Tänä syksynä sain järjestettyä itseni pitkästä aikaa työväenopiston kurssille. Olen Espoon työväenopistossa Krista Vajannon ja Maikki Kariston vetämällä Villaa ja värttinöitä-kurssilla, jossa opetellaan tekemään oma värttinä ja kehräämään sillä (harvinaisen hyvin primitiivisen lampaan villaa). Kaksi kurssikertaa on takana ja aivan mahtavan kiinnostavaa on!
Tänään tehtiin värttinänkehriä. Jokaiselle annettiin kilo savea, joten niitä tuli aika paljon. Tein 25 kehrää, eli valinnanvaraa kehruuvälineissä on jos taidot riittävät.
ps. Kurssi saattaa pyöriä kevätlukukaudellakin, joten kiinnostuneiden kannattaa olla tarkkaavaisia!
***
This fall I signed up for a course at night school on how to spin with a drop spindle. Espoo city night school / worker’s institute (a lovely finnish concept, sounds weird when translated) has this wonderful set of courses in Iron Age crafts. The course is taught by Maikki Karisto and Krista Vajanto.
We’ll learn how to spin and make our own spindles as well as how to process raw wool (and as an extra bonus get to work on wool from a very rare primitive sheep). I’ve been to two classes and they’ve been superbly interesting. Today we made spindle whorls. We got a kilo of clay each – I ended up making 25. At least I have a lot to choose from.
Mitä pussissa näkyy olevan / What appears in my bag
Kauneus luuraa yksityiskohdissa ja uskottava keskiaikaisuus eheässä kokonaisuudessa. Siksi on hauska tuunata oman keskiaikakokonaisuuden pienimmätkin osat kuntoon.
Omassa kokonasuudessani minua on pitkään häirinnyt yksi pieni mutta kirkkaankeltainen yksityiskohta. Olen nimittäin niin huulirasvariippuvainen, että se on naurettavaa. Se on ihan oikeasti se yksi ainoa juttu, jota ilman en voi mitenkään olla. Niinpä pussissa on uskollisesti keikkunut mukana kirkkaankeltainen huulirasvapytty, josta olen yrittänyt huomaamatta laittaa huulia.
No, olen todennäköisesti ainoa jota se häiritsee. Mutta joka kerta kun kaivan pussista esimerkiksi noppia, keltainen purnukka paistaa sieltä silmään. Ärsyttävää.
Olen miettinyt pitkään keskiaikaisempaa ratkaisua tälle addiktiolle ja nyt se on viimein askarreltu.
Museoissa olen kiinnittänyt huomiota pienenpieniin keraamisiin ruukkuihin. Kun alkaa katsoa sillä silmällä, niitä löytyy paljon. Joskus ne on nimetty leluiksi, joskus pyhäinjäännöksen säilytysastioiksi ja joskus niitä sanotaan….salvaruukuiksi! No, siitä se ajatus lähti.
Kööpenhaminan kansallismuseon pieni ruukku, jossa on säilytetty pyhäinjäännöstä. / Small reliquary jar, Nationalmuseet CPH
Ruukun koko verrattuna ns. normaalin kokoiseen ruukkuun. Tämä oli nimetty salvaruukuksi. / Tiny jug compared to a normal sized one. This one was a salve jug. Nationalmuseet, CPH
Kotona sattui pyörimään tälläinen pieni ruukku, jossa olen pitänyt mm. suolaa. Kippasin suolat menemään ja vaihdoin tilalle huulisalvaa. Kokonaisuuden viimeistelee korkki, joka estää koko pussukkaa rasvaantumasta.
Uusi ja vanha purnukka, korkki ennen veistoa / New and old jar, cork before modifying
****
God is in the details and a believable medieval outfit builds up of these little things. I enjoy fiddling with minute details of my kit.
