Historiska museet

Oletteko koskaan tavanneet jotain ihailemaanne rokkitähteä tai muuta julkkista? Niissä tilanteissa on pakko repiä kasaan viimeisetkin itsehillinnän hippuset, ettei ala kiljumaan teinimäisesti ja nolaa itseään.

Mulla oli juuri sellaista Tukholman Historiska museetin Textilkammarenissa. Selvisin vielä birgittalaisnunnien upeista kulta- ja silkkikirjailuista, mutta kun näin brokadit ja intarsiat, piti hengitellä hetki syvään ja rauhoittua.

Jos on kiinnostunut keskiajan tekstiileistä, Historiskan Textilkammaren on ihan must Tukholman keikalla. Sieltä löytyy mm. hyvin säilynyt pyhän Holgerin hautaliina, (mahdollisesti) maailman vanhin matto ja keskiaikaisia ristipistoja.
Jos risuja pitää antaa, niin ne tulevat samasta kuin monissa muissakin hyvissä museoissa: esineistä voisi olla enemmänkin tietoa tarjolla.

Varsinainen keskiaikanäyttely loistaa valtavalla määrällä kirkollista taidetta. Erityisesti 1500-luvun ja 1400-luvun lopun runsaasti kullattuja alttarikaappeja on paljon. Muutenkin näyttely on uskontopainotteinen. Kierroksen vaikuttavin esillepano oli pienen keskiaikaisen kirkon kopiossa.

Guldkammarenissa on myös keskiaikaisia kultaesineita – mm. Gotlannista löydetty 1300-luvun loppupuolella haudattu aarre, jonka sisältämä kultavyö oli mieletöntä bling blingiä. Solkeen oli kuvattu reliefinä metsästysseurue ja vyötä koristi kultaniitit. Siellä oli myös kahvilautasen kokoinen kultasolki, joka oli täynnä jalokiviä ja kullasta tehtyjä pikku eläimiä. Joku onneton 1300-lukulainen oli tiputtanut sen jokeen.

Koska kaikkien hyvien museoiden aukiolo tuntuu liian lyhyeltä (ja koska kävin mielenkiintoisella queer-historian opastuksella), viikinkinäyttelyyn ehdin vain pikaisesti. Mieleenpainuvin oli vitriinillinen viikinkiajan ompeluvälineitä, erityisesti lasi – no – “klöntti” jota käytettiin pellavan silittämiseen.

Viikinkinäyttelyssä oli myös ‘rekonstruktioita’ viikinkiajan vaatteista. Niistähän en mitään tiedä, mutta silti miehen puku oli varsinainen antikliimaksi. Koneella vedetty ja kaupan koristenauhalla somistettu. Miksi näinkin loistavat museot munaavat näissä?

Kaikesta tästä on tietysti kuvia Neulakon galleriassa. Osa kuvista on vähän tummia, mutta toivottavasti niistäkin on iloa. Tekstiilinäyttelyssä kun ei ymmärrettävistä syistä ole sallittua kuvata salamalla. Lisäilen kuviin kuvatekstejä, kunhan kerkeän ja katselen muistiinpanojani läpi.

Museokaupasta mukaan tarttui Inger Esthamin Birgittinska Textilier. Pikku kirjasessa on kiinnostavia tietoja ja hyviä kuvia ruotsalaisten birgittalaisnunnien kirjomista tekstiileistä.

Paastopäivän piirakkaa

En ole ikinä tehnyt pitoja, enkä luultavasti teekään. Pelkään, etten osaisi tehdä ruokaa sadalle ihmiselle. Siitä huolimatta olen kotioloissa ja pienemmissä porukoissa innokas keskiaikakokki. Erityisesti pidän keskiajan kastikkeista, piirakoista ja sopista.

Ajattelin esitellä onnistuneita kokkauksiani täällä ja laittaa reseptejä jakoon.

Pari päivää sitten tein todella hyvää piirakkaa, jota söimme leirillä. Sain Evalta 1300-lukulistan kautta reseptin. Noudatin sitä aika tarkkaan, mutta lisäsin mukaan alkuperäisen reseptin persiljan. Hyvää oli.

