Projektit – Sivu 6

9.11.200910.11.2009

Ensimmäiset neulakinnassukat / Naalbound socks

Ja nyt päästään vihdoin takaisin asiaan! (Toivon myös, että tykkäätte uudesta ulkomuodosta.) Kuvassa ensimmäiset neulakinnassukkani. Ne eivät ole vielä aivan valmiit, sillä lanka loppui ärsyttävästi viime senteillä. Toisen sukan varresta puuttuu kaksi senttiä. On mentävä ostamaan lisää lankaa Hakaniemen hallin Vihreästä vyyhdistä.

Lanka on aivan ihanaa, värjäämätöntä ja käsinkehrättyä pehmeää luksusta. Se huopui kuin unelma, joten lankojen liitoskohdista tuli aika siistit. Sukat ovat neulakinnaskliseisesti harmaat, vaikka toki tiedän että keskiajan neulakinnastodellisuus oli myös värikäs. Mutta kun olen niin suuri harmaan ystävä.Â Toisaalta kyllä ajattelen, että tätä lankaa pitäisi päästä säiden lämmettyä jonnekin värjäämään.

Valmiita sukkia ajattelin koristella kirjonnalla. Varmaankin jotain aika yksinkertaista, mutta värikästä on tulossa.

Olen jotenkin liikuttavan ylpeä näistä sukista, vaikka neuleessa nyt onkin jotain nöölejä ja reikiä. Olen tohkeissani siitä, että kekkasin oman taktiikan kantapään ja varren neulomiseksi suoraan sukkaan. Ja että kantapäistä tulikin niin siistit! Näissä sukissa on paljon onnistunutta päättelytyötä – kun ohjeita nimenomaan neulakinnassukan tekemiseen ei netissä hirveän paljon ole (ja sukat on tehty enimmäkseen kokouksissa ja lentokoneessa. Sellainen kuukausi takana).Â Merkittävin historiallinen inspiraatio oli Historiska Världarin 1300-luvun porvarisnaisen neulakinnassukat, joiden esikuva on 1400-luvun Uppsalasta. Toinen inspiraation lähde oli ihanat neulakinnashurahtaneet ympärilläni, niinkuin esimerkiksi Sahra (katsokaa vaikka tästä linkistä).

Lisäksi neulakinnaskammo on viimeinen käsityökammoistani, jonka halusin selättää. Nyt olen ottanut haltuun nekin käsityötaidot, joita olen tähän mennessä vältellyt. Ja siinä samalla olen huomannut, ettäÂ ne kaikki – neulakintaan lisäksi lautanauhan tekeminen ja laskettu työ – ovat ihania tekniikoita.

Enkä oikein tiedä, miksi ne edes silloin joskus vuosia sitten tuntuivat niin mahdottomille. Senkin olen tässä oppinut että kaiken voi oppia kunhan vain väsää.

************************************************

Back to business! (And I hope you like the new layout too.) I’m proud to present my new (nearly finished) naalbound socks! The first pair I’ve ever made!

I ran out of thread just when I was about to finish them, so I’ll have to get some more, which probably means I’ll have to do more naalbinding as well..

The thread is lovely, pure undyed handspun wool luxury. It felts like a dream, so joining the thread was simple. The colour is grey, which is one of my favourite colours. I chose it although I know the reality of medieval naalbinding was a lot more colourful than we’ be inclined to think.Â It would alsoÂ be lovely to get to dye some of this yarn next summer.

I’ll probably add a little embroidery too, once they’re finished.

I’m somehowÂ ridiculously proud of my new socks, although there are some obvious slubs and holes. I’m really excited about figuring out so many things all by myself – how to bind the heel directly into the sock, how to make the heel etc. All this because there aren’t so many instructions on how to naalbind socks (and most of the naalbinding was done in either meetings and on airplanes. This has been my past month.)

MyÂ major historical inspiration has been the naalbound socks on Historiska Världar’s 1300 bourgoisie woman. They’re based on a find from Uppsala. Another source of inspiration has been all the fabulous naalbinding-enthusiasts around me – like Sahra (see some of her naalbinding here).

Another thing is, that naalbinding has been one of my three traumatic techniques, which I have now all conquered and learned to love. (The others have been counted work and tablet weaving.) It’s been a learning experience, proving to oneself that almost everything can be learned if one just gives it a reasonable try. Now I cannot even think of what it was that put me off these techniques years ago.

2.11.2009

Lontoopäivitys

Viime viikolla suhahdin Lontooseen syyslomalle muutamaksi päiväksi. Museoista kolusin British Museumin, Victoria ja Albertin sekä Lontoon kaupunginmuseon. Samat tuli katsastettua toissakesänä. Museovierailuiden pikauusinta tuli osittain seuralaisen takia, mutta toisaalta oli kiva käydä museoissa uudestaan ja perehtyä esineisiin joiden yksityiskohdat olivat edellisellä kerralla jääneet askarruttamaan.

