Turussa väitellään tohtoriksi mielenkiintoisesta aiheesta – keskiajan Turun kengistä. Janne Harjulan väikkäri ”Before the Heels. Footwear and shoemaking in Turku in the Middle Ages and at the Beginning of the Early Modern Period” päätyy toivottavasti jossakin vaiheessa hyppysiini.
Vaikka kengät eivät varsinaista erityisalaani ole, (ainakaan mitä niiden valmistamiseen tulee – kaapissa odottaa edelleen surkea puoliommeltu kengänpala) ne ovat tärkeä osa muotia. Se, mitä Turun kenkälöydöistä olen nähnyt, on näyttänyt varsin tutulta ulkomaalaisesta kirjallisuudesta. Turun löydöissä näkyy kenkämuodin samankaltaisuus verrattuna paljon suurempien metropolien kenkälöytöihin.
Lisäksi arkeologiset kenkälöydöt kertovat lähes intiimisti käyttäjästään: askelluksesta, jalan muodoista ja mahdollisista epämuodostumista.
###
Turun Sanomien artikkelia lukiessa tuli opittua uusia sanoja tutuista asioista.
Historian uudelleenelävöittämisporukoissa on havaittavissa hassu, mutta varsin ymmärrettävä hämmennys liittyen termistöön. Esineet ja asiat tunnetaan perinpohjin, muttei tiedetä miksi niitä sanottaisi. Koska asioista luetaan vieraskielisistä kirjoista tai verkkosivuilta, suomenkieliset sanat asioille jäävät uupumaan. Niitä korvaamaan keksitään lempinimiä ja omia väännöksiä.
Esimerkiksi hihaton päällysmekko jossa on isot kädentiet on helvetinikkuna eli kotoisasti helvari. Huppu jossa on pitkä häntä (liripipe) on liripiiippa, nahkapalasta rypytetyt kengät ovat karjalanpiirakkatossut ja niin edelleen.
Tai sitten käytetään vieraskielistä termistöä sikinsokin suomen kanssa. On cotehardieita, houppelandeja (eli huppiksia), coteja, juponeja, gambesoneja ynnä muita. Tulee asia selväksi niinkin. Lisäksi vaatekappaleiden nimet matkustivat alkuperämaistaan muodin mukana keskiajallakin. Ruotsalaisissa testamenteissa vaatteista käytettiin periaatteessa ranskankielisiä ilmaisuja ja niin edespäin.
Mutta silti aina herkuttelen ja makustelen sanoja kun kuulen keksityn suomenkielisiä nimiä näille rakkaille lapsosille.
Kenkäväitöskirjasta löytyvät ainakin vanhan kunnon kurpposen (karjalanpiirakkatossut) lisäksi patinukset (patiinit) ja tiittikärjet/pitkäkärjet (kärsäkengät).
Pitäisi varmaan ruveta keräämään jotain sanastoa näistä vaatetussanoista. Esimerkiksi kaipaan kovasti sanaa sukille, siis villakankaasta ommelluille hose-sukille. Niitä ei voi sanoa villasukiksi, koska kaikille tulee mieleen kudottu villasukka. Ja hosesta puhuminen kuulostaa urpolta.
Kysymys lukijoille:
Miksi nimitätte keskiaikavaatteitanne?
Hoseista olen kuullut jossain käytetyn termiä housusukat. Aika yksinkertainen, kuvaavakin. Vaikka täytyy tosin myöntää että itsekin kyllä viljelen hose-nimitystä laajemmin kuin housusukkia…
Ihosta ulospäin:
Braiesit – hmm, pitäisi kai sanoa vain housut tai alushousut
Paita
Hosenit – tai sukat, housusukat tuntuu kömpelöltä
Mekko – luontevampi kuin tunika, termin feminiinisyys muistuttaa muinaisten larppiaikojen kaverin järkytyksestä kehuttuani hänen velhonmekkoaan.
