Glims

Glimsistä onkin jo raportoitu melkein jokaisessa linkkilistan blogissa.(Olen oman raporttini kanssa myöhässä, sillä syntymäpäivien juhliminen on vienyt ison osan viikosta. Olen nyt sitten tosi vanha.)

Tapahtuma kävikin pienimuotoisesta keskiaikabloggaajien miitistä. Lisäksi tapasin myös Neulakon lukijoita, mikä oli todella hauskaa.

Olen kovasti samaa mieltä muiden kanssa siitä, että Glimisissä tuli vietettyä mukava viikonloppu. Kesän leirikausi sai hauskan jatkoajan ja mukavan lopun. Sääkin oli tälle kesälle harvinaisen sateeton ja kaunis. Kiitos järjestäjille!

Glimsistä teki erityisen hauskan (näin käsitöiden ystävän näkökulmasta) se, että markkinahumun lisäksi tapahtumalla oli mukava käsityöpainotus. Markkinapuolen myyjät olivat tasoltaan vaihtelevia, mutta joukkoon mahtui hyvääkin tarjontaa. Olisi ollut hienoa, jos mukaan olisi vielä saatu ne puolalaiset! Lisäksi ryhdyin myös kotimatkalla ideoimaan sitä, että viikonloppuun olisi sopinut kivasti vaikka pari yleisöluentoa keskiajasta tms.

Toivon kovasti, että samankaltaista ohjelmaa järjestettäisiin pääkaupunkiseudulla uudestaan. Meillähän ei toistaiseksi olekaan omia keskiaikamarkkinoitamme. Kysyntää voisi olla: kuulin viikonlopun kävijämäärien ylittäneen reippaasti odotukset. Olin itsekin vähän yllättynyt siitä, miten paljon ihmisiä tapahtuma veti. Ehkei sitä osaa aina ajatella, että tämä aika kiinnostaa näin paljon muitakin ihmisiä.

Yleisö oli yllättävän lähestyväistä ja rohkeaa. Tuli paljon kysymyksiä ja yleistä uteliaisuutta siitä, mitä olemme tekemässä. Lapsista oli hauska käydä teltassa ja vanhempia rouvashenkilöitä lähes liikutti se, että joku vielä osaa ja haluaa tehdä käsin. Tuli jutusteltua keskiajan käsitöistä ja tehtyä tätä harrastusta tunnetuksi. Toivottavasti joku inspiroitui niin paljon, että aloittaa tämän antoisan harrastuksen.

Tapahtuman parasta antia oli muiden harrastajien tapaaminen. Oli mainiota nähdä heidän vaatteitaan ja varusteitaan sekä vaihdella kuulumisia. Erityisen vaikuttunut olin miesten asuista – on aivan oma taiteenlajinsa tehdä niin hyvin istuvia hoseja! (Kuten esim. A:n) Seuroja ja erilaisia harrastajaporukoita alkaa olla paljon, eikä kaikkien jutuissa ehdi millään käydä vaikka haluaisikin. Siksi tälläiset yhteistapahtumat ovat hauskoja. Näkee monta porukkaa yhdellä iskulla! Kiinnostavaa jutusteltavaa olisi ollut ainakin kahden viikonlopun tarpeisiin.

Niin ja uusi punainen toimi mahtavasti, joskin helmalle on tehtävä jotain pientä säätöä. Aloitin Glimisissä seuraavan projektini, joka liittyy nappeihin. Olen erittäin, erittäin innostunut siitä.

Napeista tuli vielä mieleen hassu juttu Glimisistä. Se on pakko jakaa. Yksi yleisötapahtumissa esiintyvä ihmistyyppi on ns. ”asiantuntija”, joka tietää keskiajasta kaiken. Siis aivan kaiken. Enemmän kuin kukaan, erityisesti enemmän kuin kukaan läsnäolija. Viikonloppuna ystäväni 1300-luvun loppupuolen italialaisessa cottessaan törmäsi asiantuntijaan, joka kyseenalaisti asun keskiaikaisuuden päin naamaa. Siksi, koska vaatteessa oli nappeja! Siis nappeja, joita ei keskiajalla, ainakaan 1300-luvulla ollut. Hihiiii! Hahaa! Ruahhahhaaahaa! 1300-luku, joka on siis vuosisatana napeistaan tunnettu! Josta on löydetty roppakaupalla eri materiaaleista valmistettuja nappeja! Aivan hysteeristä! Meinasin kuolla nauruun. Meinaan vieläkin.

