyt hyvin käyntiin.
lämmin mekko valmiiksi (ihan valmis se ei vielä ole, nappeja kaivataan)
korjaa kaksi paria housusukkia
korvaa vyön irronneet niitit uusilla, tee lisää reikiä
kiristä kaksi pellavaista aluspaitaa tukevammiksi
uusi nyöri rukousnauhaan
korjaa patiinit (tosin ryökäle halkesi uudestaan, mutta muut korjaukset pitävät)
tärkkää ryppyhuntu
***
Sometimes life just gets too much for one post. In the past weeks I have started the camping season in Sweden of all places, visited my favourite museum in Copenhagen, almost finished my new warm dress (and already worn it a lot) and acquired a heap of new wonderful books. So I have a lot to say!
I guess I’ll start with an outfit post.
The times in Sweden were excellent, but the weather miserable. Thankfully I had my new warm dress with me! I had almost finished the dress, the only thing that was missing were buttons from the waist down. That wasn’t going to stop me from wearing it. During the camp I made more buttons, but the weather didn’t really allow for me to start putting them on, since I needed my warm dress! The dress did exactly what it was supposed to do: keeping me warm, dry and comfy. It is one of those items that make you look a bit huge, especially when worn slightly incorrectly over TWO wool dresses instead if just one. But I don’t really care, since it stopped the cold and wet weather from getting to me.
Another wonderful thing was the pattens – turnshoes – needlebound socks – wool hose -combo. My feet were perfectly warm in all the rain, mud and cold weather. As amazing as it is, my feet were warm even when they got a bit wet a couple of times.
(See pics above)
I learned a ton of new stuff on things like metalwork, belts, weaving and fabric. My head is buzzing with new ideas. Mostly I feel a really big need for new stuff for our camp. I also taught handsewing and tailoring as well as some things on 14th century headdresses. An international audience is a bit of a challenge with all the languages, but it pays off too: now I know, thanks to my students, a lot of textile terms in Swedish and German.
It was also great fun seeing people I hadn’t seen in years as well as meeting fab new people or meeting people in real life (vs. their blogs) for the first time. And me and my fabtastic travel mate Sahra laughed so much it was nearly fatal. Speaking Swedish rocks too. The market at the castle was really neat. In the evenings I stayed up too late and had good times. The usual. :)
My list for May is progressing well:
finish warm dress (not actually finished yet, but wearable)
repair two pairs of hose
replace missing belt studs on belt, make more holes to fit smaller waist
tighten two linen underdresses/shirts
make a new lace to string up a rosary with
repair pattens (The toe part probably needs to be completely replaced at some time though)
Tässä vähän vilauksia siitä, miten lämmin mekko edistyy. Siitä ei täällä Neulakossa olekaan ollut kuvia, sillä kameraongelmat alkoivat samaan aikaan kuin tämä projekti.
Olen laittanut valmiin hyvän hihan kaavan jonnekin varmaan talteen sen jälkeen kun opetin Hollolassa hihan kaavoittamista. Ei muuta kuin uutta tekemään. Lämmin mekko tarvitsikin oikeastaan aivan toisenlaisen, paljon löysemmän hihan kuin mitä yleensä teen. Joten hyvä että tuli tehtyä. Sitä paitsi hihojen kaavoittaminen on ihanaa.
Kokoon ommeltu hiha ja kaava / An assembled sleeve and the pattern
Hihat on nyt leikattu ja toinen niistä on ommeltu kokooon. Kaavamateriaalina toimi ”aistikkaasti” kuvioitu ikivanha lakana. Varsinkin hihan kaava on hyvä piirtää ensin paperille, sovitella ja sitten piirtää vielä uudestaan kankaalle ja sovitella. Vasta sitten kannattaa leikata varsinainen kangas. Silloinkin tulee muistaa että esimerkiksi villa käyttäytyy varsin eri tavoin kuin vanha lakana.
Nappeja sekä alkioina että jo puolivalmiina / Buttons at the starting point and halfway done
Napitettu mekko tarvitsee huimasti nappeja. Tässä näkyy nappien käynnistetty tuotantolinja: leikattuja villanpaloja ja puolivalmiita muotoiltuja nappeja, valmiina kiinnitettäväksi mekkoon. Muotoilen kangasnapit vielä viimeisen kerran kiinnitysvaiheessa.
Mekko ilman nappeja ja hihoja. / Dress without sleeves and buttons
Kuva on vähän sumuinen (testailin itselaukaisijaa), mutta siinä näkyy mekko tämän hetken tilassa, ilman nappeja ja hihoja. Materiaalina harmaa villa, vuoritettu hurjalla hieman krapinvärisellä ruosteenpunaisella villalla. Molemmat toimikasta. Harmaa villa on huovutettu tiiviiksi ja paksuksi. Harmaa villa on Naturtuchesta, vuori Matan tekstiilistä.
Mekon on tarkoitus olla löysä. Tietenkin se saa näyttämään siltä, että olisi viimeisillään raskaana vaikkei ole. Siitä tunnistaa hyvän keskiaikamekon. ;) Olen kyllä tyytyväinen siihen, miten kauniisti se laskeutuu huolimatta paksuudestaan.
