Englannissa oli siis ihanaa. Loma alkoi museoiden ja kirjakauppojen koluamisella. Museoista kerron myöhemmin kuvien kanssa. Kirjakaupat olivat valikoimaltaan mahtavia. Historiahyllyn kirjojen aihevalikoima todella laaja. Tuntui, ettei mikään elämän detalji ollut niin pieni, etteikö siitä olisi voinut löytää kirjaa.
Kirjakaupoista jäivät mieleen erityisesti Foyles (silkan kokonsa ja valikoimansa puolesta) sekä Books for Cooks (asialle omistautuneisuutensa ja erikoistuneisuutensa puolesta). Jälkimmäisen vierestä löytyi vielä maustekauppa The Spice Shop, jonka valikoimista löytyi kauan kaivattuja keskiajan mausteita: Grains of Paradisea ja Cubebia, pippureita molemmat.
Museoiden kirjakaupoistakin löytyi yhtä ja toista. Museum of Londonin kauppa oli mielestäni reissumme museokaupoista paras. Siellä oli riittämiin sekä kekseliästä museotuliaista että laaja valikoima hyviä alan kirjoja. V&A:n kaupassa kirjat olivat mielikuvituksellisessa järjestyksessä. Sieltä oli vaikeaa etsiä, sillä kauppa oli suuri kuten museokin. British Museumissa oli paljon kirjoja varhaisemmilta ajoilta, mutta myös keskiaikaa, tekstiileitä ja muotia.
Mukaani tarttui Dressing the Past (joka on Kööpenhaminan tekstiilitutkimuskeskuksen julkaisu), Medieval Clothing and Textiles 4 (joka on ollut tähän mennessä todella mainio numero kyseistä julkaisusarjaa) sekä matkalukemiseksi viihdyttävä Terry Jones’s Medieval Lives (joka pistää mutkia vähän suoriksi, mutta on hauskaa luettavaa).
****
Viikonloppu vierähti paikallisessa keskiaikatapahtumassa. Ulkomailla harrastaminen on mielenkiintoista. Vaikka Englanti on historiallisen uudelleenelävoittämisen kärkimaa, tapahtuman joidenkin osallistujien keskiaikaisuuden kanssa oli vähän niin ja näin. Tyypit kulki siellä esimerkiksi isot trendiaurinkolasit päässä tai muoviset rantaflipflopit jalassa. Tietynlainen multihuipennus oli myös nainen, jolla oli yllään violetista satiinista tehty, kultanauhalla koristeltu Euran mekon tyyppinen päällyspuku, jossa alla ei näyttänyt olevan (luoja paratkoon) mitään. Siksi ei kai ollutkaan mikään ihme, että kuulimme ystävien kanssa jatkuvasti oikealta ja vasemmalta kehuja siitä, miten hienolta näytimme. Kaiken huipuksi sain erityismaininnan autenttisuudesta. (Niin ja hei, Neulakostakin tuttu napitettu ja kirjottu huppu voitti tiede- ja taidekilpailun.)
Se sai minut miettimään tätä autenttisuusasiaa enemmänkin. Olen kauan ajatellut niin, että jos harrastetaan keskiaikaa, niin sitten harrastetaan. Tarkoitan tällä useimmiten sitä, että haluan selvittää miten asiat on tehty ja tehdä itse mahdollisimman samalla tavalla. En esimerkiksi halua nähdä tavattomasti vaivaa siinä, että yritän väsätä lähtökohtaisesti epäkeskiaikaisia asioita jotenkin keskiaikaisen näköisiksi. Ennemmin teen koko homman keskiaikaiseen tapaan. Siis esimerkiksi vaikka kaadan viinini ennemmin kannuun kuin väsään pussin, johon piilotan pullon. (Näin helpon ja arkipäiväisen asian mainitakseni.)
Eikä keskiaikaisesti tekemään pyrkiminen usein edes ole vaikeampaa, vaikka niin tunnutaan herkästi uskovan. Useimmiten se on lähinnä erilaista. Mutta aina siinä oppii jotain uutta kivaa.
Olin viikonloppuna luennolla, joka kertoi keskiaikaisesta leirielämästä. Se oli kiva luento, mutta mainostus siitä miten sitä ja sitä asiaa ei kannata tehdä keskiaikaisesti alkoi lopulta nyppimään. Sellainen keskiaikaharrastajan suusta kuulostaa kovin absurdilta.
