helmikuu 2009 – Neulakko

22.2.200930.6.2009

Mistä alkaa?

Kutkuttava tilanne. Käsityöhommia, ideoita ja tarpeita on nyt kaikkea yllin kyllin. Ongelma lienee, mistä aloittaa.

Naturtuchen kankaat saapuivat perjantaina varsin yllättävällä tavalla. Kotona ei odottanut paketinsaapumisilmoitus postista vaan oli laskun näköinen kirje Matkahuollolta. Postin sijasta paketti oli noudettavissa Siwasta – joka ei edes ollut lähin Siwa. Asun aivan Valintatalon vieressä. Miksiköhän paketti ei tullut sen noutopisteeseen? Näistä huolimattta paketin toimittaminen lähikauppaan on kyllä mainio juttu. Kauppa on useimmilla postia lähempänä.

Kankaat ovat kauniita:

Tilasin timanttivillaa, jonka yksi ihanuus on, ettei sitä ole värjätty ollenkaan. Luonnonvalkoinen ja lähes musta tummanruskea ovat villan alkuperäisiä värejä. Kude on upea ja kangas mainion pehmeää. Siinä on hyvä tuntuma. Siitä on tulossa päällysmekko Sahran häämekon kaavalla, mukaillen myös yhtä museoissa näytillä ollutta mekkoa, jonka sanotaan perustuvan Turun löytöihin.
Harmaa villa on tiivistä, pehmeää ja paksuhkoa. Ajatuksena oli tehdä siitä melko yksinkertainen mutta lämmin mekko kevätleiriä varten. Nyt tosin vaikuttaa siltä, etten lähdekään toukokuussa SkÃ¥neen, joten tämän mekon kanssa ei tule niin kiire.

Kirjontatyö etenee ilahduttavaa vauhtia. Luostaripisto on mainio tapa tehdä kirjontaa. Sen kanssa on mahdollista tehdä aika tarkkaa jälkeä, kunhan käytössä on riittävän ohutta villalankaa. Työ etenee mukavan nopeasti, kuten kuvasta näkyy:

Racairen hyvä ohje luostaripiston tekemiseen (ja samalla tietoa säilyneistä luostaripistolla kirjotuista seinävaatteista) löytyy täältä.

Tämän vuoden käsityötoivelistalta löytyy siis tähän asti ainakin:

hihaton päällysmekko timanttivillasta
luostaripistokirjontatyö, josta tullee valmiina pussi (Tällä pistolla tehtyjä pussukoita ei tosin ole ainakaan säilynyt jälkipolville, mutten viitsinyt tehdä heti alkajaisiksi seinävaatetta. Pakko aloittaa jostakin.)
nahkainen lusikkatuppi
lyhyt huppu Lontoon mallin mukaan
erinäisiä röyhelöhuntukokeiluja ja mahdollisesti uusi röyhelöhuntu
lämmin ja simppeli mekko harmaasta villasta

Lisäksi pitäisi jaksaa tehdä niitä perinteisiä:

alusmekkoja (ainakin yksi)
pari uutta leukaliinaa

###

I’ve just received my fabric from Naturtuche. It’s all very lovely. I’m especially keen to start on the black and white diamond twill. I think it’s neat that the fabric isn’t dyed, but the colors are natural colors of the sheep that produced the wool.

My first ever project in klosterstitch is going nicely (as you can see in the progress picture above).

I have a lot of things on my list of things I will make in the coming months. It’s almost difficult to pick what I want to start working on first!

This is my list:

a sleeveless surcoat made of the b/w twill
embroidered pouch made with klosterstitch (as far as I know there are no surviving examples of klosterstitch embroidery on pouches, but I wanted to get started with a slighltly smaller project than a wallhanging)
a spoon case made of leather
a little London hood
several experiments with frilled veils and possibly a new frilled veil (headress frames, hairpieces included)
a simple, yet warm dress made of hte new grey wool

and some boring items:

an underdress (at least one)
a few new wimples

19.2.200919.2.2009

Tekstiilinörtin taivas (now with an english summary!)

Tutkimusmatkani röyhelöhuntujen parissa jatkuvat. Sain tänään Medieval Silkworkin Isikseltä hänen tutkielmansa röyhelöhuntujen (kruseler, frilled headwear) esiintymisestä ja käytöstä alankomaissa.

Tutkielma oli tietenkin hollanniksi, mutta onneksi osaan ymmärtää suurta osaa pohjois- ja länsieuroopan kielistä, jos olen tarpeeksi kiinnostunut. Se on hauska taito. Olen yllättänyt itseni lukemalla sujuvasti tieteellisiä tekstejä mm. norjaksi ja tanskaksi.

