Kirjonnassa on sekin ihana puoli, että se kulkee aika helposti mukana. Sen kanssa voi junailla ja lentääkin, kunhan sakset korvaa lankaleikkurilla.
Tätä kirjontaa on tehty parin vuoden ajan satunnaisesti juuri lomilla ja reissuilla. Nyt sen loppu häämöttää. Enää puolitoista riviä jäljellä. Sitten pääsen kokoamaan pussukkaa!
***
One great thing about embroidery is the transportability. It’s lightweight and packs well, so it can travel with you on trains and even airplanes, if you pack a thread cutter instead of scissors.
I’ve worked on this piece on and off for about 2 years now, mostly on trips and holidays. Now it’s almost finished, just one and a half rows to go. I might be able to assemble my new purse soon!
Edit:
For Maria, here is the backside (what they always look like on mine)
Tänä keväänä työn alla on ollut mekko joka on väriltään vanhaa roosaa. Ompelutöitä on kovasti haitannut työ, joten kaikki on edistynyt hyvin pikkuhiljaa ja spurtti kerrallan.
Uuden mekkoprojektin inspiraationa ja tavoitteena on tämä Blanche Bradstonen (n. 1370) hautamuistomerkki. Siinä viehättää mekon vähäeleinen mutta kaunis malli ja se, että sitä voi käyttää vaihdellen joko väli- tai päällimmäisenä kerroksena. Väritin kuvan kankaiden mukaan, että saatte paremman käsityksen siitä, millaiselta lopputuloksen pitäisi näyttää.
Haluan tehdä myös asuun kuuluvan päähineen, mutten ole vieläkään saanut ideoitua, mitä tuolla hunnun alla on. Miten saadaan kangas asettumaan niin kuin kypärän aukko? Ideoita?
Tässä making of-kuvia vielä työn alla olevasta projektista. (Klikkaa pikkukuvasta koko kuva näkyviin.) Kangas näyttäytyy taas valosta riippuen aivan erilaisena, mutta sama mekko se on! Parhaiten väri näkyy kuvassa jossa mekko toimii erinomaisena kissanpetinä.
***
This spring I’ve been working on the effigy dress or the pink dress. Being really busy at work has slowed down my projects a bit. I’ve been making process little by little.
My dress is inspired by the dress on Blanche Bradstone’s (ca. 1370) funeral brass. I like the simple elegance of the dress, the fit that flares into rich folds at the hem. I’m planning on putting it to good use as an interchageable layer, both as a middle layer and a top layer. I colored the brass so you can see what I hope the overall effect will be.
I’m going to make the headress too. So far I am stuck on the thing worn under the veil. What do you think it is? How can one set fabric like that, like an opening on a helmet?
Here are some making of – pictures of the dress that is still in progress. (click to enlarge) The shade of the wool changes with the light. But it is the same dress! The color is closest to reality in the picture with the cat-assistant.
Kirjallisuutta ohjaamassa / Having literature at hand is a good thingMekon kappaleet (ei hihoja) leikattuna / Dress pieces cut out (no sleeves yet)Kissa-apu mekkoa kokoamassa / Cat-assistance assembling the dress
Mekon kaavaa on työstetty mahdollisimman tarkasti Herjolfsnesin D10584-mekon kaavalla. Olen pitänyt mukana sekä Woven into the Earthia että uutta Medieval Garments Reconstructedia. Yhdessä ne toimivat mitä parhaimmin! Kaavaa on pitänyt tietenkin muokata, että lopputulos muistuttaisi enemmän inspiraatiokuvaa – lisätä istuvuutta mutta jättää tilaa pukemiselle pään yli. Lisäksi tein etukiilaan valesauman, koska se oli kankaan menekin kannalta järkevintä.
*
I’ve been working on the dress pattern from both Woven into the Earth and Medieval Garments Reconstructed. They work really well together, complimenting each other. I’ve tried to follow dress D10584 as precisely as possible – but to achieve the look on the inspiration picture, I’ve had to make some alterations. I’ve fitted the dress more closely, taking in both the gores and the front and the back, but leaving still enough room that I can pull the dress on over my head. I also made a false seam in the gore on the front to save fabric.
Puolivalmiissa mekossa eläytymässä alkuperäiseen / Dress in assembly, me channeling the originalSivuprofiili / Side viewVale- ja muita saumoja sisäpuolelta / False and actual seams from the inside
Mekko on vielä varsin kesken, mutta pääpiirteissään näkee jo silhuetin muodostuvan. Vaikka sivusaumoja pitää vielä säätää ja kaula-aukkoa leikata, tykkään siitä että mekkoon on muodostumassa alkuperäisen ominaisuuksia. Siinä on mukava muutta istuva yläosa joka lantion ja vyötärön mailla levenee runsaisiin jalkoihin kertyviin laskoksiin. Kangas on myös ihanaa. Se on sen verran paksua, että voin hyvin kääntää saumat sivuun vain kertaalleen pelkäämättä purkautumista.
