Artikkelit

Julkaistu

Eura ja pystykangaspuut / Eura and a Warp-Weighted Loom

Pystykangaspuiden kimpussa / Warp-weighted loom

Vietin viime viikonlopun huisin kivassa tapahtumassa. Mainioiden ihmisten ympäröimänä, käsitöiden, hyvän ruoan, laulun ja juoman merkeissä. Ei pöllömpää.

Viikonlopun kohokohta oli visiitti Euran Nauravaan lohikäärmeeseen, joka on esihistorian opastuskeskus. Se opastaa kävijänsä kiinnostavalla tavalla rautakauden elämään, josta seudulle on jäänyt runsaasti todisteita. Kuuluisin niistä on tietenkin Euran puku.

Erityismaininta keskukselle tulee pystykangaspuista joilla sai kutoa! Yleensähän museoissa on houkuttelevia kangaspuita, joissa kuitenkin lukee, ettei saa koskea. (Minkä kyllä ymmärrän, koska riski systeemien totaalisesta solmuuntumisesta on merkittävä.) Mutta olipa kivaa päästä vähän kutomaan! Se on rentouttavaa ja todella koukuttavaa. Kangaspuista irtautuminen oli yhtä vaikeaa kuin pallomerestä nouseminen viisivuotiaalle.

Karvaiset tippetit eivät muuten ole kätevin mahdollinen asu kutomiseen. Melkein kudoin itseni kiinni kankaaseen. Mutta sittenpähän ei olisi ollut pakko päästää irti puista!

Pakko saada. Nyt pitää enää keksiä, miten saadaan pystykangaspuut kerrostaloon, puolisolta lupa ja kissat pysymään erossa loimilangoista.  Haastetta kerrakseen.

Pikkutarkat pienoismallit kertovat ennallistamisprosessista / Precise miniatures highlight the process of recreating the dress

Euran puvusta ja arkeologisten löytöjen pohjalta tehdyistä ennallistuksista kiinnostuneille meillä oli aivan mainio opas, yksi paikallisista Euran puvun ennallistamisessa mukana olleista naisista. Oli kiinnostavaa kuulla prosessista, kokeiluista  ja pohdinnoista, jotka johtivat nykyiseen tulkintaan. Näyttelyn vitriinissä oli liuta pikkuakkoja, jotka esittelivät erilaisia tulkintoja matkan varrelta.

Euran puvun ensimmäinen versio / Eura dress, first recreation

Parasta oli päästä kyselemään, että mitenkäs te silloin teittekään.  Minua kiinnosti tietää muun muassa se, että vaippahameen värjäyksessä oli koivunlehtien lisäksi käytetty indigoliemen (jolla alusmekko värjättiin) jälkivärjäystä. Vitriinissä esillä ollut Euran puvun ”virallisen” ennallistuksen ensiversiossa huomaa tummemman, siniseen vivahtavan sävyn, jota ei uudemmissa versioissa mielestäni näe.

Mukaan tarttui Lehtosalo-Hilanderin kirja, josta voin opiskella lisää. Nyt saadaan nähdä kauan pystyn vielä vastustamaan orastaavaa mielihalua tehdä rautakautinen asu.

***

Last weekend was spent at a really nice event with crafts, good food, wonderful people, wine and song. Not bad at all.

A special treat was visiting the Laughing Dragon, a prehistory guidance center in Eura. It introduces visitors to life in prehistoric Finland. There are a lot of finds from Eura, the most famous of which is the Eura dress (pdf).

A special perk was that the museum had set up a warp-weighted loom that one could weave on! Museums often display looms, but they are usually disappointingly off limits to visitors (which is understandable and reasonable, since visitors could easily mess the weave up totally). But boy what fun it was to get to weave a bit! It is relaxing and highly addictive. Letting go of the loom was about as easy as getting out of one of those splendid ball pits is for a five year-old.

A mental note: fur-lined tippets are not the most practical weaving outfit. I almost wove myself into the weave. But then again, if I had, they could not have made me leave the loom! Ha!

I would really want a warp-weighted loom. Just a few obstacles to be dealt with: how to fit one in our apartment, convince the spouse to that this is a great idea AND make the cats leave the tempting warp weights alone. Hmm…

We had an excellent tour guide, a real treat for a group with a special interest in the recreation of ancient and archaeological costume. She was one of the local women that had participated in the recreation process of the Eura dress, along with the researchers. It was really interesting to hear about the process and the thoughts, experiments and theories that led to the current interpretation of the dress. There was a display of precise small scale models wearing different interpretations.

The best part was getting the chance to ask how they did what back then. I thought it was really interesting to know that the overdress was dyed not only with birch leaves but it had also been placed in the afterdye of the indigo bath that was used to dye the underdress. The indigo hue is clearly visible in the first version of the dress, which is slightly darker than the ”official” colours of the newer versions of the dress.

I bought a book on the dress (by Lehtosalo-Hilander). Now we’ll just have to see if I can fight the urge to make one.

Julkaistu

Työn alla / Making of

Jos on vapaa-ajan ongelmia, kannattaa päättää tehdä rutkasti keskiaikavaatteita kahdessa ja puolessa kuukaudessa. Tavoitelistalla on saada marraskuun loppuun mennessä uusi mekko, uusi päällysmekko ja uusi huntu (+ leukaliina).

Kaikki vapaa-aika (joka tietenkin on viime aikoina sekin ollut aivan kortilla) on mennyt ommellessa. Mutta onhan se ollut aika ihanaakin, koska ompelu nyt vaan on. Tässä kuvia Moyn mekon etenemisestä joka on mennyt tosi hyvin.

***

If you have excessive amounts of free time, it’s a good idea to plan on a new outfit in 2,5 months. My plan is to make a new dress, a surcot aka overdress and a frilled veil (+ a wimple).

So lately, I’ve spent all of my free time (which I definately don’t have a lot of, boo) sewing. But then again, I love sewing so this really isn’t so bad. Here are some pictures of the making of the Moy Bog dress, which has gone delightfully well.

Puikot venyttämässä nyörinreikiä / Knitting needles stretching lacing holes

Nyöritys on vahvistettu sisäpuolelta tukevalla pellavalla sekä silkkisellä nauhalla, sillä villa on melko pehmeää. Nyörinreiät kannattaa ehdottomasti venyttää rikkomatta kankaan kudetta ja siinä puikoista on hyvä apu. Aukot huolittelin silkkilangalla.

