Lautanauhaa urpoille

Myönnän: minulla on traumaattinen suhde kahteen käsityötekniikkaan. Olen kärsinyt neulomisesta ja lautanauhan tekemisestä. Molempien kohdalla riipii se, etten ole oppinut niitä kunnolla, kauheasta yrittämisestä huolimatta.

Viime viikolla päätin kohdata lautanauhakammoni. Olen yrittänyt väännellä kasaan useita nauhoja, mutta jostain syystä lopputuloksena on aina ollut solmuisa myökky. Olen istunut moneen otteeseen opiskelemassa lautanauhan perusteita ja teoriapuolen loimien vetämisineen osaisin vaikka unissani. Kompastuskivenä on kuitenkin aina ollut se itse tekeminen, vaikka juuri siinä ei pitäisi mitään vaikeaa ollakaan. Tuloksena on aina sotkuista lankaa, solmuja ja lautojen runnomista.

Vaikeissa asioissa tärkeitä ovat hyvät välineet. Niitä minulla onneksi on. Otin esiin vanhat puiset laudat, joissa on merkattu kulmat väreillä. (Se kuulostaa vähän Suzuki-viulunsoitolle, mutta auttaa ainakin minua.) Niissä oli sopivasti kiinni vanha kymmenen laudan loimi ja pätkä perinteistä Elinan solmunauhaa. Eniten tekemistä helpottivat Severin tekemät lautanauhapuut. Niiden avulla loimi pysyi tasaisen kireänä ja työn saattoi välillä laskea käsistään. Lautanauhapuut ovat ihanat.

En asettanut tavoitteitani turhan korkealle. En yrittänyt loihtia kasaan brokadia, vaan tarkoituksena oli lähinnä saada litteää ja solmutonta nauhaa. Halusin saada tatsin nauhan tekemiseen, katsella, ihmetellä ja ymmärtää sitä, miten nauha syntyy.

Tsemppasin itseäni äidiltä perityllä vuoden 1955 Tyttöjen askartelukirjalla. Sen askartelut sisältävät kaiken nukenvaatteista lautanauhan kautta nahkatöihin ja huonekalujen rakentamiseen. (Sen kirjan ottaisin mukaan autiolle saarelle ja askartelisin itselleni omakotitalon luonnon raaka-aineista.) Lapsille tarkoitetut ohjeet ovat ihanan selkeitä kaltaiselleni lautanauhan apukoululaiselle. Päälle katsoin vielä Youtubesta pari lautanauhavideota.

Ja sitten laudat hyppysiin.

Alku oli hankalaa, mutta yllättäen nauha alkoi syntyä sellaisena kuin pitikin! Se oli litteää ja ajoittain esimerkillisen tasaista. Lanka ei ole katkennut tai solmuuntunut kertaakaan. Olen jopa pyöritellyt lautoja eri suuntiin ja kikkaillut erilaisten kuvioiden kanssa. Luulisin että menestyksen salaisuus oli lautanauhapuissa ja maltillisissa tavoitteissa.

Aika mahtavaa! Olen voittanut itseni ja saanut toisen käsityötraumoistani kuitattua. Tässä pari kuvallista todistetta.

Lautanauhapuut

Lopputulos: ylempänä uusi tuotos, alla perinteistä solmunauhaa.

***

Tablet Weaving for Dummies
Altough I’m quite crafty, I’ve had trouble with tablet weaving (I also cannot knit, but that’s another matter). I’ve studied the basics of tablet weaving on several occasions and in theory I know how to do it. However the actual weaving part just hasn’t seemed to work. My weaving has been knotted and unsightly. (See picture above)

Last week I decided to face my fears and have yet another go at tablet weaving. This time I used a loom and my trusty old tablets with colors on the corners. I consulted tablet weaving videos on youtube as well as a 1950’s crafts book for girls (which has instructions for making absolutely anything).

And presto! I managed to reach my goals (which I intentionally set quite reasonably). The resulting band is almost neat, not knotted and has a flat, band-like existence. Yay! I’ve conquered my traumas and I definately see myself making more tablet woven bands in the future. They come in handy with several kinds of projects.

ps. My english-speaking readers may enjoy the new page on Neulakko in English, which is inteded to help you navigate the site. (See link in the header bar)