Lopuksi vielä kuva kaikille niille, jotka miettivät sitä että onko keskiaikaisissa vaatteissa jotenkin epämukavaa ja rajoittavatko ne hirveästi olemista. No ei. Aika hyvin pystyy esim. killumaan jumppapallon päällä jos mekkoa sovitellessa meinaa selkä jumittua. (Sovitusvaiheessa kannattaa pukea alle ne vaatteet joiden kanssa mekkoa aikoo käyttää. Moderneissa vaatteissa vartalo on usein niin eri muotoinen, että istuvuus ei ole sama. )
*
The dress is still very much in progress, but you can see the silhouette taking shape. I have to work on the side seams and the neckline, but I do like seeing how the dress is starting to look like the inspiration picture. The bodice has a snug fit yet it’s comfortable and the hem falls in those heavy folds and pools at my feet. I love the fabric too – it is so well felted that I can turn the seams to the side just once, without fear of the edges fraying.
To conclude, a picture for thos who wonder whether medieval clothes are uncomfortable and restricting. Well, no. You can quite easily strech on top of a gym ball, for an example. (And this picture is also here to remind that when fitting an overdress it is important to do it wearing the correct underpinnings.)
Jumppapalloilua Moyn mekossa / Gym ball and Moy Bog gown
Ensimmäisellä käyttökerralla unohdin täysin ottaa kuvia valmiista Moyn mekosta. Kolmas kerta toden sanoo: olin viikonloppuna tapahtumassa ja muistin käydä kuvauttamassa itseni.
Mekko on osoittautunut käytössä oikein hyväksi: se on kevyt ja hihat antavat mainion liikkuumavapauden. Se ei ole täydellinen replika alkuperäisestä, vaan olen muokannut sitä käyttötarkoituksen mukaan. Sekä napituksessa että nyörityksessä on omaa versiointiani. Ompelu- ja viimeistelytekniikoita olen ottanut mukaan muista keskiajan vaatekappaleista.
Tässä siis valmis mekko ja pöljäkkeitä ilmeitä. Kuvat saa klikattua isommaksi.
***
The third time is the charm – at the event this weekend I finally remembered to have pictures taken of my finished Moy bog gown.
Using the dress has proved it to be a very good dress. Comfortable and easy to be in. The way the arms and the armscye are cut provides great movement. My dress isn’t an exact replica of the original – I have made some alterations to the fastenings to best suit the way in which I plan to wear it. I have also picked up some sewing and finishing techniques from other medieval clothing items.
I’m happy to present me making goofy faces in the finished dress. Click on the pics to enlarge.
Yleensä mekosta ei näy tämän enempää, sillä pidän mekon päällä päällysmekkoa.
Usually this is all you can see of the Moy dress, since I wear an overdress on top of it.
Tämä siellä kuitenkin on alla. Kuvassa hiha menee hassusti kierteelle, napitus asettuu normaalisti ihan eri paikkaan.
This is what I wear underneath the overdress. My pose twists the sleeve a little oddly, usually the buttons settle completely differently.
Kangas oli jotenkin semmoinen hassu, että siitä oli vaikea saada oikean väristä kuvaa. Luminen ympäristö toi siniset sävyt esiin. Mekko tallentui joihinkin kuviin ihan violettina.
Tässä kuvassa on nyöritys, johon päädyin alkuperäisen mekon napituksen sijasta. Päällysmekon alla nyöritys on huomaamattomampi kuin napit.
The fabric is special in the sense that it was hard to get a picture of it where the color would appear normally. The snowy background made the blue hues stand out and in some pictures the dress was almost purple.
I chose to make a lacing instead of buttons like on the original since I knew I’d like to wear it under an overdress. The buttons would have shown too much.
Kainalokiila on pieni mutta tarpeen.
The gore in the armpit is small but very necessary.
Nappeja! Napinläpireuna on huoliteltu silkkinyörillä. Napitus on hieman tiheämpää kuin alkuperäisessä mutta päättyy kyynärpään kohdalle, kun alkuperäisessä se ulottuu melkein hartiaan. Tämäkin valinta siksi että mekko kävisi toisen alle.
Buttons! The buttonhole edge is finished with a silk braid. The buttons are a little closer together than on the original and end at the elbow instead of going all the way up. This is also because I wanted to wear it under another dress.
Mekon tekemisessä näistä sivuista oli valtaisa apu – jos oma Moymekko houkuttaa, käy kurkkaamassa:
These pages were very useful resources when making my dress – have a look if you’d like to make one for yourself:
Osittain sen värimaailman inspiroimana laitoin tilaukseen kolme metriä tätä villaa. Vähän jotain muuta kuin punaista ja vihreää välillä. (Huomatkaa että 10% alennus Medeltidsmodella on voimassa vielä kuun loppuun asti!)
Villaa ajattelin käyttää tämän asun tekemiseen. Sen yksinkertaisessa kauneudessa on ollut jotain puhuttelevaa siitä asti, kun bongasin P. Birgitan reliikkejä käsitelleestä artikkelista. Olen jo pidempään halunnut tehdä mekon, jota voisi käyttää vaihdellen päällys- ja välikerroksena. (Lisäksi oppilaallani Sahralla on tosi komea mekko, joka on juuri tälläinen kahden kerroksen mekko. Harmi vaan, ettei verkossa ole siitä vielä kuvaa.)