Kaula-aukon viimeistely lähikuvassa / Close-up of neckline finishKauempaa sitä hädin tuskin huomaa / Further away you can hardly see it
Jokaisessa projektissa pitää kokeilla jotain uutta. Tässä testasin uutta tapaa huolitella kaula-aukko. Yleensä varmistan vinoon leikatun pääntien muodossa pysymisen kääntämällä pääntien silkkinauhan avulla. Nyt silkkiä oli tarjolla pelkästään valkoisena. Valkoinen nauha olisi kuitenkin ollut turhan näkyvä.
Kokeilin Grönlannin löydöissä käytettyä, Woven into the Earth-kirjassa esiteltyätekniikkaa, jossa reuna käännetään kahdellä rivillä minimaalisen pieniä etupistoja (tunnetaan myös termillä stab stitch) jotka tehdään lähelle käännettyä reunaa. Ns. raaka reuna viimeistellään ompelemalla reunaan kiinni villalanka tihein luotospistoin. Parhaiten tekniikka sopii paksuhkolle kankaalle, jolla ei ole taipumusta liestymiseen. Alkuperäisissä sekä ompelulanka että vahvikelanka ovat villaa, mutta koska käsillä ei ollut ompeluun soveltuvaa villalankaa, käytin samaa pellavaa jolla olen ommellut koko mekon.
Olin ihan yllättynyt siitä, miten siisti ja huomaamaton tapa tämä olikaan. Kuten kuvista näkee, lankaa (kanervanvärinen) hädin tuskin huomaa. Etuna on myös se, ettei paksua tuplavillaa tarvitse kääntää kahdesti, vaan yksinkertainen taite riittää. Käytössä näkee, miten hyvin se auttaa kaula-aukkoa pitämään muotonsa.
Olen taas tässä projektissa ammentanut aika paljon uutta Woven into the Earthista. Se on kyllä kumma kirja. Aina kun tarkistaa jotain yksityiskohtaa, jämähtää lukemaan. Ja vaikka sen on lukenut varmaan sadasti, aina löytyy uusia ja kiehtovia juttuja.
****
Here’s a few glimpses on how the warm dress is progressing. I realised there had been no pictures up here yet, since my camera troubles started just when I started working on this project.
I’d misplaced my sleeve pattern and had to make a new one. I’m glad I did, since this dress needs a different, simpler and looser sleeve. And I love drafting sleeve patterns.
(see pictures of sleeves)
The sleeves have now been cut and the other one has been sewn up. I first drafted the patttern on paper, then transferring it onto a piece of old sheet (with a very groovy pattern) and only then onto the wool, trying the pattern on at each step. Especially with sleeves, which go on arms with lots of movement, it’s important to make a fabric version of the pattern. But it is also worth noting that a cotton sheet and wool behave slightly differently too.
(see button picture)
The dress will button up, so a lot of buttons are required. Here’s a picture of the activated button assembly line:Â some fabric ready to be made into buttons and buttons that are halfway done. I always finish the shaping of the button when attaching it, but these ”baby buttons” do already look like the real thing!
(see picture of the dress without sleeves)
Here is the dress (in a fuzzy picture, I tried out the self-timer on the camera), waiting for sleeves and buttons to be attached. The dress is made with grey wool twill from Naturtuche, the lining is a dark madder red wool twill from Matan tekstiili (a local fabric shop). The grey wool is thick and felted, the lining is thinner.
The dress is meant to be loose to fit other warm layers underneath. And like many medieval dresses, it makes you look pregnant, even if you’re not. :) I am, however, very happy with the way it drapes even though it’s very thick. And it’s so warm!
(see neckline pics)
Every project needs something new. In this dress, I tried out a new way of finishing necklines. Usually I use a narrow silk band to finish off necklines – it makes a very flat finish and keeps the neckline from stretching. This time, however, I only had access to white silk, which I thought would somehow have been too much of a contrast.
So this time I tested a way of finishing necklines that has been excavated from Greenland: I sewed two rows of tiny stab stitches fairly close to the fold and then attached a simple wool thread to the edge of the turned edge, attaching it with very small and tightly set hem stitches. The techinque is most suitable for slightly thicker wool with little tendency to fray. The Greenland garments had been stitched with a specially made woolen sewing thread. I didn’t have wool suitable for sewing, so I used the linen thread I had used for sewing the dress.
I was happily surprised of how neatly the neckline turned out. As you can see in the pictures, the thread is hardly visible, it disappears into the seam. It gives a way of finishing the neckline with turning it over just once, which is useful when working with thick wool. After the dress gets some wear, we’ll see how well the thread keeps the neckline in its shape.
Working with this project, I’ve been reading Woven into the Earth quite a bit. It’s a wonderfully interesting book. I must have read it tens of times, but every time I look to it for some info, I seem to find something new and find myself getting stuck reading it.