Galleriassa on edellisen visiitin kuvasaldoa. Uusia kuvia on reilu sata. Kunhan olen saanut käytyä niitä läpi, lataan parhaat palat galleriaan. Laatu on edelleen ehkä vähän sieltä tännepäin, sillä ne on räpsitty vanhalla pokkarikameralla. Joskus vielä hankin uuden kameran, jossa on enemmän megapikseliä ja kunnollinen zoomi.

Uuttakin nähtävää oli. Pengoin Victoria ja Albertin tekstiilihuoneessa kirjontoja, joihin ei edellisellä kerralla ehditty. Oli aivan huippua päästä näkemään alkuperäisiä saksalaisia lasketun kirjonnan töitä. Pussia, johon oma kirjottu pussini perustuu ei tosin valitettavasti ollut esillä. Toinen kohokohta olivat keskiaikaiset, painetut pellavakankaat.

V&A:n keskiaika- ja renessanssinäyttely oli edelleen työn alla. Se aukeaa joulukuun toisena päivänä, joten suuri osa eri puolille museota sijoitelluista aikakauden esineistä oli jo pakattu tai siirretty uuteen näyttelytilaan. Tudor-näyttely oli onneksi paikoillaan. Siellä riitti nähtävää: kiehtovia kirjottuja vaatteita, myssyjä, alusmekkoja ja takkeja.

British Museumin uusittu keskiaikakokoelma oli auennnut yleisölle. Se oli hienoinen pettymys – tai sitten British Museumia tyypillisimmillään: esineet olivat upeita, monet suoranaisia aarteita, mutta esillepano oli vanhanaikaista ja kankeaa. Goottilaisen kauden kultasepäntyön taidonnäytteet ovat tyypillisesti pienenpientä piperrystä. Korut oli kuitenkin asetettu turhauttavan kauas näyttelykaapin lasista, eikä laitettu suurennuslasin alle. Niiden yksityiskohtiin ei yltänyt kameran zoomi eikä silmien tihrustus. Ã„ärimmäisen turhauttavaa.

Koska viime kuussa tuli reissattua paljon, projektina on ollut neulakinnastekniikan treenailu. Neulakintaan väsääminen on mainio matkakäsityö. Se vie vähän tilaa laukussa ja puuneulan saa ottaa lentokoneeseenkin. Yksi sukka on valmis ja toinen tuloillaan. Niistä lisää myöhemmin.

***

London Update

Last week I went to London on holiday. We did the three must see- museums, the British Museum, Victoria and Albert and the Museum of London. It hasn’t been so long since my last visit, but they’re always worth visiting. It was good to spend less time on taking pictures and more on actually studying some of the pieces.

Last year’s pictures are available in the Gallery. This time, I took a a bit over a hundred snapshots. Once I’ve sorted them, I’ll upload them to the gallery. (I really need to get a better camera. As long as I use our old one, my pics are just snapshots at best.)

The V&A is just about to open its new medieval and reneissance galleries. Due to the opening in early December, most of the items that had been spread out through the museum were packed up or already taken to the new gallery. Fortunately the textile study hall and the tudor display had a lot interesting items I hadn’t seen on my last visit.

It was fantastic to see some german counted thread embroidery. Unfortunately the original version of my bag wasn’t on display. It was interesting to see the pouches up close and get to study the construction as well as the emboidery. Another highlight was the collection of medieval printed linen fabrics.

The British Museum had already opened its renovated medieval collection. This was a bit of a disappointment. It was a very British Museum-like experience, actually. The items were splendid, true treasures. The display, however, was very traditional, old fashioned and didn’t do justice to the items. The most frustrating thing was that some very small items with splendid detail (like poesy rings) had been placed all too far from the glass of the display case. The fine details were not visible to the squinting eye nor the zooming camera.

On the projects front I’ve been working on naalbinding. It’s an excellent thing to work on when travelling. Light, small and can even be worked on inside a plane. I’ve finished one sock and another one is in the works. But more about that later.

18.10.20099.11.2009

Tutki ja kirjoita

Kuvassa ei ole räjähtänyt kirjahylly, vaan viime viikkojen keskeisin projekti. Sain vihdoin aikaiseksi perusteellisen kirjoitelman vihreästä mekostani, jossa on ne irroitettavat napit.