Valmis!

Arvatkaa mikä on uusi, punainen ja valmis?

Tässä pari vihjettä:

Uusi punainen edestä

sivusta

Harmittelen itse vähän pölyisen peilin kautta otettujen kuvien laatua, sillä ne eivät tee oikeutta mekolle. Mutta viikonloppuna saan varmaankin uusia kuvia.

Pitää kerrankin olla epäsuomalainen ja myöntää, että olen todella tyytyväinen lopputulokseen. Tässä mekossa moni asia meni kohdalleen, eikä pahempia vastoinkäymisiä tullut, muutamia saumavaratonttuja lukuunottamatta. Alkajaisiksi tarvittiin tietenkin hyvä kangas, ja tämä oli sekä värin että muiden ominaisuuksien puolesta lähes täydellistä. St:a on jälleen kiittäminen taidokkaasta sovituksesta. Itselleen olisi hankala laitella tälläista mekkoa.

Valmiina mekko yllättää helman loppumattomalla määrällä ja sillä, että se on aikamoisen tukeva ja kohottava (ks. yllä).
Ehkä kaikista tyytyväisin olen hihoihin ja niiden napitukseen. Nyörityksestä ja kaula-aukostakin tuli todella siistejä. Helmaa parantelen ehkä vielä, sillä se tuli aikanaan laitettua vähän hätiköiden. Katsotaan nyt, miten se käytännössä toimii.
Tässä vielä lähikuva napeista:

napit

Kuva olisi kiva

Innostuin enemmänkin eilisen kirjoitukseni ajatuksesta, että mahdollisesti tapaisin Glimsin keskiaikakäsityöviikonlopussa jonkun blogini lukijan, jota en entuudestaan tunne.

Sen jälkeen kävin katsomassa Neulakon statistiikkaa ja khrm… tätä käy katsomassa yli 700 uniikkia vierailijaa kuussa! Siis muutkin kuin kaverit (ja ehkä anoppi)! Punastus! Olen otettu ja kiitän.

Eli jos näet Glimsissä tämän näköisen tyypin:

Elina

Se olen minä, ja tapaan erittäin mielelläni kaikkia Neulakon lukijoita. (Laadukas kuva on otettu aitoon IRC-galtsutyyliin peilin kautta odottaessa lähtöä Hämeenlinnan markkinoille…)

Syntyy ja häviää

Jee! Viime aikoina on syntynyt ihan valtavasti uusia suomalaisia keskiaikaharrastusblogeja. Olen listannut niitä tuohon oikealle. Jos omasi puuttuu listasta, laita osoite kommentteihin. On se niin paljon kivempaa, kun on seuraa.

Toisaalla tärkeitä asioita häviää. Handelsgillet, suosikkikauppani kankaiden, kirjojen ja muiden keskiaikatarvikkeiden suhteen katoaa! Aaagh! Sille luvataan jonkinlaista uudelleensyntymää Historiska rum-nimellä, mutta toistaiseksi (ainakin minulle) on epäselvää mitä siellä tullaan myymään. Toivon kovasti, että sieltä saisia jatkossakin kankaita ja muita ompelutarvikkeita. Niin monet myyjät myyvät valmista tavaraa. Handelsgillet on ollut siitä niin mahtava, että siellä myydään materiaaleja itse tekemiseen.

Lisäksi Ikeassa ei myydä enää halpaa, sataprosenttista pellavaa. Nyt sitäkin pitää alkaa ostaa alusmekkoihin jostain kalliilla. Joskus sitä miettii, onko olemassa rajaa sille, miten paljon rahaa tähän harrastukseen saa hassattua.
Käsityörintamalla olen ommellut uusia sukkia. Kohta tartun tuumasta toimeen ja isken napit hihoihin.

Telttojen Prinsessa

Englannissa oli mahtavaa. Kameran kortti tuli täyteen museokuvia, joita joudutte vielä hetken odottamaan. Kuvien läpikäyminen vie aikansa. Kuvien kera tulee pidempi matkaraportti.

Mutta tänään tapahtuu taas: ihana telttani on täällä!