Naamakirjasta löytyy varsin tarpeellinen ryhmä: Tekemättömien toukokuu. Sen jäsennet ovat historianelävöittäjiä joilla on keskeneräisiä projekteja. Yhteisenä tavoitteena on saada nämä projektit toukokuussa valmiiksi ennen kesän tapahtumasesonkia.
Omalla keskeneräisten listallani ei varsinaisesti ole mitään siellä roikkumaan jäänyttä, paitsi ehkä se lämmin villa-villa mekko olisi kiva saada valmiiksi ennen kevään ensimmäistä leiriä. Tekemättömien listalta löytyy enemmänkin sitä kaikista tylsintä: varusteiden korjailua!
Tässä omat tavoitteeni Tekemättömien toukokuulle:
lämmin mekko valmiiksi
korjaa kaksi paria housusukkia
korvaa vyön irronneet niitit uusilla, tee lisää reikiä
kiristä kaksi pellavaista aluspaitaa tukevammiksi
uusi nyöri rukousnauhaan
korjaa patiinit
tärkkää ryppyhuntu
Tämä siis toukokuussa.
Pääsiäisenä otin jo hyvän startin sekä projektien loppuunsaattamisessa että tarpeellisten, mutta tylsien projektien parissa.
Rullapäärmettä. Kolme metriä. / Rolled hem. 3 meters
Tein ohuesta hampusta uuden pyöreän hunnun. Metrin halkaisija tekee yhteensä hieman yli kolme metriä rullapäärmettä. Rullapäärmeen tekeminen on kaamean tylsää. Lisäksi sitä on mahdotonta saada mitenkään uskomattoman kivan näköiseksi. Mutta toisaalta taas se on mainion toimiva ja todistetusti keskiajalla käytetty tapa päärmätä ohuita kankaita, kuten juuri huntuja. Pakko päärmätä.
Neulakinnassukat saajan jalassa / Needle bound socks on the recipient
Hunnusta tuli kyllä oikein kiva, mutta päärmääminen oli niin tylsää, että sitä vältelläkseni pyöräytin valmiiksi neulakinnassukat. Lahjaksi tulleet sukat onnistuivat oikein hyvin. Oli pieni haaste tehdä sukkia ilman niiden saajaa vieressä – piti mennä perstuntumalla siitä, mikä oli sopiva koko. Mutta ihan sopivat niistä kyllä tuli. Käytössä ovat kuulemma ilmavammat ja pehmeämmät kuin tavalliset villasukat. Uudella luisella neulakinnasneulalla on ihana tehdä juttuja!
***
Finnish re-enactors have started a facebook group called Tekemättömien toukokuu, aka The May of unfinished projects (or something along those lines). The goal is to challenge and encourage people to finish projects dring May, before the summer season starts. What a great idea!
My to do-list doesn’t have a whole lot of unfinished stuff. I’d like to finish the wool/wool overdress before the first camp this spring, though. Besides that, my list mostly consists of the most boring thing ever – fixing things.
So here’s my list for May:
finish warm dress
repair two pairs of hose
replace missing belt studs on belt, make more holes to fit smaller waist
tighten two linen underdresses/shirts
make a new lace to string up a rosary with
repair pattens
starch frilled veil
This should all be done in May.
During Easter I took a head start on working with something not so interesting. I made a new veil with the super thin hemp that I got recently. The veil has a diameter of 1 meter, which means there is about three meters of hem to roll. I seriously dislike making rolled hems. Not only is dull, but also very difficult to get nice and neat. Then on the other hand it is a well documented and functional way to finish edges on thin materials like veils. So one must roll.
The veil turned out really well. However, making all that rolled hem was so dull I had to procrastinate a bit and do a little needlebinding now and then. I finished a pair of socks. It was interesting making socks for someone else – with only a few possibilities to see if they fit. They turned out to be surprisingly well fitting. The happy recipient has commented that they are softer and ”breathe” better than the more common knitted wool socks. I used my new bone needlebinding needle. Love it.
Vielä pari kuukautta sitten tuskailin onnetonta tilaani. Teki hirveästi mieli ommella, muttei ollut kangasta ommeltavana.
En ole jostain kumman syystä niitä ihmisiä, jotka kykenevät hankkimaan kotiinsa kadehdittavan kangasvaraston. Oma suhde kankaisiin on sellainen, että ostan niitä heti käytettäväksi enkä pahan päivän varalle. Toisaalta, haluan kenkäkaupassakin uudet kengät aina heti jalkaan.
Kotona oli siis melko vaatimattomat varannot, ehkä joku kymmenen metriä pellavaa. (Mutta sitä nyt tarvii aina.) Viime vuosina olen tullut jatkuvasti ronkelimmaksi kankaiden suhteen, mikä ei sinänsä ole helpottanut kankaiden hankintaa. Se on kauhea kierre: ensin haluaa villa, sitten haluaa täyttä villaa, sitten oikeanlaisella kuteella, sitten kasvivärjättyä…. ja lopulta ei löydä mistään sopivaa kangasta mihinkään. Kunhan posti tuo keskiajan verkaa käsittelevän kirjan, luulen ettei mikään enää kelpaa.
