Kategoria: neulakko

Julkaistu

Lähdön tunnelmaa

Tänään se alkaa! Mukaan tulee valtavasti tavaraa, mukana on myös paljon käsitöitä. Saa nähdä, mitä tulee valmiiksi.
Ennen leiriä sain E:n alusmekon valmiiksi. Se on silkkiä, joka suojaa lapsen herkkää hipiää auringolta kaikista materiaaleista parhaiten. E on tudor-taapero, joten alusmekkoon tuli muhkeat hihat ja suloiset pienet mansetit.

emmekko.jpg

Oma alusmekko on vielä kesken, mutta tulee toivottavasti leirin aikana valmiiksi. Projekti lähti käyntiin odotettua nopeammin, kun sain vanhasta alusmekosta piirrettyä täysin sopivan kaavan! Minulla on siis tapana tehdä yksinkertainen pellavainen alusmekko, joka on sopivan tiukka ja tukeva niin, ettei sen alla tarvitse käyttää rintaliivejä. Se on helppo ja mukava ratkaisu, mutta vaatii yleensä paljon enemmän sovittelua. Jos samanlainen kiinnostaa, Suvituulin ohjeet sellaisen tekemiseen löytyvät ohjeita-sivulta.

Viime aikoina olen perehtynyt alusvaatteisiin muutenkin, kun sain Tanskan tuomisina Middelaldercentretin pieniä vihkosia. Sain Camilla Luise Dahlin vihot vaatteiden metallikoristeista ja alusvaatteista ja yhden vihkosen keskiajan huumorista. Mainiota kesälukemista (tosin tanskaksi). Harmi ettei Middelaldercentretin verkkokauppa myy Tanskan ulkopuolelle niin, että sieltä saisi tilattua muita kiinnostavia julkaisuja.

Nyt leirille! Jee!

Ps. Neulakon spämmifiltteri oli näköjään napannut itseensä täysin asiallisiakin kommentteja. Osan sain palautettua, mutta pahoittelen jos kommenttisi on joutunut hukkaan enkä ole esim. vastannut siihen.
***

Ready to Go

I’m all packed and ready go! I have a ton of stuff with me. And naturally this includes quite a few projects as well.

I finished my goddaughter E’s underdress (see picture above). E is a tudor toddler, so her underdress has poofier arms than the underdresses I usually make for my 14th century self. It’s made out of silk, which should be the best material available to protect baby skin from sunlight.

My own underdress is still in the making, but progressing faster than expected. Using my old underdress as a model, I managed to cut out a perfectly fitting underdress/shirt. I cut my underdressses very snugly around the chest area, which gives great support, a good silhouette and makes wearing a bra completely unnecessary. (In the Ohjeita-page, there are instructions on how to make a dress like this, but they’re in finnish). Otherwise they’re very normal linen underdresses, with a few gores and sleeves. It’s a very comfy and practical solution, but requires quite a bit of fitting usually. But this time, I managed to skip it.

This week has been all about underdresses in other ways too, since I got fantastic little booklets from friends who visited Middelaldercentret in Denmark. Two of them are by Camilla Luise Dahl and cover underwear and bezants. One is on medieval humour. It’s all marvelously interesting stuff (and in Danish, which I can thankfully read). It’s a pity the Middelaldercentret webshop doesn’t send it’s merchandise outside Denmark. It would be great to read all the other booklets in the series too.

But now I’m off to camp! Yay!
Ps. Neulakko’s spam filter has been a bit overactive and I realized it had captured some non-spam comments too. I managed to recover some, but I’m very sorry if your comment has gone missing and I haven’t replied.

Julkaistu

Motivaatiokuva

Leirille pakkaaminen käy työstä. Oman kesäparatiisin luominen keskelle tyhjää niittyä vaatii näköjään vuosi vuodelta enemmän kamaa. Mutta ei tätä määrää ole syytä kainostella. Kaikilla muillakin on yhtä paljon jos ei enemmän tavaraa.

