Museokuvia odotellessa, tässä kuvia Juhannuksesta uuden punaisen parissa. (toim. huom. ehdin kyllä tehdä jussina muutakin kuin ommella. :))
Tästä aloitettiin: leikataan kaula-aukko ja mekko edestä auki.
Seuraavaksi huolittelin kaula-aukkoa. Käänsin saumavarat silkkinauhan avulla. Se on loistava tapa pitää huolta siitä, ettei pyöreästi leikattu kaula-aukko veny käytössä. Silkkinauhan saatavuus on heikentynyt harmillisesti. Punainen loppui kesken ja piti täydentää punaista vihreällä. Mutta se ei haittaa, sillä vahvistus jää näkymättömiin vuorin sisään.
Tässä lähikuva:
Sitten käänsin mekon oikein päin ja huolittelin kaula-aukon paikoilleen:
Sitten merkkasin nyöritysreiät ja venytin niitä yön yli. Nyöritysreikiä kannattaa muuten ehdottomasti tehdä ennemmin liian tiheään kuin harvaan. Lisäksi suosittelen tätä venytystekniikkaa lämpimästi kaikille. Jos kämmää ja tekee liian harvan (niinkuin minä tällä kertaa – ei pitäisi ikinä ommella klo 22 jälkeen), kangas on helppo venyttää takaisin kasaan verrattuna siihen että reiät olisi tehnyt rikkomalla kankaan kuteen (esim nahkapskalla). Puhumattakaan siitä, että rei’istä tulee paljon kauniimpia.
Tässä valmiit, silkkilangalla huolitellut nyörinrei’ät. Piti käyttää silkkistä kirjontalankaa, koska varsinainen tähän ajattelemani silkkilanka on viipynyt matkalla. Kirjontalanka toimi yllättävän hyvin.
Tältä se näyttää nyörin kanssa:
Ja tässä mekko päällä, hihoja vailla. Helma on kuvassa vielä tekemättä, mutta nyttemmin käännetty. Jätin sinne runsaasti varaa, jos hihojen lisääminen sattuisi lyhentämään hametta säädyttömän lyhyeksi. Se tekee helmasta aika painavan, joten varmaankin mekon valmistuttua päädyn purkamaan ja tekemään sen vielä kertaalleen uudestaan. (Tämä nerokas ratkaisu johtui siitä, että yritin saada mekkoa valmiiksi matkalle)
Sitten vielä leikkasin hihat:
Hihat on nyt ommeltu kasaan ja niiden reunat vahvistettu samaan tapaan kuin kaula-aukko. Niihin piti alunperin tulla metallinapit, mutta muutin mieleni. Näin Lontoon kaupunginmuseossa Textiles & Clothingista tutun hihan (mikä oli elämys sinänsä). Vaikka kirjan kuvat ovat 1:1, minulle valkeni vasta nyt konkreettisesti nappien pienuus! Tapahtumassa näin kauniin mekon, jossa oli saman kokoluokan napit. Ne olivat niin sievät, että oli pakko saada itse samanlaiset.
Siksi olen väsännyt pieniä nappeja, jotka ovat aika lailla saman kokoiset kuin alkuperäisen hihan napit. Nappien väsääminen on ihanaa. Varsinkin tämän villan muokkaaminen napeiksi on ollut todella helppoa ja mukavaa – esimerkiksi verrattuna hupun nappeihin, joita nysväsin luodinkestävästä villasta sormet verillä.
Hieno mekko ja hieno kuvasarja. Tuo nyörinreikien venyttäminen yön yli oli uutta ja kuulostaa varsin hyödylliseltä. Reiät kun tahtovat umpeentua, jos ne on vasta tehty. Seuraavat nyörinreiät ja napinlävet teen kyllä kankaanvärisellä langalla, nyt kaikki epätasaisuudet oikein paistavat omassa mekossani.
Voipi olla, että täytyy fiksata mun mekon ”hihahalkioita” vielä nuijasodassa, vaikka sen mekon PITI olla valmis jo tähän Nuijasotaan. Ja ennen tapahtumaa täytyy tehdä Villen tunika valmiiksi, kahdelle tai kolmelle pojalle pöksyt ja pari coiffia. Mikaelin sukat on liian lyhyet, niille tarttee tehdä jotain, tai sitten jatkaa tunikaa… Nyt kalsarit (braiesit) ei vilku, vaan paistaa :D
Ihanaa, nyt alkaa tapahtuma olla niin lähellä, että pakkaamista voi alkaa suunnitella. Listoja, kasoja… Ja keskiviikon välipala suunnitella. Mukavaa!
Wow! Ihanalta näyttää! Tulee upea!
Kiitos hyvistä kuvista! Onko tuo silkkinauha siis ommeltu tavallaan saumanvaran päälle? Kätevä idea. Itse olen luultavasti jossain vaiheessa tekemässä myös edestä nyöritettävää mekkoa ja ainakin tuota nyörinreikien venyttämistä pitää kokeilla.
Kotisivuna on oma käsityöblogini, mutta siellä ei vielä paljoakaan ole ja lisäksi pistän sinne myös moderneja ompeluksiani. Lisäksi välillä tulen aivan kateelliseksi katsoessani sinun, Piian ja muiden keskiaikablogeista sitä pohjatyön ja autenttisuuden määrää. Itselläni ei ainakaan vielä aika riitä siihen, vaan tasoni on enemmänkin Ekry/SCA-kelpoista.
Jenni:
Eipä kestä! Silkkinauha sekä vahvistaa että huolittelee reunan. Se on loistava vahvike varsinkin päänteissä ja muissa vinoon leikatuissa jutuissa, joiden ei toivo venyvän. Ompelen ensin silkkinauhan kiinni saumavaraan, sitten silkkinauhan kiinni varsinaiseen kankaaseen. Eli se peittää alleen saumavaran reunan.
Hankala selittää, mutta kuvasta pitäisi näkyä, kun sen klikkaa isommaksi.
Kiitos linkistä, laitan käsityöblogisi linkkeihin kunhan kerkiän!
Minkä kokoisia puikkoja käytit nyörinreikien venyttämiseen? Ja minkä mittaiset välit rei’ille on hyvät? 1cm? 2cm?
Valitettavasti en muista tarkkaan – mulla on yhdet (1) puikot ja käytän niitä aina näissä hommissa, mutta niiden pakkaus on mennyttä kamaa enkä oikein osaa arvioida kokoa. Olisiko niiden halkaisija arviolta 4 mm? Puikko on hyvä olla vähän isompi kuin toivottu reikä, sillä se menee aina väistämättä vähän kasaan. Ja nyöri on muuten hyvä olla semmoinen, että se täyttää reiän.
Välit rei’ille kannattaa tehdä ennemmin pieniksi kuin isoiksi – mielummin 1 cm kuin kaksi. Ja muista tehdä reiät niin, että nyöri tekee spiraalin, siis niin etteivät reiät ole kohdakkain.
Onnea nyöritysprojektiin!