Olen kerran ommellut yhden teltahkon (joka on melkein niinkuin oikea teltta). Siinäkin oli kamala homma, ja kapistuksesta tuli jotenkin sanoinkuvaamattoman kamala – joskin sellaisissä teltoissa silloin kyllä asuttiin. En myöskään luota kolmiulotteiseen hahmotuskykyyni riittävästi antaakseni itseni kaavoittaa jotain noin kalliista materiaaleista valmistettavaa. Päätin ruveta telttakaupoille, enkä tehdä itse ja säästää. Sitäpaitsi, tänä vuonna on isot synttärit ja ansaitsen jotain kivaa.

Olen ollut teltanostomielellä oikeastaan viime kesästä asti, tutkinut erilaisia vaihtoehtoja ja laskeskellut hintoja. Kunnon teltat maksavat maltaita. Olin jo edennyt aika pitkälle suomalaisen telttafirman kanssa. Kesän edetessä aloin kuitenkin stressaantua projektiin. En kuullut homman etenemisestä, asiat piti hoitaa puhelimessa ja kirjeitse. Lisäksi vaikutti siltä, että joutuisin suunnittelemaan teltan sekä hankkimaan puuosat ja narut itse.

Sitten, kiitos Neulakon (ja Sahran!), sain linkin Matulsiin. Niiden sivuilta löytyi pieni teltta (halkaisija 3,5m) joka oli juuri sellainen, mistä haaveilin. Homma sujui sutjakkaasti: muutamaa sähköpostia ja yhtä Paypalmaksua myöhemmin teltta aloitti matkansa Puolasta Suomeen. Hintaa kuljetuksineen ja hienoine koristemaalauksineen tuli suurinpiirtein saman verran, mitä suunnitelma A:n teltan (yksinkertaisemman teltan) kangasosien valmistaminen olisi maksanut. Matka kesti reilun viikon, ja tänään teltta on täällä.

Se menee yllättävän pieneen tilaan: (lattialla vieressa A4, teltta siis tuo muoviin pakattu)

30062008181.jpg

Tälläinen sieltä pitäisi kuoriutua (Kuva Matuls)

paviljong.jpg

Näin viikonloppuna samalla logiikalla toimivia, paljon isompia telttoja Englannissa. Ne olivat hyvin vakuuttavia. Sisärakenteet olivat tukevat ja käytännölliset – niitä voi käyttää varastointiin tai seinävaatteiden ripustamiseen.

Jee!

Kaikkea sitä ehtii

Muttei sentään ihan kaikkea. Pikkuisen hullu projektini saada tänään Uusi punainen valmiiksi osoittautui vähän liian kunnianhimoiseksi. Päätin olla järkevä ja olla husaamatta tähän asti täydellisesti onnistunutta mekkoa pilalle.

Sillä uudessa punaisessa on niin paljon hyvää. Jotkut kohdat siinä ovat menneet niin hienosti, että tekee mieli hykerrellä. Siis vaikka itse sanonkin.

Ehdin kyllä tehdä aika paljon: kaula-aukon, nyörityksen silkkivahvikkeilla, kääntää helmat ja ommella hihat. Enää pitää istuttaa hihat paikoilleen, tehdä napinlävet ja kiinnittää napit. Sitten se on valmis. Ehkä pitää laittaa vielä silkkinyöri ja silkkilautanauhavahvikkeita, kunhan posti tuo langan.

Koko projekti on aika hyvin tallennettu kuviksi, joita lupaan esitellä.

Saumanvaratonttujen hyökkäys

Alan pikkuhiljaa oikeasti uskoa, että on olemassa se pieni ilkeämielinen tonttu, joka käy yöllä lisäilemässä kankaanpaloihin ylimääräistä tai leikkelemässä pois. Mikä muu voisi selittää sitä ilmiötä, että kaksi tasan tarkkaan saman kokoista kappaletta ovat muuttuneet yhdessä yössä eri kokoisiksi? Tai että kauniin suorista kappaleista tehtyyn vaatteeseen ilmestyy joku ihme kumpare? Saatika sitä, että sopivankokoisista paloista leikattu mekko onkin jättisuuri?