Tästä paperista olin niin kiinnostunut, ettei hollantikaan tuntunut missään. Tutkimus pohjautuu laajaan kuvamateriaalin tarkasteluun ja siihen kirjallisuuteen, mitä näistä hunnuista on saatavilla. Sen paras anti oli huntujen typologian päivittäminen (lajittelu mallien ja käyttötavan mukaan). Mikä kirjo erilaisia tapoja käyttää näitä huntuja löytyykään!

Lisäksi tutkimus kumoaa aiempia käsityksiä huntujen levinnäisyydestä ja käyttötavoista. Röyhelöhuntuja käytettiin alankomaissa enemmän kuin on oletettu, eikä niiden käyttö ole rajoittunut seremonialliseen käyttöön. Olin erityisen yllättynyt havainnoista röyhelöhuntujen esiintymisestä 1500-luvulle asti.
Henkilökohtainen lopputulema on, että pitää tehdä lisää erilaisia ryppyhuntukokeiluja, tekolettejä, otsapantoja ja huntukehyksiä. On hienoa, ettei ole tekemisen puutetta.

Tässä lyhyesti ryppyhuntujen tyypit Sturtewagenin mukaan (karkeasti yksinkertaistaen):

U:n muotoiset hunnut, eli ylösalaisen U:n mallisena kasvojen ympärille asettuva huntu

paksulla röyhelöllä (sellainen vohvelinkaltainen reuna)
joiden kanssa käytetään jalokivin koristeltua otsapantaa
joiden alla on hiuksista otsan päälle muotoillut nutturat
joiden alla on hiuksista tms. rakenteista tehdyt sarvet
joiden kanssa käytetään leukaliinaa (jossa siinäkin voi olla ryppyjä)
jotka on kiinnitetty leuan alta soljella

O:n muotoiset hunnut, jotka tulevat leuan ali ja kiertävät koko pään (ja näyttävät villeiltä!)
Suorat röyhelöt (usein ylöspäin kaartuvat, vain pään päällä, ei kasvojen sivuilla)
Sylinterin muotoon pään päälle asetellut röyhelöt
Pään ympärille turbaanin kaltaisiksi päähineiksi kierretyt hunnut, joita pystyy hädin tuskin sanoin kuvailemaan
Hunnut joissa on ”löysät” rypyt, kuten vähän venähtäneet s-kirjaimet

Superia. Tyyppien kirjo vahvistaa käsitystäni siitä, että ei ole yhtä tapaa, jolla nämä hunnut tehtiin. On siis paljon kokeiltavaa.

###
Much to my delight, I’ve realised that there are some non-finnish readers of Neulakko. (btw: Neulakko means needle case in finnish, in case you have wondered) I decided to start providing a small summary in English at the end of my entries. Usually I post a lot of pictures of whatever I’m working on. I guess that helps too.

Tonight I’ve been in textile-geek heaven. I’ve read Isis Sturtewagen’s super-duper-interesting thesis on frilled headwear in the Low Countries. I’m so interested in the topic that I even made my way through a paper in Dutch (which I don’t really know, but I do understand as I read along).

I was very inspired by the sheer quantity of different styles of veils (which I briefly summarized). Now I’m tempted to try out a lot of new styles, which means making new veils, headdress frames, hairpieces etc. I was also surprised to see the frilled veils being used in much later centuries than I thought. Thank you Isis!Â

11.2.200930.6.2009

Verkaa! Sarkaa!

Keskiaikaharrastuksen edetessä olen tullut jatkuvasti krantummaksi kankaiden suhteen. Samalla kangaskauppojen määrä on vähentynyt ja niiden valikoima on muuttunut keskiaikamielessä entistä kehnommaksi.

Enimmäkseen kaipaan villaa ja pellavaa. Pellavassa tarpeeni ovat yksinkertaiset: luonnonväristä ja valkoista pellavaa. Niitä on pellavan muodikkuuden takia ollut aika hyvin saatavilla. Ikeasta saa kelpo yleispellavaa alusmekkoihin ja muihin juttuihin todella edullisesti. Ostin viime käynnillä koko pakan, pahan päivän varalle. Ohutta pellavaa huntuihin ja muuhun on vaikeampaa löytää. Tallinnan kangaskaupoista olen haalinut mukaan varaston, joka on riittänyt onneksi vuositolkulla.

Hyvän villan löytäminen on vaikeaa ainakin täällä Helsingissä. En mielestäni vaadi mahdottomia. Haluaisin villakankaita, jotka ovat täyttä villaa. Varmasti. Villakankaassa voi olla jopa 7% muuta materiaalia mukana, mutta sitä saa sanoa 100% villaksi. Tämä on ongelma: seitsemän prosenttia ei ole paljon, mutta kyllä sen käytössä huomaa. Eurokankaissa myyjät osaavat harvoin kertoa kankaiden sisällöstä mitään. Yleisimmin ns. villakankaat ovat sitä tavallista: 80% villaa ja 20% tekokuituja. Se näkyy onneksi jo lapussa.