Piirakka aiheuttaa minulle hämmennystä makean ja suolaisen välillä. Siitä ei oikein osaa sanoa, kumpi se on. Se on suolainen ja ruokaisa piirakka, mutta mausteet ja rusinat tuovat siihen makeutta. Keskiaikaisen ruuan kanssa on usein tällaista.

Piirakan resepti on peräisin A Forme of Curysta, joka on englantilainen keittokirja noin vuodelta 1380. Tässä alkuun tulkinta alkuperäisestä reseptistä, jota suomenkieliseen versioon on käytetty:

Parboil onions, and sage, and parsley and hew them small, then take good fat cheese, and bray it, and do thereto eggs, and temper it up therewith, and do thereto butter and sugar, and raisyngs of corince, and powder of ginger, and of canel, medel all this well together, and do it in a coffin, and bake it uncovered, and serve it forth.
(Versio reseptistä löytyy Cariadocin reseptikokoelmasta nimellä Tart on Ember Day)

Paastopäivän piirakka:

Taikinaa (Tein valmiista piirakkataikinasta)

Täyte:
2 isoa sipulia
3 kananmunaa
kourallinen tuoreita salvianlehtiä
kourallinen tuoretta persiljaa
2 dl juustoraastetta (esim. mozzarellaa, goudaa tai sekoitusta)
1 dl rusinoita (tai korintteja – jotka ovat kuin pieniä rusinoita)
voita paistamiseen

Mausteet: hyppysellinen sahramia, ripaus sokeria, ripaus kanelia ja inkivääriä
Paastopäivän piirakka, hyvin ruskistunutLiota rusinoita vesitilkassa johon on lisätty hieman sokeria (siten että turpoavat – tähän menee aika kauan). Leikkaa kuoritut sipulit renkaiksi ja paista ne voissa kypsäksi. Lisää sipuleiden joukkoon hienonnettu salvia, persilja, vesitilkkaan liotettu sahrami sekä muut mausteet. Sekoita keskenään vatkatut kananmunat ja juustoraaste. Taputtele taikina vuokaan, laita päälle sipulit, ripottele sipulien päälle valutetut rusinat ja kaada piirakan päälle munajuustoseos. Paista uunissa 225 asteessa noin 15-25 minuuttia tai kunnes pinta on ruskistunut. (Ei ehkä yhtä ruskea kuin oma piirakkani kuvassa – se ei palanut, mutta oli kyvin ruskea)

Villa on pop eli terveisiä leiriltä

Tammen allaLeirillä oli kivaa. Sää tosin sabotoi alkuperäiset suunnitelmani. Tarkoitus oli istuskella ulkona auringosta nauttien ja käsitöitä tehden. Koska melkein koko viikon satoi, ulko-ompelu jäi vähemmälle.

Ommella voi onneksi sisälläkin. Lisäksi tuli taas nähtyä miten mainiossa seurassa on kivaa vaikka mutalätäkössä.

Villa on kyllä ehkä paras materiaali ever. Villakerrosten ansiosta mulla oli lämmin ja kuiva olo koko viikon. Vaikka nahkakengät kuivuivat kunnolla vasta kotona, varpaita ei palellut ollenkaan mainioiden villaisten sukkien ansiosta. (Siis sellaisten hose-tyyppisten, ei villasukkien.)

Viikon käsityösaldo jäi oikeastaan sen kauan kaivatun alusmekon valmistumiseen. Siitä tulikin erinomainen, vaikka ompelu oli yhtä hemmettiä. Sen Ikeapellavan ompelutuntuma on sellainen kuin ompelisi koko ajan hulpiota. Sormenpäät olivat todella kovilla.

Tein alusmekon näiltä sivuiltakin löytyvän Suvituulin hyvän monisteen avulla. Tällä kertaa kokeilin yhtä uutta juttua ja toteutin vanhoista virheistä oppimiani.