Tämän hetkinen ronkeliuden taso on ei ole kuitenkaan onneksi estänyt kankaiden hankkimista. Ja tässä sitä on plakkarissa: herkullisen punaista villatoimikasta – keskipaksua ja hieman huovutettua. Kaverina ihanan ohutta valkoista hamppua. Etualalla kangasnäytteitä Handelsgilletistä, mistä punainen villa on peräisin. Hamppu on myös ruotsalaista, Medeltidsmoden valikoimista.
Punaista villaa, kangasnäytteitä ja hamppua / Red wool, samples and hemp
Hamppu on jo pesty, silitetty ja osittain leikelty. Siitä tulee päähineitä – pääsiäisen aikana on tarkoitus kietaista kasaan uusi, entistäkin isompi pyöreä huntu (Metrin halkaisijalla – aion käyttää sitä kuitenkin taiteltuna, joten käytössä vaikutelma ei liene mitenkään jättimäinen). Lisäksi aion kokeilla yhtä mieleen juolahtanutta teoriaa ryppyhuntujen tekemisestä. Siitä lisää, mikäli kokeilu onnistuu. On hauska päästä käyttämään hamppua, joka oli keskiajan Suomessa pellavaa käytetympi kangas.
Olen jotenkin niin juminen värien kanssa, että tulossa on jo kolmas punaisten ns. ”välikerroksen” villamekkojen sarjassa. On Punainen ja Uusi Punainen – tuleeko tästä sitten Uudempi Punainen? Uuden mekon tarve tulee siitä, että Uusi Punainen on laihtumisen takia tullut isoksi. Keskiaikamekot ovat tosi hyviä mahduttamaan raskaudenkin, mutta laihtumisen kanssa on vähän toisin päin. Ja ennenkuin alan muokkaamaan olemassaolevaa ja rakasta mekkoa pienemmäksi, teen varalta uuden mekon. Tästä tulee kepeämpi ja sinänsä kesäisempi, sillä siihen ei tule pellavavuoria. Lisäksi kokeilen Moyn mekon kaavaa, joten tästä tulee hauskaa!
******************
A few months ago I found myself in a very annoying situation. I had a great need to sew but I had no fabric to work with.
I – for some odd reason -Â am not your usual fabric-o-holic. I’m not one of those people that can accumulate a very impressive fabric collection at home. I tend to get fabric for immediate use instead of getting it just in case. Then again, I always want to wear my new shoes home from the store and carry the old ones home in a bag. I’m that kind of person.
I had only about ten metres of linen at home and no wool whatsoever. This is also because I’ve become pickier and pickier about fabric. It’s a vicious circle: first you want wool, then 100% wool, then the right weave, then dyed with the right dyes… and then you find yourself at a loss for fabric. I’m expecting my book on medieval broadcloth to arrive soon. After that, I think I’ll probably never be satisified with any wool I could buy.
So this was high time to do some fabric shopping. And here it is! Deliciously red wool twill – medium thickness and slightly felted. On the right, wonderfully thin hemp. In the front, some wool samples from Handelsgillet, where I bought the wool. The hemp is also swedish, from Medeltidsmode.
The hemp has been washed and ironed. It’ll be used as material for headdresses. During Easter, I plan to finish a new circular veil (very large, a 1m diameter – but to be worn folded). I’ll also try out a theory I’ve come up with on frilled veils. More on that, if my test proves successful! It’s fun to work with hemp fabric. In medieval Finland hemp was often used instead of linen.
The wool is going to be a red dress. (Do I make dresses in other colours than red?) I need a new one because I’ve lost so much weight that the old one has lost some of it’s fit. Medieval dresses are excellent going the other way – they can hide a even a rather well-developed pregnancy. The other way, not so good. I decided that before I start taking in the old red dress, I should make a new one just in case the taking in turns out to be a disaster. This one will be lighter and a great dress for warm summer days at camps, since I’ll leave out the linen lining. I’ll also try out the Moy Bog -pattern, which will be fun!
Rakastan uusien asioiden oppimista. Saan siitä aivan käsittämättömästi virtaa. Sain juuri valmiiksi projektin, jossa yhdistyi koko liuta uusia taitoja. Niitä on opeteltu pitkin viime vuotta. Tämän harrastuksen yksi mahtavuus on se, että uutta on aina opittavana.
Tekoletti-hiuslisäke / Hairpiece with Cornettes
Tein 1300-luvun muodin mukaiset tekoletit. Niiden esikuva on Lontoosta löydetty hiuslaite. Olen haaveillut sellaisen tekemisestä jo kauan, mutta hannaillut lähinnä lautanauhan tekemistä. Samanlaisia tekolettejä olen käyttänyt jo pitkään (kuten kuvista näkyy), mutta niissä ei ole lautanauhaa vaan villasta tehty nauha.
