Neulakko

26.8.200931.8.2009

Kirjontaedistystä

Esittelin kesäkuun puolivälissä uusinta kirjontavillitystäni, saksalaista laskettua kirjontaa. Kirjonta on ollut koko kesän se projekti, juttu jonka parissa on tullut eniten intoiltua ja vietettyä aikaa. Plussaa näppärästä koosta: kirjontakehys on kulkenut kätevästi mukana ensin lomareissuissa ja sitten työmatkoilla.

Laksettu työ on ollut lopulta helpompaa ja nopeampaa kuin oletin. Alkuun pääsemisen jälkeen ohjetta ei juuri joudu tiiraamaan. Lopulta työ alkaa mennä omalla painollaan niin, ettei vaadi jatkuvaa laskemista ja kirjonnan voi jo ottaa sosiaalisiin tilanteisiin mukaan.

Erityisen yllättynyt olen siitä, miten armollisesti pikku virheet katoavat työhön. Tein alussa yhden laskuvirheen, joka on putkahdellut eteen tasaisin väliajoin, mutta pienillä sumplimisilla työ on edennyt siitä huolimatta. Ja kun katselee koko pussia kauempaa, edes minä en huomaa virhekohtaa. :)

Tässä tilanne kesäkuun 12. (June 12th)

Tässä pari kuvaa tältä päivältä, eli 26.8. (August 26th)

Etsi eroavaisuudet. Spot the differences.

Käsillä on innostava loppurutistus, jossa työn valmistuminen jo häämöttää houkuttelevasti näkyvissä. Vaikka tämä onkin ollut alusta asti todella koukuttava projekti, nyt kirjotuttaa enemmän kuin koskaan.

Jännitysmomentteja riittää: jumiutuuko käsi, loppuuko vihreä lanka? Vihreää lankaa on todella vähän jäljellä, eikä sitä ilmeisesti ole saatavissakaan lisää. Onneksi itse värjäämäni nokkoslanka on sävyltään melko lähellä. Olen päättänyt olla stressaamatta, vaikka joutuisinkin käyttämään hieman toista vihreää. Olettaisin, että ongelmani on varsin ajanmukainen – ennen teollista värjäystä lanka samoilla väreillä mutta eri erästä saaattoi hyvinkin olla aavistuksen eri sävyinen.

Pääsen pian kokoamaan pussia, vuorittamaan, tekemään nyörejä ja tupsuja. Ihanasta Medieval Silkworkista löytyy selkeät ohjeet siihen, miten reunat ommellaan yhteen ompelemalla nyöri/letti sauman päälle.

Alkuperäisessä pussissa, josta kirjonnan malli on otettu, ei ole tupsuja. Oma pussini ei olekaan selkeä kopio, vaan versiointi alkuperäisen mallin mukaisesti. Eroa on materiaaleissa ja käyttötarkoituksessa: alkuperäinen pussi on saattanut olla tarkoitettu pyhäinjäännösten säilyttämiseen ja oma pussini on menossa arkisempaan ja maallisempaan kukkarokäyttöön. Ihmisten vöillä keikkuvissa pusseissa tupsut olivat varsin yleisiä (kuten vaikka tässä.)

Tässä on innoittavana esimerkkinä aivan upea versio samasta mallista, materiaaleina silkkiä ja kultalankaa.

Embroidery progress

Here is an update on the embroidery progress I’ve made this far this summer. (See progress pictures above) The Endspurt (as Racaire puts it) is here! Whenever an emboidery project nears completion, it becomes more addictive than ever. And, the Tetris of embroidery, german counted thread embroidery is super addictive as it is.

The technique has been way more pleasant than I initially thought. After a while, you don’t have to look at the instructions or keep counting all the time. And you go much faster. I’ve been surprised about how nicely little mistakes fade into the pattern. I made a little miscalculation when I first started out, and that mishap has been popping up every so often as I go along. However I’ve succeeded in hiding it rather well – looking at the bag as a whole, even I cannot spot all of the ’difficult’ places.

So now all there is is to finish the embroidery, worry about whether the green thread will be enough, and then it’s onto finishing the bag (lovely how-to from Medieval Silkwork here). Actually, the green thread running out doesn’t worry me so much – the nettle-dyed green from camp is almost the right shade. And I guess having two batches of not exactly the same shade was a very common occurrence in the ages before industrial dyeing and such.