Muut toiveeni koskevat väriä ja paksuutta. Värivalikoima kangasliikkeissä on kovin synkeä: mustaa ja tummanharmaata. Sopivia värejä talvitakkeihin ja pukuihin. Keskiaikavaatteisiin tarvittaisiin punaista, sinistä, ruskeaa, valkoista, keltaista, vihreää. Kankaiden kuteissa ja paksuuksissa ei myöskään ole riittävää valikoimaa. On takkipaksuutta, joka on hieman liian paksua suureen osaan keskiaikavaatteista. Lisäksi on pukuvillaa, joka on ohutta ja tyyliltään ja hinnaltaan epäsopivaa, usein Armania tai muuta sellaista.

Mihin kääntyä? Tässä joitain vinkkejä ja linkkejä:

Matan tekstiili sijaitsee Hakaniemessä. Siellä on kiva valikoima villatoimikkaita, sellaisia sopivan keskipaksuja. Myös paksumpia kankaita löytyy. Hinnat ovat 23-32 euron välillä, jos muistan oikein. Joidenkin historianelävoitysseurojen jäsenkortilla saa alennusta, ajoittain villat ovat myös 20-30 prosentin alessa.

Handelsgilletin lopettaminen oli traagista. Luukku meni kiinni juuri kun olin oppinut tilaamaan kankaani netistä! Mutta onneksi Handelsgilletin jättämää ammottavaa aukkoa on tullut täyttämään muita myyjiä. Toivoisin, että joskus Suomeenkin saataisiin keskiaikakankaita myyvä kauppa, ettei kaikkea tarvitsisi tilata ulkomailta.

Naturtuche on saksalainen kauppa, josta tilasin tänään seuraavien projektieni villat. Pitäjät ovat itsekin historianelävoittäjiä, joten valikoima on tarpeisiin sopiva. Kankaat ovat täyttä tavaraa ilman keinokuitulisukkeita. Lisäksi osa kankaista on värjätty keskiajallakin käytetyillä kasviväreillä. Naturtuche myy värjäämättömiä kankaita myös itse värjääville. Verkkokauppa on toimiva ja palvelu pelaa mukavasti. Paypalilla maksaminen onnistuu ja kangasnäytetilkkuja saa sähköpostia laittamalla. Kimppatilaus kannattaa, postimaksut isoille ja pienille paketeille on käytännössä sama, pari kymppiä.

Medeltidsmode on ruotsalainen kauppa, jonka verkkokauppa on auennut aivan hiljattain. En ole tilannut täältä vielä muuta kuin kangasnäytteitä. Niiden perusteella valikoima vaikuttaa mukavalta ja hyvin laajalta, vaikka koko valikoima ei ole niin täysin keskiaikakosher kuin esimerkiksi Naturtuchessa. Verkkokaupassa on tällä hetkellä murto-osa kangasnäytevihkosen valikoimasta. Omaa tilaamiskynnystäni laskee se, että uuden verkkokaupan myötä maksaa voi muutenkin kuin tilisiirrolla ruotsalaiselle tilille. Hinnat ovat aika mukavia, hieman edullisemmat kuin Naturtuchessa.

Lopuksi kysymys lukijoille:

Mistä te hankitte kankaanne? Onko teillä linkkejä tai vinkkejä jakoon laitettavaksi? Kokemuksia verkko- tai muista kaupoista? Ajattelin että Neulakkoon voisi koostaa linkki/vinkkisivun kankaiden ostamisesta.

8.2.200931.8.2009

Kirjontatyö alkuun

Kirjominen on ihanaa. Tylsin vaihe siinä on koko homman alkuun saattaminen. Ensin pitää päättää mitä haluaa kirjoa. Sitten on löydettävä sopiva keskiaikainen kuva-aihe. Se voi olla työlästä. Minulle se on välttämätöntä.

Yritin kerran piirtää kirjontakuvion vapaalla kädellä, mutta jossain koulun kuvistuntien ja työväenopiston taidetuntien paikkeilla piirustusjälkeeni on pinttynyt tietty, selkeästi havaittavissa oleva nykyaikaisuus. Ihmishahmojen ruumiinrakenteen anatomisuudessa ja perspektiivissä on jotain sellaista, mitä en osaa karistaa. On kopioitava aikalaisia kuva-aiheita. Eikä siinä mitään, niin tehtiin keskiajallakin. Kirjontakuviot seurasivat miniatyyrimaalausten tyylejä ja kirjontakuvien pohjatöitä on saatettu tilata taidemaalareilta.