Lisäksi päähine on sen verran erikoinen, että siinä riittää pureskeltavaa. Mikä ihme onkaan tuo aaltoileva reuna hunnun alla? Samanlaisia päähineitä on muillakin, vaikka tässä. Effigies ja Brasses on mielettömän hyvä inspiraatiosivusto (vaikka joidenkin hautojen uudelleenpiirrosten kanssa kannattaa tietenkin olla tarkka), kunhan pääsee yli siitä, että koluaa haudoista muotivinkkejä. Katsokaapa vaikka tätä ihanaa huntua ja mainiota rukousnauhaa!
Mekon lisäksi listalla on miesten takki, kaksivärinen. Tästä takista on tulossa tukevasti 1300-lukua, mutta miesten 1400-luvun vaatetuksesta (ja keskiajasta yleensä) kiinnostuneiden kannattaa ladata ja lukea hiljattain julkaistu Company of St. Georgen miestenvaateopas. Laadukasta tuotantoa ja ihania kuvia.
Lukemistojen osalta on rasittavaa, ettei tämä Medieval Garments Reconstructed ole vieläkään ilmestynyt englanniksi. Tanskaksi se jo on.
Loppukevennyksenä on vielä pakko kertoa, että Oxbow Booksin kuvastoa selaillessani törmäsin keskiajan pieremistä käsittelevään tutkimukseen – melkein kolmesataa sivua tiukkaa dataa! Hih! On ihanaa huomata, että melkein kaikkea voi tutkia.
Entäs teillä? Mitäs lukijapuolella on suunnitteilla ensi vuodelle?
****
Being on holiday, I’ve been reading and surfing the web, gathering inspiration for next year’s projects. And I’ve found lots of stuff I wanted to share.
Partly inspired by the colour schemes of the famous psalter I placed an order for 3 meters of this wool. A change to making all those red and green dresses all the time! (Btw, Medeltidsmode has a 10% sale until the end of December.)
I’m going to use the wool to make one of the dresses in this outfit. I’ve enjoyed the simple beauty of the very plain overdress ever since I first saw it in the book on St. Bridget’s relics. I’ve also been long tempted to make a dress that could be worn interchangeably as either the top or the middle layer. (And my apprentice Sahra also happens to have a very inspiring dress of just that kind. Unfortunately no pictures are available yet. )
I’m going to make the headress too. It looks like it’ll give some food for thought! What IS that very geometrical wavy edge under the veil? Other brasses like this one, also wear a similar headdress under their veil.
Effigies and Brasses is a great place for some fashion inspiration (although you have to be a bit careful not to trust all the drawings of brasses on the site) once you get over the initial creepiness of looking at tombs for fashion ideas. But it’s great stuff – like if you take a look at this lovely veil and the very stylish rosary! Chic!
Another item on my list is a man’s miparti jacket. Although my project will be firmly set in the 14th century, I’ve enjoyed reading up on 15th century male clothing in the newly published Company of St. Georrge male costume guide. Good quality stuff and some very excellent (new to me) pictures.
A frustrating thing on the book front is that Medieval Garments Reconstructed is still not out in English. It is out in Danish. I’d love to hear what it is like (Louise? :)) and if there is any remarkable new information compared to Woven into the Earth.
And to top this off, I have to share this: I ran into a book on farting in the middle ages in the Oxbow Books catalogue. It is almost 300 pages of serious reseach on the topic! I love it how almost anything can become a valid research topic. (but no matter the seriousness, my juvenile sense of humour is still tickled. hee hee!)
So these are my plans. What are you planning for the new year, dear readers?
Jos on vapaa-ajan ongelmia, kannattaa päättää tehdä rutkasti keskiaikavaatteita kahdessa ja puolessa kuukaudessa. Tavoitelistalla on saada marraskuun loppuun mennessä uusi mekko, uusi päällysmekko ja uusi huntu (+ leukaliina).
Kaikki vapaa-aika (joka tietenkin on viime aikoina sekin ollut aivan kortilla) on mennyt ommellessa. Mutta onhan se ollut aika ihanaakin, koska ompelu nyt vaan on. Tässä kuvia Moyn mekon etenemisestä joka on mennyt tosi hyvin.
***
If you have excessive amounts of free time, it’s a good idea to plan on a new outfit in 2,5 months. My plan is to make a new dress, a surcot aka overdress and a frilled veil (+ a wimple).
So lately, I’ve spent all of my free time (which I definately don’t have a lot of, boo) sewing. But then again, I love sewing so this really isn’t so bad. Here are some pictures of the making of the Moy Bog dress, which has gone delightfully well.
Nyöritys on vahvistettu sisäpuolelta tukevalla pellavalla sekä silkkisellä nauhalla, sillä villa on melko pehmeää. Nyörinreiät kannattaa ehdottomasti venyttää rikkomatta kankaan kudetta ja siinä puikoista on hyvä apu. Aukot huolittelin silkkilangalla.