On hauskaa ja hyödyllistä saada paperille kaikki ne pohdinnat ja tutkimukset, mitä kuhunkin projektiin liittyy. Jokaiseen mekkoon ja kapistukseen liittyy nimittäin ompelemisen lisäksi paljon lukemista ja tutkimista. On ihanaa uppoutua pieniin detaljeihin, yhdistellä tietoa eri lähteistä ja kokea niitä heureka-hetkiä.

Vielä parempi on, kun saa muistiinpanot sekalaisista vihoista ja pään lokeroista paperille talteen seuraavien projektien (ja kenties muiden tekijöiden) iloksi. Saa asiat järjestykseen ja pääsee kaiken kukkuraksi harjoittamaan aikanaan yliopistossa oppimiaan tutkimuskirjoittamisen taitoja. (Joita voi kerrata tämän merkinnän nimikkoteoksesta Tutki ja kirjoita, joka on mitä suositeltavin opus.)Niitä on hyvä pitää yllä, jos joskus vaikka haluaisi palata koulun penkille.

Tässä (ja lisäksi saatavilla Kirjoituksia-sivulla) kirjoitelma mekosta. Se on englanniksi, sillä mekko kisasi viime viikonloppuna Saksassa. Ja voitti, mikä on siistiä. Lue kirjoitelma mekosta pdfnä.

****

Research and Writing
The above picture is not proof of my bookcase finally exploding, but rather a picture of what working on my latest project has looked like. I finally got around to doing a good writeup of all the research and stuff that went into the making of my green gown (the one with the detachable buttons).

It’s really useful and fun to write down all the ideas, research and things that go with each project. Whatever it is that I make, it always comes with a lot of reading. I love getting absorbed in small details, working out mysteries on why and how they would have done what in the middle ages and so on. Combining information from different sources and sometimes having those heureka-moments, which give the best kicks of them all.

For future projects (and possibly also for other people sharing similar interests) it’s good to write down some of the process. One also gets to keep up the research and writing skills once aquired at University. Just in case I might want to go back sometime.
So, here is the research paper on my green gown as a pdf. It’s in English, because I entered my gown in a competition in Germany last weekend. It won, which was nice. :)

4.10.2009

Kuumaa kamaa

Projektina tylsä, mutta erittäin tarpeellinen alusmekko on vihdoin valmis. Nyt alusmekkoja on taas kaksi, mikä on varsinkin pidempien leirien kannalta todella hyvä juttu.
Homma oli sinänsä hyvin yksinkertainen: keskiedessä ja keskitakana kiilat, hihat suoraviivaisesti alaspäin kapenevat, hihoissa ei ihmeempiä istutuksia tms.Â Kaula-aukko on nauhalla vahvistettu. Haasteellisinta oli survoa mekko kasaan tukevasta pellavasta, jota oli kaiken lisäksi melko vähän. Noudatin pyhän Louisin pellavapaidan logiikkaa – ei olkasaumaa, ei sivukiiloja, kiilat leikataan ylijäämäpaloista.
Sormet olivat kovilla erityisesti hulpioreunojen kanssa, mutta päätin sen takia vähän irroitella tavallisestä käytännöstä ja tein hulpioreunojen kohdatessa hihoihin päällekkäiset saumat (englanniksi overlapping seam).

Mekon varsinainen juju on siinä, että se on istutettu niin tukevasti, että voi olla mukavasti rintaliivittä, mutta silhuetti on silti oikeanlainen. Toinen tapa sen erittäin tarpeellisen tuen saamiseksi on villamekon istuttaminen riittävän pinkeäksi. Itse olen kuitenkin tykännyt hoitaa homman jo alusmekossa. Pellava on tukevaa ja toisaalta alusmekkoa on helpompi muokata, mikäli tulee tarvetta kiristää istuvuutta tms.

Keskiajalla pellavainen aluspaita oli ylellisyys, johon köyhimmillä ei ollut varaa. Kuten alusvaatteet nytkin, alusmekko oliÂ myös intiimi vaatekappale, jossa ei liesuttu pitkin kyliä. Siksi laitan kuvat uudesta alusmekosta häveliäästi linkin taakse, tänne ja tänne.

Ja nyt saan palkinnoksi kirjoa myssyäni. Jes.
****

Hot stuff

The linen underdress is finished (underdress? smock? chemise? You know what I mean, right?). Underdresses are a bit boring to make but ever so necessary.

All in all, this project was very simple. Gores are set in the front and back, the sleeves are fairly straightforward and simple. The neckline has been reinforced with silk. The biggest challenges were in having a very sparse amounto fo fabric and in putting the dress together. The linen was very sturdy, so sewing got a bit painful. But I also had a good time using overlapping seam (which I’ve never used on an undersdress before) on places where the sturdy edges of the difficult linen meet.

I used the basic layout of the linen tunic of st. Louis; no shoulder seams, no side gores and using the cutoffs from the pattern for sleeve and gore material.