The original bag, from which the embroidery pattern comes from, doesn’t have tassels. But since my bag is more of an adaption than a copy, it will. There are big differences in the material (wool vs. silk and gold thread) as well as the use of the bags (purse vs. possible reliquary) anyway. I haven’t quite decided what kinds of tassels I will make.

And as additional motivation, I can always go look at this amazing bag amazing bag, made with the same pattern.Â

24.8.2009

Loukutusta ja häkilöintiä

Kävin eilen Piian vinkistä Seurasaaren Villa- ja pellavapäivillä, jossa pääsi itse käsittelemään pellavaa ja villaa. PanostinÂ pellavapuoleen, sillä ihan joka päivä ei pääse häkilöimään.

Oli huippuhauskaa ja opin älyttömästi uusia juttuja. (Paikalla oli myös paljon mukavia tuttuja. Kiitos seurasta ja kuvista! )Ja onhan se ehdottomasti aivan eri juttu lukea pellavan tuottamisesta kuin päästä sitä itse kokeilemaan. Tekstiilituotannon alkupäähän tutustuminen auttaa ymmärtämään syvemmin sitä, miten työvoimaintensiivistä tekstiilien tuotanto oli ennen teollisia aikoja.
Suosittelen käymistä ensi vuoden villa- ja pellavaviikonlopussa. Seurasaari on muutenkin hieno paikka.
Pellavanvarret oli valmiiksi liotettu ja kuivattu, joten niiden kanssa pääsi suoraan asiaan. Aluksi siis napataan käteen kunnon kourallinen.

Sen jälkeen tulee fyysisin vaihe: loukuttaminen. Loukuttaminen rikkoo pellavan varren puumaisen osan, jolloin loukuttajan käteen jää kuitu, kuten on tarkoituskin. Loukuttaminen on perinnetiedon mukaan äijähommaa ja kyllä se habaa kasvattaakin. Pellavan käsittely on loukuttamista lukuunottamatta ollut naisten töitä.

Loukuttamisen jälkeen päästään lihtaamaan. Lihtaaminen on melkein kuin loukuttamista, paitsi että apuna on metalliset ”terät” ja pellavia ei enää hakata vaan niitä vedetään teriä vasten. Perimmäinen tarkoitus on sama kuin loukuttamisessa – erotellaan puisevia varrenkappaleita kuidusta.

Seuraavaksi pellavat häkilöidään. Häkilöiminen erotaa hienommat ja karkeammat kuidut toisistaan. Häkilään jää rohdinpellavaa ja käteen aivinaa.

Käsittelyn lopputulos vielä harjattiin siankarvoista tehdyllä harjalla, jotta viimeisetkin varrenkappaleet irroitetaan. Käteen jäi tukko aivinaa, josta voidaan kehrätä lankaa. Omista pellavistani aion kuitenkin tehdä tekoletit. Niiden väri on vaalealle henkilölle hyvin sopiva ja pellavaa käytettiin keskiajalla tähän tarkoitukseen.

Kyllä kelpaa käyttää itse loukutettuja lettejä.

****

Linen! (The Making of)

Thanks to a hint from Piia, I visited Seurasaari open air museum on their annual flax and linen weekend. The museum offers a chance to take part in workshops where you can process linen and wool. Processing linen/flax was great fun. There’s always a big difference in reading about something and actually trying it out yourself. Getting aquainted with textile production at it’s very beginning provides insightful understanding on how work intensive textile production used to be.

The phases of the process are illustrated above. All the techniques have their traditional Finnish names (only recently added to my active vocabulary) and I have absolutely no idea of what they are in English. The idea is to break the harder outside of the linen plant (which has been soaked and dried) and then remove the bits of that harder outer layer from the actual fiber part. The last phase also separates the finer fibers from the coarser ones.

The end result can be spun into thread. I’ve however got an alternative use: I’m going to use the flax as a hairpiece. I’ll use it to braid a pair of cornettes. My old ones are getting… well.. old.

3.8.2009

Lisää kuvia

Koska edellisen postauksen kuvista tykättiin, tässä vähän lisää. Julkaisen tässä kuvia lähinnä itsestäni, en ollakseni kamalan itsekeskeinen vaan siksi etten ole kysynyt kavereilta lupaa sellaisten kuvien näyttämiseen jossa itse ovat.

Seuraava Nuijasota on muuten 9.-18.7. 2010. Kannattaa laittaa kalenteriin ja harkintaan!

More pictures

Because people seemed to like the pictures, here’s some more. I’m mostly posting pictures of myself – not to be horribly self-centered, but because I don’t know if all the people in the group pics would like their pictures posted online.