There has been one really bothersome little detail in my kit. Small, yet bright yellow. The thing is, I am so addicted to lip balm it is silly. It is seriously the one modern comfort I cannot stand being without. So I have carried around this YELLOW PLASTIC tub of lipbalm in my bag and tried to apply it discreetly.
Seriously, I think I am the only one bothered by this. But every time I look in my bag for dice or something, the tub is there and very yellow. And bright. And did I mention yellow? Annoying.
I’ve spent a bit of time trying to find a plausible medieval solution to this. And now it’s finally done.
You may have noticed these tiny ceramic jugs in museums. When you start noticing them, they are popping up fairly frequently. They are sometimes labeled as toys, sometimes reliquaries and sometimes… as jars for salve! So this gave me an idea.
I had a little jug like this. I’ve mostly used it to carry salt. So I chucked out the salt, scooped in my salve (aka lip balm) of choice, cut a wine bottle cork down to a good size and here it is! A much more suitable transport for salve.
Ompelen huppua linnassa / Sewing a hood by the window
Olen yrittänyt sulatella viime viikonlopun Ronneburgin reissua niin, että osaisin jotenkin pukea sen kaiken pakahduttavan ihanuuden sanoiksi. Sanat eivät oikein riitä – sen toteaminen että reissulla oli mahtavaa, tuntuu melkein lattealta. Mitä viikonloppuna sitten oikeastaan tehtiin?
Lensimme iloisten räätäleiden Rikun ja Mervin kanssa Saksaan painorajoja uhkaavien pakaasien kanssa. Perillä meitä isännöivät ja emännöivät ylenpalttisesti Turun markkinoilta tutut Ronnie ja Taija.
Asuimme viikonlopun linnassa, nukuimme olkipatjoilla yhdessä sen monista saleista. Ikkunasta kantautui sekä haukan että riikikukon kiljahtelua. Päivät vietimme kukin omassa työpisteessämme: Riku teki puutöitä pihalla muiden puuseppien kanssa, Mervi pääsi töihin linnan upeaan keittiöön ja minä tein ompeluhommia yhdessä linnan kauneimmista saleista. Olin myös kaksi kertaa mallina muotinäytöksessä. Päiväsaikaan linnaan pääsi turisteja tutustumaan keskiajan elämään, mutta iltaisin meillä oli linna omassa käytössämme.
Lauantai-iltana kaikki tapahtumassa olleet harrastajat (noin 50, kuudesta eri maasta) kokoontuivat kauniiseen saliin, jossa söimme linnan keittiössä avotulella valmistettua herkullista ruokaa.
Tietysti linna antoi kaikelle ihanat ja suomalaisesta näkökulmasta harvinaiset puitteet, mutta lopulta parasta (niinkuin usein ennenkin) olivat kuitenkin ihmiset. Oli huippua päästä tutustumaan niin moniin samasta asiasta kiinnostuneisiin, jotka toteuttivat osaamistaan pieteetillä ja taidolla. Ja siis mitä timanttisia tyyppejä! Suurin osa on täysin uusia tuttavuuksia, osa tuttuja verkon kautta: jos ei blogeista niin kiinnostavista tapahtumakuvista.
Nyt pääsimme itse mukaan tapahtumaan ja päädyimme samoihin kuviin. Juteltiin, ommeltiin, opittiin toisiltamme ja naurettiin yhdelle sun toiselle jutulle. Oli mahtavaa sujahtaa semmoiseen yhteenkuuluvuuden tilaan ja yhteishenkeen ennalta tuntemattomien kanssa. Meissä kaikissa on jotain samaa.
Mutta tässä käy niinkuin usein tämän keskiaikaharrastuksen kanssa: suuri osa jää kertomuksen ulkopuolelle. Voin yrittää kertoa miltä tuntuu istua linnan salissa penkillä ompelemassa savun kantautuessa keittiöstä, mutta oikeastaan asian ymmärtää täysin vain kokemalla.
Alla kuvia!