The lacing is lined with a strip of really sturdy linen and some silk, since the wool is fairly soft and would probably stretch without any reinforcement. The best way to make lacing holes is to stretch them open without breaking any threads in the fabric. Knitting needles are very handy in this. Then I finished the holes with silk thread.
Valmis nyöritys / Finished lacing
Nyöriksi iskin silkkilangasta pyöreän iskunauhan jonka viimeistelin messinkisellä metallipäällä. Halusin tehdä pitkän nyörityksen, kuten tässä keskiaikaisen tyyliguruni Katherine Mortimerin hautamonumentissa. Nyöritys on poikkeus alkuperäisestä mekosta, joka oli napitettu. Kuvassa näkyy toivottavasti myös, että mekko istuu todella kivasti, vaikka se on istutettu nainen-neuloja-peili-menetelmällä.
For the lace, I made a round fingerlooped braid, which I finished off with a brass tip. I wanted a long lacing like my medieval style guru Katherine Mortimer has on her tomb. The original dress had buttons instead of a lace, so this is a deviation because of personal preference. The picture also (hopefully) shows the really nice fit of the dress, although I fitted it myself using the pins-and-mirror-method.
Lautanauha vahvistaa kaula-aukkoa/ Tablet weaving helps the neckline stay put
Kaula-aukkoon väänsin kapean (noin puoli senttiä) lautanauhan, johon en ole ihan supertyytyväinen. Mutta se toiminee hyvin kaula-aukon vahvikkeena ja estää sitä venymästä. En ehkä henno korvata sitä toisella siksikin, että kuteessa on hirvittävä sotku siinä kohdassa jossa kutoessani kuulin siitä laurelihommasta. Ällistyksen jäljet!
The neckline is finished with a narrow tablet woven band (about half a cm), which I’m not super happy with. But I’m sure it’ll do what it is supposed to despite the annoying unevenness. It helps the neckline keep it’s shape. And actually I think I’ll never change it for another because it has this huge mistake in the weave which I made when I heard about the laurel thing when weaving. The traces of shock and awe!
Hihan kaavan tekemistä ja sovitusta / making and fitting the sleeve pattern
Moyn mekon hiha on simppeli ja hyvin monimutkainen. Lopulta kaava kuitenkin tuli melko helposti. Siinä on hihakappaleen lisäksi pieni etukiila ja suuri, lapaluun päälle ulottuva takakiila. Mallasin hihaa ensin lakanakankaalla itse ja houkuttelin ystävän tekemään lopullisen istutuksen niin, että siitä saatiin riittävän kireä.
The Moy bog dress has a simple and very complicated sleeve. In the end, making the pattern was relatively easy. The sleeve consists of the actual sleeve piece and a small front gore and a larger back gore that goes over the shoulder blade. I first drafted it on an old sheet and then lured a friend to do the final fit so that the sleeve will turn out nice and snug.
Hihat paikoillaan / Sleeves set in their place
Hihojen istutuksessa kaivattiin asiantuntevaa ja näppäräsormista apua. Olen lopputulokseen aivan tosi tyytyväinen. Mekko näyttää nyt niin paljon valmiimmalta! Neuloitimme hihat paikalleen, sitten harsin ne kiinni ja ompelen sauman päätäpäin. Juuri nyt on ompelu kesken. Mietin että tekisinkö takakiilaan sellaisen pienen paikan, joka alkuperäisessä on kiilan kärjessä. Siitä ei tiedetä onko se siinä koska mekkoa on korjattu vai onko se ollut siinä alun perinkin.
Setting the sleeves also needed assistance of a friend’s able fingers. I’m really happy with the result. The sleeves make the dress seem so much more finished! We pinned the sleeves into place, I basted them put and now I’m sewing them in place, sewing them from the outside. I wonder if I should put a little patch onto the tip of the back gore like on the original. It’s not known if the patch was a repair or if it was put there when the dress was made. That point takes a lot of stress, so it may be necessary.
Mekko päällysmekon kankaiden kanssa / The dress with the fabric for the overdress
Päällysmekkoon hankin kankaat Medeltidsmodelta. Selasin kangasnäytteitä ajatellen, mikä keskiajalla olisi ollut kalleinta. Lopputulos on ylellisen värinen, paksu ja raskas tiiviisti huovutettu villa. Valkoinen on mekon yksityiskohtiin. Päällysmekko on leikattu ja on sitä hieman ommeltukin. Paksun kankaan ompelu ottaa sormien päälle!
I got the fabric for the overdress from Medeltidsmode. I chose it thinking of what would have been the most expensive option: a heavy, fulled wool in a luxurious shade. The white is for the details. The surcot is now cut and waiting to be sewn. That heavy wool will be hard on the fingers!
Sovituksessa ei pitäisi käyttäytyä näin / How not to be fitted
Loppukevennyksenä kuva siitä, miten sovituksessa ei pitäisi menetellä. Itse aina hoen sovitettavilleni ”seiso suorassa, älä liiku” (koska muuten voi kaikki mennä vinksalleen). Ja heheheee, itse maistelin viiniä! Onneksi Sahra on niin taitava ettei se haitannut. Kompensaationa sovitin yhden alusmekon ja päällysmekon.