BTW, the next Cudgel War is on 9.-18.7.2010. If you’ve ever thought about eventing in Finland, this is one long and laidback event worth visiting!

Kasvivärjäyksen tuloksia. Väriaineina pihapiirin kasveja, mm. nokkonen ja horsma. Lankoina Veera ja Pirkka. Luonnossa värit ovat vielä kirkkaampia ja syvempiä.
Dyeing results. All the colours are made with plants from around the camp, like nettles. (I’m really poor with plant names in English, have to make an edit when I know what all the plants are called.) The yarns are Veera and Pirkka. The picture doesn’t do justice to the vibrant colors.

Vaatteiden näppärää säilytystä teltassa.

Convenient clothes storage in my tent.

Kirjonnan krhm… edistystä. Laskettu kirjonta etenee itse asiassa mukavasti, mutta tässä olin juuri huomannut pienen virheen kirjonnassa, mikä oli.. turhauttavaa. :D Pitäisi myös hankkia/tehdä keskiaikasempi kirjontakehys.

Embroidery ahem… progress. My counted thread embroidery is actually progressing quite nicely but as this picture was taken, I realized I had made a little mistake, which was.. frustrating. :D I should also get/make a more medieval embroidery frame.

Tässä kuvassa ryppyhuntu pääsee oikeuksiinsa. Se näyttää parhaalta kunnon peittävän leukaliinan kanssa. Kruunu ei ehkä oikein istu, mutta tänä iltana se oli vähän pakollinen.

This picture shows the frilled veil in all it’s frothy glory. I like wearing it best with a rather full wimple. It would look better without the coronet, but that was a bit obligatory on this evening.

Ja yksi galtsutyyliin itsestä otettu tunnelmakuva ryppyhunnusta kaupan päälle!

And one more picture of the frilly veil and of how much fun we were having!

2.8.20092.8.2009

Ihanuus

Edellisen päivityksen jälkeiseen aikaan on mahtunut niin paljon elämää, ettei ole ehtinyt istua alas siitä kirjoittamaan. Tässä kuitenkin alkuun leirikuulumiset vähän jälkijunassa.

Kylläpä oli Nuijasodassa ihanaa. Siis niin mainiota, ettei sitä vähentänyt edes sateisuus, viileys, kosteus ja leirissä kiertäneet vitsaukset: vatsatauti ja flunssa (joista ei kumpikaan onneksi osunut).

Leirillä oli vallitsivat tunnelma ja yhteishenki. Tapasin uusia mainioita ihmisiä ja pääsin viettämään kiireetöntä aikaa yhdessä entuudestaan mainioiksi havaittujen ihmisten kanssa. Ruoka oli maukasta, illat pitkiä ja nauru pidensi ikää.

Luennot olivat juuri niin hyviä kuin ennalta ounastelinkin. Uusien asioiden oppiminen yksi lempiasioistani. Ja sitä saattoi harjoittaa niin luennoilla kuin niiden ulkopuolellakin. Kaikkea uutta tuli opittua: kasvivärjäystä, ruoanlaittoa (erityisesti leivän paistamista) avotulella, vispilän tekemistä koivusta, rautapatojen huoltoa luonnon aineksilla, asioita keskiajan kosmetiikasta ja hiustenlaitosta sekä pari uutta kauan kiinnostanutta käsityötekniikkaa, joiden suomenkielisiä nimiä en tiedä, footweaving and slygning (lautanauhan ompelua kankaan reunan päälle käsiä ja jalkoja käyttäen ja kankaan reunan vahvistamista sen sisään ommelluilla pistoilla.). Metallikoristetyöpajan peruminen harmitti. Se pitää ehdottomasti saada aikaiseksi johonkin toiseen tapahtumaan. Oma luento meni kivasti, vaikka se pitikin lennosta heittää englanniksi.

Tein koko ajan käsitöitä, mutta valmiiksi sain vain myssyn ja uuden vyön. Myssystä tuli vihdoin optimaalisen kokoinen, tein sen 25cmx25cm kappaleesta. Alusmekko ei tullut valmiiksi, vaikka aika pitkälle etenkin. Uutta huppua ompelin myös ja jatkoin laskettua kirjontaa. Jälkimmäinen on edennyt melko pitkälle.

Pääsin myös kätilöimään parin uuden mekon synnyssä, mikä on ilo. Toinen mekoista syntyi vain 190 cm:stä kangasta, mikä vaati luovaa kaavoittamista, mutta onnistui.