Tällä kertaa se kelju kanaljatonttu oli tosiaan tehnyt mekosta tarpeettoman suuren. Sovituksen jälkeen saumat ovat sanoneet rips, rips ja kiilat asettuneet uudestaan. Tälläiset hetket käsitöissä ovat niitä, jotka opettavat kärsivällisyyttä ja mielenrauhaa. Mutta sellaista on jokaisessa projektissa – aina tulee jotain pientä takapakkia jossain vaiheessa.

Kohta pellava on uudelleen koossa ja sen jälkeen päälle istutetaan villa, jonka saumoja pitää myös purkaa. Kyllä se siitä.

Inhoista kotitontuista huolimatta Uudesta Punaisesta on hyvä fiilis. Suupieliä nykii ylöspäin myös se ajatus, että ensi kesän telttaleirillä asun ihkaomassa teltassa. Laitoin tilauksen viime viikolla vetämään. Juuri nyt mittailen etäisyyksiä mielessäni ja pohdin, tuleeko siitä liian iso. Mutta mikä ei päde mekkoihin, pätee telttoihin – reilusta koosta ei juuri ole haittaa.

Ps. Kävin katsomassa niitä hakusanoja, joilla Neulakkoon oli löydetty: mekko, mekon kaava, ’keskiajan naisen välineet’ ja ’vaatteet tekevät miehen’ – niitähän täältä löytyy.

Historiska museet

Oletteko koskaan tavanneet jotain ihailemaanne rokkitähteä tai muuta julkkista? Niissä tilanteissa on pakko repiä kasaan viimeisetkin itsehillinnän hippuset, ettei ala kiljumaan teinimäisesti ja nolaa itseään.

Mulla oli juuri sellaista Tukholman Historiska museetin Textilkammarenissa. Selvisin vielä birgittalaisnunnien upeista kulta- ja silkkikirjailuista, mutta kun näin brokadit ja intarsiat, piti hengitellä hetki syvään ja rauhoittua.

Jos on kiinnostunut keskiajan tekstiileistä, Historiskan Textilkammaren on ihan must Tukholman keikalla. Sieltä löytyy mm. hyvin säilynyt pyhän Holgerin hautaliina, (mahdollisesti) maailman vanhin matto ja keskiaikaisia ristipistoja.
Jos risuja pitää antaa, niin ne tulevat samasta kuin monissa muissakin hyvissä museoissa: esineistä voisi olla enemmänkin tietoa tarjolla.

Varsinainen keskiaikanäyttely loistaa valtavalla määrällä kirkollista taidetta. Erityisesti 1500-luvun ja 1400-luvun lopun runsaasti kullattuja alttarikaappeja on paljon. Muutenkin näyttely on uskontopainotteinen. Kierroksen vaikuttavin esillepano oli pienen keskiaikaisen kirkon kopiossa.

Guldkammarenissa on myös keskiaikaisia kultaesineita – mm. Gotlannista löydetty 1300-luvun loppupuolella haudattu aarre, jonka sisältämä kultavyö oli mieletöntä bling blingiä. Solkeen oli kuvattu reliefinä metsästysseurue ja vyötä koristi kultaniitit. Siellä oli myös kahvilautasen kokoinen kultasolki, joka oli täynnä jalokiviä ja kullasta tehtyjä pikku eläimiä. Joku onneton 1300-lukulainen oli tiputtanut sen jokeen.

Koska kaikkien hyvien museoiden aukiolo tuntuu liian lyhyeltä (ja koska kävin mielenkiintoisella queer-historian opastuksella), viikinkinäyttelyyn ehdin vain pikaisesti. Mieleenpainuvin oli vitriinillinen viikinkiajan ompeluvälineitä, erityisesti lasi – no – ”klöntti” jota käytettiin pellavan silittämiseen.

Viikinkinäyttelyssä oli myös ’rekonstruktioita’ viikinkiajan vaatteista. Niistähän en mitään tiedä, mutta silti miehen puku oli varsinainen antikliimaksi. Koneella vedetty ja kaupan koristenauhalla somistettu. Miksi näinkin loistavat museot munaavat näissä?

Kaikesta tästä on tietysti kuvia Neulakon galleriassa. Osa kuvista on vähän tummia, mutta toivottavasti niistäkin on iloa. Tekstiilinäyttelyssä kun ei ymmärrettävistä syistä ole sallittua kuvata salamalla. Lisäilen kuviin kuvatekstejä, kunhan kerkeän ja katselen muistiinpanojani läpi.