Ompelin alusmekkoon hihat. Aikaisemmin olen käyttänyt hihatonta, kannattelevaa alusmekkoa ja hihallista paitamekkoa sen päällä. Ja sen päällä vielä varsinaista mekkoa. Ja mahdollisesti päällysmekkoa. Välillä on ollut aika kuuma. Yhdistämällä paitamekon keskeiset osat (hihat) alusmekkoon, sain vähennettyä yhden kerroksen. Miten tämä ei ole tullut aiemmin mieleen? Ainakaan minulla hihojen lisääminen ei ole vaikuttanut yhtään alusmekon keskeiseen ominaisuuteen, eli kannattelevuuteen.

Pelkän pellavan kannattelevuuteen monilla tuntuu olevan vaikea uskoa. Mutta se toimii! Katsokaa vaikka tätä kuvaa alusmekosta (siinä vielä ompeluvaiheessa).

Vanhoista virheistäni onnistuin välttämään sen, ettei alusmekosta tullut liian pitkä. Se ei osunut maahan, kerännyt mutaa eikä näkynyt sopimattomasti mekon helman alta.

Muuten sitten tuunasinkin ystävälleni tekemää viikinkiaikaista Birkatakkia, istutin hihoja ja laitoin alkuun eeppiseksi muodostuvan hattuprojektin. Siitä lisää joskus myöhemmin.

Lopuksi pitää vielä Joutsenlaatikkoesitellä teille se viime kirjoituksessa mainittu astialaatikko:
Ja ennenkuin ehditte huutaa: “Ei joutsenet syö kaloja!”, tsekatkaa tämä alkuperäinen. Keskiajalla ei ihan tiedetty kaikkea.

Ps. Hihaluennon moniste löytyy täältä.

Täällä taas

Huh, yli-innokas spämmisuodattimeni luuli domainlaskua roskapostiksi. Siksi Neulakko hulahti näkymättömiin pariksi päiväksi. Mutta nyt ollaan taas täällä. Jos etsitte verkkopalveluntarjoajaa, suosittelen lämpimästi Puhtekia. Palvelu on todella hyvää ja käyttäjille kehitetään jatkuvasti uusia palveluja.  

Tällä välin olen ehtinyt lomailla: kävin ensimmäistä kertaa (!!) Turussa keskiaikamarkkinoilla. Siellä oli mukavaa ja jonkin verran tuttuja. Oli kiva nähdä, miten monia ihmisiä keskiaika nykyään kiehtoo. Toista oli vuonna 1995, kun itse aloitin.

Toivon tietysti, että markkinameininki innostaisi mahdollisimman monia historian uudelleenelävöittämiseen ympärivuotisesti jonkin kivan yhdistyksen puitteissa. Voin lämpimästi suositella.

Menin markkinoille ihan normivaatteissa. En oikein tiennyt, miten olisi pitänyt pukeutua, ja koko asun raahaaminen olisi vaatinut isoa putkikassia. Eikä sellainen tietysti tule kuuloonkaan, että pukisi siitä vain osan.

Oli hassua olla stealth-keskiaikaharrastaja. Sain kuulla kaikki hauskat “Tiesitkö että keskiajalla..” – myyntipuheet.  Paikalla olleiden puolalaisten myyjien ei tarvinut tuhlata myyntipuheitaan minuun – niillä oli ihan mahtava valikoima! Toivottavasti tulevat ensi vuonnakin. Kaiken kaikkiaan mukaan tarttui pajusta tehty kori ja kaksipuolinen kampa.

Juuli kirjoittaa hyvin samaisista markkinoista täällä. 

Turunreissuun kannattaa aina sisällyttää Aboa Vetus ja Ars Nova. Siellä on nyt käynnissä hieman kuivakka Agricola-näyttely, mutta syksyllä sinne tulee tekstiiliarkeologiaa! Sinne! Turusta on löydetty yhtä sun toista mielenkiintoista kankaanpalaa, niitä oli pari vuotta sitten esillä aika ansiokkaassa Got Woldes- näyttelyssä Turun linnassa.

Keskiaikaseuran kesäleiri alkaa ensi viikonloppuna. Olisi välttämätöntä saada sinne uusi alusmekko, muuten viikko voi olla aika tukala. Mutta mitä olenkaan puuhannut? Muodistanut viittaa ja maalaillut ja vahannut ruokavälinelaatikkoani… No, on sekin leiriin valmistautumista.