*****
I’ve been trying to digest last weekend in all its awesomeness, trying to find a way to put it all into words. Words do fail sometimes – saying it was lovely seems bleak in comparison to my experience.
So, what did we do over the weekend?
Me, Mervi and Riku flew over to Germany with luggage up to the limit. Once there, we were welcomed and hosted splendidly by our hosts par excellance, Ronnie and Taija of MiM.
We spent the weekend living in the castle, sleeping on straw matrasses in one of the many halls of the castle. Outside, peacocks and hawks made squeaky sounds. We spent the days stationed at our designated working areas: Riku with the carpenters, Mervi in the fab castle kitchen and me doing textile stuff with the other leather- and textile people. I also modeled twice in a fashion show they had for tourists. The tourists could visit during daytime, but in the evenings we had the castle to ourselves.
On Saturday evening we all gathered to the hall for a fantastic meal, all cooked on an open fire in the castle kitchen. And by all I mean about 50 people from 6 different countries.
The castle provided a beautiful and real setting (and one that is very rare from a Finnish perspective), but in the end, what made it so special were the people. It’s the people that make the mood and the atmosphere. And what fantastic people they were! It was so cool to get to know people that share the same interests and pursue them with such skill, knowledge and precision. Most of these people I have never met before. Some I know via the web – either from blogs or inspiring event photos.
And now we got to be at the event and end up in the same photos. We chatted, sewed, learned from each other and laughed together. It was great to slip into such togetherness and comfort with people that had been strangers before. We have something profound in common. Thank you everyone.
I still feel I do fail in sharing all the things that made it one of my top weekends ever. But it’s not the first time in this hobby. I can try to explain what it is like to sit and sew by a window in a castle, smelling the smoke drifting in from the kitchen – but – to fully understand what it feels like to be there, you’ll have to try it for yourself.
And pictures!!
Seurueemme olkipatjoja täyttämässä. Hyvä patja on muhkea! / Our group filling straw mattrasses. A good matrass is big!Mukana oli Iloisen Joutsenen viiri / The Merry Swan SignSamassa kuvassa Peterin (in deme jare cristi) kaa / in the same pic with Peter (in deme jare christi)Ompelusali / Textiles hallIllalla oli ihanaa ruokaa / Yummy food in the eveningTyö luistaa hyvässä seurassa / Working in good company
Kaikissa saksalaisissa linnoissa tuntuu olevan pakosti ”kidutuskammio” jota siis hädin tuskin missään linnoissa on ollut oikeasti, mutta tuntuu olevan muotia rakentaa se sinne turistien iloksi. Sinne oli tietenkin pakko mennä hölmöilemään.
It seems like every castle in Germany has a ”torture chamber” although hardly any places really had them, they have been built to amuse tourists. We of course had to go there to fool around.
Lupaan etten laita enempää röyhelöitä huntuun! / I promise no more layers of frills!
Uskon kovasti unelmien totetuttamiseen. Sen edellytyksenä on tietenkin unelmien tietty maanläheisyys, mutta haaveita voi onneksi olla moneen lähtöön. Joskus käy niin, että ne mahdottomimmiltakin tuntuneet haikailut käyvät yllättäen toteen.
Varmasti jokainen keskiajan historiasta kiinnostunut haaveilee jossain vaiheessa linnassa asumisesta. Täällä Suomessa tosin on hieman nihkeästi linnoja asuttavaksi, joten monilta se jää kokematta. Niin minullakin, tähän asti.
Nyt on nimittäin niin, että asun elokuun viimeisen viikonlopun viehättävää saksalaista Ronneburgin linnaa (kuvassa yllä) kera muiden Iloisen joutsenen perustajajäsenten ja lukuisten muiden 1300-luvun elävöittäjien kanssa!