The lacing is lined with a strip of really sturdy linen and some silk, since the wool is fairly soft and would probably stretch without any reinforcement. The best way to make lacing holes is to stretch them open without breaking any threads in the fabric. Knitting needles are very handy in this. Then I finished the holes with silk thread.

Valmis nyöritys / Finished lacing

Nyöriksi iskin silkkilangasta pyöreän iskunauhan jonka viimeistelin messinkisellä metallipäällä. Halusin tehdä pitkän nyörityksen, kuten tässä keskiaikaisen tyyliguruni Katherine Mortimerin hautamonumentissa. Nyöritys on poikkeus alkuperäisestä mekosta, joka oli napitettu. Kuvassa näkyy toivottavasti myös, että mekko istuu todella kivasti, vaikka se on istutettu nainen-neuloja-peili-menetelmällä.

For the lace, I made a round fingerlooped braid, which I finished off with a brass tip. I wanted a long lacing like my medieval style guru Katherine Mortimer has on her tomb. The original dress had buttons instead of a lace, so this is a deviation because of personal preference. The picture also (hopefully) shows the really nice fit of the dress, although I fitted it myself using the pins-and-mirror-method.

Lautanauha vahvistaa kaula-aukkoa/ Tablet weaving helps the neckline stay put

Kaula-aukkoon väänsin kapean (noin puoli senttiä) lautanauhan, johon en ole ihan supertyytyväinen. Mutta se toiminee hyvin kaula-aukon vahvikkeena ja estää sitä venymästä. En ehkä henno korvata sitä toisella siksikin, että kuteessa on hirvittävä sotku siinä kohdassa jossa kutoessani kuulin siitä laurelihommasta. Ällistyksen jäljet!

The neckline is finished with a narrow tablet woven band (about half a cm), which I’m not super happy with. But I’m sure it’ll do what it is supposed to despite the annoying unevenness. It helps the neckline keep it’s shape. And actually I think I’ll never change it for another because it has this huge mistake in the weave which I made when I heard about the laurel thing when weaving. The traces of shock and awe!

Hihan kaavan tekemistä ja sovitusta / making and fitting the sleeve pattern

Moyn mekon hiha on simppeli ja hyvin monimutkainen. Lopulta kaava kuitenkin tuli melko helposti. Siinä on hihakappaleen lisäksi pieni etukiila ja suuri, lapaluun päälle ulottuva takakiila. Mallasin hihaa ensin lakanakankaalla itse ja houkuttelin ystävän tekemään lopullisen istutuksen niin, että siitä saatiin riittävän kireä.

The Moy bog dress has a simple and very complicated sleeve. In the end, making the pattern was relatively easy. The sleeve consists of the actual sleeve piece and a small front gore and a larger back gore that goes over the shoulder blade. I first drafted it on an old sheet and then lured a friend to do the final fit so that the sleeve will turn out nice and snug.

Hihat paikoillaan / Sleeves set in their place

Hihojen istutuksessa kaivattiin asiantuntevaa ja näppäräsormista apua. Olen lopputulokseen aivan tosi tyytyväinen. Mekko näyttää nyt niin paljon valmiimmalta! Neuloitimme hihat paikalleen, sitten harsin ne kiinni ja ompelen sauman päätäpäin. Juuri nyt on ompelu kesken. Mietin että tekisinkö takakiilaan sellaisen pienen paikan, joka alkuperäisessä on kiilan kärjessä. Siitä ei tiedetä onko se siinä koska mekkoa on korjattu vai onko se ollut siinä alun perinkin.

Setting the sleeves also needed assistance of a friend’s able fingers. I’m really happy with the result. The sleeves make the dress seem so much more finished! We pinned the sleeves into place, I basted them put and now I’m sewing them in place, sewing them from the outside. I wonder if I should put a little patch onto the tip of the back gore like on the original. It’s not known if the patch was a repair or if it was put there when the dress was made. That point takes a lot of stress, so it may be necessary.

Mekko päällysmekon kankaiden kanssa / The dress with the fabric for the overdress

Päällysmekkoon hankin kankaat Medeltidsmodelta. Selasin kangasnäytteitä ajatellen, mikä keskiajalla olisi ollut kalleinta. Lopputulos on ylellisen värinen, paksu ja raskas tiiviisti huovutettu villa. Valkoinen on mekon yksityiskohtiin. Päällysmekko on leikattu ja on sitä hieman ommeltukin. Paksun kankaan ompelu ottaa sormien päälle!

I got the fabric for the overdress from Medeltidsmode. I chose it thinking of what would have been the most expensive option: a heavy, fulled wool in a luxurious shade. The white is for the details. The surcot is now cut and waiting to be sewn. That heavy wool will be hard on the fingers!

Sovituksessa ei pitäisi käyttäytyä näin / How not to be fitted

Loppukevennyksenä kuva siitä, miten sovituksessa ei pitäisi menetellä. Itse aina hoen sovitettavilleni ”seiso suorassa, älä liiku” (koska muuten voi kaikki mennä vinksalleen). Ja heheheee, itse maistelin viiniä! Onneksi Sahra on niin taitava ettei se haitannut. Kompensaationa sovitin yhden alusmekon ja päällysmekon.

Ending on a humorous note: how not to behave when being fitted. I always tell the people I fit ”don’t fidget, stand up straight” (because fidgeting leads to an odd fit) and hee hee, here I go drinking wine while being fitted! Lucky for me, Sahra is so talented that despite my unruly behaviour the sleeves turned out great. To compensate I fitted her an underdress and an overdress.



Julkaistu

Suomekko työn alla / Bog dress in progress

On ollut vaikea malttaa kirjoittaa kun olen niin kovalla touhulla tehnyt uutta Moy-mekkoani. Moy-mekko on nimeltään Moy-mekko, koska sen esikuva on löydetty Moyn suosta Irlannista. Homma on haastavaa siksi, ettei tästä mekosta ole julkaistu kirjaa. Onneksi siitä on verkossa aika paljon harrastajien hankkimaa arvokasta tietoa. Niillä mennään!

Monet ovat tehneet mekon hieman erikoisesta yläosasta kaavan mekkoa tehdessään, mutta ajattelin itse tarttua vähän toiseen lähestymistapaan. Teen ensin mekon vartalo-osan ja sitten hihat. Istutan hihat  asiankuuluvasti ja sitten leikkaan ylimääräisen pois. Tässä on suunnitelma tähän asti. Tuntuu vähän anarkistiselta mennä heti villan kimppuun, mutta hyvin se on tähän asti mennyt.