 

Ikkuna helkkariin

Ajattelin kertoa, mitä tällä hetkellä on työn alla. Olen tekemässä hihatonta päällysmekkoa, sellaista jota helvetinikkunaksi tai harrastajain kesken helvariksikin sanotaan. Nimitys tulee kuulemma mekkomallin kritiikistä, siitä että ylisuuri hiha-aukko oli kuin ikkuna helvettiin. Aukosta pilkistää vähän piukeampaan mekkoon puettu kroppa. Tämän nimityksen keskiaikaisuudesta en tiedä mitään, joten en mene siitä mitään sanomaankaan. Itse tykkään puhua hihattomasta päällysmekosta.

Koska ‘helvari’ on mekkona aika erikoisen näköinen, mukava ja sangen ekonominen kangasmenekiltään, se on uudelleenelävoityspiireissä aika suosittu. Jotkut ovat myö sitä mieltä, ettei sellaisai mekkoja oikeasti käytetty keskiajalla muuten kuin äärimmäisen seremoniallisesti. Hmph. Esimerkiksi Luttrell Psalterissa jopa viljellään maata hihattomissa. Seremoniallisemmaksi releeksi miellän kyllä myöhemmän, kaksiosaisen version. Sen sellaisen, jossa yläosa saattoi olla turkista. Mutta työn alla on nyt siis tälläinen normaali hihaton. Alla oleva kuva on yksi inspiraation lähteistä.
Luttrell Psalterista hihaton mekkoVaikka perusidea on yksinkertainen ja yksinkertaisuudessa on osa mekon kauneutta, se ei ole projektina helppo. Kuvia löytyy kyllä, mutta yhtään arkeologista esikuvaa ei. On mentävä kuvien ja muiden löytöjen tarjoaman hataran logiikan perusteella. Kaavoituksen suurin ongelma on tasapaino. Miten saada olkapäät pysymään paikoillaan, vaikka hiha-aukot ovatkin suuret? Olen saanut aika hyviä kokemuksia siitä, että olen istuttanut hartiaosan pitkälle olkapäille. Senkin olen oppinut, ettei suuriin hiha-aukkoihin välttämättä kannata yhdistää suurta kaula-aukkoa. Ja loppupeleissä hyvistä pukuneuloista on vielä lisäapua.

MekkokangasTämä mekko on muistaakseni neljäs tämän mallin edustaja, joka minulta syntyy. Siinä on monta uutta jujua vanhojen onnistumisten edelleenkehittelyn lisäksi. Tärkein niistä on kangas. Se on ihanaa, kallista vihreä-valkoista 100% timanttivillatwilliä Handelsgilletistä. Kankaan nihkeän hinnan takia tosin ostin sitä äärimmäisen vähän. Kaavoitus on ollut luovaa. Olen mennyt Pyhän Birgitan mekon logiikalla – ilman kiiloja etukappaleissa. Mekko koostuu suorista etu- ja takakappaleista, kolmionmuotoisista suurista sivukiiloista ja lukuisista pienestä helmakiilasta. Yhtään kangasta ei ole jäänyt käyttämättä. Ei yhtään.

Olen ommellut mekon reproneulalla, oikealta puolelta tehtävällä hauskalla saumalla, jota on hyödynnetty Herjolfsnesin puvuissa. Se on vähän hidasta, mutta kääntöpuoli tulee todella siistiksi. Aukot aion viimeistellä punomalla niihin nyörit. Haaveissa on tehdä valmiiseen mekkoon koristeeksi muutama bezantti eli metallikoriste – ja antaa käsitteelle bling bling uusi tulkinta. Kunhan vain löytäisin sopivan metallin, josta paukutella koristeita.

Tällä hetkellä kappaleet alkavat olla kasassa, seuraavaksi käännän helman. Ompeluviihdykkeenä olen katsonut kaikki Twin Peaksin jaksot. Suosittelen: pöllöt ei ole sitä, miltä näyttää.