Ja mitä pakattuun tavaramäärään tulee, se oli lopulta aika optimaalinen. Lautanauhapuun mukaan ottaminen oli turhaa, sillä sitä en ehtinytkään vetää uutta loimea. Alusmekkoja olisi hyvä olla useampi. Tällä kertaa viileämmät säät tarjosivat käyttöä kaikille vaatteille. (mukana oli 1 mekko ja 3 erilaista päällysmekkoa, huppu, huntuja ja viitta) Oli hauska huomata, miten lämpimänä ja kuivana pysyi viileän sateisella säällä villavaatteiden, hyvin rasvattujen kenkien ja patiinien ansiosta.

Koska kuvat kertovat paljon, tässä muutama. Kuvat otti Sanna-Mari. Omat kuvat pitää vielä kaivaa kamerasta.

Varjossa loikoilua aurinkoisena päivänä, yksinkertainen pikkuprojekti: rullaan lankoja puiselle rullalle.
Enjoying the shade on a sunny day, spooling linen thread onto a proper reel.

Iltaisin oli hyvä tarjoilu. Tästä kuvasta käy ilmi, miten kivaa meillä oli leirillä.
This picture shows what a good time I had at camp.

Leiriä. Oma teltta jää juuri puun taakse.
Some of the camp. My tent can be (sort of) seen behind the tree.

Loveliness!
Long time no update – so much has been going on I haven’t had time to sit down to type about it.

So let’s start with what Cudgel War was like this year.

I had a megalovely time! The weather may not have been perfect (somewhat rainy, cooler than usual and just plain damp on even the non-rainy days) but the atmosphere, the company, the new and old friends and the food (just to name a few) made up for the weather and other non-pleasant things like the tummybug and the nasty cold that pestered the camp. (Neither hit me, phew.) The only personal damages at camp were a broken tripod and a molded up tent canvas storage bag.

The lectures were just as good as expected. Learning new things is one of my favourite things and this year I sure learned a lot. I learned about natural dyeing (and did some dyeing) cooking on an open fire (and baked bread), making a whisk out of birch twigs, learned how to footweave and do ”slygning”, as well as stuff about medieval cosmetics and hair. The metal ornament workshop getting canceled was a bummer, but I hope we’ll be able to have the workshop another time. My class went well, although I ended up giving it in both finnish and english.

I worked on projects the entire time. I didn’t finish the underdress, but I made a new cap ala st. Bridget (finally I think I found the right size) and I made a new belt with the fittings from Turku Medieval Market. I also worked on my new hood and did good progress on my counted thread embroidery. I also assisted in the making of a few new dresses, helping with patterning and fitting, which is great fun.

Funnily enough, almost all the stuff I brought with me turned out to be necessary. Because of the cooler weather, all the clothing was put to good use. (I had one dress, linen underdresses, 3 different overdresses, one of which was a fancier one for feasts, a hood and some veils). I was almost surprisingly warm and comfy, thanks to layers and pattens.

17.7.2009

Lähdön tunnelmaa

Tänään se alkaa! Mukaan tulee valtavasti tavaraa, mukana on myös paljon käsitöitä. Saa nähdä, mitä tulee valmiiksi.
Ennen leiriä sain E:n alusmekon valmiiksi. Se on silkkiä, joka suojaa lapsen herkkää hipiää auringolta kaikista materiaaleista parhaiten. E on tudor-taapero, joten alusmekkoon tuli muhkeat hihat ja suloiset pienet mansetit.

Oma alusmekko on vielä kesken, mutta tulee toivottavasti leirin aikana valmiiksi. Projekti lähti käyntiin odotettua nopeammin, kun sain vanhasta alusmekosta piirrettyä täysin sopivan kaavan! Minulla on siis tapana tehdä yksinkertainen pellavainen alusmekko, joka on sopivan tiukka ja tukeva niin, ettei sen alla tarvitse käyttää rintaliivejä. Se on helppo ja mukava ratkaisu, mutta vaatii yleensä paljon enemmän sovittelua. Jos samanlainen kiinnostaa, Suvituulin ohjeet sellaisen tekemiseen löytyvät ohjeita-sivulta.

Viime aikoina olen perehtynyt alusvaatteisiin muutenkin, kun sain Tanskan tuomisina Middelaldercentretin pieniä vihkosia. Sain Camilla Luise Dahlin vihot vaatteiden metallikoristeista ja alusvaatteista ja yhden vihkosen keskiajan huumorista. Mainiota kesälukemista (tosin tanskaksi). Harmi ettei Middelaldercentretin verkkokauppa myy Tanskan ulkopuolelle niin, että sieltä saisi tilattua muita kiinnostavia julkaisuja.