Kuvia:

Mekko selkäpuolelta sivut kiinni Dress with sides fitted from the back

Kainalo, sivusauman istutus / Armpit view, fitting the side seam

Mekossa ei ole olkasaumaa, vaan etu- ja takakappaleet ovat kiinni toisissaan rintakehän päällä.

En tanssi zorbasta, vaan esittelen mekkoa ennen sivujen sovitusta / Not doing the zorbas but showing the sides of the dress before they're fitted
En tanssi zorbasta, vaan esittelen mekkoa ennen sivujen sovitusta / Not doing the zorbas but showing the sides of the dress before they're fitted

Mekossa on paljon vähemmän saumaa kuin Herjolfsnesin mallin mukaan tehdyissä mekoissa – sitä myötä vähemmän  mutta silti riittävästi helmaa. Sen hyvä puoli on keveys, jota vuorittamattomuus korostaa entisestään.

Näiden kuvien jälkeen olen leikannut kaula-aukon,  kääntänyt saumaa, tehnyt silkkinyörin metallikärjellä, vahvistanut ja huolitellut kaula-aukkoa ja nyörityksen paikkaa. Nyt mekko on tökitty täyteen paksuhkojoa sukkapuikkoja, jotka venyttelevät nyörinreikiä. Kohta alkaa olla hihojen kaavoituksen aika!

***

I’ve found it hard to concentrate on blogging when I’ve been so busy working on my Moy bog dress. The dress is named after an Irish bog, where the original piece was found. There is unfortunately no literature available on the dress, but fortunately there is quite some valuable info online that has been compiled by re-enactors and other aficionados.

A lot of people that have made a similar dress have made a mockup to draft a pattern for the top part of the dress. I decided to try another route. I’ll make the dress and the sleeves and then fit them to each other and so far at least my logic says that should result in a similar result than drafting a separate pattern and working from that. It seems slightly anarchistic to hit the wool to begin with, but this far it has gone well.

After these pictures were taken I’ve cut out the neckline, reinforced it and the front opening,  made a silk lace with a brass tip and finished quite a few seams. Right now the dress is poked full of knitting needles that are stretching the lacing holes open. (I decided to make a laced dress instead of a buttoned up one) Soon it’ll be time to move on to making the sleeves!

The pics illustrate various phases in the making of the dress. As you can see in them, there really is no shoulder seam, but the seam is placed lower, on the chest. Compared to the Herjolfsnes patterns this has a lot less seams, a little less hem and what feels most important – it is a lot lighter, especially since it isn’t lined.

Julkaistu

Ällistys / Astonishment

Yllätys! Ällistys! / Suprise! Astonishment!

Aloittaessani Neulakon tein toimituksellisen päätöksen julkaisun linjasta. Päätin etten mene harrastuksen sellaisiin yksityiskohtiin, jotka eivät avaudu helposti. Esimerkiksi en uppoudu detaljeihin harrastuksen paikoista, tavoista, eri seurojen sisäisistä jutuista ja muusta sellaisesta. Ihan siksi että käyn erilaisissa jutuissa ja etten kyllästytä hengiltä osaa lukijoista.

Se on ollut hyvä ratkaisu, sillä lukijoita on ymmärtääkseni kovin erilaisista lähtökohdista. Ympäri maailmaa, osa keskiajan, osa käsitöiden harrastajia. Aion pitäytyä tutussa linjassa – kunhan saan tämän jutun kerrottua.

Torstaina tein lautanauhaa mekon vahvikkeeksi ja selasin puolihuolimattomasti meilejä toisella kädellä. Kunnes bongasin eurooppalaiselle listalle meililipsahduksen kautta tulleen uutisen, joka piti lukea kahteen kertaan.

Minä (tai joku samanniminen, mutta tarkistin ettei se ollut) tulen Laakeriseppeleen ritarikunnan jäseneksi eli fingliskaksi laureliksi tapahtumassa marraskuun viimeisenä viikonloppuna! Ällistys!! Kujerrus!!!

Kyseessä on jonkin verran kansainvälisesti tunnettu seuran sisäinen käsityöprenikka, jota on vähän vaikea selittää. Koko jutun suuruutta kuvaa se, että tapahtumaan marraskuussa on tulossa sitä varten kavereita Suomen lisäksi Irlannista, Saksasta ja Ruotsista ainakin. Puhumattakaan siitä että ystävät täällä vaikuttavat olevan ihanasti innoissaan ja minä kaiken keskellä olen edelleen hieman pöllämystynyt. Olen yhtä aikaa häkeltynyt, kiitollinen ja aivan valtavassa jännässä. Ja liikuttunut niiden viestien sisällöstä joita olen saanut tähän mennessä.

Tästä tulee kivaa! Selkäni takana kihelmöivän salaperäisest valmisteltavien juhlien jälkeen olen mestarisnainen ja varmana otan oppilaita yms. Mutta muuten siis business as usual. Käsitöitä, museoita, tapahtumia, kirjoja ja ohjeita. Sitä ei ole syytä muuttaa.

Mutta se on sanomattakin selvää, että tilanne vaatii uusia vaatteita.

Nyt takaisin normiohjelmaan, jossa on muutamia ällistyttäviä ilahduttavia uutuuksia sielläkin:

***

Back when I started Neulakko, I made this editorial decision. I decided to try to keep out those details of the hobby that aren’t really of general interest or easy to understand for those not involved.  This mostly applies to details about the places, groups and ways in which I practice this hobby. I try to leave out group specific internal stuff just because I go to and do different stuff and generally don’t want to bore some of my readers to death.

I’ve been happy with this decision since as far as I know I have readers not only from different countries but from different interests. Some are interested in history, others in crafts. I’ll stick to this principle again once I have shared this one story with you.

On Thursday I was weaving a tablet woven band to go on my new moy bog style dress as reinforcement (more on the moy process to come) and casually reading my email. Then I spotted a little email slip on a european list I’m on. I had to read it a couple of times.

It seems that I will be elevated to the Order of the Laurel on the last weekend of November! Suprise!! Astonishment! Squee!

So I’m getting this recognition in the field of arts that is kind of hard to put into general terms. The magnitude I guess is best represented by the fact that wonderful people from Ireland, Sweden and Germany are booking tickets and flying over just to be there. And not to mention the lovely buzz this has my darling friends in. I am in the middle of this and very astonished and still a little out of it. I’m surprised, moved, thankful and very pleasantly excited. And sort of emotional from all the feedback I’ve gotten in the past few days.