Paitsi että havaitsin juuri, että pelkästään vaatekassi (jossa on siis pelkkiä vaatteita) painaa 16 ja puoli kiloa! Voi taivas! Mä otan viikoksi kuusitoista kiloa vaatteita… siinä siis ei ole edes liinavaatteita, vaan pelkkiä vaatteita….

Vaikka on perusteelliset pakkauslistat ja kaikki, pitäisi olla niin järjestelmällinen, että kirjaisi ylös heti tapahtuman jälkeen, mitä olisi kaivannut lisää ja mikä oli täysin turhaa. Vuoden kuluttua sitä on hankala muistaa. Meh.

Tänä vuonna olen päättänyt pakata pikkuhiljaa ja hyvissä ajoin, ettei kamojen kasaaminen muutu sellaiseksi 24/7-hommaksi kuin yleensä.

Pakkaamishommissa muistin vanhan kunnon pakkaamisartikkelin, jonka kirjoitin joskus Homobonuksen pitoja varten, koska sinne oli tulossa paljon uusia harrastajia, joita askarrutti mitä tapahtumaan kannattaa ottaa mukaan. Laitoin vähän päivitetyn artikkelin tänne Neulakkoonkin (ks. kirjoitukset-osio), jos siitä on jollekin iloa.

Motivaatiota olen kaivellut viime kesän leirikuvista. Tässä vilaus kesäasunnostani. Teltan ovelta näkyy sänky (jonka päällä kodikas vaateläjä josta erottuu ainakin myssy, huppu ja päällysmekko..) ja vähän pöytää. Teltan keskisalon alla on tärkeä puupalikka: se jakaa keskisalon painoa suuremmalle alueelle ja estää teltan vajoamisen siinä tapauksessa että maa alkaa reilussa viikossa antaa keskisalon alta periksi.

teltta sisältä .jpg

****

Motivation picture

Packing for camp is always such a project! It’s absolutely incredible how much stuff is needed to create one’s personal summer paradise into an empty field. This year I’ve decided to start packing in good time, so I can do it little by little instead of doing it all in a few 24/7-packing frenzies.

And I just realized my clothes bag weighs 16,5 kilos! I’m packing 16 kilos of clothes for ME for one week… and that doesn’t even include bed linens. Oh my. Oh my. But I guess the incredible amount of stuff -issue is the same for everyone.
Although my packing lists are pretty pedantic, I find that I should be so superpedantic that I should sit down after camp just to write down all the things that I should bring and/or leave out next time.

In the midst of all this packing, I remembered my old article on packing, which has been written with new medievalists in mind. It’s been posted elsewhere too, but I decided to put it up here in Neulakko as well. Unfortunately it’s in finnish.

As for the motivation picture? (see above) I’ve been getting motivated to do all this packing by looking at pictures of our camp last year. In the picture above is my tent aka my summer residence. You can see the bed with a ton of clothes on it, my towel drying on the spokes of the tent roof, a bit of my table and the all important-must-not-forget piece of wood that goes under the tent pole. The idea is to distribute some of the pressure that the tent pole gets onto a larger area, which prevents the pole from sinking into the ground, which would result in the tent getting saggy and wobbly. And no-one wants that!

Julkaistu

Kuvasivu valmiista

Aamun chillout-tunnelmissa koostin sivun kaikesta siitä, mitä Neulakossa on tähän mennessä saatu valmiiksi. En oikein osaa päättää onko listalla vähän vai paljon juttuja. Käsin ompeleminen vie aikansa, mutta on kyllä sen arvoista. Hmm.. montakohan metriä saumaa näissä olisi yhteensä?
Sivu löytyy täältä sekä tietenkin Kuvia-sivulta, jossa on linkit myös museokuviin.

***

Picture compilation of finished projects

Neulakko’s gallery has mostly museum pictures, so I compiled a gallery page of pictures of all the different projects I have finished during the excistence of Neulakko. Here it is!

I haven’t quite decided whether that is a lot or a little for 2 years. Handsewing does take its time but it really is worth it!

Julkaistu

Lautanauhaa urpoille

Myönnän: minulla on traumaattinen suhde kahteen käsityötekniikkaan. Olen kärsinyt neulomisesta ja lautanauhan tekemisestä. Molempien kohdalla riipii se, etten ole oppinut niitä kunnolla, kauheasta yrittämisestä huolimatta.

