Oletteko koskaan tavanneet jotain ihailemaanne rokkitähteä tai muuta julkkista? Niissä tilanteissa on pakko repiä kasaan viimeisetkin itsehillinnän hippuset, ettei ala kiljumaan teinimäisesti ja nolaa itseään.
Mulla oli juuri sellaista Tukholman Historiska museetin Textilkammarenissa. Selvisin vielä birgittalaisnunnien upeista kulta- ja silkkikirjailuista, mutta kun näin brokadit ja intarsiat, piti hengitellä hetki syvään ja rauhoittua.
Jos on kiinnostunut keskiajan tekstiileistä, Historiskan Textilkammaren on ihan must Tukholman keikalla. Sieltä löytyy mm. hyvin säilynyt pyhän Holgerin hautaliina, (mahdollisesti) maailman vanhin matto ja keskiaikaisia ristipistoja.
Jos risuja pitää antaa, niin ne tulevat samasta kuin monissa muissakin hyvissä museoissa: esineistä voisi olla enemmänkin tietoa tarjolla.
Varsinainen keskiaikanäyttely loistaa valtavalla määrällä kirkollista taidetta. Erityisesti 1500-luvun ja 1400-luvun lopun runsaasti kullattuja alttarikaappeja on paljon. Muutenkin näyttely on uskontopainotteinen. Kierroksen vaikuttavin esillepano oli pienen keskiaikaisen kirkon kopiossa.
Guldkammarenissa on myös keskiaikaisia kultaesineita – mm. Gotlannista löydetty 1300-luvun loppupuolella haudattu aarre, jonka sisältämä kultavyö oli mieletöntä bling blingiä. Solkeen oli kuvattu reliefinä metsästysseurue ja vyötä koristi kultaniitit. Siellä oli myös kahvilautasen kokoinen kultasolki, joka oli täynnä jalokiviä ja kullasta tehtyjä pikku eläimiä. Joku onneton 1300-lukulainen oli tiputtanut sen jokeen.
Koska kaikkien hyvien museoiden aukiolo tuntuu liian lyhyeltä (ja koska kävin mielenkiintoisella queer-historian opastuksella), viikinkinäyttelyyn ehdin vain pikaisesti. Mieleenpainuvin oli vitriinillinen viikinkiajan ompeluvälineitä, erityisesti lasi – no – ”klöntti” jota käytettiin pellavan silittämiseen.
Viikinkinäyttelyssä oli myös ’rekonstruktioita’ viikinkiajan vaatteista. Niistähän en mitään tiedä, mutta silti miehen puku oli varsinainen antikliimaksi. Koneella vedetty ja kaupan koristenauhalla somistettu. Miksi näinkin loistavat museot munaavat näissä?
Kaikesta tästä on tietysti kuvia Neulakon galleriassa. Osa kuvista on vähän tummia, mutta toivottavasti niistäkin on iloa. Tekstiilinäyttelyssä kun ei ymmärrettävistä syistä ole sallittua kuvata salamalla. Lisäilen kuviin kuvatekstejä, kunhan kerkeän ja katselen muistiinpanojani läpi.
Museokaupasta mukaan tarttui Inger Esthamin Birgittinska Textilier. Pikku kirjasessa on kiinnostavia tietoja ja hyviä kuvia ruotsalaisten birgittalaisnunnien kirjomista tekstiileistä.
Leirillä oli kivaa. Sää tosin sabotoi alkuperäiset suunnitelmani. Tarkoitus oli istuskella ulkona auringosta nauttien ja käsitöitä tehden. Koska melkein koko viikon satoi, ulko-ompelu jäi vähemmälle.
Vaikka perusidea on yksinkertainen ja yksinkertaisuudessa on osa mekon kauneutta, se ei ole projektina helppo. Kuvia löytyy kyllä, mutta yhtään arkeologista esikuvaa ei. On mentävä kuvien ja muiden löytöjen tarjoaman hataran logiikan perusteella. Kaavoituksen suurin ongelma on tasapaino. Miten saada olkapäät pysymään paikoillaan, vaikka hiha-aukot ovatkin suuret? Olen saanut aika hyviä kokemuksia siitä, että olen istuttanut hartiaosan pitkälle olkapäille. Senkin olen oppinut, ettei suuriin hiha-aukkoihin välttämättä kannata yhdistää suurta kaula-aukkoa. Ja loppupeleissä hyvistä pukuneuloista on vielä lisäapua.
Ensisilmäyksellä kirja vaikuttaa olevan hyvää kamaa, kuten kuvastakin näkyy. Uvdalin löydöt ovat tosin hankalampia kuin mitä ennakkojulkisuus antaa ymmärtää. Löytö on sellainen, ettei vaatteita ole voitu erottaa ruumiista niitä vahingoittamatta. Rinnalle ristityt kädet peittävät etumusta ja paljon jää CT-skannauksen varaan. Tästäkin huolimatta edessä on antoisia aikoja. Pliseeratut vaatekappaleet ovat todella mielenkiintoisen oloisia, hyvin erilaisia kuin tutummat vaatelöydöt samalta ajalta.