This will be cool! After the mischeviously and secretively planned festivities are done with, I’ll get to take on students and other fun stuff. And also the business as usual: museums, projects, books, events and inspiration. No need to change any of that, eh?

But this naturally calls for new clothing!

And now to more normal stuff, where a lot of astonishingly good stuff has happened too:

  • A lot of you have asked where to get embroidery frames like mine and now I can point you to  Lankadontti.
  • Maikki Karisto’s book on tablet weaving is out (in Finnish). It is thorough and pretty to look at. It is the first of it’s kind in Finnish and an excellent source to get you started, but also a useful resource for more advanced weavers.
  • Hibernaatiopesäke aka Sahra’s blog, which I often point to especially in matters concerning tabletweaving and needlebinding and Finnish Iron Age stuff, is now also available in English!
  • Medieval Silkwork has a ton of interesting new posts, but the cream of the crop is a link to Isis’ reseach on frilled veils (My favourite part being on page 6, hee hee ;).)
Julkaistu

Kultaisia tuokioita / Golden moments

Olen monesti määrännyt itselleni porttikiellon Turun Aboa Vetuksen kirjakauppaan. Se on paha paikka. Keskiaikaa käsittelevien kirjojen ostaminen häilyy muutenkin jossain siinä addiktion ja harrastuksen rajamailla, ja tuolla ne ovat kutkuttavasti selattavissa ja hypisteltävissä.

Edellisellä visiitillä tuli vihdoin ostettua (eikä tavallaan edes kalliilla, jos ajattelee että siinä on kaksi kirjaa) Visa Immosen väitöskirja Golden Moments: Artefacts of Precious Metals as Products of Luxury Consumption in Finland c. 1200″“1600.

Nimensä mukaisesti kirja kattaa laajan kirjon suomalaista jalometalliesineistöä. Tutkimus nivoo suomalaisen koruesineistön osaksi eurooppalaista esinekulttuuuria ja katsoo myös esineiden merkitystä niiden käyttäjälle.

Keskiaikaisen pukeutumisen ystävälle sen herkullisin anti on erilaisissa asusteissa: soljissa, napeissa, sormuksissa, koristeniiteissä, pukuneuloissa, koukuissa ynnä muissa. Ja on siellä yksi neulakkokin.

Teos koostuu itse väitöskirjasta ja katalogista, jossa aineisto on esitetty kuvin ja tiedoin. Kuvastossa on jokaisesta esineestä ne tiedot, joita aina museoissa jää kaipaamaan. Jos vitriinissä lukee ’sormus’, tämä kirja kertoo mistä se on löydetty, mille ajalle se on ajoitettu ynnä muut kiinnostavat deltajit.

Suuri osa kirjan pukukoruesineistöstä on sellaista, jota en muista suomalaisissa museoissa koskaan esillä nähneeni, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta (törmäsin esimerkiksi yllättäen yhteen sormukseen Helsingin kaupunginmuseossa.). Eikä tämä välttämättä johdu siitä, etteikö museoissa olisi tullut luuhattua.

Erityisesti Kansallismuseossa tulee tunne, ettei Suomessa keskiaikaa oikeasti eletty kirkon ulkopuolella. Keskiajan kuvauksista välittyy muutenkin kuva takapajuisesta ja parhaimmillaankin vaatimattomasta meiningistä. Olkoonkin, ettei täällä  eletty uuden aallon harjalla, mutta jotenkin tuntuu että yleinen mielikuva suomalaisesta keskiajasta sisältää liian vähän vivahteita. Johtuisikohan tämä osittain siitä, että kokoelmissa on pyritty korostamaan Suomelle ominaisia tyylejä ja esineiden erityistä suomalaisuutta? Onko tämä jättänyt nämä selkeästi eurooppalaista tyylisuutaa ilmentävät esineet arkistojen hämärään?

Vaikka kirjan esittelemät luksusesineet olivat harvojen ja valittujen omaisuutta, on ihastuttavaa nähdä millaisia valloittavia asusteita täälläkin on paremmissa piireissä käytetty. Kuten vaikka näitä hopeasta ja kullatusta hopeasta valmistettuja koristeellisia ja melko mielettömiä 1300-luvulle ajoitettuja nappeja.

Tälläistä löytyy kuvastosta / This kind of stuff is in the catalogue

Kultaisia tuokioita on tämän kirjan lisäksi ollut kesäreissussa ystävien kanssa. Maanantaina kävin Tallinnassa Annikan kanssa. Annika on uuden Textile Time Travels – blogin kirjoittaja – siihen kannattaa tutustua! (siellä myös lisää reissustamme ja sen parhaasta ja ainoasta  kangaslöydöstä.) Eilinen hurahti toisen keskiaikabloggaajan eli Sahran luona. Olin reipas vieras ja leikkelin punaisen villakankaan Moy Bog-mekon kappaleiksi. Mutta siitä lisää myöhemmin!

****

I’ve tried to give myself a ban on going to the museum shop at the Aboa Vetus museum in Turku. It is an evil place, especially for us that have an interest in books a book addiction, especially when it comes to books on medieval topics.

On my last visit, I ended up giving in and finally getting a copy of Visa Immonen’s Golden Moments: Artefacts of Precious Metals as Products of Luxury Consumption in Finland c. 1200″“1600 (which is in English, as the title suggests).

The book lives up to it’s name, covering a large catalog of Finnish precious metal objects. The study links Finnish objects to European material culture (the similarities are very obvious) and also explores what the items meant to their wearers.

The chapter on dress accessories is the most interesting bit to the re-enactor. It covers Finnish brooches, rings, buttons, hooks, pins, studs etc.  And also one needlecase (=neulakko in Finnish).

The study consists of the book and the catalogue.  The latter presents the source material with pictures and details.

Most of the dress accessories in the catalogue are items I’ve never seen on display in museums. And this is very probably not due to me not visiting them enough.

Especially the National Museum here in Helsinki can make it seem like there was nothing here in the Middle Ages besides churches. And in general the depictions give a feel of a secluded, almost back-of-woods kind of place. Even if this place really and honestly wasn’t a major metropol, it feels like the image of the Finnish medieval times doesn’t really give an accurate picture of the variety of lifestyles here. I wonder if it is because the museum exhibitions have been compiled trying to emphasize objects and styles that are somehow originally finnish in their style, leaving these items with a clear European influence and style in the dark?

Although the luxury objects in the book were used by a select upper class, the book sheds valuable light on the diversity of material culture and lifestyles. And it has some pretty fascinating items, like these (see pic) silver and gilt silver ornamental buttons from the 14th century.