The underdress in wonderfully supportive, so no other undewear (bra or such) is required and the silhouette is as it should be. Others like to fit their cotes/dresses so tightly that they give support. I prefer using the underdress for support, because I find that it is much easier to adjust the underdress (in case of weight loss etc.) and linen is sturdier than a lot of wools.

In the middle ages linen underdresses were something that not everyone could afford. They were also very private and intimate items of clothing, just as underwear is today. So I’ll post the pictures of my new underdress behind links here and here.
And now I’m off to embroider one of my caps, a prize I get for being so good and finishing the underdress.Â

6.9.200919.1.2012

Valmis pussi ja Pukkisaari

Tadaa!

Valmis pussi tupsuineen ja nyöreineen. Viime hetken jännitystä tuli siitä, että punainen lanka tuli käytettyä tasan sentilleen. Tupsuihin menee yllättäviä määriä lankaa. Mutta Veera-langasta tuli kyllä kivat tupsut. Pussin nyöri on jälleen iskunauhaa, tällä kertaa tehty tällä ohjeella.

Viikonloppuna tuli käytyä myös Pukkisaaressa Muinaismarkkinoilla. Siellä oli mukava tunnelma ja sopivasti yleisöä. Mukaan tarttui hieman pellavaa (ja ilmoittautuminen kehräämiskurssille) sekä villaisia kirjontalankoja seuraaviin projekteihin.

Tavisvaatteissa historianelävöitystapahtumissa seikkailu on kyllä aina hupaisaa. Tutut eivät heti tunnista ja muutenkin toivoo että olisi olemassa joku salainen kädenpuristus jolla voisi osoittaa esimerkiksi myyjille harrastavansa itse periaatteessa samaa.

Pukkisaari on kyllä hieno paikka. Olisi mahtavaa päästä joskus elävöittämään noin aidonoloiseen ympäristöön sitä omaa aikakauttaan eli 1300-luvun loppupuolta. Lähin paikka siihen taitaa olla Tanskassa.

Pukkisaaren kylä sai harkitsemaan rautakauden harrastamista, mutta siihen rupeaminen vaatisi aikamoisen panostuksen tavaroihin ja vaatteisiin, koska kaikki kamppeeni ovat aika moderneja rautakautisesta näkökulmasta. En tosiaan tiedä olisiko mikään keskiaikakapistuksistani siihen sopiva. Uuden setin hankkimisessa alkaisi tulla asunnon säilytystilakapasiteetti vastaan ainakin miehen mielestä.

Nyt lääkitsen projektin valmistumisesta aiheutunutta tyhjää oloa jatkamalla heti toisen projektin parissa. Nyt alusmekkoa ompelemaan (tylsää!).

****

Finished Bag and Pukkisaari

The bag is done! There was some last minute excitement in the red thread running out. There was not an extra centimeter left, I used all of it. It’s always surprising how much thread goes into a tassel (so there is a definitive conspicuous consumption & luxury thing going on there). I’m happy about how the tassels turned out, the Veera-yarn worked wonderfully. I might do something inventive over the tassel knots some day, but I think I’ll leave them as they are for now. The new cord is a fingerlooped braid, made with these instructions.

This weekend I also visited a market in Pukkisaari, which is a reconstructed Iron age village. PukkisaariÂ unofrtunately doesn’t have a site in English. However, it is a really nice place. The market was nice and not too crowded. I bought some linen fibers and new yarns for forthcoming embroidery projects. I also signed up for a class on spinning with a drop-spindle.

Pukkisaari made me think of how nice it would be to get to do some reenactment in such an authentic environment with houses and all. Unfortunately the nearest place for the late 14th century is in Denmark.

I also briefly considered getting into Iron Age things, but then realised the massive amount of stuff I’d need to get. Almost all of my medieval things are too modern. And having two kits would put a strain on the closet space in our apartment (at least if you ask the husband).

Now I’m off to work on my other project, the boring old underdress.

3.9.2009

Nauhoja pussiin

Kiitos kommenteista ja kannustuksesta: pussiprojekti etenee. Tänään sain kaikki reunat huoliteltua ja tein kiristysnyörit.

Pussin sulkemismekanismi oli taas uusi lähtökohtaisesti hassulta tuntuva keskiaikainen juttu. Alkuperäinen pussi on siinäkin mielessä harvinainen, että siinä on nyöri paikoillaan. Vaikka mieleen tulisi tehdä nyöritysreikiä, pussissa nyöri on vedetty yksinkertaisesti neulalla läpi pussista. Päätin kokeilla samaa.