Päällysmekko – surkotti tai kaapu tuntuisi jotenkin tyhmältä tietty joudun täsmentämään onko se hihaton vai lyhythihainen – vai jopa helvetinikkunamekko
Päähän Coiffi – harvemmin vauvamyssy ja Häntähuppu
Haarniskanosissa jatkuu sama suomen, englannin ja ajanmukaisten termien sekasotku.
R
Niin, miesten tunikahan voisi ihan hyvin olla ihan vain paita. Alus- tai päällyspaita, voihan se paita toki olla pitkäkin. Jotenkin mekko-sanalla on niin yltiöfeminiininen kaiku että.. No, se ei vain jotenkin istu meikäläisen suuhun miehen vaatteesta puhuttaessa vaikka ei kaavallisesti eroa olisikaan naisen vastaavaan. Voi tosin olla ihan puhtaasti omaa ajatuksenkulkua tämä… :)
Mitenköhän sitä itse, ihosta ylöspäin:
alusmekko/paita
mekko/cote
päällysmekko
päähän huntu ja leukaliina
ehkä huppu
ja talvella vielä viitta
jalkaan sukat ja kengät
eihän se kuulosta niin kovin monimutkaiselta. Ehkä homma menee hankalaksi pikemminkin siinä vaiheessa kun pitää alkaa kuvailemaan vaatteitaan tarkemmin. Mekko on mekko, mutta kun pitää alkaa tarkentamaan sen olevan istutettu, nyöritetty ja napitetuilla hihoilla varustettu.. sellaisissa tilanteissa tarttuu herkeämmin lainasanaan. Tai jos pitää selittää jollekin että jalassa on villasukat, jotka siis ei ole _sellaiset_ villasukat vaan keskiaikaiset kankaasta tehdyt…
Makustelen tuota housusukka-sanaa. Se on ihan kelpo, tosin naisten sukkien kohdalla hieman harhaanjohtava, sillä naisten sukissa ei ole samaa housumaisuutta kuin miehillä, koska naisten sukat ulottuvat vain polveen.
Hauska keskustelu! Tätä voisi jatkaa joskus julkisestikin.
Vapaakomppanian Jani Hyvärillä on paljon mahtavia sanoja. Auta armias jos puhumme peploksesta, pian kyllä saamme muistutuksen että meillä sen nimi on vaippahame.
Pitäisi saada Hyväri kommentoimaan tätä aihetta!
Olen ajatellut, että olisi kiva koota sellaista yhteistä suomenkielistä sanastoa näistä asioista. Että ihmiset esim. seurarajojen yli ymmärtäisivät mistä puhutaan vaateasioissa.
Ja mä mielelläni jatkan tätä livenä. Esim vaikka nuotiolla tms.
Ongelmallisin osa vaatetusta on partlet. Siis tämä vaatekappale:
http://www.vertetsable.com/demos_partlets.htm
Sopivan käännöksen puutteessa kulkekoon englanninkielisellä nimellä. Hartiahuivikin on (ainakin minusta) saali tms. selkeästi huivimainen juttu.
Noin niin kuin muuten ensin tulee paita, sukat, sitten korsetti jos on tullakseen, alusmekko, partlet, päällysmekko (tai toisin päin, tyylistä riippuen), toinen partlet (kunhan saan viimeiset saumat ommeltua), hihat, essu ja takki, ja päähän alle huivi, sitten joko toinen huivi/hattu tai makkara ja huivi. Ja näin meillä onkin käyttövalmis kannettava sauna!
Öh, partlet =pikku takki? Hmm.. ei ehkä?
Kaavojen ja kuvien perusteella näyttää ihan liiviltä?
Eikun sille voisi keksiä kokonaan uuden sanan.
Ehdotan osakko : )
Kas kun part on niinkuin osa ja kielitoimiston muinaisessa hengessä osakko vois sopia samaan jonoon kuin haarasoipio, joka nykyisin sellona tunnetaan.