Some other golden moments have been spent with friends and bloggers. On Monday I went to Tallinn with Annika, who just started a blog called Textile Time Travels – a very good read! She shares the the trip highlights and the best (and only) fabric find on our trip. Yesterday was spent with Sahra. I was a brave quest and chopped my red wool fabric into bits that will become a Moy Bog gown. More on that to follow!

Julkaistu

Iso kehys, pieni kehys / Big frame, little frame

Iso ja pieni kehys
Kehykset, mukana 50 snt kolikko skaalamassa / Frames, with a 50 cent (€) coin to provide scale

Sitä luulisi että koko kesä on mennyt tapahtumissa rillutellessa, mutta on käsitöitäkin tullut tehtyä. Kirjonta on oiva kesäpuuha, koska toisin kuin esimerkiksi pukujen ompelu, se ei edellytä villakasan keskellä istumista.

Olen jatkanut tammikuussa aloittamaani isohkoa pussukkaa. Siinä on vielä tekemistä, mutta ainakin puoliväli alkaa häämöttää. (Osa kirjonnasta on kierretty kehyksen kiertyvän osan avulla rullalle.) Olisi kiva päästä jo viimeistelemään. Aion tehdä tupsut kesällä värjätystä langasta, lisäksi pussia varten on varattu metkoja luisia helmiä, jotka ostin Kööpenhaminan museokaupasta. En ole vielä päättänyt, millä kankaalla sen vuoraisin. Suosituksia?

Pussin malli löytyy täältä, jos joku haluaa aloittaa samanlaisen.

Pienessä kehyksessä tulee pieni pussukka, jonka esikuvan näin viime syksyllä Lontoossa. Se valmistuu fantastisessa minikehyksessä, joka kulkee mukana käsilaukussa. Elokuussa töissä on ollut kovasti matkustamista ja kokoustamista, joten kätevä matkakäsityö on tullut tarpeeseen. Isoon työhön verrattuna pikkupussi etenee ihanan nopeasti. Pikkukehys on Englannista, kirjontavälineistöä harrastavan kaverini tilaama.

Pussin malli löytyy täältä. Kuvio on tosi helppo ja suosittelisinkin sitä lämpimästi ensikirjonnaksi.

Tässä vielä isommaksi klikattavat lähikuvat kuvioista, siltä varalta että jotakin kiinnostaa.

Nämä kirjonnat on tosiaan muuten tehty villalangalla, toisin kuin alkuperäiset silkkiset. Ajattelin ensin harjoitella vähän halvemmilla materiaaleilla. Näiden jälkeen olisi ehkä silkin aika.

Itse pidän ainakin toisten vaiheessa olevien kirjontojen tarkastelusta: erityisen hauskaa on huomata, miten eri tavoilla työt etenevät.  Toiset tekevät ensin kuvion reunat ja täyttävät sitten loput, toiset tekevät yhtä väriä kerralla paljon ja toiset rakentavat työtä kaikilla väreillä vähitellen.

Itse olen tätä jälkimmäistä koulukuntaa, koska se jotenkin tuntuu luontevimmalta ja tietenkin malttamattomana ihmisenä haluan nähdä valmista pintaa mahdollisimman pian.  Valitsen yleensä aina jonkun selkeän kuvion ”ankkuriksi”, jonka teen ja sen jälkeen ”väritän” loput sen ympärille. Miten keskiajan kirjojat etenivät työssään, sitä en tiedä. Veikkaisin, että kukin teki tyylillään, vaikka laskettu työ olikin mallien puolesta laajalle levinnyttä. On kiehtovaa ajatella, että Englannista ja Saksasta on löydetty samalla mallilla tehdyt työt.

***

One would think that all summer has been spent carousing at events, but I have also worked on projects! Embroidery is an excellent summer pastime: it travels light and well and it doesn’t require sitting in a big pile of wool.

On my big frame, I’ve been working on and off on the pouch I started in January. There’s still quite a bit to go, but I think I’m about halfway there. (Parts of the embroidery have been rolled around the rotating part of the frame). I’m anxious to finish the pouch, since I have tempting plans: tassels made of the yarn we dyed this summer and some really neat bone beads I got at the museum in Copenhagen. I’m still not quite decided on what to line it with. Any suggestions?

The pattern is here if you’d like to make your own.

On the little frame, I’m making a little pouch I had the pleasure to see in real life in London. I love the little frame, which comes with me everywhere in my handbag. I’ve had to travel quite a bit and attend meetings and seminars and stuff lately, so a handy small project has been perfect. Compared to the bigger purse, the small pouch is progressing quickly. The splendid miniframe is from England, ordered for me by a friend who specializes in embroidery gear.

The pattern is available here. It’s very nice and simple, so something I’d definately recommend as a first pattern to try out.

These are made with wool, btw. I decided to practice a bit on cheaper materials first before moving onto silk like on the extant originals. After these, I think I’m ready to do one in silk.

Some more pics to see the pattern for those who are interested (see thumbnails above). I at least enjoy watching other people’s embroideries in progress. I think it is fascinating to see the different ways in which people work. Others do the outlines first, then fill them in. Others apply one color at a time and some build up the pattern using all colors as they go.

I’m an use-all-colours-as-I-go kind of girl. It felt natural to me and being an impatient person, I like to see a finished embroidery surface sooner rather than later. I pick a clear shape to ”anchor” the rest of the pattern, make the anchor and then ”colour” in the rest of the pattern around it until it’s time for the second anchor. And build it up from there.

I don’t know in which way the medieval embroiderers made their progress, although I could guess they also picked a technique that felt good personally.

One fascinating detail I think about when working on these is how the patterns spread internationally already in the middle ages (just like they do now, although electronically). The same pattern has been found at least on extant textiles in both Germany and England.

Julkaistu

Hollola

Nestetankkaus kirkon nurkan takana / Refreshments behind the church

Kuuma kesämeininki jatkui Hollolan keskiaikatapahtumassa. Lämpöä piisasi, vaikka ihan leirin lämpötiloihin ei päästy (ja lauantaina oli varmaankin kesän kylmin päivä). Yleisötapahtumisssa on kuitenkin se ero, että pitää yrittää kärvistellä jokseenkin sopivissa pukeissa säähän katsomatta, ihan vain yleisön mieliksi ja keskiaikakäsitysten ylläpitämiseksi.

Kesän yleisötapahtumissa on tullut samaistuttua teemapuistojen maskottieläimen fiiliksiin. Ihmisillä on nimittäin erikoisia tapoja reagoida keskiaikaiseen pukeutumiseen. Hassuja tilanteita on tullut vastaan.