Alkuperäisessä nyöri koostuu yksinkertaisista silkkilangoista, joiden päät on letitetty. Koska villalangan vetolujuus on silkkiä huomattavasti heikompi, päätin punoa villalangasta iskunyörin, jonka ompelin pussin läpi. Nyöri on kuitenkin lankaa kestävämpi. Tein nauhan tällä ohjeella, joka on alunperinkin tarkoitettu kukkaronnyörien tekemiseen.Â (Nuo fingerloop.org sivut kannattaa muutenkin lukea läpi, jos haluaa oppia tekemään iskunyörejä kekskiaikaisilla ohjeilla.) Ohuesta Veera-langasta tuli riittävän ohut, ommeltavaksi sopiva nyöri.

Englanninkieliset, joskin kuvalliset, ohjeet reunojen huolitteluksi nyörillä löytyvät täältä. Niiden parissa hetken pähkittyään keksii, miten nyöriä tehdään. Käytännössä kyse on kahdesta lenkistä, joita pujotellaan toistensa läpi, ommellen lenkit aina kiinni pussin reunoihin, jotka samalla yhdistyvät.
Nyt jäljellä on enää tupsut ja nyöri, jolla pussi ripustetaan vyölle roikkumaan.

Tässä kuvia:

Nyörit kiinni. (Kuvanlaatu on taas hirveä, pitäisi ostaa oikea kamera.)

Drawstring closed (Apologies for the bad picture quality, I should get a real camera and not use my phone.)
nauhat auki.jpg

Nyörit auki. Kuten huomaatte, ei nyörinreikiä. Ratkaisu toimii, mutta sen kulutuksenkestävyys mietityttää.

Open drawstring. As you can see, no lacing holes. It works well, but I wonder how it will take the stress of the lace in the long run.
kädessä.jpg

Kuvioiden ei olisi tarpeen kohdata saumoissa (keskiaikaisissakaan pusseissa ne eivät kohdanneet), mutta pussukassani ne kohtaavat toisella puolella näin tarkasti. Toinen puoli on paljon vähemmän symmetrinen. Tästä kuvasta näkee vähän pikkupussukan kokoa. Kuten monet säilyneet pussit, se ei ole koolla pilattu. Mitat ovat noin 10cmx12 cm.

The pattern is not supposed to meet, but on the other side it does. This picture shows the size. The bag is not very big – about 10 cm x 12 cm.

****

Bag Progress
Thank you for all the compliments! The project is progressing.

Tonight I finished the braid on the seams and the bag is fully assembled. Then I made the drawstring to close the bag with.

The drawstring is another curious little medieval feature. I would have made lacing holes, but on the original bag the drawstring is simply a thread, sewn through the bag and braided at the ends.

Instead of using a single thread, I used a fingerlooped braid for the drawsting. Wool yarn doesn’t take as much pulling as silk thread does, so I decided to braid the yarn to make a stornger drawstring. With thin yarn, the braid turned out to be thin enough to ”sew” in place. The braid pattern is originally inteded for a purse string and works marvelously. (The pattern comes from fingerloop.org)

Now all that is left to do is adding the tassels and braiding the cord to hang it off my belt.

31.8.200919.1.2012

Valmis kirjonta ja jatkoa

Sunnuntaina kirjonta tuli valmiiksi. Huomaatteko, missä kohdassa vaihdoin lankaa siihen itse värjättyyn nokkoslankaan? (En minäkään. Aivan mahtavaa, että sitä tuli niin saman väristä!)

Kehyksestä irrotettuna isokin työ näyttää aina heti tosi pieneltä.

Sitten ompelin pussiin vuoren hyvästä ja tiiviistä pellavasta. Silkkipusseissa vuori oli silkkiä, mutta villapussiin ajattelin pellavan sopivan parhaiten. Oikein ohut villakin olisi varmaan käynyt.

Sen jälkeen ryhdyin ompelemaan pussia muotoonsa. Monissa tämän lajin pusseissa saumat on yhdistetty niin, että kiinni ommeltaessa syntyy samalla nauha peittämään saumaa. Modernilla logiikalla olisin ommellut sekä kirjonnan että vuoren pusseiksi ja yhdistänyt nämä.

Pussi ja puolet saumoista tehty nauhalla. Nauhaan käytin hieman paksumpaa Pirkkalankaa, että nauhasta tuli tarpeeksi peittävä.
Mielestäni parhaita hetkiä keskiaikaisten käsitöiden parissa ovat ne, jolloin alkuun noudattaa hieman erikoiselta tuntuvaa historiallista työtapaa ja sitä tehdessä saa ahaa-elämyksen siitä, miksi näin tehtiin. Reunojen yhdistäminen nauhalla on osoittautunut työn edetessä monella tapaa nerokkaaksi hommaksi. Kirjottu pussi on aika paksu. Tämä tapa tekee siistit saumat ilman paksuja saumanvaroja, ja pussi jää sisältä hyvin siistiksi. Ulkopuolella nauha viimeistelee sauman ja peittää reunoissa pussin päällysosan ja vuorin rajan.