Kaikki alkoi Iloisen joutsenen kojulla Turussa. Törmäsimme siellä ovelasti turistiksi naamioituneisiin MIM:läisiin, joilta saimme kutsun tapahtumaan. Olen kovasti innoissani paitsi linnasta, myös siitä että pääsee tapaamaan harrastajia joiden toimintaa on tähän mennessä ihaillut vain netitse. Tämä reissu kompensoinee hyvin turhaumaani siitä, etten päässyt Visbyyseen, jossa tänä vuonna oli erityisen mahtavaa.
Mutta arvatkaa, tuntuuko siltä että olisi mitään päällepantavaa linnareissulle?
***
I’m a big believer in making dreams come true. This is usually easier with aspirations that are more down to earth, but one can always have dreams in all shapes and sizes. Because sometimes even the more unlikely ones may just become a reality.
Probably every medievalist dreams about living in a castle. Finland, like many countries, has a bothersome lack of castles to live in, so most of us never get to do it. This was my situation too, until now.
Because now I’ll get to spend the last weekend of August in Ronneburg, a charming castle (see picture above) in Germany, with the other founders of the Merry Swan as well as lots of other 14th century enthusiasts!
We’ll be attending an event called 100 Jahre 14. Jahrhundert and looking at pictures from the last event in 2009 , it looks like and awesome experience.
All this began in Turku at the Merry Swan stall, where we ran into MiM:ers, who had cunningly disguised themselves as tourists. This nice rendezvous led to an invitation to this event, and I’m so happy we could say yes. I’m excited not only about the castle, but about a chance to meet other 14th century types from abroad, whom I’ve only had the chance to admire via the web. This is some consolation for not being able to go to Wisby this year, from what I see and hear, it was amazing.
Now the only trouble is, I feel like I have nothing to wear!
Turussa muotinäytöksessä / Fashion show at Turku by Marjo-Briitta
Samaan aikaan toisaalla: Racaire tekee blogissaan ensimmäistä avohihaista/kylkistä päällysmekkoaan, eli ns. helvetinikkunamekkoa. Sain siitä idean jakaa kanssanne muutaman kuvan jo viime marraskuussa valmistuneesta joutsenmekosta. En ehtinyt silloin esitellä sitä sen enempää, kun tuli niitä kaikkia ihania lahjoja ja muuta mahtavaa siinä samassa rytinässä.
Yllä Marjo-Briitan ottama kuva (kiitos!) Turun keskiaikamarkkinoiden muotinäytöksestä, jossa esittelin joutsenmekkoa, röyhelöhuntua ja Moyn mekkoa, eli juurikin sitä viime marraskuussa valmistunutta asukokonaisuutta. Moy-mekkoa olen täällä esitellyt aiemmin ja samoin huntua, joten nyt on joutsenmekon vuoro.
Mekko on violettia, paksua ja hyvin huovutettua villaa. Valitsin kankaan sen perusteella, mikä keskiajalla olisi ollut mahdollisimman tyyristä. Yritin löytää kankaan, joka olisi paksuudeltaan ja pinnan tiiviydeltään mahdollisimman lähellä ylellistä keskiaikaista tuontiverkaa. Vastaavanlaatuista ja samoin pintakäsiteltyä kangasta ei valitettavasti oikein saa mistään, mutta ihana kangas on kyllä tämäkin. Paksua, painavaa, lähestulkoon purkautumatonta ja ylellisen violettia väriltään. Malli on käytännössä sama kuin tässä mekossa, paitsi että nyt kun kangasta oli enemmän, kiilat asettuivat paikoilleen yksinkertaisemmin.
Mekko on koristeltu applikoiduilla joutsenilla, eri kokoisilla makeanvedenhelmillä, pienillä lasikivisillä soljilla ja metallista valetuilla (tinaisilla) vaatekoristeilla eli besanteilla. Viimeksi mainittuja on vielä tusina käsityöpussin pohjalla, joten on mahdollista, että mekko saa jatkossa lisää kimalletta. Sillä tietyn keskiaikaisen ylellisyyskäsityksen mukaan luksusta ei voi olla liikaa, jos siihen vain tarjoutuu mahdollisuus.