Ending on a humorous note: how not to behave when being fitted. I always tell the people I fit ”don’t fidget, stand up straight” (because fidgeting leads to an odd fit) and hee hee, here I go drinking wine while being fitted! Lucky for me, Sahra is so talented that despite my unruly behaviour the sleeves turned out great. To compensate I fitted her an underdress and an overdress.
On ollut vaikea malttaa kirjoittaa kun olen niin kovalla touhulla tehnyt uutta Moy-mekkoani. Moy-mekko on nimeltään Moy-mekko, koska sen esikuva on löydetty Moyn suosta Irlannista. Homma on haastavaa siksi, ettei tästä mekosta ole julkaistu kirjaa. Onneksi siitä on verkossa aika paljon harrastajien hankkimaa arvokasta tietoa. Niillä mennään!
Monet ovat tehneet mekon hieman erikoisesta yläosasta kaavan mekkoa tehdessään, mutta ajattelin itse tarttua vähän toiseen lähestymistapaan. Teen ensin mekon vartalo-osan ja sitten hihat. Istutan hihat asiankuuluvasti ja sitten leikkaan ylimääräisen pois. Tässä on suunnitelma tähän asti. Tuntuu vähän anarkistiselta mennä heti villan kimppuun, mutta hyvin se on tähän asti mennyt.
Kuvia:
Mekko selkäpuolelta sivut kiinni Dress with sides fitted from the back
Kainalo, sivusauman istutus / Armpit view, fitting the side seam
Mekossa ei ole olkasaumaa, vaan etu- ja takakappaleet ovat kiinni toisissaan rintakehän päällä.
En tanssi zorbasta, vaan esittelen mekkoa ennen sivujen sovitusta / Not doing the zorbas but showing the sides of the dress before they're fitted
Mekossa on paljon vähemmän saumaa kuin Herjolfsnesin mallin mukaan tehdyissä mekoissa – sitä myötä vähemmän mutta silti riittävästi helmaa. Sen hyvä puoli on keveys, jota vuorittamattomuus korostaa entisestään.
Näiden kuvien jälkeen olen leikannut kaula-aukon, kääntänyt saumaa, tehnyt silkkinyörin metallikärjellä, vahvistanut ja huolitellut kaula-aukkoa ja nyörityksen paikkaa. Nyt mekko on tökitty täyteen paksuhkojoa sukkapuikkoja, jotka venyttelevät nyörinreikiä. Kohta alkaa olla hihojen kaavoituksen aika!
***
I’ve found it hard to concentrate on blogging when I’ve been so busy working on my Moy bog dress. The dress is named after an Irish bog, where the original piece was found. There is unfortunately no literature available on the dress, but fortunately there is quite some valuable info online that has been compiled by re-enactors and other aficionados.
A lot of people that have made a similar dress have made a mockup to draft a pattern for the top part of the dress. I decided to try another route. I’ll make the dress and the sleeves and then fit them to each other and so far at least my logic says that should result in a similar result than drafting a separate pattern and working from that. It seems slightly anarchistic to hit the wool to begin with, but this far it has gone well.
After these pictures were taken I’ve cut out the neckline, reinforced it and the front opening, made a silk lace with a brass tip and finished quite a few seams. Right now the dress is poked full of knitting needles that are stretching the lacing holes open. (I decided to make a laced dress instead of a buttoned up one) Soon it’ll be time to move on to making the sleeves!
The pics illustrate various phases in the making of the dress. As you can see in them, there really is no shoulder seam, but the seam is placed lower, on the chest. Compared to the Herjolfsnes patterns this has a lot less seams, a little less hem and what feels most important – it is a lot lighter, especially since it isn’t lined.
Olen monesti määrännyt itselleni porttikiellon Turun Aboa Vetuksen kirjakauppaan. Se on paha paikka. Keskiaikaa käsittelevien kirjojen ostaminen häilyy muutenkin jossain siinä addiktion ja harrastuksen rajamailla, ja tuolla ne ovat kutkuttavasti selattavissa ja hypisteltävissä.
Edellisellä visiitillä tuli vihdoin ostettua (eikä tavallaan edes kalliilla, jos ajattelee että siinä on kaksi kirjaa) Visa Immosen väitöskirja Golden Moments: Artefacts of Precious Metals as Products of Luxury Consumption in Finland c. 1200″“1600.
Nimensä mukaisesti kirja kattaa laajan kirjon suomalaista jalometalliesineistöä. Tutkimus nivoo suomalaisen koruesineistön osaksi eurooppalaista esinekulttuuuria ja katsoo myös esineiden merkitystä niiden käyttäjälle.
Keskiaikaisen pukeutumisen ystävälle sen herkullisin anti on erilaisissa asusteissa: soljissa, napeissa, sormuksissa, koristeniiteissä, pukuneuloissa, koukuissa ynnä muissa. Ja on siellä yksi neulakkokin.