Nyt leirille! Jee!

Ps. Neulakon spämmifiltteri oli näköjään napannut itseensä täysin asiallisiakin kommentteja. Osan sain palautettua, mutta pahoittelen jos kommenttisi on joutunut hukkaan enkä ole esim. vastannut siihen.
***

Ready to Go

I’m all packed and ready go! I have a ton of stuff with me. And naturally this includes quite a few projects as well.

I finished my goddaughter E’s underdress (see picture above). E is a tudor toddler, so her underdress has poofier arms than the underdresses I usually make for my 14th century self. It’s made out of silk, which should be the best material available to protect baby skin from sunlight.

My own underdress is still in the making, but progressing faster than expected. Using my old underdress as a model, I managed to cut out a perfectly fitting underdress/shirt. I cut my underdressses very snugly around the chest area, which gives great support, a good silhouette and makes wearing a bra completely unnecessary. (In the Ohjeita-page, there are instructions on how to make a dress like this, but they’re in finnish). Otherwise they’re very normal linen underdresses, with a few gores and sleeves. It’s a very comfy and practical solution, but requires quite a bit of fitting usually. But this time, I managed to skip it.

This week has been all about underdresses in other ways too, since I got fantastic little booklets from friends who visited Middelaldercentret in Denmark. Two of them are by Camilla Luise Dahl and cover underwear and bezants. One is on medieval humour. It’s all marvelously interesting stuff (and in Danish, which I can thankfully read). It’s a pity the Middelaldercentret webshop doesn’t send it’s merchandise outside Denmark. It would be great to read all the other booklets in the series too.

But now I’m off to camp! Yay!
Ps. Neulakko’s spam filter has been a bit overactive and I realized it had captured some non-spam comments too. I managed to recover some, but I’m very sorry if your comment has gone missing and I haven’t replied.

8.7.20098.7.2009

Motivaatiokuva

Leirille pakkaaminen käy työstä. Oman kesäparatiisin luominen keskelle tyhjää niittyä vaatii näköjään vuosi vuodelta enemmän kamaa. Mutta ei tätä määrää ole syytä kainostella. Kaikilla muillakin on yhtä paljon jos ei enemmän tavaraa.

Paitsi että havaitsin juuri, että pelkästään vaatekassi (jossa on siis pelkkiä vaatteita) painaa 16 ja puoli kiloa! Voi taivas! Mä otan viikoksi kuusitoista kiloa vaatteita… siinä siis ei ole edes liinavaatteita, vaan pelkkiä vaatteita….

Vaikka on perusteelliset pakkauslistat ja kaikki, pitäisi olla niin järjestelmällinen, että kirjaisi ylös heti tapahtuman jälkeen, mitä olisi kaivannut lisää ja mikä oli täysin turhaa. Vuoden kuluttua sitä on hankala muistaa. Meh.

Tänä vuonna olen päättänyt pakata pikkuhiljaa ja hyvissä ajoin, ettei kamojen kasaaminen muutu sellaiseksi 24/7-hommaksi kuin yleensä.

Pakkaamishommissa muistin vanhan kunnon pakkaamisartikkelin, jonka kirjoitin joskus Homobonuksen pitoja varten, koska sinne oli tulossa paljon uusia harrastajia, joita askarrutti mitä tapahtumaan kannattaa ottaa mukaan. Laitoin vähän päivitetyn artikkelin tänne Neulakkoonkin (ks. kirjoitukset-osio), jos siitä on jollekin iloa.

Motivaatiota olen kaivellut viime kesän leirikuvista. Tässä vilaus kesäasunnostani. Teltan ovelta näkyy sänky (jonka päällä kodikas vaateläjä josta erottuu ainakin myssy, huppu ja päällysmekko..) ja vähän pöytää. Teltan keskisalon alla on tärkeä puupalikka: se jakaa keskisalon painoa suuremmalle alueelle ja estää teltan vajoamisen siinä tapauksessa että maa alkaa reilussa viikossa antaa keskisalon alta periksi.

teltta sisältä .jpg

****

Motivation picture

Packing for camp is always such a project! It’s absolutely incredible how much stuff is needed to create one’s personal summer paradise into an empty field. This year I’ve decided to start packing in good time, so I can do it little by little instead of doing it all in a few 24/7-packing frenzies.