Jotkut eivät oleta, että keskiaikavaatteissa kuulee. ”Noissa vaatteissa on varmaan tosi kuuma!”, sanotaan sormella osoittaen lähietäisyydeltä, mutta silti yllättyen kun vastataan (kohteliaasti). Toiset ajattelevat myös, ettemme ymmärrä suomea. Turussa eräs mies veti johtopäätöksen, että keskiaikaisesti pukeutuneille on parasta huutaa feikki-virolaisittain murtaen. ”Kuulkaas neitot, ka misa taalla liene villisianporsat?!!!!”, kysyi hän. Pokka piti nippa nappa. Ja tähän esimerkkiin liittyy sekin pointti, ettei aina valitettavasti osaa vastata kaikkiin kysymyksiin tapahtumien järjestelyistä.

Oma osallistuminen Hollolaan typistyi sairastumisen takia tylsästi päivävierailuksi, mutta onneksi pääsin edes käymään. Alaleiri, jossa minun piti yöpyä, oli tosi hieno kauppalaivoineen päivineen. Huoh.

Alaleiri Hollolassa / The harbor camp at Hollola

Hollolan tapahtuma järjestetään kauniissa ympäristössä Hollolan keskiaikaisen kirkon (joka on nähtävyys sinänsä) kupeessa. Markkinoilla oli kiva ja eheä tunnelma. Myyjien ja turnajaisporukan lisäksi mestoilla oli harrastajia telttoineen, mikä toi tunnelmaan ehdottomasti oman lisänsä. Tapahtuma veti ansaitusti komean yleisön: kävijöitä oli noin 7000.

En ollut aikaisemmin käynyt Hollolan tapahtumassa, mutta visiitin perusteella odottaa jo seuraavaa tapahtumaa vuonna 2012. Toivottavasti pääsen silloin paikalle koko leirin ajaksi.

Ps. Kannattaa muuten tsekata linkkilista oikeassa sivupalkissa. Päivitin keskiaikablogien listausta uusilla linkeillä, mukana Marian ja Peterin uusi blogi In deme jare Cristi.

****

The hot weather continued at the Hollola medieval event. It was really warm, although not as warm as camp (and Saturday was probably the coolest weather this July). The thing with events with a public is that one has to remain somewhat dressed in order to look ”right” to the attending public.

Participating in these events with a public often means living the life of a theme park furry mascot. The reactions to medieval dress can be quite funny. Often people don’t expect you to hear: ”Those clothes must be really hot”, they say, pointing a finger at you. Still very surprised when you reply (politely). Or then they don’t expect you to understand Finnish. A man at Turku thought the best way to communicate with us was to shout in a mock estonian accent. It was hard, but I managed to maintain a straight face.

My participation in Hollola was cut short to a daytrip on Sunday, due to getting ill. I recovered just in time for a visit, which was better than nothing. The harbour camp with the merchant ship Sotka, at which I was supposed to camp at (sigh), was really cool, as you can see in the picture above.

The Hollola event is held every two years in really nice suroundings, by a medieval church (which is a sight by itself). The market had a nice atmosphere. Besides the merchants and the tourney company there were re-enactors living in the camp, which certainly added to the atmosphere. It drew quite the crowd: 7000 people came to see the medieval goings-on.

I’d never been to the event Hollola before, but the visit was quite enough for me to look forward to the next one in 2012.

ps. Check out the updated links on the right, including Maria & Peters new blog, In deme jare Cristi.

Julkaistu

Keskiaika ja ilmastonmuutos / The middle ages and climate change

Leirillä oli taas juurikin niin mahtavaa kuin oletin. Kymmenen päivää humahti ohi ystävien kanssa istuttujen päivien ja iltojen, käsitöiden, kiinnostavien asioiden oppimisen, opettamisen, kikattamisen ja hyvän ruoan sekä juoman parissa. Vähän niinkuin aina. Leiri oli taas vuodessa kasvanut monilla teltoilla ja telttojen varustelu herätti tervettä leirikateutta eli inspiraatiota ensi vuodelle.

Muista vuosista tämän leirin erottaa kuitenkin ehdottomasti kuumuus. Se on jäänyt tänä kesänä mieleen muissakin tapahtumissa, kuten kuulemma Grunwaldissa.

Sää oli vähän liiankin hyvä. Aurinko helotti täysillä koko viikon, päivälämpötilojen noustessa kolmeenkymppiin. Valkoisissa teltoissakin lämpötila nousi jo aamuvarhaisella kuumaksi ja varjoisia paikkoja sai hakemalla hakea. Onneksi leiripaikka on järven rannalla. Järveen menemällä pystyi välttelemään pahinta ylikuumentumista.

Järvessä tulikin oltua parhaimmillaan tuntitolkulla ja monta kertaa päivässä. Myssy päässä tietysti. Keskiaikainen järki sanoo että pää kannattaa peittää kylpiessä, moderni komppaa sillä että se estää päätä palamasta.

Muuten keskiaikaisten sopisvuuskäsitysten elävöittäminen kärsikin sitten lämpötilasta. Nämä lämpenevän ilmaston ajat asettavat omat vaikeat haasteensa keskiajan historian elävöittämiselle.

Koko alusmekko-mekko-päällysmekko-yhdistelmästä ei tietysti ollut puhettakaan paitsi aivan myöhään joinakin iltoina. (Ja muutamissa tilanteissa kärvistelin, koska sopivuus sitä ehdottomasti vaati.) Alusmekko-mekko- yhdistelmä oli liian kuuma useimpina päivinä, jopa ns. opiskelijahaalarityyliin käytettynä (eli vain mekon alaosa puettuna, yläosa roikkuu vyötäröltä vyön varassa). Mitä jäi jäljelle? Pellavainen alusmekko, huntu (mainio aurinkosuoja) ja essu.

Tässä helle-eleganssia värjäystyöpäajassa olkihatulla.

Helleasu ja värjäystyöpajan ihanat sävyt / Warm weather dress and dyeing workshop results

Aina voi lohduttautua sillä, että todisteita vastaavasta helletyylistä löytyy 1300-luvun italialaisen käsikirjoituksen kuvituksesta, mutta silti. Ensi vuodelle on pakko tehdä mekko mahdollisimman ohuesta villasta, siksi että pystyisi olemaan edes jokseenkin pukeissa. Vaikka punainen ei ole mitään maailman paksuinta villaa, se on kuitenkin täysvuorattu ja aika lämmin mekko.