Oma sivu Grönlannin mekolle

Koska olen saanut kiinnostavia kysymyksiä Herjolfsnes-mekon teko-ohjeesta, tein mekolle ja ohjeelle oman sivun. Sivulta löytyy selvennyksiä jotka toivottavasti selventävät.
On mielenkiintoista palata ohjeeseen, joka on tehty vuonna nakki ja Datsun. Joutuu muistelemaan, mistä mikäkin vinkki kumpuaa. Kohtaa sen, mitä silloin tiesi ja mitä nyt tietää enemmän. Silloin en esimerkiksi tiennyt sitä, että sivukiilat on leikattu vinoon.

Lisäksi sivulla on vinkkejä siitä, mistä voi lukea lisää tuosta (ainakin mun mielestä) kiehtovimmasta vaatelöydöstä ikinä. Suosittelen erityisesti sitä OstergÃ¥rdin Woven into the Earth-kirjaa.

Ja mitä taas tulee siihen, että uudella sivulla on rivinvälit aivan järkyttävällä tavalla sekaisin, siitä en sano mitään. (kele) Korjaan sen paremmalla ajalla.

ps. Neulakossa pyörii kävijälaskurin mukaan ihan järkyttävä määrä porukkaa. Mahtavaa! Ja hämmentävää samalla, tietty. Kiitän vierailuista ja tervetuloa uudestaan.

Lineas vestes

Olen nyt lukenut norjankirjaa hieman pidemmälle. On siinä hurjan kiinnostavia ja mullistavia juttuja.

Erinomaisinta Uvdalin löydöissä on se, että vaatteita ei ole käytetty kääriniliinoina, vaan että ne on puettu päälle. Alusvaatteet ja kaikki! Villamekon alla on paitamainen, löysä pellavamekko.

Kyseessä on siis ainoat pellavavaatteet, jotka on löydetty Pohjois-Euroopasta. Ja jos siinä ei olisi kylliksi, toisesta alusmekosta (naisella olleesta) on löydetty jäämiä punaisesta väriaineesta. Siinä on siis punainen, pellavainen alusmekko. Alusmekoistahan on yleensä ajateltu, että ne ovat valkoisia. Lisäksi pellavasta on ajateltu, ettei sitä juuri värjätty, sillä keskiajalla käytössä olleet kasvivärit tarttuvat siihen sen verran heikosti. Mutta tässä meillä nyt sitten on punainen pellava-alusmekko. Villiä. Miksi ylipäänsä värjätä vaate, joka ei näy? Vaate, jonka ei ole edes sopivaa näkyä? Punaisen alusmekon päälle puettu mekko on harmaata, värjäämätöntä villaa.

Näitä uusia vaatelöytötuttavuuksia selaillessani olen pohtinut mielikuvia keskiajasta. Uudelleenelävöittämisessähän on paljolti kyse siitä, että elävöitetään mielikuvia keskiajasta. Varmaa tietoa siitä millaista keskiajalla oli, meillä ei ole. Eikä meillä ole siitäkään kovin varmaa tietoa, miten paikkansapitäviä keskiaikamielikuvamme lopulta ovat.

Otetaan esimerkiksi vaatteet: meillä on käsitys siitä, millaisia ajatellaan keskiaikaisten vaatteiden olleen. Sitten löytyykin vaatteita, jotka ovat aivan erilaisia. Jos tekisin näiden uusien, erikoisten löytöjen perusteella vaatteita (mitä kyllä harkitsen), saisin takuulla kuulla, että vaatteeni eivät ole oikein keskiaikamielessä kosher. Lähinnä siis siksi, etteivät ne vastaa mielikuvaa keskiajasta.

Vaatteet ja muotokieli

Jesss! Arvatkaa, kuka sai tänään lopultakin postia Norjasta? Kotona odotti upouusi Klaer og formsprÃ¥k i norsk middelalder.

Nyt pääsen harjoittelemaan norjan taitoani. Tämä on kyllä taas näitä tilanteita, jossa kiittää nuorta itseään siitä, että jaksoi koulussa opiskella ruotsia. Ilman niitä tunteja musta ei olisi tämänkään kirjan lukijaksi.
vedelerin kirjaEnsisilmäyksellä kirja vaikuttaa olevan hyvää kamaa, kuten kuvastakin näkyy. Uvdalin löydöt ovat tosin hankalampia kuin mitä ennakkojulkisuus antaa ymmärtää. Löytö on sellainen, ettei vaatteita ole voitu erottaa ruumiista niitä vahingoittamatta. Rinnalle ristityt kädet peittävät etumusta ja paljon jää CT-skannauksen varaan. Tästäkin huolimatta edessä on antoisia aikoja. Pliseeratut vaatekappaleet ovat todella mielenkiintoisen oloisia, hyvin erilaisia kuin tutummat vaatelöydöt samalta ajalta.