Tämä oli sellainen luksusprojekti ja ns. hidasta elävöittämistä (laadukkaita juttuja hyvistä materiaaleista aikaa säästämättä). Joku voi nimittäin kysyä, miksi nysvätä ympäri vuotta pikkujuttua, joka ei edes tule juuri näkymään päähineen alta. Vastaus lienee että siksi kun pystyy ja haluaa. Sen jälkeen kun sain tarvittavan perussetin kokoon, projekteissa ei ole ollut kyse niinkään uuden tavaran saamisesta vaan oppimisesta. Tekemisestä ja tutkimisesta on tullut se suurin nautinto. Vaikka kieltämättä valmiiksi saamisessakin on oma ilonsa.
Tässä projektissa on erityistä ja kivaa myös se, että pääsin työstämään materiaaleja alusta asti.
Letit on tehty pellavasta, jonka käsittelyä pääsin harjoittelemaan viime kesänä Seurasaaressa. Langat värjättiin viime kesänä, kun kokeilin ensimmäistä kertaa kasvivärjäämistä. Lautanauhan tekemisen sain opeteltua kunnolla viime keväänä. Tämä lautanauha oli toinen lautanauhaprojektini ja siinä tein ensimmäisen kerran itse ohjeen arkeologisen löydön pohjalta.
Uuden oppiminen on tietenkin mahdollista vain, koska on ihmisiä jotka ovat valmiita jakamaan osaamistaan. Siksi tähän kuuluu Oscar-gaalatyylinen kiitospuhe: Kiitos Piialle pellavan käsittelyyn opastamisesta, Liisalle kasvivärjäämisen saloihin opastamisesta, Marylle englannin kielen harvinaisten sanojen parissa avustamisesta ja Sahralle hätäisiin lautanauhakysymyksiin vastaamisesta!
I love learning new things. It’s one of the things that makes me tick. I just finished my latest project which allowed me to combine several new skills that I’ve picked up over the past year. One of the best things about this hobby is that there is always more to learn.
This time I’ve made a 14th century hairpiece. It’s based on a hairpiece found from London. I’ve wanted to make this kind of hairpiece properly for years now, but I’ve hesitated because I haven’t felt up to doing the tabletweaving. I’ve been wearing the same kind of cornettes for years (as you can see in the pics), but they’ve never had a tablet woven band, but a simpler band made out of wool.
This was a luxurious project and a prime example of so called slow re-enactment (making quality goods with good materials and taking plenty of time). Someone may ask, why would anyone spend so much time on a little piece that can hardly be seen from under the headdress. The answer may be along the lines of because I’m able to and want to. After I’d assembled my basic kit, making new things has ceased being so much about acquiring new things. It’s more about the process than the finished product. The making and the learning has become the greatest thrill, although finishing things is still thrilling.
What also makes this project special is that I’ve had a chance to work on many of the materials: dye the yarn ans process the flax.
The braids are made of flax that I processed last summer in Seurasaari. The yarn is from my first go at natural dyeing at last summer. Tablet weaving is also a new skill, which I taught myself last spring. This was the first time I made a weaving pattern myself and from a archaeological object.
What makes learning new things possible are the wonderful people who want to share their knowledge. This is why it’s time for an Oscars style thank you – speech: Thank you Piia for guiding me through the process of making flax, Liisa for giving my first try at natural dyeing, Mary for helping me with some really tricky english vocabulary and Sahra for being my helpdesk and answering my tablet-weaving questions.
Hyvää naistenpäivää! Sen kunniaksi Neulakossa perehdytään hyvän vaimon käsikirjaan.
Viime vuonna julkaistiin ensimmäinen täysi käännös Le Menagier de Paris:na tunnettusta käsikirjoituksesta. Nyt sitä saa Akateemisen kirjakaupan hyllystäkin.
Aikaisemmista englanninnoksista on jätetty pois osia tai enimmäkseen keskitytty resepteihin. Reseptit ovat olleet tämän teoksen tunnetuin ja varmasti elävöittäjien ahkerimmin käyttämä osa. Uudessa käännöksessä korostuu se, että reseptit ovat vain osa kokonaisuutta.
Elävöittäjälle teos on verraton tietolähde ja kiehtovan intiimi kurkistusvinkkeli 1300-luvun pariisilaisen porvariston arvomaailmaan ja huushollaamisen detaljeihin. Kirjasta on luettavissa ruoanlaitto-ohjeiden lisäksi vinkkejä kärpästen pyydystämisestä, hyönteisvahinkojen minimoinnista vaatesäilytyksessä, haukan kasvatuksesta, hevosten ja palvelijoiden valinnasta sekä ennen kaikkea siitä, millainen on hyvä vaimo.
Kääntäjät ovat tehneet tietoisen valinnan nostamalla vaimon teoksen otsikkoon. Johdannossa kyseenalaistetaan kaksi keskeistä ja totuttua käsitystä tästä käsikirjoituksesta: tekstin kirjoittaja ei ole kertoja, vaan kertoja on fiktiivinen hahmo ja teos rinnastuu siten samanaikaisiin vastaaviin hyvän elämän oppaisiin. Aiemmin on tulkittu, että kyseessä on porvarismiehen itse vaimolleen kirjoittama opaskirja.
Myös tekstin kertojan mukavuus on kyseenalaistettu – usein tähän tekstiin viitataan korostaen,  miten kilttiä ikääntyvältä porvarismieheltä on tehdä opas nuorelle vaimolleen. (Toisaalta olen aina ihmetellyt tätä, mitä väliä on sillä, miten mukava mies on tai ei.)