Värjääminen on yksi leirin kohokohdista. Kaukameelin ja Elsebethin opastuksella syntyi tänä vuonna punaista ja oranssin sävyjä veriseitikistä, kokenillista ja krapista (värimatara). Villalankaa värjättiin sekä kirjonta- että neulakinnaspaksuutta. Lisäksi kokeilin kankaan värjäämistä. Harmaasta kankaasta tuli krappiliemessä hauska ruskeanoranssi. Eikä edes kovin läikikäs, vaikka langat eivät sille jättäneetkään paljoa elintilaa. Kaunein punainen tuli luonnonvalkoisesta kokenillilla värjätystä langasta.

Värjäämisen lisäksi piisasi hyviä työpajoja ja muita oppimisen tilaisuuksia. Oli harmillista, että kuumuus söi jonkin verran osallistujamääriä. Omakin osallistuminen hellepaahteessa vaati joskus viimeisillä voimilla riuhtomista.

Oma opetuspanos koski poimutettujen huntujen historiaa ja mekkojen istuttamista.

Villamekon istuttaminen oli melko extremeä kolmenkymmenen asteen helteellä, mutta siitä huolimatta mekkopajan urheat osallistujat synnyttivät ainakin seitsemän kaunista villamekon alkua. Odotan näiden mekkojen näkemistä valmiina.

Melkeinvalmiita mekkoja (rajattu yksityisyyttä kunnioittaen) / baby-dresses from the workshop, cropped to protect the privacy

Istutuspuuhien lisäksi käsitöiden osalta viikon aikana tuli kirjottua laskettua työtä, aloitettua uusi leukaliina, karvavuorattua yhdet hihat, tehtyä yksi lapsen mekko valmiiksi ja yksi lapsen myssy.

***

Camp was just as awesome as I had expected. Ten days passed quickly when hanging out with friends, working on crafts, learning and teaching things, giggling and consuming good food and drink. Just like always. The camp had grown in size: lots of new tents as well as well-equipped encampments that cause the good kind of camp envy, inspiration for next year.

What this year’s camp will be remembered for is the heat. This summer has been hot hot hot at other events all over Europe, like Grunwald for what I’ve heard.

The weather was a little too good. It was sunny and bright and the temperatures were close to 30 C (this is not normal for Finland). The tents (no matter how white) got really warm already in the morning and hunting for a little shade was a project in itself. Thankfully, our campsite is by a lake. Going into the lake was just about the only way to cool off.

So I spent a lot of time in the lake. Hours at a time at best and usually about three times per day. Wearing my cap of course. My medieval sense told me to cover my head when bathing and my modern sense agreed: it stopped me from getting sunstroke.

Otherwise the re-enactment of medieval sensibilities was less successful due to the temperature. This global warming meddles even with re-enacment!

The entire underdress/shirt-dress-overdress-combo was just too much, with the exception of a few very late nights (and on some difficult, select occasions where modesty and proper dress was required). Even the underdress-dress was too much on most days, even when worn like student overalls (i.e. not wearing the top part of the dress but letting it hang from my belt). So what does that leave me with? A linen underdress, veil+wimple (excellent sun protection) and an apron.

One can always get a little consolation that a similar hot weather style can be seen in a 14th century italian manuscript, but still. I’ll have to make a new dress for next year, made out of the thinnest possible wool, so that I could remain a bit dressed. Although my trusty red dress isn’t the thickest one can imagine, it is still fully lined.

The dyeing workshop (the results of which can be seen in the picture above) is something I look forward to every year. This year, hosted by Kaukameeli and Elsebeth, we created red hues with a mushroom (veriseitikki, I haven’t an idea what it is in English) cochenille and madder. We dyed wool yarns for embroidery as well as tablet weaving. I experimented a bit with madder-dyeing some fabric too, grey turned a funky orange hue – only slightly blotchy, although it didn’t really have enough room in the dye pot. The prettiest hues were from the natural white yarn + cochenille.

The dyeing workshop wasn’t the only chance for picking up new skills. It was a bit of a bummer that the weather did eat away at some of the general motivation to participate.

I taught a bit on the history of the frilled veil and had a two-day hands-on dress fitting workshop.

Fitting wool dresses in +30 C borders on the hardcore and extreme, but we managed! The brave will-stop-at-nothing attendees of the workshop created a total of seven dresses well on their way to being finished. I’m looking forward to seeing them in their future finished glory.

Besides fitting people and poking them with pins, I finished a dress for a little girl, made a baby’s cap, fur-lined a pair of sleeves, cut out and started a new wimple and did some counted thread embroidery.

Julkaistu

Muotinäytöskuvia / Fashion show pictures

Sain linkin erittäin hyviin kuviin Turun keskiaikamarkkinoiden muotinäytöksestä. Kuvaaja jää valitettavasti tuntemattomaksi, enkä voi antaa krediittiä onnistuneista otoksista. Jos joku tietää kuvaajan, vinkatkaa! Edit: Kuvat otti Mikko ”Thorsten” Pulla.

Kuvia löytyy täältä.

Huomenna edessä onkin lähtö leirille: kymmenen päivää leirielämää, käsitöitä, aurinkoa (ennusteen mukaan), ystäviä, liuta uusia opittavia asioita, järvi ja pitkät valoisat illat. Voiko ihminen elämältä muuta toivoa?

***

I got a link to some very well turned out pictures from the fashion show at Turku medieval market. Unfortunately I don’t know who took the pics, so I cannot give them credit. (If someone knows, please let me know) Edit: the pics are by Mikko ”Thorsten” Pulla.

Here are the pictures.

Tomorrow I’m off to camp: ten days of camp living, handicrafts, sun (at least they say so), friends, a ton of new things to learn, a lake and long evenings with the sun setting really late. Can a person ask for more?

Julkaistu

Markkinameininkiä / To market, to market

Turun keskiaikamarkkinoilla ehti tapahtua monenlaista: keekoilin alusmekkosillani yleisön edessä, tapasin monta mainiota Neulakon lukijaa, taputin kampiliiraa, rikoin sukat, join sahtia, ostin ämpärin sekä erinäisiä muita ihania tarpeellisia asioita. Minua luultiin myös nunnaksi.

Torstaina seikkailmme markkinoilla silkan shoppailun ja hummaamisen merkeissä Paratiisin murusten Sanna-Marin ja Utan kanssa. Turun keskiaikamarkkinat ovat varsinaiset suomalaisten keskiaikaporukoiden kokoontumisajot. Tänäkin vuonna siellä oli kaikki ja kaikkien kaverit. On aina hauska tavata ihmisiä eri seuroista ja hengailla yhdessä.

