Viime viikolla suhahdin Lontooseen syyslomalle muutamaksi päiväksi. Museoista kolusin British Museumin, Victoria ja Albertin sekä Lontoon kaupunginmuseon. Samat tuli katsastettua toissakesänä. Museovierailuiden pikauusinta tuli osittain seuralaisen takia, mutta toisaalta oli kiva käydä museoissa uudestaan ja perehtyä esineisiin joiden yksityiskohdat olivat edellisellä kerralla jääneet askarruttamaan.
Galleriassa on edellisen visiitin kuvasaldoa. Uusia kuvia on reilu sata. Kunhan olen saanut käytyä niitä läpi, lataan parhaat palat galleriaan. Laatu on edelleen ehkä vähän sieltä tännepäin, sillä ne on räpsitty vanhalla pokkarikameralla. Joskus vielä hankin uuden kameran, jossa on enemmän megapikseliä ja kunnollinen zoomi.
Uuttakin nähtävää oli. Pengoin Victoria ja Albertin tekstiilihuoneessa kirjontoja, joihin ei edellisellä kerralla ehditty. Oli aivan huippua päästä näkemään alkuperäisiä saksalaisia lasketun kirjonnan töitä. Pussia, johon oma kirjottu pussini perustuu ei tosin valitettavasti ollut esillä. Toinen kohokohta olivat keskiaikaiset, painetut pellavakankaat.
V&A:n keskiaika- ja renessanssinäyttely oli edelleen työn alla. Se aukeaa joulukuun toisena päivänä, joten suuri osa eri puolille museota sijoitelluista aikakauden esineistä oli jo pakattu tai siirretty uuteen näyttelytilaan. Tudor-näyttely oli onneksi paikoillaan. Siellä riitti nähtävää: kiehtovia kirjottuja vaatteita, myssyjä, alusmekkoja ja takkeja.
British Museumin uusittu keskiaikakokoelma oli auennnut yleisölle. Se oli hienoinen pettymys – tai sitten British Museumia tyypillisimmillään: esineet olivat upeita, monet suoranaisia aarteita, mutta esillepano oli vanhanaikaista ja kankeaa. Goottilaisen kauden kultasepäntyön taidonnäytteet ovat tyypillisesti pienenpientä piperrystä. Korut oli kuitenkin asetettu turhauttavan kauas näyttelykaapin lasista, eikä laitettu suurennuslasin alle. Niiden yksityiskohtiin ei yltänyt kameran zoomi eikä silmien tihrustus. Äärimmäisen turhauttavaa.
Koska viime kuussa tuli reissattua paljon, projektina on ollut neulakinnastekniikan treenailu. Neulakintaan väsääminen on mainio matkakäsityö. Se vie vähän tilaa laukussa ja puuneulan saa ottaa lentokoneeseenkin. Yksi sukka on valmis ja toinen tuloillaan. Niistä lisää myöhemmin.
***
London Update
Last week I went to London on holiday. We did the three must see- museums, the British Museum, Victoria and Albert and the Museum of London. It hasn’t been so long since my last visit, but they’re always worth visiting. It was good to spend less time on taking pictures and more on actually studying some of the pieces.
Last year’s pictures are available in the Gallery. This time, I took a a bit over a hundred snapshots. Once I’ve sorted them, I’ll upload them to the gallery. (I really need to get a better camera. As long as I use our old one, my pics are just snapshots at best.)
The V&A is just about to open its new medieval and reneissance galleries. Due to the opening in early December, most of the items that had been spread out through the museum were packed up or already taken to the new gallery. Fortunately the textile study hall and the tudor display had a lot interesting items I hadn’t seen on my last visit.
It was fantastic to see some german counted thread embroidery. Unfortunately the original version of my bag wasn’t on display. It was interesting to see the pouches up close and get to study the construction as well as the emboidery. Another highlight was the collection of medieval printed linen fabrics.
The British Museum had already opened its renovated medieval collection. This was a bit of a disappointment. It was a very British Museum-like experience, actually. The items were splendid, true treasures. The display, however, was very traditional, old fashioned and didn’t do justice to the items. The most frustrating thing was that some very small items with splendid detail (like poesy rings) had been placed all too far from the glass of the display case. The fine details were not visible to the squinting eye nor the zooming camera.
On the projects front I’ve been working on naalbinding. It’s an excellent thing to work on when travelling. Light, small and can even be worked on inside a plane. I’ve finished one sock and another one is in the works. But more about that later.