Teos koostuu itse väitöskirjasta ja katalogista, jossa aineisto on esitetty kuvin ja tiedoin. Kuvastossa on jokaisesta esineestä ne tiedot, joita aina museoissa jää kaipaamaan. Jos vitriinissä lukee ’sormus’, tämä kirja kertoo mistä se on löydetty, mille ajalle se on ajoitettu ynnä muut kiinnostavat deltajit.
Suuri osa kirjan pukukoruesineistöstä on sellaista, jota en muista suomalaisissa museoissa koskaan esillä nähneeni, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta (törmäsin esimerkiksi yllättäen yhteen sormukseen Helsingin kaupunginmuseossa.). Eikä tämä välttämättä johdu siitä, etteikö museoissa olisi tullut luuhattua.
Erityisesti Kansallismuseossa tulee tunne, ettei Suomessa keskiaikaa oikeasti eletty kirkon ulkopuolella. Keskiajan kuvauksista välittyy muutenkin kuva takapajuisesta ja parhaimmillaankin vaatimattomasta meiningistä. Olkoonkin, ettei täällä eletty uuden aallon harjalla, mutta jotenkin tuntuu että yleinen mielikuva suomalaisesta keskiajasta sisältää liian vähän vivahteita. Johtuisikohan tämä osittain siitä, että kokoelmissa on pyritty korostamaan Suomelle ominaisia tyylejä ja esineiden erityistä suomalaisuutta? Onko tämä jättänyt nämä selkeästi eurooppalaista tyylisuutaa ilmentävät esineet arkistojen hämärään?
Vaikka kirjan esittelemät luksusesineet olivat harvojen ja valittujen omaisuutta, on ihastuttavaa nähdä millaisia valloittavia asusteita täälläkin on paremmissa piireissä käytetty. Kuten vaikka näitä hopeasta ja kullatusta hopeasta valmistettuja koristeellisia ja melko mielettömiä 1300-luvulle ajoitettuja nappeja.
Tälläistä löytyy kuvastosta / This kind of stuff is in the catalogue
Kultaisia tuokioita on tämän kirjan lisäksi ollut kesäreissussa ystävien kanssa. Maanantaina kävin Tallinnassa Annikan kanssa. Annika on uuden Textile Time Travels – blogin kirjoittaja – siihen kannattaa tutustua! (siellä myös lisää reissustamme ja sen parhaasta ja ainoasta kangaslöydöstä.) Eilinen hurahti toisen keskiaikabloggaajan eli Sahran luona. Olin reipas vieras ja leikkelin punaisen villakankaanMoy Bog-mekon kappaleiksi. Mutta siitä lisää myöhemmin!
****
I’ve tried to give myself a ban on going to the museum shop at the Aboa Vetus museum in Turku. It is an evil place, especially for us that have an interest in books a book addiction, especially when it comes to books on medieval topics.
On my last visit, I ended up giving in and finally getting a copy of Visa Immonen’s Golden Moments: Artefacts of Precious Metals as Products of Luxury Consumption in Finland c. 1200″“1600 (which is in English, as the title suggests).
The book lives up to it’s name, covering a large catalog of Finnish precious metal objects. The study links Finnish objects to European material culture (the similarities are very obvious) and also explores what the items meant to their wearers.
The chapter on dress accessories is the most interesting bit to the re-enactor. It covers Finnish brooches, rings, buttons, hooks, pins, studs etc. And also one needlecase (=neulakko in Finnish).
The study consists of the book and the catalogue. The latter presents the source material with pictures and details.
Most of the dress accessories in the catalogue are items I’ve never seen on display in museums. And this is very probably not due to me not visiting them enough.
Especially the National Museum here in Helsinki can make it seem like there was nothing here in the Middle Ages besides churches. And in general the depictions give a feel of a secluded, almost back-of-woods kind of place. Even if this place really and honestly wasn’t a major metropol, it feels like the image of the Finnish medieval times doesn’t really give an accurate picture of the variety of lifestyles here. I wonder if it is because the museum exhibitions have been compiled trying to emphasize objects and styles that are somehow originally finnish in their style, leaving these items with a clear European influence and style in the dark?
Although the luxury objects in the book were used by a select upper class, the book sheds valuable light on the diversity of material culture and lifestyles. And it has some pretty fascinating items, like these (see pic) silver and gilt silver ornamental buttons from the 14th century.
Some other golden moments have been spent with friends and bloggers. On Monday I went to Tallinn with Annika, who just started a blog called Textile Time Travels – a very good read! She shares the the trip highlights and the best (and only) fabric find on our trip. Yesterday was spent with Sahra. I was a brave quest and chopped my red wool fabric into bits that will become a Moy Bog gown. More on that to follow!
Kehykset, mukana 50 snt kolikko skaalamassa / Frames, with a 50 cent (€) coin to provide scale
Sitä luulisi että koko kesä on mennyt tapahtumissa rillutellessa, mutta on käsitöitäkin tullut tehtyä. Kirjonta on oiva kesäpuuha, koska toisin kuin esimerkiksi pukujen ompelu, se ei edellytä villakasan keskellä istumista.