Museokaupasta mukaan tarttui Inger Esthamin Birgittinska Textilier. Pikku kirjasessa on kiinnostavia tietoja ja hyviä kuvia ruotsalaisten birgittalaisnunnien kirjomista tekstiileistä.

Täällä taas

Huh, yli-innokas spämmisuodattimeni luuli domainlaskua roskapostiksi. Siksi Neulakko hulahti näkymättömiin pariksi päiväksi. Mutta nyt ollaan taas täällä. Jos etsitte verkkopalveluntarjoajaa, suosittelen lämpimästi Puhtekia. Palvelu on todella hyvää ja käyttäjille kehitetään jatkuvasti uusia palveluja.  

Tällä välin olen ehtinyt lomailla: kävin ensimmäistä kertaa (!!) Turussa keskiaikamarkkinoilla. Siellä oli mukavaa ja jonkin verran tuttuja. Oli kiva nähdä, miten monia ihmisiä keskiaika nykyään kiehtoo. Toista oli vuonna 1995, kun itse aloitin.

Toivon tietysti, että markkinameininki innostaisi mahdollisimman monia historian uudelleenelävöittämiseen ympärivuotisesti jonkin kivan yhdistyksen puitteissa. Voin lämpimästi suositella.

Menin markkinoille ihan normivaatteissa. En oikein tiennyt, miten olisi pitänyt pukeutua, ja koko asun raahaaminen olisi vaatinut isoa putkikassia. Eikä sellainen tietysti tule kuuloonkaan, että pukisi siitä vain osan.

Oli hassua olla stealth-keskiaikaharrastaja. Sain kuulla kaikki hauskat ”Tiesitkö että keskiajalla..” – myyntipuheet.  Paikalla olleiden puolalaisten myyjien ei tarvinut tuhlata myyntipuheitaan minuun – niillä oli ihan mahtava valikoima! Toivottavasti tulevat ensi vuonnakin. Kaiken kaikkiaan mukaan tarttui pajusta tehty kori ja kaksipuolinen kampa.

Juuli kirjoittaa hyvin samaisista markkinoista täällä. 

Turunreissuun kannattaa aina sisällyttää Aboa Vetus ja Ars Nova. Siellä on nyt käynnissä hieman kuivakka Agricola-näyttely, mutta syksyllä sinne tulee tekstiiliarkeologiaa! Sinne! Turusta on löydetty yhtä sun toista mielenkiintoista kankaanpalaa, niitä oli pari vuotta sitten esillä aika ansiokkaassa Got Woldes- näyttelyssä Turun linnassa.

Keskiaikaseuran kesäleiri alkaa ensi viikonloppuna. Olisi välttämätöntä saada sinne uusi alusmekko, muuten viikko voi olla aika tukala. Mutta mitä olenkaan puuhannut? Muodistanut viittaa ja maalaillut ja vahannut ruokavälinelaatikkoani… No, on sekin leiriin valmistautumista.

 

Oma sivu Grönlannin mekolle

Koska olen saanut kiinnostavia kysymyksiä Herjolfsnes-mekon teko-ohjeesta, tein mekolle ja ohjeelle oman sivun. Sivulta löytyy selvennyksiä jotka toivottavasti selventävät.
On mielenkiintoista palata ohjeeseen, joka on tehty vuonna nakki ja Datsun. Joutuu muistelemaan, mistä mikäkin vinkki kumpuaa. Kohtaa sen, mitä silloin tiesi ja mitä nyt tietää enemmän. Silloin en esimerkiksi tiennyt sitä, että sivukiilat on leikattu vinoon.

Lisäksi sivulla on vinkkejä siitä, mistä voi lukea lisää tuosta (ainakin mun mielestä) kiehtovimmasta vaatelöydöstä ikinä. Suosittelen erityisesti sitä OstergÃ¥rdin Woven into the Earth-kirjaa.

Ja mitä taas tulee siihen, että uudella sivulla on rivinvälit aivan järkyttävällä tavalla sekaisin, siitä en sano mitään. (kele) Korjaan sen paremmalla ajalla.

ps. Neulakossa pyörii kävijälaskurin mukaan ihan järkyttävä määrä porukkaa. Mahtavaa! Ja hämmentävää samalla, tietty. Kiitän vierailuista ja tervetuloa uudestaan.