And I just realized my clothes bag weighs 16,5 kilos! I’m packing 16 kilos of clothes for ME for one week… and that doesn’t even include bed linens. Oh my. Oh my. But I guess the incredible amount of stuff -issue is the same for everyone.
Although my packing lists are pretty pedantic, I find that I should be so superpedantic that I should sit down after camp just to write down all the things that I should bring and/or leave out next time.

In the midst of all this packing, I remembered my old article on packing, which has been written with new medievalists in mind. It’s been posted elsewhere too, but I decided to put it up here in Neulakko as well. Unfortunately it’s in finnish.

As for the motivation picture? (see above) I’ve been getting motivated to do all this packing by looking at pictures of our camp last year. In the picture above is my tent aka my summer residence. You can see the bed with a ton of clothes on it, my towel drying on the spokes of the tent roof, a bit of my table and the all important-must-not-forget piece of wood that goes under the tent pole. The idea is to distribute some of the pressure that the tent pole gets onto a larger area, which prevents the pole from sinking into the ground, which would result in the tent getting saggy and wobbly. And no-one wants that!

30.6.200929.6.2009

Odotusta ja maailman hienoimmat luennot

Jee! Keskiaikakesän kohokohta eli telttaleiri eli Nuijasota on kohta täällä! Telttailua, leiritulia, ystäviä, käsitöitä, keskiaikaista ruokaa ja rentoa aikaa!

Ja sitä ennen pitää tehdä alusmekko ja kummitytön mekko. Iik.
Siis näin pian:

Erityisen iloinen ja innoissani olen leirin luentovalikoimasta, joka minulla oli ilo koostaa. Aivan mainioita luentoja ja työpajoja on tulossa roppakaupalla. Leirin jokaisena päivänä (tulo- ja lähtöpäiviä lukuunottamatta) voi oppia jotain uutta. Tänä vuonna aion ottaa lomailun myös rennon opiskelun kannalta ja hyödyntää opetustarjontaa. Ja tosiaan menen siihen kasvivärjäystyöpajaan, jonka missaaminen viime vuonna on harmittanut koko talven. Oma luento tänä vuonna käsitteleekäsinompelua ja räätälintekniikoita.

Nuijasodan opinto-oppaan kätevällä lukujärjestyksellä voi tulostaa itselleen tästä:Â Nuijasodan luennot 2009 versio 3.pdf
***

Waiting and the Best Lectures Ever

Yay! The best week my ”medieval” summer is coming up really soon! (See counter) The tent camp aka Cudgel War is here soon! Camping, camp fires, handicrafts, friends, medieval food and general chilling out! For an entire week!

But before that I should make an underdress for me and a one for my goddaughter. Eep.
I’m especially very happy and excited about the fantastic variety of lectures (which I had the pleasure to co-ordinate again this year). Each day has several lectures and workshops. And the lectures cover a wide variety of topics. This year I’ll try to get to go to quite a few lectures, and try not to miss the dyeing workshop like last year. (Which has peeved me throughout the year.) My own contribution this year is on hand sewing and tailoring techniques.

Those who are attending the event can print out a handy timetable with all the lectures and workshops here (in english):
Nuijasodan luennot 2009 versio 3 ENG.pdf

29.6.200930.6.2009

Johan oli markkinat

Turun keskiaikamarkkinoilla oli mahtavan kivaa. Sää suosi, löytyi paljon ostettavaa ja seura oli tietysti mitä parhainta. On vaikea sanoa, mitä viikonloppuna markkinoilla sitten oikein tein. Kaikenlaista, mutta niin että tuntui ettei mitään ehtinyt tehdä riittävästi. En tiedä tiedättekö sellaista tunnetta, sitä että koko ajan teki jotain, mutta kaikkea olisi halunnut tehdä vielä vähän enemmän. Hengailla ystävien kanssa, kierrellä kojuilla, tutustua uusiin ihmisiin, istua terassilla, tehdä käsitöitä.

Viikonloppuna tuli taas mieleen, miltä huvipuiston mikkihiiripuvussa työskentelevän arki on. Pääsin aika moniin valokuva-albumeihin ja poseerasin turistien kanssa. Se on jotenkin kovin hassua. Olen ehkä vähän harjaantumaton siinä, mitä tulee keskiaikavaatteissa julkisesti liikkumiseen. Unohdan asun erikoisuuden aika helposti, sillä minulle ne ovat tutut ja tavalliset vaatteet. Hätkähdän sitten sitä, miten ihmiset jäävät tuijottamaan, osoittelevat sormella, ottavat kuvia ja koppaavat kainaloon poseeraamaan. Sitten taas muistan, että sehän kuuluu asiaan.