Viime viikolla päätin kohdata lautanauhakammoni. Olen yrittänyt väännellä kasaan useita nauhoja, mutta jostain syystä lopputuloksena on aina ollut solmuisa myökky. Olen istunut moneen otteeseen opiskelemassa lautanauhan perusteita ja teoriapuolen loimien vetämisineen osaisin vaikka unissani. Kompastuskivenä on kuitenkin aina ollut se itse tekeminen, vaikka juuri siinä ei pitäisi mitään vaikeaa ollakaan. Tuloksena on aina sotkuista lankaa, solmuja ja lautojen runnomista.

Vaikeissa asioissa tärkeitä ovat hyvät välineet. Niitä minulla onneksi on. Otin esiin vanhat puiset laudat, joissa on merkattu kulmat väreillä. (Se kuulostaa vähän Suzuki-viulunsoitolle, mutta auttaa ainakin minua.) Niissä oli sopivasti kiinni vanha kymmenen laudan loimi ja pätkä perinteistä Elinan solmunauhaa. Eniten tekemistä helpottivat Severin tekemät lautanauhapuut. Niiden avulla loimi pysyi tasaisen kireänä ja työn saattoi välillä laskea käsistään. Lautanauhapuut ovat ihanat.

En asettanut tavoitteitani turhan korkealle. En yrittänyt loihtia kasaan brokadia, vaan tarkoituksena oli lähinnä saada litteää ja solmutonta nauhaa. Halusin saada tatsin nauhan tekemiseen, katsella, ihmetellä ja ymmärtää sitä, miten nauha syntyy.

Tsemppasin itseäni äidiltä perityllä vuoden 1955 Tyttöjen askartelukirjalla. Sen askartelut sisältävät kaiken nukenvaatteista lautanauhan kautta nahkatöihin ja huonekalujen rakentamiseen. (Sen kirjan ottaisin mukaan autiolle saarelle ja askartelisin itselleni omakotitalon luonnon raaka-aineista.) Lapsille tarkoitetut ohjeet ovat ihanan selkeitä kaltaiselleni lautanauhan apukoululaiselle. Päälle katsoin vielä Youtubesta pari lautanauhavideota.

Ja sitten laudat hyppysiin.

Alku oli hankalaa, mutta yllättäen nauha alkoi syntyä sellaisena kuin pitikin! Se oli litteää ja ajoittain esimerkillisen tasaista. Lanka ei ole katkennut tai solmuuntunut kertaakaan. Olen jopa pyöritellyt lautoja eri suuntiin ja kikkaillut erilaisten kuvioiden kanssa. Luulisin että menestyksen salaisuus oli lautanauhapuissa ja maltillisissa tavoitteissa.

Aika mahtavaa! Olen voittanut itseni ja saanut toisen käsityötraumoistani kuitattua. Tässä pari kuvallista todistetta.11052009066.jpg

Lautanauhapuut

15052009073.jpg

Lopputulos: ylempänä uusi tuotos, alla perinteistä solmunauhaa.

***

Tablet Weaving for Dummies
Altough I’m quite crafty, I’ve had trouble with tablet weaving (I also cannot knit, but that’s another matter). I’ve studied the basics of tablet weaving on several occasions and in theory I know how to do it. However the actual weaving part just hasn’t seemed to work. My weaving has been knotted and unsightly. (See picture above)

Last week I decided to face my fears and have yet another go at tablet weaving. This time I used a loom and my trusty old tablets with colors on the corners. I consulted tablet weaving videos on youtube as well as a 1950’s crafts book for girls (which has instructions for making absolutely anything).

And presto! I managed to reach my goals (which I intentionally set quite reasonably). The resulting band is almost neat, not knotted and has a flat, band-like existence. Yay! I’ve conquered my traumas and I definately see myself making more tablet woven bands in the future. They come in handy with several kinds of projects.

ps. My english-speaking readers may enjoy the new page on Neulakko in English, which is inteded to help you navigate the site. (See link in the header bar)

Julkaistu

Lempipuodin paluu!