Ajatus yläosan lintukuvioinnista lähti tästä mekosta, joka yhdellä näistä p.Ursulan seuraajista on yllään. Eturivissä toisena vasemmalta seisovan neitsyen helmikirjailluilla fenix-linnuilla koristeltu mekko on mielestäni ollut yksi kauneimmista keskiajan taiteessa näkyvistä mekoista jo pitkään. Tähän mekkoon ei tullut helmikirjailtuja lintuja eikä fenixejä, mutta fenixmekko inspiroi joutsenmekon värimaailmaa ja koristelua lintujen asettelua myöten.
Applikoidut joutsenet ilman yksityiskohtia / Swan applique without detailsValmiit joutsenet / Finished swansSomat joutsennaamat / Cute little swan faces
Jos vertaa kuvia sängylle asetellusta mekosta ja mekosta päällä, huomaa miten mekkoon periaatteessa hieman epätasaisesti aseteltu kuviointi asettuu päällä juuri kohdalleen. Oli kiinnostavaa huomata, että mittanauhan kanssa asetellessa sai päällä epätasaiselta näyttävän tuloksen (koska sitä ei itse ole mitenkään millilleen symmetrinen), mutta silmämääräisesti aselteltuna joutsenet menivät tasan.
Leikkasin joutsenet valkoisesta villasta ja yliluottelin ne valkoisella pellavalangalla mekkoon. Sen jälkeen tein reunustin lintujen reunat punaisella villalangalla, jonka kiinnitin luotospistoilla hieman ohuemmalla, kokenillilla värjätyllä villalangalla. Tein sillä myös lintujen siipien yksityiskohtia halkipistoilla. Samoilla pistoilla kirjoin myös krappivärjätyt nokat ja mustat silmät. Jokaiselle linnulle tuli lystikkäästi oma ilmeensä. Lintujen esikuva uiskentelee tässä eli Harley MS 4751, Folio 41v:ssä.
***
Following Racaire ’s first sideless surcoat- project reminded me that I hadn’t really posted any very good pics of the swan surcoat, which I finished already in November last year. But there was so much lovely stuff going on then and there so I never did post about it, although I’ve shown you better pics of the Moy Bog-dress and told you more about making the frilled veil. So now it’s time for this one.
I chose the fabric for the dress thinking about what would have been most expensive in the middle ages, because I was setting out to make a luxurious dress. I tried to find a fabric with some of the attibutes of the best broadcloth: thick and processed. Although there is no broadcloth available that would be exactly like the medieval ones, but I tried to find similarities in thickness and picked a luxurious purple shade, too. The pattern is the same one as I used here, but this time I did get more fabric so the placement of the gores worked out far more easily.
The dress is decorated with applique swans (swans are awesome) , pearls and small cast bezants. There may be more bezants on it some day, since I still have some left. Additional glamour is provided by small brooches with glass stones.
The dress was very much influenced by this dress that one of the followers of St. Ursula is wearing. The dress with the phoenixes has been one of my favourite medieval dresses – and even though it has sleeves, phoenixes probably made with pearls and lots of other features I didn’t have time to make, it did inspire the small swans and their setting on the dress.
Comparing some of the making of-pictures with the dress on the bed, you can see how the swans are a bit uneven. But when on, they sit just as they should. I first tried setting them with the help of a tape measure but since I’m not very symmetrical, it never worked. Interesting and still yet very logical, all in all.
I cut the swans out of white wool, placing them on the fabric with hem stitches in linen thread. I followed with overcasting a thicker dark red wool thread on the edge of the swan with a thinner cochenille dyed wool thread. I used the thinner red thread in split stitch to make the details on the wings. Split stitch and a madder dyed orangey red was used for the beaks. I like how each bird has it’s own face and look. The original after which these swans were made is swimming about here in Harley MS 4751, Folio 41v.
