Kategoria: Kirjonta

Kiitos kommenteista ja kannustuksesta: pussiprojekti etenee. Tänään sain kaikki reunat huoliteltua ja tein kiristysnyörit.

Pussin sulkemismekanismi oli taas uusi lähtökohtaisesti hassulta tuntuva keskiaikainen juttu. Alkuperäinen pussi on siinäkin mielessä harvinainen, että siinä on nyöri paikoillaan. Vaikka mieleen tulisi tehdä nyöritysreikiä, pussissa nyöri on vedetty yksinkertaisesti neulalla läpi pussista. Päätin kokeilla samaa.

Alkuperäisessä nyöri koostuu yksinkertaisista silkkilangoista, joiden päät on letitetty. Koska villalangan vetolujuus on silkkiä huomattavasti heikompi, päätin punoa villalangasta iskunyörin, jonka ompelin pussin läpi. Nyöri on kuitenkin lankaa kestävämpi. Tein nauhan tällä ohjeella, joka on alunperinkin tarkoitettu kukkaronnyörien tekemiseen.  (Nuo fingerloop.org sivut kannattaa muutenkin lukea läpi, jos haluaa oppia tekemään iskunyörejä kekskiaikaisilla ohjeilla.) Ohuesta Veera-langasta tuli riittävän ohut, ommeltavaksi sopiva nyöri.

Englanninkieliset, joskin kuvalliset, ohjeet reunojen huolitteluksi nyörillä löytyvät täältä. Niiden parissa hetken pähkittyään keksii, miten nyöriä tehdään. Käytännössä kyse on kahdesta lenkistä, joita pujotellaan toistensa läpi, ommellen lenkit aina kiinni pussin reunoihin, jotka samalla yhdistyvät.
Nyt jäljellä on enää tupsut ja nyöri, jolla pussi ripustetaan vyölle roikkumaan.

Tässä kuvia:

Nyörit kiinni. (Kuvanlaatu on taas hirveä, pitäisi ostaa oikea kamera.)

Drawstring closed (Apologies for the bad picture quality, I should get a real camera and not use my phone.)

Nyörit auki. Kuten huomaatte, ei nyörinreikiä. Ratkaisu toimii, mutta sen kulutuksenkestävyys mietityttää.

Open drawstring. As you can see, no lacing holes. It works well, but I wonder how it will take the stress of the lace in the long run.

Kuvioiden ei olisi tarpeen kohdata saumoissa (keskiaikaisissakaan pusseissa ne eivät kohdanneet), mutta pussukassani ne kohtaavat toisella puolella näin tarkasti. Toinen puoli on paljon vähemmän symmetrinen. Tästä kuvasta näkee vähän pikkupussukan kokoa. Kuten monet säilyneet pussit, se ei ole koolla pilattu. Mitat ovat noin 10cmx12 cm.

The pattern is not supposed to meet, but on the other side it does. This picture shows the size. The bag is not very big – about 10 cm x 12 cm.

****

Bag Progress
Thank you for all the compliments! The project is progressing.

Tonight I finished the braid on the seams and the bag is fully assembled. Then I made the drawstring to close the bag with.

The drawstring is another curious little medieval feature. I would have made lacing holes, but on the original bag the drawstring is simply a thread, sewn through the bag and braided at the ends.

Instead of using a single thread, I used a fingerlooped braid for the drawsting. Wool yarn doesn’t take as much pulling as silk thread does, so I decided to braid the yarn to make a stornger drawstring. With thin yarn, the braid turned out to be thin enough to ”sew” in place. The braid pattern is originally inteded for a purse string and works marvelously. (The pattern comes from fingerloop.org)

Now all that is left to do is adding the tassels and braiding the cord to hang it off my belt.

Esittelin kesäkuun puolivälissä uusinta kirjontavillitystäni, saksalaista laskettua kirjontaa. Kirjonta on ollut koko kesän se projekti, juttu jonka parissa on tullut eniten intoiltua ja vietettyä aikaa. Plussaa näppärästä koosta: kirjontakehys on kulkenut kätevästi mukana ensin lomareissuissa ja sitten työmatkoilla.

