Työn alla / Making of

Jos on vapaa-ajan ongelmia, kannattaa päättää tehdä rutkasti keskiaikavaatteita kahdessa ja puolessa kuukaudessa. Tavoitelistalla on saada marraskuun loppuun mennessä uusi mekko, uusi päällysmekko ja uusi huntu (+ leukaliina).

Kaikki vapaa-aika (joka tietenkin on viime aikoina sekin ollut aivan kortilla) on mennyt ommellessa. Mutta onhan se ollut aika ihanaakin, koska ompelu nyt vaan on. Tässä kuvia Moyn mekon etenemisestä joka on mennyt tosi hyvin.

***

If you have excessive amounts of free time, it’s a good idea to plan on a new outfit in 2,5 months. My plan is to make a new dress, a surcot aka overdress and a frilled veil (+ a wimple).

So lately, I’ve spent all of my free time (which I definately don’t have a lot of, boo) sewing. But then again, I love sewing so this really isn’t so bad. Here are some pictures of the making of the Moy Bog dress, which has gone delightfully well.

Nyöritys on vahvistettu sisäpuolelta tukevalla pellavalla sekä silkkisellä nauhalla, sillä villa on melko pehmeää. Nyörinreiät kannattaa ehdottomasti venyttää rikkomatta kankaan kudetta ja siinä puikoista on hyvä apu. Aukot huolittelin silkkilangalla.

The lacing is lined with a strip of really sturdy linen and some silk, since the wool is fairly soft and would probably stretch without any reinforcement. The best way to make lacing holes is to stretch them open without breaking any threads in the fabric. Knitting needles are very handy in this. Then I finished the holes with silk thread.

Nyöriksi iskin silkkilangasta pyöreän iskunauhan jonka viimeistelin messinkisellä metallipäällä. Halusin tehdä pitkän nyörityksen, kuten tässä keskiaikaisen tyyliguruni Katherine Mortimerin hautamonumentissa. Nyöritys on poikkeus alkuperäisestä mekosta, joka oli napitettu. Kuvassa näkyy toivottavasti myös, että mekko istuu todella kivasti, vaikka se on istutettu nainen-neuloja-peili-menetelmällä.

For the lace, I made a round fingerlooped braid, which I finished off with a brass tip. I wanted a long lacing like my medieval style guru Katherine Mortimer has on her tomb. The original dress had buttons instead of a lace, so this is a deviation because of personal preference. The picture also (hopefully) shows the really nice fit of the dress, although I fitted it myself using the pins-and-mirror-method.

Kaula-aukkoon väänsin kapean (noin puoli senttiä) lautanauhan, johon en ole ihan supertyytyväinen. Mutta se toiminee hyvin kaula-aukon vahvikkeena ja estää sitä venymästä. En ehkä henno korvata sitä toisella siksikin, että kuteessa on hirvittävä sotku siinä kohdassa jossa kutoessani kuulin siitä laurelihommasta. Ällistyksen jäljet!

The neckline is finished with a narrow tablet woven band (about half a cm), which I’m not super happy with. But I’m sure it’ll do what it is supposed to despite the annoying unevenness. It helps the neckline keep it’s shape. And actually I think I’ll never change it for another because it has this huge mistake in the weave which I made when I heard about the laurel thing when weaving. The traces of shock and awe!

Moyn mekon hiha on simppeli ja hyvin monimutkainen. Lopulta kaava kuitenkin tuli melko helposti. Siinä on hihakappaleen lisäksi pieni etukiila ja suuri, lapaluun päälle ulottuva takakiila. Mallasin hihaa ensin lakanakankaalla itse ja houkuttelin ystävän tekemään lopullisen istutuksen niin, että siitä saatiin riittävän kireä.

The Moy bog dress has a simple and very complicated sleeve. In the end, making the pattern was relatively easy. The sleeve consists of the actual sleeve piece and a small front gore and a larger back gore that goes over the shoulder blade. I first drafted it on an old sheet and then lured a friend to do the final fit so that the sleeve will turn out nice and snug.

Hihojen istutuksessa kaivattiin asiantuntevaa ja näppäräsormista apua. Olen lopputulokseen aivan tosi tyytyväinen. Mekko näyttää nyt niin paljon valmiimmalta! Neuloitimme hihat paikalleen, sitten harsin ne kiinni ja ompelen sauman päätäpäin. Juuri nyt on ompelu kesken. Mietin että tekisinkö takakiilaan sellaisen pienen paikan, joka alkuperäisessä on kiilan kärjessä. Siitä ei tiedetä onko se siinä koska mekkoa on korjattu vai onko se ollut siinä alun perinkin.

Setting the sleeves also needed assistance of a friend’s able fingers. I’m really happy with the result. The sleeves make the dress seem so much more finished! We pinned the sleeves into place, I basted them put and now I’m sewing them in place, sewing them from the outside. I wonder if I should put a little patch onto the tip of the back gore like on the original. It’s not known if the patch was a repair or if it was put there when the dress was made. That point takes a lot of stress, so it may be necessary.

Päällysmekkoon hankin kankaat Medeltidsmodelta. Selasin kangasnäytteitä ajatellen, mikä keskiajalla olisi ollut kalleinta. Lopputulos on ylellisen värinen, paksu ja raskas tiiviisti huovutettu villa. Valkoinen on mekon yksityiskohtiin. Päällysmekko on leikattu ja on sitä hieman ommeltukin. Paksun kankaan ompelu ottaa sormien päälle!

I got the fabric for the overdress from Medeltidsmode. I chose it thinking of what would have been the most expensive option: a heavy, fulled wool in a luxurious shade. The white is for the details. The surcot is now cut and waiting to be sewn. That heavy wool will be hard on the fingers!

Loppukevennyksenä kuva siitä, miten sovituksessa ei pitäisi menetellä. Itse aina hoen sovitettavilleni ”seiso suorassa, älä liiku” (koska muuten voi kaikki mennä vinksalleen). Ja heheheee, itse maistelin viiniä! Onneksi Sahra on niin taitava ettei se haitannut. Kompensaationa sovitin yhden alusmekon ja päällysmekon.

Ending on a humorous note: how not to behave when being fitted. I always tell the people I fit ”don’t fidget, stand up straight” (because fidgeting leads to an odd fit) and hee hee, here I go drinking wine while being fitted! Lucky for me, Sahra is so talented that despite my unruly behaviour the sleeves turned out great. To compensate I fitted her an underdress and an overdress.