Turun keskiaikamarkkinoilla ehti tapahtua monenlaista: keekoilin alusmekkosillani yleisön edessä, tapasin monta mainiota Neulakon lukijaa, taputin kampiliiraa, rikoin sukat, join sahtia, ostin ämpärin sekä erinäisiä muita ihania tarpeellisia asioita. Minua luultiin myös nunnaksi.
Torstaina seikkailmme markkinoilla silkan shoppailun ja hummaamisen merkeissä Paratiisin murusten Sanna-Marin ja Utan kanssa. Turun keskiaikamarkkinat ovat varsinaiset suomalaisten keskiaikaporukoiden kokoontumisajot. Tänäkin vuonna siellä oli kaikki ja kaikkien kaverit. On aina hauska tavata ihmisiä eri seuroista ja hengailla yhdessä.
En tänäkään vuonna saanut sellaista pientä peiliä, mutta ostin sentään hienon ämpärin. Sen lisäksi mukaan tarttui Seija-keraamikon Espoon kaivausten mallin mukaan tekemä kynttilänjalka, pikkuisen kivaa krapin väristä lankaa, pienen soljen ja mainiota musaa.
Mainio musiikki oli tietenkin Räikän uusi levy. Meillä oli ilo nähdä bändi monta kertaa livenä. Kampiliira on ehkä maailman hienoin soitin, haaveilen siitä että saisin joskus kokeilla sellaisen soittamista edes yhden pyöräytyksen verran. Räikän kampiliirat ovat erityisen hienoja. Pääsin taputtamaan yhtä niistä päähän. Räikkä on mahtava bändi ja kaiken lisäksi sen tyypit ovat kivoja.
Räikkä markkinoilla (2009) / Räikkä at the Market (2009)
Torstaina käväisimme kuulemassa Sanna-Marin kanssa luentoa/miniseminaaria keskiajan maailmankuvasta. Jouduimme poistumaan hieman kesken kaiken (mikä ei ole helppoa tehdä huomaamattomasti, kun on keskiaikaisesti pukeutunut modernisti pukeutuneiden joukossa). Perään keskiajan seksuaalisuuden tutkija totesi vitsikkäästi: ”Nyt ne nunnat lähtivät.”. Nunnat? Tämä on aina tätä hunnun ja leukaliinan kanssa. Mutta muuten emme olleet mitenkään nunnamaisesti pukeutuneita! Mullakin sentään punainen mekko ja korea vyö. Markkinayleisöltä muutamaa nunnajuttua aina odottaakin, mutta olettaisi että juurikin keskiajan seksuaalisuuden tutkija muistaisi, että naimisissa olevien naisten päähine on huntu (seksuaalisuus>sukupuoli>sukupuolen ilmaisut pukeutumisessa jne). Muutenkin kuin jeesuksen morsiamilla.
Perjantai sujui ankaran mallin työn merkeissä. Markkinoiden muotinäytöksen kaksi esitystä olivat kuin tykillä täyteen ammuttuja, siis jotain 150 katsojaa! Näytökseen oli koottu hirveän hienoja asukokonaisuuksia, joskin en ihan ymmärtänyt, miksi sen piti päättää näytöksen siihen yhteen ainoaan erittäin fantasiahenkiseen asupläjäykseen.
Oma osuuteni oli porvarisnaisen asuun suoriutuminen noin neljässä minuutissa, Sahran avustamana, Rikun riisuessa vieressä. Alusmekosta ja myssystä aloitettiin, sitten mekko, vyö, päällysmekko, leukaliina, letit ja huntu. Puin hiki hatussa ja aasialaisturistien salamavalojen välskeessä. Aavistuksen kainostutti alun pelkässä alusmekossa pasteeraaminen, mutta onnistuin olemaan vilauttamatta koko maailmalle.
Kuvia muotinäytöksestä on Sahran Hibernaatiopesäkkeessä, postailen tänne kuvia itsestäni kunhan niitä jostain saan (jos otitte niitä näytöksessä, otan niitä mielelläni vastaan osoitteessa neulakko (a-merkki) iki piste fi).
Loppupäivä ehdittiin hengata Väinölän väen kojulla käsitöiden parissa.
Ensi vuodelle onkin tajunnanräjäyttäviä suunnitelmia, mutta niistä lisää vasta niiden edettyä. Jännitys!
***
Turku medieval market was again packed with thrills and adventures: I posed in front of a large audience wearing only my underdress and cap, met many lovely readers of Neulakko, patted a hurdy-gurdy, broke my hose, drank some ale, bought a bucket as well as some other gorgeous necessary items. And got mistaken for a nun.
On thursday me, Uta and fellow blogger Sanna-Mari got to spend most of the day shopping and just having a good time. The Turku medieval market is like a big gettogether of all the medievalists in Finland. It seems like everyone and their friends were there. It’s always fun to meet people from different groups anf hang out together.
My desperate yearning for one of those little cased mirrors didn’t end this year either. (Boo) But I got myself a great little bucket, a small brooch, a ceramic candlestick based on a Finnish find as well as a little bit of madder dyed yarn for naalbinding.
I also puchased some excellent music by Räikkä. And we also had the pleasure of seeing them live several times. I love the sound of a hurdy-gurdy and harbour a secret desire to get to try playing one sometime, even if just for a little beep. Räikkä has exceptionally cool hurdy-gurdies. I patted one of them on its little head. The thing with Räikkä is that it is a great band and all the members are nice too.
On Thursday, me and Sanna-Mari went to see a lecture/mini seminar on the medieval world view. We had to sneak out a bit early (which wasn’t easy, being the only attendees in medieval clothing). As we were leaving, a person specializing in medieval sexuality said jokingly: ”Now the nuns left”. Nuns? Us? It’s always like this with a veil and wimple, no matter how un-nunlike you are otherwise dressed. The most puzzling thing is that this came from someone studying medieval sexuality (and you know how sexuality > gender > gender presentation and cosntruction > clothing etc. go together). I’d have expected him to know that married women wore veils. Not only brides of jesus.
On friday I got to live the hard and arduous life of a fashion model. I modeled in the hugely popular fashion shows, in front of an audience of about 150 people. (Eeek.) All the outfits were really good, except I didn’t quite get why they had decided to conclude the show with one (and the only in that show) really fantasy-oriented outfit.
My job was to get dressed in the getup of a bourgoisie woman in a bout four minutes. Riku was getting undressed next to me and Sahra was helping the both of us. I got on stage in my linen underdress and cap, then put on my dress, belt, overdress and wimple, braids and veil. I felt slightly queasy about strutting in front of the asian tourists and their flashing cameras in practically my underwear, but it went well and I managed not to moon the entire world or something.
Sahra’s blog Hibernaatiopesäke has some pictures, I’ll post some more once I get them.
The rest of the day was spent working on crafts at the stand.
We already have some mind-blowingly fabulous plans for next year. I’ll let you in on them once they progress!
Ironisintahan tässä koko nunnajutussa oli se, että luentoa/paneelia markkinointiin ”Hollywood-myyttien murskaamisena.”
Le sigh.
Ja se, mikä jäi omassa avautumisessa mainitsematta oli se, että mielenkiintoisiin aiheisiin oli varattu vain kymmenen minuutin alustukset ja 20 minuutin keskustelu. Mitä siinä ajassa ehtii murskata tai vahvistaa?