Pussi sisältä, puolet saumoista vielä tekemättä.

****

Finished Embroidery and Assembling the Bag

I finished the embroidery on sunday. I’m especially happy with how well the two different shades of green go together. (Can you spot where I used the new shade of green in the pictures above? Neither can I.) And needless to say, embroidering with self-dyed yarns was a thrill.

It’s funny how every embroidery piece seems so much smaller once it has been taken off the frame. I lined the embroidery with good, sturdy linen. The silk bags were lined in silk, but I thought a linen lining would do for a bag done in wool. A light wool would also have been good, but I had none at hand.

Then I started assembling the bag with the method described in Medieval Silkwork, sewing the sides together while at the same time braiding a braid onto the seam (there seems to be no english name for this technique). Should I have followed modern logic, I probably would have sewn together a lining and the bag and then combined them.

These kinds of moments are my favourite kind of thrills when learning and trying out something new in what old techniques can give us. I love it when I start out a bit confused of why one should do something in a way that seems unnecessary or difficult and then as I progress, I realise exactly why. This way of joining seams is excellent; it hides the seams, avoids bulky seam allowances and leaves the seam looking very neat also from the inside of the bag. I also like it how the lining isn’t a separate bag inside bag and doesn’t move around.

26.8.200931.8.2009

Kirjontaedistystä

Esittelin kesäkuun puolivälissä uusinta kirjontavillitystäni, saksalaista laskettua kirjontaa. Kirjonta on ollut koko kesän se projekti, juttu jonka parissa on tullut eniten intoiltua ja vietettyä aikaa. Plussaa näppärästä koosta: kirjontakehys on kulkenut kätevästi mukana ensin lomareissuissa ja sitten työmatkoilla.

Laksettu työ on ollut lopulta helpompaa ja nopeampaa kuin oletin. Alkuun pääsemisen jälkeen ohjetta ei juuri joudu tiiraamaan. Lopulta työ alkaa mennä omalla painollaan niin, ettei vaadi jatkuvaa laskemista ja kirjonnan voi jo ottaa sosiaalisiin tilanteisiin mukaan.

Erityisen yllättynyt olen siitä, miten armollisesti pikku virheet katoavat työhön. Tein alussa yhden laskuvirheen, joka on putkahdellut eteen tasaisin väliajoin, mutta pienillä sumplimisilla työ on edennyt siitä huolimatta. Ja kun katselee koko pussia kauempaa, edes minä en huomaa virhekohtaa. :)

Tässä tilanne kesäkuun 12. (June 12th)

Tässä pari kuvaa tältä päivältä, eli 26.8. (August 26th)

Etsi eroavaisuudet. Spot the differences.

Käsillä on innostava loppurutistus, jossa työn valmistuminen jo häämöttää houkuttelevasti näkyvissä. Vaikka tämä onkin ollut alusta asti todella koukuttava projekti, nyt kirjotuttaa enemmän kuin koskaan.

Jännitysmomentteja riittää: jumiutuuko käsi, loppuuko vihreä lanka? Vihreää lankaa on todella vähän jäljellä, eikä sitä ilmeisesti ole saatavissakaan lisää. Onneksi itse värjäämäni nokkoslanka on sävyltään melko lähellä. Olen päättänyt olla stressaamatta, vaikka joutuisinkin käyttämään hieman toista vihreää. Olettaisin, että ongelmani on varsin ajanmukainen – ennen teollista värjäystä lanka samoilla väreillä mutta eri erästä saaattoi hyvinkin olla aavistuksen eri sävyinen.

Pääsen pian kokoamaan pussia, vuorittamaan, tekemään nyörejä ja tupsuja. Ihanasta Medieval Silkworkista löytyy selkeät ohjeet siihen, miten reunat ommellaan yhteen ompelemalla nyöri/letti sauman päälle.

Alkuperäisessä pussissa, josta kirjonnan malli on otettu, ei ole tupsuja. Oma pussini ei olekaan selkeä kopio, vaan versiointi alkuperäisen mallin mukaisesti. Eroa on materiaaleissa ja käyttötarkoituksessa: alkuperäinen pussi on saattanut olla tarkoitettu pyhäinjäännösten säilyttämiseen ja oma pussini on menossa arkisempaan ja maallisempaan kukkarokäyttöön. Ihmisten vöillä keikkuvissa pusseissa tupsut olivat varsin yleisiä (kuten vaikka tässä.)

Tässä on innoittavana esimerkkinä aivan upea versio samasta mallista, materiaaleina silkkiä ja kultalankaa.