Monet keskiajan ystävät muistanevat sen surkean päivän viime heinäkuussa, kun kuulimme Handelsgilletin lopettamisesta. Ruotsalainen historianelävöittämisen verkkotavaratalo sulki ovensa eikä sen jälkeen ole löytynyt vastaavaa kauppaa, vaikka olenkin surffannut tuntitolkulla erilaisten keskiaikamyymälöiden sivustolla. Kukaan ei ole myynyt loistavaa ompeluvahaa, hyviä huntuneuloja tai ruotsalaisia vaatetuskirjoja.

Kunnes:

Viime viikolla sain riemastuttavan viestin Periltä, joka oli Handelsgilletin osakas. Hänen kauppansa Historiska Rum ryhtyy nyt myymään osaa Handelsgilletin valikoimasta ja kaikenlaista uuttakin on tulossa! Jess! Sivustolla ei vielä ole koko valikoimaa esillä, mutta tulossa kuulemma on. Tuotteita voi meilitse kysellä, vaikkei niitä Historiska Rumin sivuilla vielä olekaan. Sivuston valmistumista odotellessa…

EDIT: Ja hyvät uutiset jatkuvat! Lena tiesi kommentissaan kertoa, että myös Handelsgilletin nimen alla ollaan jatkamassa toimintaa. Ja vierailu sivuilla vahvistaa uutiset. Suurin osa valikoimasta on ennallaan – tarjolla on paljon vanhaa hyvää ja uutta ihanaa. Jei! Hyviä keskiaikakauppoja ei voi olla liikaa.

***

The Return of My Favourite Shop

I and many others were sad to hear about Handelsgillet, our favourite one-stop-shop for re-enactment related handicrafts needs closing last summer. Regardless of much searching, no-one else seemed to offer all the things they had. I missed their sewing wax, veil pins and their assorment of swedish textile books, just to name a few.

So I was more than happy to hear from Per of Handelsgillet. He announced that he’ll continue to provide a selection of Handelsgillet and more at his new shop Historiska Rum. Yay! Although all the products are not yet on the site (which is under construction) they are available to customers enquiring via email. Lovely!

EDIT: More good news! Lena commented that there’s also new activity under the name of Handelsgillet and it shows on their website too. Loads of old and new things seem to be available already. Yay! There’s no such thing as too many online re-enactment-shops.

Julkaistu

Uusi ohje hunnun pukemisesta

Sain vihdoin valmiiksi ohjeen paljon tiedustellusta aiheesta. Tällä kertaa ohjeen aiheena on hunnun pukeminen. Pahoittelen etukäteen hullunkurisia ilmeitä – on melko koomista tulla kuvatuksi pukiessaan huntua, vieläpä mustan trikoopaidan kanssa.

Toivottavasti saatte ohjeesta selvää ja siitä on teille hyötyä. Kommentoikaa ja kysykää jos ohjeessa on parantamisen varaa tai mikäli jokin siinä teitä askarruttaa.

Pahoittelen sivun kummallista lihavoitunutta tekstiä. En pääse siitä millään.

Ohje löytyy täältä: Hunnun pukeminen

15032009496.jpg
***

New Tutorial on How to Wear a Veil

I’ve finished a new tutorial on a topic I’ve often been asked about: how to wear a veil. This is naturally not the only way to wear a veil, but a way that works and that I really like. What like about this style is that it stays put amazingly well and is very comfortable. I can take naps and wake up with a neat headdress.

The tutorial describes the required equipment and shows with step-by-step pictures how I put the veil on. Unfortunately the tutorial is only in finnish so far, but I think that the pictures are pretty explanatory. And I do apologize for the funny faces – it’s a rather hilarious situation being photoraphed while putting on a veil. (And wearing a modern shirt!)
Please ask and comment if there is something you didn’t understand or something you got curious about. And if you find it useful, I may translate the tutorial into English some day.

Here it is: How to wear a veil

ps. Sorry for the supid bold fontface in the text. WordPress does it by itself and not even editing the code can remove it.