Kertojan mukavuus kyseenalaistuukin modernin lukijan mielessä. Vaimolta odotetaan ehdotonta kuuliaisuutta, nöyryyttä ja alistumista. Asia korostetaan puuduttavan pitkissä opettavaisissa tarinoissa hyvien vaimojen alistumisesta: hyvä vaimo vie miehelle puhtaat lakanat rakastajattaren kotiin ja antaa miehen tapattaa yhteiset lapset vailla vastalausetta. Vaimo pomppii kun mies käskee, eikä kysy miksi. Miehellä on oikeus antaa kupata koetteleva ja kyseenalaistava nuori vaimo hengiltä.
Kertoja edellyttää hyvältä vaimolta sellaista  ehdotonta alistumista, ettei kenties ole mukavan ja edistyksellisen maineensa veroinen, mutta aikalaisenaan tuskin ansaitsee aivan kirjoittajien johdannossa tarjoilemaa täyslaidallista. Minusta menneisyyttä tulee tarkastella jonkinlaisin kulttuurirelativistisin kakkuloin. Tavallaan keskustelu kertojan ”mukavuudesta” onkin aavistuksen absurdi.
Lukukokemuksena kirja on antoisa, mutta toisaalta raskas. Alkuperäisteos muuttuu loppuaan kohti viimeistelemättömämmäksi ja sekavaksi. Tarinat nöyristä vaimoista alkavat puuduttaa (ja myönnän, ketuttaa). Lauseet venyvät pahimmillaan puolen sivun mittaisiksi. Kääntäjät tekevät ansiokasta työtä jäsentelyssä ja lukijan tukemisessa.
Reseptejä on mukana täydet 380, mikä on varsinainen aarreaitta. Ruoanlaitosta kiinnostuneille suosittelen tämän kirjan rinnalle oheisteokseksi kuitenkin vaikka esim. Living and dining in Medieval Paris-kirjaa.
Neulakon lukijoita kiinnostanee, mitä kirja kertoo vaatteista ja pukeutumisesta. Lukija oppii, että hyvä vaimo pukeutuu huolellisesti, eikä häpäise miestään homssuisella ulkoasulla, kuten jättämällä aluspaitamekkoaan näkyviin mekon alta kaula-aukosta. Jos haluaa välttää koiden ja syöpäläisten tuhot, vaatteita kannattaa tuulettaa (tähän on runsaasti muita ohjeita).
Tarinoissa korostuu vaatteiden merkitys aseman merkkinä. Keskeisessä tarinassa kun miehensä koettelema ja hylkäämä Griselda luopuu asemansa mukaisista vaatteista ja palaa kotiin lähes alasti ja pukeutuu taas köyhän vaateparteen. Ylhäiset ystävät itkevät kohtalon kauheutta ja tätä hirveää nöyryytystä.
***
Happy international womens’ day! Here at Neulakko we celebrate it by getting to know what was expected of a good wife in the 14th century.
Last year saw the publication of the first full english translation of the Menagier de Paris, a manuscript famous for its delicious recipes. The full translation highlights the fact that the recipes are not the only thing this manuscript should be known for.
The book is a wonderful source for the re-enactor. It offers a detailed and intimate look into the household, values and daily life of the parisian 14th century bourgoisie. As well as recipes, the book offers thorough how-to’s on hawking, choosing horses and servants, cleaning, pest control and first and foremost: how to be a good wife.
The translators have made a conscious choice with a title referring to the wife and not ”the Menagier” aka the narrator. In the introduction they question two conceptions about the manuscript. They suggest that the narrator and writer are not the same person. The husband-narrator is seen as a fictive person and the book is likened to contemporary guides on how to live a good life.
The translators also question the reputation of the husband-narrator as a nice man. When referring to this manuscript, it is often mentioned how nice it is of the elderly husband to have written such a guide to his young wife.
In the eyes of the modern reader the narrator does not appear very nice at all. What is expected of the good wife is absolute submission and obedience. This fact is stressed in endless stories of wives and husbands: a good wife brings his husband clean sheets to sleep in in the house of his mistress and does not object when the husband decides to kill their children. A husband has a right to have a disobedient wife bled to death.
The narrator expects such obedience from his wife that he may well not be worth his nice reputation, however I also think he isn’t quite as ’bad’ as the translators deem in their (interesting and thought-provoking) introduction. I believe in a pinch of cultural relativism when looking at the past – on medieval terms the Menagier is only repeating the values of contemporary society. All in all I’ve always found the discussion on how ’nice’ he is a little bit absurd.
Reading the book is very rewarding although the experience gets quite heavy and hard at times. As the book nears it’s end the writing becomes less and less finished and harder to follow. At some points, the endless stories of obedient wives start to become a bit of a bore (and I admit getting a bit pissed off at times too). Sometimes the sentences are over half a page long. Here the translators do a great job at guiding the reader through the difficult bits and bringing some structure to the reading experience.