Embroidery progress

Here is an update on the embroidery progress I’ve made this far this summer. (See progress pictures above) The Endspurt (as Racaire puts it) is here! Whenever an emboidery project nears completion, it becomes more addictive than ever. And, the Tetris of embroidery, german counted thread embroidery is super addictive as it is.

The technique has been way more pleasant than I initially thought. After a while, you don’t have to look at the instructions or keep counting all the time. And you go much faster. I’ve been surprised about how nicely little mistakes fade into the pattern. I made a little miscalculation when I first started out, and that mishap has been popping up every so often as I go along. However I’ve succeeded in hiding it rather well – looking at the bag as a whole, even I cannot spot all of the ’difficult’ places.

So now all there is is to finish the embroidery, worry about whether the green thread will be enough, and then it’s onto finishing the bag (lovely how-to from Medieval Silkwork here). Actually, the green thread running out doesn’t worry me so much – the nettle-dyed green from camp is almost the right shade. And I guess having two batches of not exactly the same shade was a very common occurrence in the ages before industrial dyeing and such.

The original bag, from which the embroidery pattern comes from, doesn’t have tassels. But since my bag is more of an adaption than a copy, it will. There are big differences in the material (wool vs. silk and gold thread) as well as the use of the bags (purse vs. possible reliquary) anyway. I haven’t quite decided what kinds of tassels I will make.

And as additional motivation, I can always go look at this amazing bag amazing bag, made with the same pattern.Â

24.8.2009

Loukutusta ja häkilöintiä

Kävin eilen Piian vinkistä Seurasaaren Villa- ja pellavapäivillä, jossa pääsi itse käsittelemään pellavaa ja villaa. PanostinÂ pellavapuoleen, sillä ihan joka päivä ei pääse häkilöimään.

Oli huippuhauskaa ja opin älyttömästi uusia juttuja. (Paikalla oli myös paljon mukavia tuttuja. Kiitos seurasta ja kuvista! )Ja onhan se ehdottomasti aivan eri juttu lukea pellavan tuottamisesta kuin päästä sitä itse kokeilemaan. Tekstiilituotannon alkupäähän tutustuminen auttaa ymmärtämään syvemmin sitä, miten työvoimaintensiivistä tekstiilien tuotanto oli ennen teollisia aikoja.
Suosittelen käymistä ensi vuoden villa- ja pellavaviikonlopussa. Seurasaari on muutenkin hieno paikka.
Pellavanvarret oli valmiiksi liotettu ja kuivattu, joten niiden kanssa pääsi suoraan asiaan. Aluksi siis napataan käteen kunnon kourallinen.

Sen jälkeen tulee fyysisin vaihe: loukuttaminen. Loukuttaminen rikkoo pellavan varren puumaisen osan, jolloin loukuttajan käteen jää kuitu, kuten on tarkoituskin. Loukuttaminen on perinnetiedon mukaan äijähommaa ja kyllä se habaa kasvattaakin. Pellavan käsittely on loukuttamista lukuunottamatta ollut naisten töitä.

Loukuttamisen jälkeen päästään lihtaamaan. Lihtaaminen on melkein kuin loukuttamista, paitsi että apuna on metalliset ”terät” ja pellavia ei enää hakata vaan niitä vedetään teriä vasten. Perimmäinen tarkoitus on sama kuin loukuttamisessa – erotellaan puisevia varrenkappaleita kuidusta.

Seuraavaksi pellavat häkilöidään. Häkilöiminen erotaa hienommat ja karkeammat kuidut toisistaan. Häkilään jää rohdinpellavaa ja käteen aivinaa.

Käsittelyn lopputulos vielä harjattiin siankarvoista tehdyllä harjalla, jotta viimeisetkin varrenkappaleet irroitetaan. Käteen jäi tukko aivinaa, josta voidaan kehrätä lankaa. Omista pellavistani aion kuitenkin tehdä tekoletit. Niiden väri on vaalealle henkilölle hyvin sopiva ja pellavaa käytettiin keskiajalla tähän tarkoitukseen.

Kyllä kelpaa käyttää itse loukutettuja lettejä.

****

Linen! (The Making of)

Thanks to a hint from Piia, I visited Seurasaari open air museum on their annual flax and linen weekend. The museum offers a chance to take part in workshops where you can process linen and wool. Processing linen/flax was great fun. There’s always a big difference in reading about something and actually trying it out yourself. Getting aquainted with textile production at it’s very beginning provides insightful understanding on how work intensive textile production used to be.