Julkaistu

Kalaa, kävijöitä ja muita mukavia asioita

Kävin Paratiisin murusten Sanna-Marin kanssa kuuntelemassa Hannele Klemettilän luentoa meren antimista keskiajan keittiössä. Luento oli aika lyhyt, eikä sinänsä tarjonnut kovinkaan paljoa uutta jos oli lukenut Klemettilän mainion opuksen keskiajan keittiöstä (Sen 2.painos on juuri ilmestynyt) tai muita hyviä keskiajan keittiötä käsitteleviä kirjoja.

Omissa ruuanlaittokokeiluissani olen käyttänyt aika paljon myös tätä keittokirjaa.  Selkeitä ohjeita, mutta vieraita mittayksiköitä. Siinä on myös hyvät viitteet alkuperäisiin resepteihin, Klemettilän kirjassa saa hetken pähkiä, jos haluaa selvittää mikä resepti on mistäkin kotoisin.

Luennosta tarttui päähän pieniä anekdootteja, kuten se että paastopäiviä oli vuodessa noin 140 ja että suolakalassa saattoi olla kolmannes suolaa. Suolakalaa ei tietenkään syöty sellaisenaan suoloineen päivineen, vaan käsiteltynä. Yksi keskiaikaruokamyytti josta haluaisin eroon on: ”Keskiajalla ihmiset söi törkeen suolasta ruokaa ja siksi joi hirveesti olutta ja oli koko ajan kännissä.”

Kiinnostavin mieleen jäänyt ajatus oli huomion kiinnittäminen suuriin yhtäläisyyksiin eri maissa säilyneiden reseptikirjojen tarjonnassa. Klemettilä painotti sitä että myös ruuanlaitossa vaikutteet kulkivat niin, että yhtäläisyyksiä on hämmästyttävän paljon. Eli uskaltaa siis ajatella, että kirjojen reseptien kaltaista ruokaa olisi syöty paremmissa piireissä esim. Ruotsissa.

Tällä viikolla Neulakossa on ollut suurensuuri kävijäryntäys, kun Neulakkoa kehuttiin Medieval Silkworkissa. Kehut noin mainiossa blogissa ovat hienoja. On ollut kiva bongata kommenteista uusia lukijoita ja uusia blogeja. Olen ollut ihan hymynaamana. Jatkan englanninkielisten tiivistelmien tarjoamista. Innoissani tuunasin ulkoasuakin omalla naamallani ja pienellä blurbilla.

Käsityörintamalla mustavalkoisesta villasta on kovaa vauhtia tulossa hihaton päällysmekko. Kangas on leikattu. Kaksi metriä riitti pienellä pyörittelyllä. Palaset on nyt yhdistelty. Seuraavana ohjelmassa saumojen kääntelyä ja mekon sovittelua. Olen suunnitellut mekkoon kaikenlaisia pieniä yksityiskohtia – saa nähdä mikä näistä suunnitelmista toteutuu.

###

Of Fish, Visitors and Other Nice things
This week I went to see Hannele Klemettilä give a lecture on the use of fish in medieval food. The lecture was short, yet interesting.

Most things were already familiar, but I did manage to pick up a few interesting tidbits, like there being about 140 fasting days each year. Klemettilä has recently published a nice book on medieval cuisine (in Finnish). The most interesting thing was how she pointed out the almost astonishing similarity of recipes in actual medieval cookbooks from different countries. She claims that culinary influence travelled far in the middle ages.

Meanwhile, Neulakko has experienced a great surge of foreign visitors due to Isis’ mention of Neulakko in (the fabulous) Medieval Silkwork. (that blog actually was one of my big inspirations to start this site.) I’ve been all smiles about this and the nice comments people have left. I’ve found new interesting blogs via these comments, which is also great.  I’m definately sticking to writing the summaries now.

On the project front the black and white surcot is progressing. I’ve cut the pieces and sewn the dress together. Now it’s time to fell the seams, do a little fitting and start fiddling with some interesting details I’ve been planning. We’ll see how they turn out.