En tänäkään vuonna saanut sellaista pientä peiliä, mutta ostin sentään hienon ämpärin.  Sen lisäksi mukaan tarttui Seija-keraamikon Espoon kaivausten mallin mukaan tekemä kynttilänjalka, pikkuisen kivaa krapin väristä lankaa, pienen soljen ja mainiota musaa.

Sanna-Marin kanssa sahtituvassa, uuden ämpärin omistajan muikea ilme / Me and Sanna-Mari at the alehouse, looking smug with my new bucket

Mainio musiikki oli tietenkin Räikän uusi levy. Meillä oli ilo nähdä bändi monta kertaa livenä. Kampiliira on ehkä maailman hienoin soitin, haaveilen siitä että saisin joskus kokeilla sellaisen soittamista edes yhden pyöräytyksen verran. Räikän kampiliirat ovat erityisen hienoja. Pääsin taputtamaan yhtä niistä päähän. Räikkä on mahtava bändi ja kaiken lisäksi sen tyypit ovat kivoja.

Räikkä markkinoilla (2009) / Räikkä at the Market (2009)

Torstaina käväisimme kuulemassa Sanna-Marin kanssa luentoa/miniseminaaria keskiajan maailmankuvasta. Jouduimme poistumaan hieman kesken kaiken (mikä ei ole helppoa tehdä huomaamattomasti, kun on keskiaikaisesti pukeutunut modernisti pukeutuneiden joukossa). Perään keskiajan seksuaalisuuden tutkija totesi vitsikkäästi: ”Nyt ne nunnat lähtivät.”. Nunnat? Tämä on aina tätä hunnun ja leukaliinan kanssa. Mutta muuten emme olleet mitenkään nunnamaisesti pukeutuneita! Mullakin sentään punainen mekko ja korea vyö. Markkinayleisöltä muutamaa nunnajuttua aina odottaakin, mutta olettaisi että juurikin keskiajan seksuaalisuuden tutkija muistaisi, että naimisissa olevien naisten päähine on huntu (seksuaalisuus>sukupuoli>sukupuolen ilmaisut pukeutumisessa jne). Muutenkin kuin jeesuksen morsiamilla.

Perjantai sujui ankaran mallin työn merkeissä. Markkinoiden muotinäytöksen kaksi esitystä olivat kuin tykillä täyteen ammuttuja, siis jotain 150 katsojaa! Näytökseen oli koottu hirveän hienoja asukokonaisuuksia, joskin en ihan ymmärtänyt, miksi sen piti päättää näytöksen siihen yhteen ainoaan erittäin fantasiahenkiseen asupläjäykseen.

Oma osuuteni oli porvarisnaisen asuun suoriutuminen noin neljässä minuutissa, Sahran avustamana, Rikun riisuessa vieressä. Alusmekosta ja myssystä aloitettiin, sitten mekko, vyö, päällysmekko, leukaliina, letit ja huntu. Puin hiki hatussa ja aasialaisturistien salamavalojen välskeessä. Aavistuksen kainostutti alun pelkässä alusmekossa pasteeraaminen, mutta onnistuin olemaan vilauttamatta koko maailmalle.

Kuvia muotinäytöksestä on Sahran Hibernaatiopesäkkeessä, postailen tänne kuvia itsestäni kunhan niitä jostain saan (jos otitte niitä näytöksessä, otan niitä mielelläni vastaan osoitteessa neulakko (a-merkki) iki piste fi).

Loppupäivä ehdittiin hengata Väinölän väen kojulla käsitöiden parissa.

Ensi vuodelle onkin tajunnanräjäyttäviä suunnitelmia, mutta niistä lisää vasta niiden edettyä. Jännitys!

***

Turku medieval market was again packed with thrills and adventures: I posed in front of a large audience wearing only my underdress and cap, met many lovely readers of Neulakko, patted a hurdy-gurdy, broke my hose, drank some ale, bought a bucket as well as some other gorgeous necessary items. And got mistaken for a nun.

On thursday me, Uta and fellow blogger Sanna-Mari got to spend most of the day shopping and just having a good time. The Turku medieval market is like a big gettogether of all the medievalists in Finland. It seems like everyone and their friends were there. It’s always fun to meet people from different groups anf hang out together.

My desperate yearning for one of those little cased mirrors didn’t end this year either. (Boo) But I got myself a great little bucket, a small brooch, a ceramic candlestick based on a Finnish find as well as a little bit of madder dyed yarn for naalbinding.

I also puchased some excellent music by Räikkä. And we also had the pleasure of seeing them live several times. I love the sound of a hurdy-gurdy and harbour a secret desire to get to try playing one sometime, even if just for a little beep. Räikkä has exceptionally cool hurdy-gurdies. I patted one of them on its little head. The thing with Räikkä is that it is a great band and all the members are nice too.

On Thursday, me and Sanna-Mari went to see a lecture/mini seminar on the medieval world view. We had to sneak out a bit early (which wasn’t easy, being the only attendees in medieval clothing). As we were leaving, a person specializing in medieval sexuality said jokingly: ”Now the nuns left”. Nuns? Us? It’s always like this with a veil and wimple, no matter how un-nunlike you are otherwise dressed. The most puzzling thing is that this came from someone studying medieval sexuality (and you know how sexuality > gender > gender presentation and cosntruction > clothing etc. go together). I’d have expected him to know that married women wore veils. Not only brides of jesus.

On friday I got to live the hard and arduous life of a fashion model. I modeled in the hugely popular fashion shows, in front of an audience of about 150 people. (Eeek.) All the outfits were really good, except I didn’t quite get why they had decided to conclude the show with one (and the only in that show) really fantasy-oriented outfit.

My job was to get dressed in the getup of a bourgoisie woman in a bout four minutes. Riku was getting undressed next to me and Sahra was helping the both of us. I got on stage in my linen underdress and cap, then put on my dress, belt, overdress and wimple, braids and veil. I felt slightly queasy about strutting in front of the asian tourists and their flashing cameras in practically my underwear, but it went well and I managed not to moon the entire world or something.

Sahra’s blog Hibernaatiopesäke has some pictures, I’ll post some more once I get them.

The rest of the day was spent working on crafts at the stand.

We already have some mind-blowingly fabulous plans for next year. I’ll let you in on them once they progress!

Palvelun tarjoaa WordPress