Tähän asti mielenkiintoisin anti kuvakielen suhteen on kirjan kommentaari symmetrian merkityksestä keskiajalla. Umberto Eco taisi vissiin kirjoittaa joskus symmetrian keskeisyydestä keskiajan estetiikassa. Vaatteissakin pyrkimys symmetriaan näkyy selvästi, mutta symmetria on silmämääräistä symmetriaa, ei niin millintarkkaa kuin nyt. Kappaleet eivät välttämättä ole tarkalleen samankokoisia, mutta vaikutelmassa on pyrkimys symmetriaan. Tosin tämänkin ideaalin haastaa välttämättömyys, joka vaatii säästämään kangasta hyödyntämällä sen mahdollisimman perusteellisesti.

Bockstenin miehen naama

Neulakko päivittyy pikkuhiljaa: Kuvagalleriassa on paljon kuvia, tosin suurelta osin vielä ilman selventäviä kuvatekstejä.

Ohjeitakin löytyy jo, samoin ensimmäinen vierailevan kirjoittajan tuotos, eli Suvituulin tekemä alusmekko-ohje.

Uusin ohje on Bockstenin miehen hupusta ja sen kaavoittamisesta omiin mittoihin sopivaksi. Artikkeli on alunperin kirjoitettu harrastajalehteä varten vuonna 1998, jos oikein muistan. Korjailin siitä pahimpia kökköyksiä ja samalla lisäilin kaikkea pientä.

Tuunatessani juttua löysin Varbergin museon uudet Bockstensmannen-sivut. Hienoilla sivuilla on uutta materiaalia löydöstä: uutta murhateoriasta ja muuta. Vaikuttavinta on nähdä on Bockstenin miehen kasvojen ja ruumiin rekonstruktio. Nuken päällä vaatteiden replikatkin saavat oikeammat mittasuhteet – tunika yllättää taas pituudellaan. Koko asukokonaisuus on nimenomaan kokonaisuutena upea kaikessa yksinkertaisuudessaan. Syyhyttäisi tehdä tollainen.

Ei voi olla näin vaikeaa, osa I

Vuonna 1978 Norjassa tehtiin kaivauksia Uvdalin kirkossa. Kirkon lattian alta kaivettiin kaksi 1300-luvulla vaatteissaan haudattua naista ja kaksi lasta.

Nyt tänä vuonna julkaistiin väitös, jossa tämä löytö on vihdoin analysoitu perusteellisesti. Artikkelit kiihottavat kiinnostusta: värillisiä pellavaisia alusmekkoja! poikkeavia leikkauksia! Lyhyesti sanottuna kuulostaa sensaatiomaiselta.

Eipä muuta kuin kirja plakkariin! Mutta sepä ei olekaan niin helppoa kuin luulisi. Ei vaikka itselleen pystyy yleensä helposti klikkailemaan kirjoja, kankaita tai vaikka mitä tarpeita pitkienkin matkojen päästä.

Ensimmäinen painos myytiin loppuun ennen väitöstilaisuutta. Epätoivoa. Sitten tuli toinen painos. Onneksi. Mutta Norjn akateeminen ei lähetäkään kirjoja ulkomaille, toinen kirjakauppa ei tiennyt onko niille tulossa sitä vielä, jne. Monen kirjakaupalle/kustantajalle/kirjoittajalle/ynnä muulle lähetetyn meilin jälkeen nyt vihdoin saattaa olla, että saan kappaleeni lähiaikoina postissa. Mutta ei kannata nuolaista ennen tipahdusta. Kun saan sen, kerron muillekin miten se lopulta onnistui (ja kannattiko tämä vaiva). Siihen asti pureskelen kynsiäni hermona.