Julkaistu

Essuja

Jokin aika sitten Neulakossa oli puhetta ns. kolmioessuista. Eli sellaisista kokoessuista, joiden yläosa ei kiinnity modernin essun tapaan niskan taakse sidottavalla lenkillä, vaan se kiinnitetään soljella eteen.

Tämän essun todellinen yleisyys keskiajalla ja erityisesti naisilla on puhututtanut elävöittäjiä. Aivan perustellusti, sillä näitä essuja ei kovin usein kuvissa näy. Tähän mennessä olen löytänyt sen vain ammattimiesten, kuten seppien, teurastajien yms. yltä.

Essumalli on kuitenkin ollut elävöittäjien keskuudessa suosittu. Siihen vaikuttavat varmaankin mm. Historiska Världarin sivujen asukokonaisuus, johon essu kuuluu sekä essun esiintyminen Hurusom man sig klädde-kirjassa. (Puhumattakaan siitä että tuollainen essu on periaatteessa hyvin näppärä ja helppo pukea huntujen kanssa.) Olen etsinyt jälkimmäisessä esiintyneen essun viivapiirroksen alkupeäräistä vaikka mistä. Nyt olen vihdoinkin bongannut sen, kiitos Historiska Världarin keskustelujen. Se on tässä!

essu.jpg
Ja sen tietojen pitäisi ainakin olla nämä: Woman by the Hearth, Guillaume de Lorris and Jean de Meun, Le roman de la Rose Ms.1126, f.115, France, 14th century, Bibliothèque Sainte-Genevieve, Paris.

Mutta ei yksi kuva vielä kesää tee. Kuva nimittäin saattaa esittää luonnon ruumiillistumaa, ts. Luontoäitiä eikä ketä tahansa naista. Lisäksi kuvan ’hella’ voidaan nähdä myös sepän pajana, jolloin kuva esittäisi naista sellaisissa miesten hommissa, joissa tuo esiliina on tavallinen.

Omalla kevään projektilistallani on edelleen tällainen puoliessu. Tämä esiliinamalli on naisilla selkeästi yleisin. Sen yläosan kuviot on mahdollisesti tehty smokkaamalla. Smokkailin ensimmäiseen versioon vähän turhan syvät vekit, joten se meni liian pieneksi. Seuraavalla kerralla olen maltillisempi.

###

A wee english summary:
A while ago we discussed the historical accuracy of these aprons (see picture) on women. They seem to be popular among re-enactors due to appearing in some well-used sources. However, it’s possible that these aprons were mostly worn by men, in professions such as butchers and smiths. Now I finally found the picture we had been looking for on the lovely Historiska Världar-forum. This picture appears as a line drawing in Hurusom man sig klädde by Else Marie Gutarp, which was the only (poor) source I’ve had of women wearing these aprons so far. One picture doesn’t still make the case, though. The picture probably portrays Nature at her smithy, which makes it an allegorical woman in a man’s profession. So instead of this kind of apron, I’m making a smocked Luttrell Psalter-type apron for next summer.

Julkaistu

Tekstiilinörtin taivas (now with an english summary!)

Tutkimusmatkani röyhelöhuntujen parissa jatkuvat. Sain tänään Medieval Silkworkin Isikseltä hänen tutkielmansa röyhelöhuntujen (kruseler, frilled headwear) esiintymisestä ja käytöstä alankomaissa.

Tutkielma oli tietenkin hollanniksi, mutta onneksi osaan ymmärtää suurta osaa pohjois- ja länsieuroopan kielistä, jos olen tarpeeksi kiinnostunut. Se on hauska taito. Olen yllättänyt itseni lukemalla sujuvasti tieteellisiä tekstejä mm. norjaksi ja tanskaksi.

Tästä paperista olin niin kiinnostunut, ettei hollantikaan tuntunut missään. Tutkimus pohjautuu laajaan kuvamateriaalin tarkasteluun ja siihen kirjallisuuteen, mitä näistä hunnuista on saatavilla. Sen paras anti oli huntujen typologian päivittäminen (lajittelu mallien ja käyttötavan mukaan). Mikä kirjo erilaisia tapoja käyttää näitä huntuja löytyykään!