Olen ihan kamalan huono ottamaan valokuvia tapahtumissa. En muista ottaa kameraa mukaan enkä esille. Keskiajalla on aina muutakin puuhaa kuin kuvien räpsiminen, mutta toisaalta olisi hauska katsella kesäisiä leirimuistoja talven kylmetessä ja myös tietenkin jakaa kuvia tapahtumien jälkeen teille täällä Neulakossa.
Kesän leirillä en siis muistanut juuri kuvata, mutta teltassa tuli yhtenä aurinkoisena päivänä kuvattua uusi ohje hunnun pukemisesta. Turun markkinoilla moni tuli kysyneeksi, miten se huntu oikein puetaan. Sen inspiroimana uudistin huntuohjesivun ja lisäsin uuden ohjeen, jossa näytän miten huntu puetaan niinkuin olen sen tänä kesänä tavannut pukea. Toivottavasti siitä on teille hyötyä!
I’m terribly bad at taking pictures at events. I either forget to pack my camera or take it out. When I go medieval (tsk tsk) I find that I always have so much else to do than take pictures. In a way it’s the way it should be, but then again pictures of camps in the summer would be lovely during the winter and I would of course like to share them with you here on Neulakko.
I hardly remebered to take pictures of life at camp this year, except for one sunny day when we shot a new veil tutorial in my tent. Quite a few people asked me how I assemble my headdress when we were at Turku medieval market this year, which inspired me to update and renew the veil page here on Neulakko and add a new tutorial on the style of veil which I have preferred this summer. I hope you find it useful.
And as and extra bonus to all my foreign readers, I am happy to tell you that the veil page and both the tutorials are now also available in English! I’ve seen that the first tutorial has circulated quite a bit on the ’net even if it has been around only in Finnish. So I’ve felt the need to translate, even if the pictures really are the most important part of the tutorials and fairly self-evident.
Kirjonnassa on sekin ihana puoli, että se kulkee aika helposti mukana. Sen kanssa voi junailla ja lentääkin, kunhan sakset korvaa lankaleikkurilla.
Tätä kirjontaa on tehty parin vuoden ajan satunnaisesti juuri lomilla ja reissuilla. Nyt sen loppu häämöttää. Enää puolitoista riviä jäljellä. Sitten pääsen kokoamaan pussukkaa!
***
One great thing about embroidery is the transportability. It’s lightweight and packs well, so it can travel with you on trains and even airplanes, if you pack a thread cutter instead of scissors.
I’ve worked on this piece on and off for about 2 years now, mostly on trips and holidays. Now it’s almost finished, just one and a half rows to go. I might be able to assemble my new purse soon!
Edit:
For Maria, here is the backside (what they always look like on mine)
Sateesta huolimatta sujuu sekä putiikin pito että Neulakon päivitys / The rain did not stop me from updating Neulakko or keeping the shop open.
Ei sellainen surkea, suinkaan!
Sää päätti sunnuntaina laittaa stopin Turun markkinahumulle. Komea ukkosmyrsky kasteli puiston ja hätisti asiakkaat sisään kojuihin loppuiltapäivästä.
Joutsenessa ei suinkaan ollut kurjat oltavat sateellakaan. Pellavateltta piti vettä, sytytimme lyhdyt ja Patrik tuli soittamaan meille säkkipilliä. Sateen läpi telttaamme kirmasi myös ihana Essi, joka toi meille lahjaksi ylistyslaulun!
Sävel: A l’entrada de temps clar 1100-luvulta, tunnetaan parhaiten lempiorkesterini Räikän esittämänä nimellä Kukania. Mainittakoon vielä, että tämä väännös on Räikän virallisesti hyväksymä. Laulu iloisesta Joutsenesta menee siis näin:
Kerron teille kojusta, heijaa markkinoiden parhaasta, heijaa Ei täällä mitään vaille jää, heijaa on uskomaton paikka tää puolalaisetkin päihittää!