There are a full 380 recipes, which are an excellent source. I would however suggest that a reader intrested in medieval cookery would read this book with a companion, like Living and Dining in Medieval Paris.
The readers of Neulakko are probably interested in what the book has to say on clothing and textiles. Among other things, we learn that the good wife dresses carefully and neatly, not letting her undershirt/dress show from under her clothes and thus keeps the good reputation of his husband. In order to avoid damage to clothes by moths and other pesky creatures, clothes have to be aired often (and various other things can be done as well).
The stories in the book emphasize the meaning of clothes as markers of reputation and status. In a central story, poor Griselda, abandoned by her rich and powerful husband, returns to the home of her father, nearly naked and returns to wearing her old clothes of a poor status. This is a horrifying shock to her rich friends, who weep at this awful humiliation.
Olin viikonloppuna opettamassa syventävää keskiaikapukukurssia Hollolan Keskiaikaseuran kutsumana. Oppilaita oli 26, ympäristönä tunnelmallinen Hollolan kunnantupa ja aikaa kaksi päivää.
Hupun kaavoitus käynnissä, opettajallakin menee tuumaukseksi / pattern drafting makes the teacher go hmmm
Parissa päivässä ehdittiin paljon. Ensimmäinen päivä oli omistettu pukeutumisen historialle. Aivan alkuun käytiin läpi ne lähteet, joista saamme tietoa pukeutumisen historiasta. Sen jälkeen tutustuttiin kuvin ja sanoin kerros kerrokselta keskiajan vaateparteen (Tämä oli laaja kokonaisuus, jonka tiivistäminen oli haaste sinänsä!). Päähineosuutta konkretisoin pienellä esityksellä eri tavoista pukea huntuja.
Huntudemossa brunetti-Emma muuttuu tutunnäköiseksi blondiksi / Veil demo makes Emma, a brunette look like a blonde we know
Loppuiltapäivästä käytiin läpi keskiaikapukeutumisen vinkkejä ja kikkoja, joilla asusta saa entistäkin keskiaikaisemman. Otsikkona oli keskiaikaipukeutumisen Do’s and Don’ts. Olin kuvittanut vinkit viiltävän noloilla kuvilla ensimmäisistä omista keskiaika-asuistani vuodelta 1995 ja 1997 (Ja ei, ennenkuin joku kysyy, EN laita niitä nettiin, vaikka niiden näyttäminen olikin hysteerisen hauskaa. Joku raja sentään. :)).
Sunnuntaina oli ohjelmassa enemmän toimintaa. Lyhyen materiaaliopin jälkeen opettelimme ryhmätöinä arkeologisen kaavan sovittamista omiin mittoihin. Lopputuloksena oli läjä toimivia hupun kaavoja! Lounaan aikoihin tehtiin demonstraatio mekon istuttamisesta ja ehdittiin käydä läpi myös istuvan, napitettavan hihan kaavoittaminen. Sitten vielä käsinompelun välineet, pistoja ja saumatyyppejä, erilaisia räätälintekniikoita ja kikkoja. Ennen kotiin lähtemistä vielä kierros Marjan mainiossa opastuksessa Hollolan keskiaikaisessa kirkossa.
Olen viikonlopun jäljiltä väsynyt mutta onnellinen. Ainakin opettajalla oli tosi hauskaa, ja kiitos siitä on mainioiden oppilaiden! Yleisökseni sain mainion porukan osaavia ja aktiivisia eri seuroissa toimivia harrastajia. Monissa osioissa syntyi hyvää keskustelua, kokemusten vaihtoa ja mainioita hetkiä, jossa pohdittiin yhdessä asioita joita kaikki luulivat pohtineensa ainoina.
Kiitos kutsujille, lisää tälläistä! (Ja värjäyskurssistahan jo käytännössä sovittiinkin..)
Menovinkkinä mainittakoon, että hollolalaiset järjestävät ensi kesänä kahdeksannen kerran keskiaikatapahtumansa, tänä vuonna 23.-25.7. Kuulemani suunnitelmat viittaavat hauskaan tapahtumaan!
****
I spent the weekend in Hollola. I had been invited over by Medium Aevum Hollolense, a Hollola- based medieval society, to give an ’advanced’ course on medieval dress.  I had 26 students, two days and a cosy wooden building to teach in.
We covered a lot in two days. The first day was dedicated to the history of dress. We started off by getting acquainted with the sources of information on medieval dress. After that the we went through the medieval outfit, layer by layer and item by item. Looked at my selection of slides. (On my part, this was a challenge to put together – a very broad topic to cover.) When we got to the part on headress, I did a little demo on several different ways to wear a veil.
In the afternoon it was time for the do’s and dont’s of dressing in a medieval manner. We covered some of the simplest ways to improve ones outfit. I illustrated my points with some horrendously embarrasing pics of my earliest attempts at medieval clothing from 1995 and 1997. (And NO, before anyone asks - I won’t be posting those pics online. Even if using them as wary examples was a lot of fun. :) )
On Sunday it was time for some more action. After a short intro on fabric and materials, I divided the students into teams and we took on the challenge of trying out how to draft a pattern with ones own measurements from a medieval/archaeological source. The end result was a pile of very good, brand new hood patterns!