Viikonlopun ehdoton vaate-elämys oli muuten se, kun hämmästytin kanssamatkustajiani IC2:ssa vaihtamalla mekon päälle junan vessassa. Se herätti jonkinmoista hämmennystä, mutta markkinoilla ei ollut vaatteidenvaihtopaikkaa!

Tässä sitten jotain kuvia: (valokuviakin muistin alkaa ottaa vasta aivan viime tingassa)

Tälläistä oli markkinahumu. Ihmisiä oli tosi paljon, välillä oli ahdasta!

Käsitöitä. Aloitin punaisen hupun ompelemisen. Teen sen Uuden Punaisen kankaanjämistä. Ehdin myös kirjoa hieman ja tutustua haarukkanyörin tekemiseen.

Meillä oli Väinölän väellä mahtavan hieno koju, jota Sahra (oik.) onnistuneesti emännöi. Kuvassa myös Gytha (vas.), joka enimmäkseen emännöi erittäin edustavalla Unikankareen kojulla. Unikankare tavoitti saletisti uusia keskiaikaharrastuksesta kiinnostuneita.

Ja olin siellä minäkin (ja tein käsitöitä). Ja Queniva.

Markkinoiden tärkeä osa ovat myös ostokset. Turun keskiaikamarkkinoilla on suomen keskiaikakesän paras ostostarjonta. Paikalla olevien puolalaisten käsityöläisten valikoimista löytyy kaikenlaista, laadukasta ja tarpeellista tavaraa. Tällä kertaa paikalla oli myös Matuls, jolta ostin telttani viime kesänä. Oli hauska nähdä valikoimaa livenä. Hyvää tavaraa ja mukavat myyjäherrat!

Tässä ostoksia: Hopeiset vyösolki ja vyön pää, ukon muotoinen vyöpidike, viininahka, stylus, hopeinen solki ja veitsi luisella kahvalla. (Yritän ajatella sitä, miten paljon säästin postimaksuissa)

Vyönahka löytyi entuudestaan valikoimista. Vyön soljessa on kissa.

Uudet patiinit yhdessä uusien kenkien kanssa. Yhdistelmä toimi hyvin, tosin patiinien kireydessä on pientä säätämistä.

Veitsi ja patiinit ovat Matulsilta, muut tavarat niiltä toisilta puolalaisilta. Peilejä ei ollut, mutta onneksi riittävän moni kävi sellaista kysymässä – luovuttivat ja lupasivat tehdä niitä ensi vuodeksi!

Mitä muuta sitten ensi vuodelta odotan niiden peilien lisäksi? Varmaankin lisää samanlaista ja ehkä useamman päivän reissua. Puolalaiset toverit toivoivat leiriä markkinoiden oheen, ettei heidän tarvisi yöpyä siellä yksin. Kieltämättä harrastajien telttaleiri sopisi kuin nenä päähän. Sehän on Visbyssäkin olennainen osa keskiaikaviikkoja. Leiri toisi lisää tunnelmaa ja tarjoaisi mahdollisuuden eri seurojen harrastajille hengata yhdessä. Tämä rajojen ylittäminen oli tänäkin vuonna mitä parasta ja sitä soisi olevan lisää. Siinä leiri olisi parempi kuin hyvä juttu.

***

What a Market at Turku

How to summarize the Turku medieval market? Well, I had a blast. Great friends, weather and good shopping. There was a lot of visitors at the market, our stall looked good and I seem to have ended up in loads of touristy pictures, being asked to pose witha a lot with people. (Now I know what it feels like for those people who work at amusement parks and dress up as a cartoon character in a furry suit.) I’m so comfortable in my medieval clothes that I forget I’m ”dressed up” and feel surprised by all the special attention I’m getting.

See pictures above: the market, my project basket, our stall with some lovely hostesses, me and friend.

Turku Medieval Market has some of the best medieval shopping there is in Finland, due to the visitors from Poland. This year, we also had a welcome visit from Matuls also from Poland, also known as the makers of my tent. They have good stuff and they are also very nice people. I hope they’ll come back next year too!
See pictures above: all the shopping I did (buckle and strap end, wine skin, belt hook, stylus, brooch, knife and pattens.)

Next year, I hope the market will provide more of the same. And I also wish that the idea our polish visitors had of a camp alongside market would become a reality. That would be an excellent addition and a chance to bring together all the finnish societies in this hobby. What a great opportunity to mingle!