Olen jatkanut tammikuussa aloittamaani isohkoa pussukkaa. Siinä on vielä tekemistä, mutta ainakin puoliväli alkaa häämöttää. (Osa kirjonnasta on kierretty kehyksen kiertyvän osan avulla rullalle.) Olisi kiva päästä jo viimeistelemään. Aion tehdä tupsut kesällä värjätystä langasta, lisäksi pussia varten on varattu metkoja luisia helmiä, jotka ostin Kööpenhaminan museokaupasta. En ole vielä päättänyt, millä kankaalla sen vuoraisin. Suosituksia?
Pienessä kehyksessä tulee pieni pussukka, jonka esikuvan näin viime syksyllä Lontoossa. Se valmistuu fantastisessa minikehyksessä, joka kulkee mukana käsilaukussa. Elokuussa töissä on ollut kovasti matkustamista ja kokoustamista, joten kätevä matkakäsityö on tullut tarpeeseen. Isoon työhön verrattuna pikkupussi etenee ihanan nopeasti. Pikkukehys on Englannista, kirjontavälineistöä harrastavan kaverini tilaama.
Tässä vielä isommaksi klikattavat lähikuvat kuvioista, siltä varalta että jotakin kiinnostaa.
Nämä kirjonnat on tosiaan muuten tehty villalangalla, toisin kuin alkuperäiset silkkiset. Ajattelin ensin harjoitella vähän halvemmilla materiaaleilla. Näiden jälkeen olisi ehkä silkin aika.
Itse pidän ainakin toisten vaiheessa olevien kirjontojen tarkastelusta: erityisen hauskaa on huomata, miten eri tavoilla työt etenevät. Toiset tekevät ensin kuvion reunat ja täyttävät sitten loput, toiset tekevät yhtä väriä kerralla paljon ja toiset rakentavat työtä kaikilla väreillä vähitellen.
Itse olen tätä jälkimmäistä koulukuntaa, koska se jotenkin tuntuu luontevimmalta ja tietenkin malttamattomana ihmisenä haluan nähdä valmista pintaa mahdollisimman pian. Valitsen yleensä aina jonkun selkeän kuvion ”ankkuriksi”, jonka teen ja sen jälkeen ”väritän” loput sen ympärille. Miten keskiajan kirjojat etenivät työssään, sitä en tiedä. Veikkaisin, että kukin teki tyylillään, vaikka laskettu työ olikin mallien puolesta laajalle levinnyttä. On kiehtovaa ajatella, että Englannista ja Saksasta on löydetty samalla mallilla tehdyt työt.
***
One would think that all summer has been spent carousing at events, but I have also worked on projects! Embroidery is an excellent summer pastime: it travels light and well and it doesn’t require sitting in a big pile of wool.
On my big frame, I’ve been working on and off on the pouch I started in January. There’s still quite a bit to go, but I think I’m about halfway there. (Parts of the embroidery have been rolled around the rotating part of the frame). I’m anxious to finish the pouch, since I have tempting plans: tassels made of the yarn we dyed this summer and some really neat bone beads I got at the museum in Copenhagen. I’m still not quite decided on what to line it with. Any suggestions?
The pattern is here if you’d like to make your own.
On the little frame, I’m making a little pouch I had the pleasure to see in real life in London. I love the little frame, which comes with me everywhere in my handbag. I’ve had to travel quite a bit and attend meetings and seminars and stuff lately, so a handy small project has been perfect. Compared to the bigger purse, the small pouch is progressing quickly. The splendid miniframe is from England, ordered for me by a friend who specializes in embroidery gear.
The pattern is available here. It’s very nice and simple, so something I’d definately recommend as a first pattern to try out.
These are made with wool, btw. I decided to practice a bit on cheaper materials first before moving onto silk like on the extant originals. After these, I think I’m ready to do one in silk.
Some more pics to see the pattern for those who are interested (see thumbnails above). I at least enjoy watching other people’s embroideries in progress. I think it is fascinating to see the different ways in which people work. Others do the outlines first, then fill them in. Others apply one color at a time and some build up the pattern using all colors as they go.
I’m an use-all-colours-as-I-go kind of girl. It felt natural to me and being an impatient person, I like to see a finished embroidery surface sooner rather than later. I pick a clear shape to ”anchor” the rest of the pattern, make the anchor and then ”colour” in the rest of the pattern around it until it’s time for the second anchor. And build it up from there.
I don’t know in which way the medieval embroiderers made their progress, although I could guess they also picked a technique that felt good personally.
One fascinating detail I think about when working on these is how the patterns spread internationally already in the middle ages (just like they do now, although electronically). The same pattern has been found at least on extant textiles in both Germany and England.
Joskus tapahtuu niin paljon kerralla, että mahduttaminen yhteen postaukseen käy työlääksi. Nyt on niin. Viime viikkoina on tullut polkaistua leirikausi käyntiin Ruotsissa, opittua paljon uutta, koeponnistettua uusi mekko, aloitettua kansainvälinen museoviikko lempimuseossani Kööpenhaminassa ja hankittua ihania uusia kirjoja. Näistä aiheista riittää moneksi.