On tietenkin monta syytä olla tekemättä asioita keskiaikaisesti. Ne ovat yleensä: ettei tiedä, ettei osaa tai ettei välitä. Ensimmäiset syyt ovat täysin ymmärrettäviä, enkä todellakaan dissaa niitä, jotka eivät vielä tiedä tai taida jotain. Tärkeintä on, että yrittää. Eihän kukaan ole valmis aloittaessaan, eikä valmis ole itse asiassa koskaan. Sillä niihän se menee: mitä enemmän tietää, sitä enemmän huomaa miten vähän voi ylipäänsä tietää.
Onneksi nyt internetin takia näihin on niin paljon helpompi puuttua. Tietoa on nykyään niin helposti saatavilla. On sivustoja, kirjoja saatavilla ja paljon tavaroita valmiina ostettavissa. Ja tekemällä todistetusti oppii. (nimimerkki XXXL-kokoisen helvetinikkunamekon housukankaasta valmistamisesta aloittanut)
Jos ei välitä, niin sitä on vaikeampi auttaa. Siinä vaan miettii, että miksi ihmeessä harrastaa keskiaikaa jos ei siitä niin välitä? Esimerkiksi autot eivät kiinnosta minua – joten – en harrasta esmes autourheilua. Loogista.
Tämä on oikeastaan sellainen todellakin perustavaa laatua oleva keskustelunaihe ja saattaa herättää suuria tunteita. Hienoa, että toit ajatuksesi esille. Olen monessa asiassa kanssasi samaa mieltä. Laittaisin myöskin sellaisen kommentin tähän, että oikeasti se ei ole mitenkään outoa jos joku haluaa ommella jotain käsin eikä koneella ;).
Hyvä aihe todella.
Ja olen monessa kohdassa samaa mieltä. Modernin naamioimisesta on usein loppujen lopuksi enemmän vaivaa kuin ajanmukaisesta ratkaisusta. Kokeiltu on. Omien naamiointijuttujen takana on usein ollut halu tai tarve tehdä joku asia NYT sen sijaan että odottaisi kunnes saa tehtyä sen oikein.
Toisaalta koko keskiajan harrastaminen on seurassa aika montaa eri juttua. Jotkut harrastavat SCA:ta, jotkut rottinkitaistelua, jotkut 1500-luvun kalligrafiaa. Kokonaisuutena keskiajan harrastaminen on epäajanmukaista – sen sisällä harrastetut toiminnat voivat olla hyvinkin ajanmukaisia. Ajanmukaisuus yhdellä osa-alueella ei fakkiutuneella harrastajalla edellytä ajanmukaisuuden leviämistä muille osa-alueille esimerkiksi pukeutumiseen. Usein kyllä vakava autenttisuuden hakeminen näkyy ensiksi juuri siinä.
Hyviä pointseja!
Tämä on tosiaan vaikea aihe, sillä tästä ihmisille tulee usein ns. vääriä syyllisyydentunteita – tyyliin että kaikki luulee että nyt se tarkoittaa _juuri minua_, vaikka olisi kasvattanut itse lampaat, kerinyt villat, tehnyt kankaat ja ommellut mekon. :D
Tarkensin vähän kirjoitusta, kyseessä oli siis esimerkiksi sellaisen kaliiberin jutut kuin aurinkolasit ja muoviset rantavarvastossut, jotka kiinnittivät huomioni.
Mietin myös sitä, että tälläiset jutut eivät niinkään suututa/häiritse/kismitä, vaan ne lähinnä hämmentävät. Ne tekevät minut ihmiskysymysmerkiksi. En tiedä, onnistunko avaamaan sitä kokemusta, mutta olin niin yllättynyt siitä että tälläistä on juuri Englannissa, jossa joka paikka pursuaa historiaa (ja kirjakauppoja ja historiallisen tavaran myyjiä). Että miten siellä sitten ei voi jotenkin huomata/ajatella tällaisia asioita jos vielä harrastaa keskiaikaa?
Suomessa ollaan tällä mittapuulla oikeasti lähes moitteettomia.