Lisäksi tutkimus kumoaa aiempia käsityksiä huntujen levinnäisyydestä ja käyttötavoista. Röyhelöhuntuja käytettiin alankomaissa enemmän kuin on oletettu, eikä niiden käyttö ole rajoittunut seremonialliseen käyttöön. Olin erityisen yllättynyt havainnoista röyhelöhuntujen esiintymisestä 1500-luvulle asti.
Henkilökohtainen lopputulema on, että pitää tehdä lisää erilaisia ryppyhuntukokeiluja, tekolettejä, otsapantoja ja huntukehyksiä. On hienoa, ettei ole tekemisen puutetta.

Tässä lyhyesti ryppyhuntujen tyypit Sturtewagenin mukaan (karkeasti yksinkertaistaen):

  • U:n muotoiset hunnut, eli ylösalaisen U:n mallisena kasvojen ympärille asettuva huntu
    • paksulla röyhelöllä (sellainen vohvelinkaltainen reuna)
    • joiden kanssa käytetään jalokivin koristeltua otsapantaa
    • joiden alla on hiuksista otsan päälle muotoillut nutturat
    • joiden alla on hiuksista tms. rakenteista tehdyt sarvet
    • joiden kanssa käytetään leukaliinaa (jossa siinäkin voi olla ryppyjä)
    • jotka on kiinnitetty leuan alta soljella
  • O:n muotoiset hunnut, jotka tulevat leuan ali ja kiertävät koko pään (ja näyttävät villeiltä!)
  • Suorat röyhelöt (usein ylöspäin kaartuvat, vain pään päällä, ei kasvojen sivuilla)
  • Sylinterin muotoon pään päälle asetellut röyhelöt
  • Pään ympärille turbaanin kaltaisiksi päähineiksi kierretyt hunnut, joita pystyy hädin tuskin sanoin kuvailemaan
  • Hunnut joissa on ”löysät” rypyt, kuten vähän venähtäneet s-kirjaimet

Superia. Tyyppien kirjo vahvistaa käsitystäni siitä, että ei ole yhtä tapaa, jolla nämä hunnut tehtiin. On siis paljon kokeiltavaa.

###
Much to my delight, I’ve realised that there are some non-finnish readers of Neulakko. (btw: Neulakko means needle case in finnish, in case you have wondered) I decided to start providing a small summary in English at the end of my entries. Usually I post a lot of pictures of whatever I’m working on. I guess that helps too.

Tonight I’ve been in textile-geek heaven. I’ve read Isis Sturtewagen’s super-duper-interesting thesis on frilled headwear in the Low Countries. I’m so interested in the topic that I even made my way through a paper in Dutch (which I don’t really know, but I do understand as I read along).

I was very inspired by the sheer quantity of different styles of veils (which I briefly summarized). Now I’m tempted to try out a lot of new styles, which means making new veils, headdress frames, hairpieces etc. I was also surprised to see the frilled veils being used in much later centuries than I thought. Thank you Isis! 

Julkaistu

Verkaa! Sarkaa!

Keskiaikaharrastuksen edetessä olen tullut jatkuvasti krantummaksi kankaiden suhteen. Samalla kangaskauppojen määrä on vähentynyt ja niiden valikoima on muuttunut keskiaikamielessä entistä kehnommaksi.

Enimmäkseen kaipaan villaa ja pellavaa. Pellavassa tarpeeni ovat yksinkertaiset: luonnonväristä ja valkoista pellavaa. Niitä on pellavan muodikkuuden takia ollut aika hyvin saatavilla. Ikeasta saa kelpo yleispellavaa alusmekkoihin ja muihin juttuihin todella edullisesti. Ostin viime käynnillä koko pakan, pahan päivän varalle. Ohutta pellavaa huntuihin ja muuhun on vaikeampaa löytää. Tallinnan kangaskaupoista olen haalinut mukaan varaston, joka on riittänyt onneksi vuositolkulla.