Toistuvaa kuviota tehdessäni olen hyödyntänyt kuvion kopioimisessa keskiajallakin käytettyä menetelmää: kopioin kuvion (sopivan läpikuultavalle) paperille, rei’ittän kuvion reunat ja sitten musteella teen paperin läpi yhdistä pisteet -henkisen jäljen kankaalle. Samaa sapluunaa käyttäen kuviota voi toistaa tarvittavan määrän. Eikä tarvitse suhnata kauhean jäljennyspaperin kanssa.

Tällä kertaa oli kyse vain yhdestä kuviosta, joka piti jäljentää paperille. Käytin hieman modernimpaa versiota vanhasta kunnon kangas ja paperi ikkunaan- tempusta. (Perinteisessa menetelmässä vaadittavaa auringonvaloa ei ole ihmeemmin viime päivinä näkynyt.)

Hyödynsin kirkasvalolamppua:

Valo päällä sen läpi on helppoa piirtää:

Valmis alkuperäinen kuva, valmis kankaalle piirretty kuva ja tussilla vahvisteltu alkuperäinen. Alkuperäinen kuva on Luttrell Psalterista. Se on hauska. Olen käyttänyt sitä monilla huntuluennoilla, todistaakseni sitä että tuuli vaikutti huntuihin myös keskiajalla. Kaikki huntua käyttäneet ovat olleet joskus tuossa tilanteessa. :)

Nyt kuva on kehyksessä. Ensimmäiset täytöt luostaripistolla on jo tehty. Vielä tulee hieman nöölejä lankaan, mutta mitä pidemmälle pääsen, sen siistimmäksi jälki tulee.

1.2.2009

Kuvatuksia

Tässä vihdoin lupaamiani huntukuva ja samalla joitain kuvia muustakin asukokonaisuudesta.

Koska näissä kuvissa minulla ei ole ollut kameraa naaman edessä, iskin niihin pienet mustat laatikot. Osin siksi, että vaalin ohutta anonymiteettiäni verkossa, mutta myös siksi että kuvissa oli hassuja ilmeitä ja silmät kiinni. :D Vaatteethan näissä ovat pääosassa, kuitenkin.

Ensimmäisenä ryppyhuntu neitsytkäytössään:

Näin käytössä olen ollut siihen aika tyytyväinen, mutta sen oikeaoppinen asettelu kaipaa vielä harjoitusta. Saatan rakentaa tähän metallisen huntukehikon, että saan sen asettumaan vieläkin kulmikkaammin kasvojen ympärille.

Jaksan vieläkin päivitellä, miten paljon aikaa ja mateeriaalia humahti noinkin pienen rypyn laittamiseen. Ei mikään ihme, että monikerroksiset sekä kasvojen ympäriltä että hunnun helmasta koristellut hunnut olivat arvokkaita ylellisyyskapistuksia!

Tässä kuvassa ulkovaatteet eli hattu, huppu, viittaÂ ja neulakintaat.Â Ja tietenkin pyhiinvaeltajamallin väsky. Hatussa oli joutsenen sulkia, mutta onnistuin kadottamaan ne vähän ennen näiden kuvien ottamista.

Tässä asukokonaisuuteni tyyliltään noin 1350. Löysästi istuva päällysmekko ja suurehko huntu leukaliinoineen. Mekko on vyötetty tinaniitein koristetulla vyöllä. Se toimii ilmankin, mutta on vähemmän näppärä, koska laajalla helmalla on silloin oma tahto. Hihojen koristelärpäkkeet eivät valitettavasti tässä oikein näy, mutta siellä ne ovat. Tämä mekko on ihanan mukava, rento ja helppo asu.
Vyöllä roikkuvan pussin olen pujottanut taskuaukon kautta päällysmekon sisään, piiloon taskuvarkailta. Koruna joutsenriipus, jossa on kryptinen motto ”or loons dieu”.

Viimeisenä vähän tärähtänyt (kaula-aukkokin näyttää kuvassa oudosti eri malliselta kuin mitä se oikeasti on.)kuva asusta tyyliltään noin 1380 (Tyylien vuosiluvuttelu on hupia, tyylit elivät myös rinnakkain. Tämä on kuitenkin asuista muodikkain.). Ryppyhuntu, istuva päällysmekko irrotettavin lasikoristeisin metallinapein ja tippetein. Olen tyytyväinen napitukseen, jonka myötä tämä mekko on saanut paljon uutta käyttöä.
Koruna sydänriipus, asusteena rukousnauha puu- ja luuhelmin. Tämän puvun kanssa pidän vyön päällysmekon alla näkymättömissä.

Mekot villaa, hunnut pellavaa. Kaikki ommeltu käsin. Molempien päällysmekkojen alla on uusi punainen mekko.