Lisäksi tuohon listaan syistä miksi ei voisi lisätä juuri tuon ei ole aikaa/rahaa -jutun. Joskus pitää tehdä asioita vauhdilla, eikä sille voi mitään.
Tuli vielä mieleen, että koen itsekin erittäin suurta mielihyvää kun voin sanoa olevani aarnimetsäläinen näinä päivinä. Jos oikein miettii, niin ihan valtavasti ollaan menty eteenpäin ja opittu tekemään sekä vaatteita että muita asioita. Tosin, olin kyllä ällistynyt kun kävin Ruotsissa loppiaisena kruunajaisissa. Siellä oli yllättävän paljon erittäin taidokkaasti tehtyjä vaatteita ihmisten yllä (tuli nimittäin mielessä mietittyä että juu.. tuon minä teen seuraavaksi.. ja tuon.. :)).
Niin tuosta hyvin tekemisestä….
käykää kurkkaamassa kuvia Turun linnan leiriltä, jota isännöi ainakin Vapaakomppania ja näyttää olevan Warusseppiäkin matkassa.
Hyvärin Siru on tosi tarkka aikakautisuudesta ja oikein tekemisestä, mutta kun katsoo kuvia niin ymmärtää mitä hyötyä siitä on
Tuossa leirissä ei ole tarvinut piilottaa mitään…
http://www.kuvahuone.eu
ja sieltä kesän 2008 tapahtumat ja Turun linnan leiri
Omalla kohdallani haluaisin pyrkiä tähän, mutta se ei aina ole mahdollista. Vähän kerrallaan. Aurinkolasittomuus on jo iso asia… : )
Olimme viime kesänä Ruotsissa ja leirissä hengaili ruotsalainen viikinki… peililaseissaan. Pari päivää minä niitä tuijotin ja sit sanoin jo että otas noi pois jos istut yleisöaikana meidän nuotiolla, kun ei kellään muullakaan ole.
Ai vitsi, tää Neulakko on mahtava paikka! Pääsee keskustelemaan.
Ihania kuvia Turun linnalta!
Tosiaan lienee helpompaa, jos ei tarvi mitään piilotella. Aion ottaa sen tavoitteeksi, mutta näin ekana vuonna pitää tyytyä siihen mitä on, tosta Rantzowin mainitsemasta syystä – pitää olla tavaraa heti, ja siksi otetaan mukaan puutarhapöytä mökiltä. :) Lisätään tähän vielä, että se on kyllä puuta jne.
Ah ihanaa.. kävin ihailemassa Paratiisin murusten sivuilla olevan linkin kautta Matuluksen tuoleja ja esineitä…mä haluan ne kaikki :D. Tosiaan tämä harrastus on kyllä varsinaista keräilyharrastusta jos ei osaa itse tehdä vaatteita tai esineitä.
Hyviä huomioita. Itse pyrin henkilökohtaisesti tekemään kaikki niin autenttisesti, kun opiskelijan vähäiset rahavarat ja oma rajallinen tietämys antavat myöten. Esim. alkuperäisten kirjontojen kallisarvoiset silkit vaihdan usein halvempaan materiaaliin ja kaikki keskiajan osa-alueet eivät vain kiinnosta niin psljon kuin toiset tai niistä ei ole minulla niin suurta tietämystä. Mielestäni kukin saa kuitenkin tehdä näissä asioissa niin kuin haluaa, kunhan nyt ei sorruta aivan törkeisiin epäajanmukaisuuksiin.
Monipuolisuus harrastajien kesken ja se, että jokainen voi tavallaan itse määrittää oman autenttisuutensa tason on aina olllut minulle meidän seuran suurimpia vahvuuksia. On hienoa, että asiaan fanaattisemmin suhtautuvat ja aloittelelijat, tiede- ja taideharrastajat ja taistelijat voivat eri mielenkiinnonkohteistaan huolimatta viettää aikaa yhdessä ja ehkä oppiakin toisten näkökulmista jotain. On kuitenkin hyvä, että seurasssa ollaan aina valmiita opastamaan toisia siina kunkin omassa erityisalassa ja useimmiten tietotaitoa seuran sisältä löytyy lähes mistä tahansa, vaikka täydellistä autenttisuutta ei mistään ylhäältä päin olla vaatimassakaan.