Iloisesta Joutsenesta saa yllin kyllin kaikkea, siis kaikkea! Kohta itsekin taidan sen taas katsastaa.
Tääl hattu päähäs painetaan, heijaa ja huntuneulat kimaltaa, heijaa on kankaist vaikee valita, heijaa kun jokainen on kauneinta ja parasta myös laatua
Iloisesta Joutsenesta saa yllin kyllin kaikkea, siis kaikkea! Kohta itsekin taidan sen taas katsastaa.
Siis kaikki tänne saapukaa, heijaa rahamassit muistakaa, heijaa on hinnat varsin huokeat, heijaa voit yrittää myös tingata se vaikka turhaa vaivaa on.
Iloisesta Joutsenesta saa yllin kyllin kaikkea, siis kaikkea! Kohta itsekin taidan sen taas katsastaa.
Miten imartelevaa! Oli hauskaa kokea olleensa mukana tuomassa markkinoille jotain sinne kaivattua. Tyytyväiset asiakkaat ja meitä ihastelleet ohikulkijatkin tekivät tästä kaiken vaivan arvoista. Turun markkinoista on hauskasti tullut Suomen elävöitysskenen kokoontumisajot, joissa näkee about kaikki.
Nyt on roudattu kotiin hieman kastuneet varusteet ja kaikki omat ”järkevät” markkinahankinnat. Jalkoja särkee vieläkin, mutta mieli on iloinen ja edelleen puoliksi markkinoilla.
Kiitos Merville eli Sahralle ja Rikulle roudaamisesta, jota ilman tästä ei olisi tullut mitään, suurkiitos Hanna, Jenni, Mari, Jiri, Sanna-Mari, Uta, Piia, Pirjo, Annika, Katri, Eeva, Iida, Eeva, Uffe, Torstai, Ville, Emma, Maria ja kaikki muut kojua sulostuttaneet (ja pystyttäneet ja ylläpitäneet) tyypit. Ja erityiskiitos ihanalle Medeltidsmodelle ja sen mitä ihanimmalle Kerstinille!
Olen itse ainakin sitä mieltä, että kyllä sitten ensi vuonna taas uudestaan ja vielä isommalla valikoimalla! Miten olisi?
****
Not one of those miserable swan songs, no!
The weather decided to put a stop to the Turku medieval market with a boom and a bang and a huge thunderstorm late on Sunday afternoon.
In the Merry Swan, we were however not miserable. Our linen tent was very waterproof and so we just lit the lanterns, rearranged the tables and wen on as usual. Patrik dropped in to play his bagpipes for us so that was very cosy.
And then, through the rain runs lovely Essi with a song of praise that had been written about our booth. The Merry Swan song is sung to the tune of A l’entrada de temps clar from the 12th cnetury, but known best as Kukania by my favourite band Räikkä. And just so you know, this version has been officially approved by Räikkä too.
I’m not sure how it translates, but for laughs you can put the above text into, say, Google translate.
Super flattering! It was really excellent to feel we brought something new and something that had been missed to the Turku market. All the happy customers and even the admiration that our booth got from passers by makes it feel worth all the haasle. I also like it how the Turku market has become a inofficial gettogether for the Finnish historical scene, where you can bump into just everyone.
Now I have brought back all my slightly damp things and my own purchases. My feet still hurt but my mind is happy and I may have left half of it at the market.
The biggest thanks go to Mervi aka Sahra and Riku for hauling an amazing amount of stuff and making all this possible. Thank you also Hanna, Jenni, Mari, Jiri, Sanna-Mari, Uta, Piia, Pirjo, Annika, Katri, Eeva, Iida, Eeva, Uffe, Torstai, Ville, Emma, Maria and everyone else that visited (helped set up and hold up) our booth/tent/palace. And of course an extra special thanks with roasted almonds on top to the lovely Kerstin from Medeltidsmode!
I feel like doing this next year too, with an even bigger selection of gorgeous things. How about that?