Aloitetaan siis ihan alusta. Aloitin leirikauden poikkeuksellisesti Ruotsista. Sahra ehtikin blogissaan kertoa maanmainiosta reissustamme enemmän. Oli hauskaa nähdä vanhoja tuttuja pitkästä aikaa ja samalla tutustua uusiin ihmisiin, sellaisiin joita on ”tavannut” vain verkossa. Oli inspiroivaa oppia uusia asioita mm. metallin valamisesta, vöistä, kankaista ja muusta kivasta. Päässä on niin paljon uusia ideoita, että suhisee. Ennen kaikkea tekee mieli leiritarpeita.
Opetin itse käsinompelua ja päähinejuttuja onnistuneesti. Kansainvälinen yleisö on haastavaa (koska pää raksuttaa kolmen-neljän kielen välillä) mutta mainiota. Opin samalla itsekin pistojen nimiä mm. ruotsiksi, saksaksi ja hollanniksi niitä yhdessä tapaillessamme. Markkinat linnalla olivat tunnelmalliset. Iltaisin tuli kukuttua myöhään.
Sää jätti paljon toivomisen varaa, mutta onneksi olin valmistautunut lämpimällä mekolla. Mekko ehti ennen leiriä saada nappeja vyötärölle asti. Leirillä tein lisää nappeja, mutta kolean sään takia mekolla oli niin paljon käyttöä, ettei niiden kiinnittämiseen tullut oikein sopivaa hetkeä. Mutta mekko toimi juuri niinkuin pitikin. Se oli lämmin, melkein vedenpitävä ja mukava. Ilman sitä olisin ollut syväjäässä kosteankolealla kelillä. Kuten kuvasta näkyy, käytin oikeastaan kolmea villamekkoa päällekkäin, vaikka kaksi olisi se ns. oikeaoppisempi määrä.
Uusi lämmin mekko / new warm dress
Toinen kurjan kelin selättäjä oli varustus jaloissa. Patiinien, nahkakenkien, neulakinnassukkien ja housusukkien yhdistelmä on jokseenkin lyömätön. Tarvoin sateessa ja kuravellissä, mutta jalat olivat aina lämpimät. Vaikka kengät kastuivatkin pariin otteeseen, jalkoja ei palellut kertaakaan. Ihan ihmeellistä oikeastaan.
Kengät ja patiinit / Shoes and pattens
Kaiken kaikkiaan tekemättömien toukokuu on lähtenyt hyvin käyntiin.
lämmin mekko valmiiksi (ihan valmis se ei vielä ole, nappeja kaivataan)
korjaa kaksi paria housusukkia
korvaa vyön irronneet niitit uusilla, tee lisää reikiä
kiristä kaksi pellavaista aluspaitaa tukevammiksi
uusi nyöri rukousnauhaan
korjaa patiinit (tosin ryökäle halkesi uudestaan, mutta muut korjaukset pitävät)
tärkkää ryppyhuntu
***
Sometimes life just gets too much for one post. In the past weeks I have started the camping season in Sweden of all places, visited my favourite museum in Copenhagen, almost finished my new warm dress (and already worn it a lot) and acquired a heap of new wonderful books. So I have a lot to say!
I guess I’ll start with an outfit post.
The times in Sweden were excellent, but the weather miserable. Thankfully I had my new warm dress with me! I had almost finished the dress, the only thing that was missing were buttons from the waist down. That wasn’t going to stop me from wearing it. During the camp I made more buttons, but the weather didn’t really allow for me to start putting them on, since I needed my warm dress! The dress did exactly what it was supposed to do: keeping me warm, dry and comfy. It is one of those items that make you look a bit huge, especially when worn slightly incorrectly over TWO wool dresses instead if just one. But I don’t really care, since it stopped the cold and wet weather from getting to me.
Another wonderful thing was the pattens – turnshoes – needlebound socks – wool hose -combo. My feet were perfectly warm in all the rain, mud and cold weather. As amazing as it is, my feet were warm even when they got a bit wet a couple of times.
(See pics above)
I learned a ton of new stuff on things like metalwork, belts, weaving and fabric. My head is buzzing with new ideas. Mostly I feel a really big need for new stuff for our camp. I also taught handsewing and tailoring as well as some things on 14th century headdresses. An international audience is a bit of a challenge with all the languages, but it pays off too: now I know, thanks to my students, a lot of textile terms in Swedish and German.
It was also great fun seeing people I hadn’t seen in years as well as meeting fab new people or meeting people in real life (vs. their blogs) for the first time. And me and my fabtastic travel mate Sahra laughed so much it was nearly fatal. Speaking Swedish rocks too. The market at the castle was really neat. In the evenings I stayed up too late and had good times. The usual. :)
My list for May is progressing well:
finish warm dress (not actually finished yet, but wearable)
repair two pairs of hose
replace missing belt studs on belt, make more holes to fit smaller waist
tighten two linen underdresses/shirts
make a new lace to string up a rosary with
repair pattens (The toe part probably needs to be completely replaced at some time though)