Hyvän villan löytäminen on vaikeaa ainakin täällä Helsingissä. En mielestäni vaadi mahdottomia. Haluaisin villakankaita, jotka ovat täyttä villaa. Varmasti. Villakankaassa voi olla jopa 7% muuta materiaalia mukana, mutta sitä saa sanoa 100% villaksi. Tämä on ongelma: seitsemän prosenttia ei ole paljon, mutta kyllä sen käytössä huomaa. Eurokankaissa myyjät osaavat harvoin kertoa kankaiden sisällöstä mitään. Yleisimmin ns. villakankaat ovat sitä tavallista: 80% villaa ja 20% tekokuituja. Se näkyy onneksi jo lapussa.

Muut toiveeni koskevat väriä ja paksuutta. Värivalikoima kangasliikkeissä on kovin synkeä: mustaa ja tummanharmaata. Sopivia värejä talvitakkeihin ja pukuihin. Keskiaikavaatteisiin tarvittaisiin punaista, sinistä, ruskeaa, valkoista, keltaista, vihreää. Kankaiden kuteissa ja paksuuksissa ei myöskään ole riittävää valikoimaa. On takkipaksuutta, joka on hieman liian paksua suureen osaan keskiaikavaatteista. Lisäksi on pukuvillaa, joka on ohutta ja tyyliltään ja hinnaltaan epäsopivaa, usein Armania tai muuta sellaista.

Mihin kääntyä? Tässä joitain vinkkejä ja linkkejä:

Matan tekstiili sijaitsee Hakaniemessä. Siellä on kiva valikoima villatoimikkaita, sellaisia sopivan keskipaksuja. Myös paksumpia kankaita löytyy. Hinnat ovat 23-32 euron välillä, jos muistan oikein. Joidenkin historianelävoitysseurojen jäsenkortilla saa alennusta, ajoittain villat ovat myös 20-30 prosentin alessa.

Handelsgilletin lopettaminen oli traagista. Luukku meni kiinni juuri kun olin oppinut tilaamaan kankaani netistä! Mutta onneksi Handelsgilletin jättämää ammottavaa aukkoa on tullut täyttämään muita myyjiä. Toivoisin, että joskus Suomeenkin saataisiin keskiaikakankaita myyvä kauppa, ettei kaikkea tarvitsisi tilata ulkomailta.

Naturtuche on saksalainen kauppa, josta tilasin tänään seuraavien projektieni villat. Pitäjät ovat itsekin historianelävoittäjiä, joten valikoima on tarpeisiin sopiva. Kankaat ovat täyttä tavaraa ilman keinokuitulisukkeita. Lisäksi osa kankaista on värjätty keskiajallakin käytetyillä kasviväreillä. Naturtuche myy värjäämättömiä kankaita myös itse värjääville. Verkkokauppa on toimiva ja palvelu pelaa mukavasti. Paypalilla maksaminen onnistuu ja kangasnäytetilkkuja saa sähköpostia laittamalla. Kimppatilaus kannattaa, postimaksut isoille ja pienille paketeille on käytännössä sama, pari kymppiä.

Medeltidsmode on ruotsalainen kauppa, jonka verkkokauppa on auennut aivan hiljattain. En ole tilannut täältä vielä muuta kuin kangasnäytteitä. Niiden perusteella valikoima vaikuttaa mukavalta ja hyvin laajalta, vaikka koko valikoima ei ole niin täysin keskiaikakosher kuin esimerkiksi Naturtuchessa. Verkkokaupassa on tällä hetkellä murto-osa kangasnäytevihkosen valikoimasta. Omaa tilaamiskynnystäni laskee se, että uuden verkkokaupan myötä maksaa voi muutenkin kuin tilisiirrolla ruotsalaiselle tilille. Hinnat ovat aika mukavia, hieman edullisemmat kuin Naturtuchessa.

Lopuksi kysymys lukijoille:

Mistä te hankitte kankaanne? Onko teillä linkkejä tai vinkkejä jakoon laitettavaksi? Kokemuksia verkko- tai muista kaupoista? Ajattelin että Neulakkoon voisi koostaa linkki/vinkkisivun kankaiden ostamisesta.

Palvelun tarjoaa WordPress