Laksettu työ on ollut lopulta helpompaa ja nopeampaa kuin oletin. Alkuun pääsemisen jälkeen ohjetta ei juuri joudu tiiraamaan. Lopulta työ alkaa mennä omalla painollaan niin, ettei vaadi jatkuvaa laskemista ja kirjonnan voi jo ottaa sosiaalisiin tilanteisiin mukaan.

Erityisen yllättynyt olen siitä, miten armollisesti pikku virheet katoavat työhön. Tein alussa yhden laskuvirheen, joka on putkahdellut eteen tasaisin väliajoin, mutta pienillä sumplimisilla työ on edennyt siitä huolimatta. Ja kun katselee koko pussia kauempaa, edes minä en huomaa virhekohtaa. :)

Tässä tilanne kesäkuun 12. (June 12th)

Tässä pari kuvaa tältä päivältä, eli 26.8. (August 26th)

Etsi eroavaisuudet. Spot the differences.

Käsillä on innostava loppurutistus, jossa työn valmistuminen jo häämöttää houkuttelevasti näkyvissä. Vaikka tämä onkin ollut alusta asti todella koukuttava projekti, nyt kirjotuttaa enemmän kuin koskaan.

Jännitysmomentteja riittää: jumiutuuko käsi, loppuuko vihreä lanka? Vihreää lankaa on todella vähän jäljellä, eikä sitä ilmeisesti ole saatavissakaan lisää. Onneksi itse värjäämäni nokkoslanka on sävyltään melko lähellä. Olen päättänyt olla stressaamatta, vaikka joutuisinkin käyttämään hieman toista vihreää. Olettaisin, että ongelmani on varsin ajanmukainen – ennen teollista värjäystä lanka samoilla väreillä mutta eri erästä saaattoi hyvinkin olla aavistuksen eri sävyinen.

Pääsen pian kokoamaan pussia, vuorittamaan, tekemään nyörejä ja tupsuja. Ihanasta Medieval Silkworkista löytyy selkeät ohjeet siihen, miten reunat ommellaan yhteen ompelemalla nyöri/letti sauman päälle.

Alkuperäisessä pussissa, josta kirjonnan malli on otettu, ei ole tupsuja. Oma pussini ei olekaan selkeä kopio, vaan versiointi alkuperäisen mallin mukaisesti. Eroa on materiaaleissa ja käyttötarkoituksessa: alkuperäinen pussi on saattanut olla tarkoitettu pyhäinjäännösten säilyttämiseen ja oma pussini on menossa arkisempaan ja maallisempaan kukkarokäyttöön. Ihmisten vöillä keikkuvissa pusseissa tupsut olivat varsin yleisiä (kuten vaikka tässä.)

Tässä on innoittavana esimerkkinä aivan upea versio samasta mallista, materiaaleina silkkiä ja kultalankaa.

Embroidery progress

Here is an update on the embroidery progress I’ve made this far this summer. (See progress pictures above) The Endspurt (as Racaire puts it) is here! Whenever an emboidery project nears completion, it becomes more addictive than ever. And, the Tetris of embroidery, german counted thread embroidery is super addictive as it is.

The technique has been way more pleasant than I initially thought. After a while, you don’t have to look at the instructions or keep counting all the time. And you go much faster. I’ve been surprised about how nicely little mistakes fade into the pattern. I made a little miscalculation when I first started out, and that mishap has been popping up every so often as I go along. However I’ve succeeded in hiding it rather well – looking at the bag as a whole, even I cannot spot all of the ’difficult’ places.

So now all there is is to finish the embroidery, worry about whether the green thread will be enough, and then it’s onto finishing the bag (lovely how-to from Medieval Silkwork here). Actually, the green thread running out doesn’t worry me so much – the nettle-dyed green from camp is almost the right shade. And I guess having two batches of not exactly the same shade was a very common occurrence in the ages before industrial dyeing and such.

The original bag, from which the embroidery pattern comes from, doesn’t have tassels. But since my bag is more of an adaption than a copy, it will. There are big differences in the material (wool vs. silk and gold thread) as well as the use of the bags (purse vs. possible reliquary) anyway. I haven’t quite decided what kinds of tassels I will make.

And as additional motivation, I can always go look at this amazing bag amazing bag, made with the same pattern.