During lunch I did a demo on fitting a dress and we also had (surprisingly!) enough time to show how a fitting sleeve pattern is drafted and fitted. Then it was time for handsewing: the necessary equipment, medieval stitch types and a variety of tips and tricks for seamstresses.
Before heading home we had a chance to tour the medieval church in Hollola, see the statues and the murals with our very wise guide Marja.
Teaching was a blast, thanks to my excellent students! They were from several different medieval societies, with different experience. They were talented and active – a joy to teach. We had several great and interesting conversations over the weekend.
Thanks for inviting me – more of this! (We practically already decided on a course in dyeing, didn’t we?)
ps. Hollola hosts their 8th medieval event this summer on the 23.-25.7. from what I heard it sounds like it’ll be a good time!
Tapahtumakuvaamisen kanssa kävi niinkuin sen kanssa tapaa käydä. Suunnitelmat fantastisesta kuvasessiosta jäivät toteuttamatta, koska oli kiire hengata kaikkien mahtavien tyyppien kanssa ja häsätä yhtä sun toista. (Hauskaa kyllä oli! ) Lopputuloksena  jakoon on laitettavissa vain kiireessä näppäisty kuva hassulla taustalla, jossa tietenkin vielä hölmöilen.
Besantit mekossa / Bezants on the dress
Mutta ainakin siinä näkyy keskiajan bling bling eli uutukaiset besantit. Ne ovat pienempiä kuin monet edellisestä kuvasta päättelivät, mutta näkyvät koostaan huolimatta yllättävän pitkälle. Ja kynttilänvalossa ne näyttävät juuri niin hienolta kuin ajattelinkin. Niitä on mekossa sekä edessä että takana.
Besanttiprojektin tutkimushaasteena oli sen keksiminen, mihin niitä laittaa ja miten. Keskiaikaisissa vaatteissa besantteja tuntuu olleen muutamalla eri tavalla: aseteltuna riveiksi tai reunoiksi seuraamaan vaatteiden muotoa (esim. reunaa), järjestettynä aseltemiksi (esim. metallista tehdyt possubesantit syömässä besanttiomenoita kirjotun puun katveessa) tai sitten ikäänkuin ripoteltuna vaatteen pinnalle.
Valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon ihan koristeiden määrän, koon ja tyypin takia. Isommat koristeet olisin ehkä laittanut kaula- ja hiha-aukkoja mukailemaan tai keskelle riviksi.
Kiehtovien detaljien saralla löysin myös maininnan säännöstä, jonka mukaan besantit tuli kiinnittää niin, että niiden taakse saattoi katsoa (ts. vain yhdestä kulmasta) tarkistaakseen oliko ne tehty siitä metallista mistä niiden sanottiin olevan tehty. Tämä esti sen, ettei kullattuja besantteja myyty kokokultaisina jne. Nämä pienet lehdet tuli joka tapauksessa ommeltua vain yhdestä kohdasta, mutta tässäkin suhteessa meni siis tavallaan ihan oikein. :)
Kirjotut pussit ovat myös keskiajan bling blingiä ja luksusta ihan jo vaatimansa työmäärän perusteella. Meillä oli tapahtumassa tälläiset kirjontakehysten kokoontumisajot – aivan todella ihania projekteja ihmisillä on tuloillaan!
The usual happened with the grand plans of having an actual photoshoot at the event. I was too busy hanging around with all the fantastically interesing people and doing all sorts of things (and having a really good time too!). So in the end, the only picture of the dress with the bezants is the one above: taken in a hassle, with an odd background and to top it off: with me goofing around.
But at least you can see medieval bling aka the bezants! They’re much smaller than many people thought after seeing the pictures in the previous post. Despite their size, they are very visible on the dress. And in the candlelight, they look just as nice as I expected. There are bezants both on the front and on the back of the dress.
The research challenge (after actually aquiring the bezants) was in trying to figure out how I should place them. Bezants seem to have been placed on the garment in several different ways: set as lines or along edges on a garment (following the shape of a neckline, for an example), set as some kind of scene (like with a scene with a bezant pig eating an apple shaped bezant under an embroidered tree) or just sprinkled about the garment. I chose the latter because it fitted the type of bezants I had. Had they been bigger I may have opted for lining the neckline or setting them in a row somewhere on the dress.
One rather fascinating detail that came up in the material I read was that there was a sumptuary law stating that bezants should be sewn on only from one point, so that the other side could easily be checked. This was to ensure that they were made out of the metal they were said to be, i.e. so that gilded bezants would not be sold as solid gold. The little leaves are designed to be sewn on from just one point (the loop at the top) so in this case this rule was easily obeyed. :)
Embroidered bags are also medieval bling and luxury. Over the weekend we had a little roundup of embroidery frames – people have such lovely things coming up, just look at the fantastic embroidery projects they’re working on!
And as for the title, it’s actually a rip-off from a very interesting exhibition in Aboa Vetus in Turku, opening in October.