25.6.2009

Keskiajan avain ja muita löytöjä

Olin eilen varmaan ensimmäisiä, jotka ostivat upouuden Keskiajan avain-kirjan Akateemisesta kirjakaupasta. Kyseessä onÂ käsikirja kaikista keskiajan tutkimuksesta kiinnostuneille. Erityisesti alaa opiskelevat ilahtunevat siitä että tälläinen metodologiaa käsittelevä kirja on saatavilla vihdoin myös suomeksi. Mutta mielestäni kirjasta on iloa myös meille keskiaikaa harrasteleville. Sen avulla voi kasvattaa ymmärrystään siitä tieteenalasta jolle harrastuksemme rakentuu sekä ruokkia omaa lähdekriittisyyttään opettelemalla tieteenalan metodologiasta perusasiat.

Kirjan kattama aihealue on tosiaan laaja. Se käsittelee peruskielioppeja tärkeistä kielistä, kirjallisuudentutkimusta, arkeologiaa, sinettien ja asiakirjojen tutkimusta…. vain muutamia mainitakseni. Kirjaa on helppo käyttää käsikirjana hyvien sisällysluettelon ja hakemiston ansiosta. Huomioiden kaiken tämän, 35 euron hinta ei ole ollenkaan paha.
Löytöjä tehdään muuallakin kuin Akateemisessa. Espoon Mankbyn kylän kaivauksilla on kaivauduttu lempivuosisadalleni eli 1300-luvulle. Löydetyt lasien sirpaleet ja hienostuneiden ruokailuveitsien löytyminen ovat yllättäneet tutkijat. Tällaisia luksustuotteita (molemmat arvokasta tuontitavaraa) ei osattu olettaa löytyvän maalaiskylästä. Ã„ärimmäisen kiehtovaa! Mankbyläisillä talonpojilla oli ilmeisesti juhalpöydissään fiinimpää esineistöä kuin on tähän asti ajateltu – jaÂ ilmeisesti toimivat kauppasuhteet Tallinnaan.

Huoh, olisi ollut mainiota päästä Mankbyhyn kaivamaan. Mutta aika, se on vaan niin kortilla että viikon kaivuukurssi olisi ollut lomasta vähän liikaa.

Mutta huomenna Turkuun! Porthanin puisto, osasto 11, Väinölän väki!
***

Keskiajan avain and other finds

I was probably among the first to pick up a copy of a brand new book called Keskiajan avain (Key to the middle ages) in the Academic bookstore. It’s a impressive introduction to the methodology of medieval studies – and it’s in finnish. (Which may be a disappointment to you.)

The book is a great addition to the library of any student of medieval studies. However, I think it’s also a good purchase for any of us who enjoy the middle ages as a hobby. It’s good to get a basic understanding of the methodology on which the study that we base our dear hobby is based on. And it’s also always good to get to know your methods so you can also cultivate your ability to look at different sources with a critical eye.

Interesting finds have also been made outside the bookstores. In Espoo, the excavations of a medieval village called Mankby have dug deeper and they have dug into my favourite century, the 14th! They have excavated glass shards as well as remains of eating knives, both of which were totally unexpected in a medieval finnish rural village. I find this extremely fascinating. It seems the peasants had much finer items in their posession – as well as an active trade relation with nearby Tallinn.

It would have been really great to get to go to Mankby to excavate, but time is unfortunately too limited of a resource. Bummer.

But tomorrow if Friday and I’ll be off to Turku Medieval Market!

23.6.2009

Markkinahumua ja lisää ostoksia tulossa

Lisää ostoksia on odotettavissa Turun keskiaikaisilla markkinoilla. Markkinat ovat tällä viikolla torstaista sunnuntaihin.

Olen markkinoiden työnäytösalueella perjantai-iltana ja lauantaina tekemässä käsitöitä ja hengaamassa Väinölän väen ja mahdollisesti myös Unikankareen kojuilla.

Sääkin näyttäisi suosivan käsitöistä, markkinahumusta ja ystävien seurasta nauttimista.
Nähdään siellä!

***

Markets Mean More Shopping

More shopping is expected later this week at the Turku Medieval Market (25.7-28.7).

I’ll be ”performing” aka working on various handicrafts projects on friday evening and saturday at the so called ’area for work displays’ of the market. (What a smooth translation!)

I’m looking forward to hanging out with friends, working on projects and purchasing neat and necessary items!