Partlet näyttää vähän suuremmalta myöhempien aikojen irtokaulukselta. Toisaalta tuo Sahran osakko on mainio!
Kuulostaa hyvältä nuotiokeskustelun aiheelta.
Ja tämän voisi yhdistää joskus ideoimaani keskiaikamuotinäytökseen. Haluaisin nimittäin joskus tapahtumaan sellaisen näytöksen, jossa väki kainoutensa rajoissa esittelisi vaatetuksensa ja kertoisi siitä haluamiansa asioita.
Niin ja noista housusukista – ihan hyvä sana, mutta vain miesten (pitkille, enemmän housumaisille) sukille.
Kaikki sanat, jotka jotenkin kuvaavat tiettyä vaatekappaletta tuntuu liian pitkiltä. Nuo naisten sukat voisi esim. olla (villa)kangassukat. Mutta kuka laiska jaksaa noin pitkää sanaa…
Juuri sellainen irtokaulus se on. Ja hyvä sanakin vielä :)
Tässä kuvassa naisen asun valkoinen yläosa:
http://www.festiveattyre.com/research/images/cooknb.jpg
Alla on siis vihreä alusmekko, sen päällä punainen päällysmekko, sininen essu ja valkoinen partlet.
Toisaalta, partlet taipuu suomen sijamuodoissa ihan sujuvasti, ja jargonilla on paikkansa maailmassa.
Hihii! Mahtavaa keskustelua! Osakko olis kyllä partletille ihan oiva suomennos ;)
Itse käytän ihan sanaa sukat, miehillä pitkät sukat ;) mutta housusukat voisi olla niistä parempi sana. Lämmikkeenä vielä kenties (hartia)huppu ja viitta.
Päässä usein hiusverkko ja hilkka, harvemmin huntu, ehkä jopa leukaliina. Uusimpana riemuna turbaanit ja pikkuhuput.
Alusmekkoja mulla on useampaa sorttia, alimmaisena on tukeva ”supportive” alusmekko (jota useimmiten taidan kutsua paremman puutteessa bathhouseksi…) ja sen päällä useimmiten vielä hihallinen ”välialusmekko”.
sitten mekko/cote, ehkä vielä pällysmekko/surcote.. Sulavasti näitä kaikkia sekoitellen kerroksittain säästä ja tilanteesta riippuen. Yleensä varmaan alusmekko, mekko ja päällysmekko olisivat ihan kelpo sanoja, mutta määritelmissä sitten alkaa ontua…
Tukeva alusmekko kuulostaa urpolta, ja muistuttaa minua lapsuuden inhokkiadjektiivistani pontevasta… Tiukkistakin on tarjottu, samoin tissimekkoa ;) Millä ihmeen nimellä kuvailisi sen, että kyseinen mekonriekale hoitaa urheasti nykyajan rintsikoiden tehtävät?
Jos tuo alimmainen alusmekko on hihaton, tarvitsen usein vielä toisen, hihallisen alusmekon.
Sitten tulevat cotet, joista alinna pitkähihainen, joka kai olisi mun periodilla se, mitä mekoksi kutsuttaisiin. Tosin kutsun coteksi myös päällysmekkoja, joita ”oikeasti” kai pitäisi kutsua surcoteiksi… Useimmat vaan ajattelevat surcotea heti helvetinikkunana, eivät niinkään pitkä- lyhyt- tai 3/4-hihaisena päällicotena, joten seurauksena on yleensä yleistä hämmennystä ;)
Olisi loistavaa, jos näistä kaikista saisi koostettua jonkun kivan suomenkielisen sanaston! itse aikoinani yritin kehitellä suomenkielisiä sanoja scrollille ja favourille, mutta nykyään olen lipsunut siihen, että kutsun pitojakin usein feastiksi :(
Harjulan väikkäriä saa ainakin Suomen keskiajan arkeologian seuran kautta. Maksoi postitettuna 30 euroa.