The phases of the process are illustrated above. All the techniques have their traditional Finnish names (only recently added to my active vocabulary) and I have absolutely no idea of what they are in English. The idea is to break the harder outside of the linen plant (which has been soaked and dried) and then remove the bits of that harder outer layer from the actual fiber part. The last phase also separates the finer fibers from the coarser ones.

The end result can be spun into thread. I’ve however got an alternative use: I’m going to use the flax as a hairpiece. I’ll use it to braid a pair of cornettes. My old ones are getting… well.. old.

2.8.20092.8.2009

Ihanuus

Edellisen päivityksen jälkeiseen aikaan on mahtunut niin paljon elämää, ettei ole ehtinyt istua alas siitä kirjoittamaan. Tässä kuitenkin alkuun leirikuulumiset vähän jälkijunassa.

Kylläpä oli Nuijasodassa ihanaa. Siis niin mainiota, ettei sitä vähentänyt edes sateisuus, viileys, kosteus ja leirissä kiertäneet vitsaukset: vatsatauti ja flunssa (joista ei kumpikaan onneksi osunut).

Leirillä oli vallitsivat tunnelma ja yhteishenki. Tapasin uusia mainioita ihmisiä ja pääsin viettämään kiireetöntä aikaa yhdessä entuudestaan mainioiksi havaittujen ihmisten kanssa. Ruoka oli maukasta, illat pitkiä ja nauru pidensi ikää.

Luennot olivat juuri niin hyviä kuin ennalta ounastelinkin. Uusien asioiden oppiminen yksi lempiasioistani. Ja sitä saattoi harjoittaa niin luennoilla kuin niiden ulkopuolellakin. Kaikkea uutta tuli opittua: kasvivärjäystä, ruoanlaittoa (erityisesti leivän paistamista) avotulella, vispilän tekemistä koivusta, rautapatojen huoltoa luonnon aineksilla, asioita keskiajan kosmetiikasta ja hiustenlaitosta sekä pari uutta kauan kiinnostanutta käsityötekniikkaa, joiden suomenkielisiä nimiä en tiedä, footweaving and slygning (lautanauhan ompelua kankaan reunan päälle käsiä ja jalkoja käyttäen ja kankaan reunan vahvistamista sen sisään ommelluilla pistoilla.). Metallikoristetyöpajan peruminen harmitti. Se pitää ehdottomasti saada aikaiseksi johonkin toiseen tapahtumaan. Oma luento meni kivasti, vaikka se pitikin lennosta heittää englanniksi.

Tein koko ajan käsitöitä, mutta valmiiksi sain vain myssyn ja uuden vyön. Myssystä tuli vihdoin optimaalisen kokoinen, tein sen 25cmx25cm kappaleesta. Alusmekko ei tullut valmiiksi, vaikka aika pitkälle etenkin. Uutta huppua ompelin myös ja jatkoin laskettua kirjontaa. Jälkimmäinen on edennyt melko pitkälle.

Pääsin myös kätilöimään parin uuden mekon synnyssä, mikä on ilo. Toinen mekoista syntyi vain 190 cm:stä kangasta, mikä vaati luovaa kaavoittamista, mutta onnistui.

Ja mitä pakattuun tavaramäärään tulee, se oli lopulta aika optimaalinen. Lautanauhapuun mukaan ottaminen oli turhaa, sillä sitä en ehtinytkään vetää uutta loimea. Alusmekkoja olisi hyvä olla useampi. Tällä kertaa viileämmät säät tarjosivat käyttöä kaikille vaatteille. (mukana oli 1 mekko ja 3 erilaista päällysmekkoa, huppu, huntuja ja viitta) Oli hauska huomata, miten lämpimänä ja kuivana pysyi viileän sateisella säällä villavaatteiden, hyvin rasvattujen kenkien ja patiinien ansiosta.

Koska kuvat kertovat paljon, tässä muutama. Kuvat otti Sanna-Mari. Omat kuvat pitää vielä kaivaa kamerasta.

Varjossa loikoilua aurinkoisena päivänä, yksinkertainen pikkuprojekti: rullaan lankoja puiselle rullalle.
Enjoying the shade on a sunny day, spooling linen thread onto a proper reel.

Iltaisin oli hyvä tarjoilu. Tästä kuvasta käy ilmi, miten kivaa meillä oli leirillä.
This picture shows what a good time I had at camp.

Leiriä. Oma teltta jää juuri puun taakse.
Some of the camp. My tent can be (sort of) seen behind the tree.

Loveliness!
Long time no update – so much has been going on I haven’t had time to sit down to type about it.

So let’s start with what Cudgel War was like this year.

I had a megalovely time! The weather may not have been perfect (somewhat rainy, cooler than usual and just plain damp on even the non-rainy days) but the atmosphere, the company, the new and old friends and the food (just to name a few) made up for the weather and other non-pleasant things like the tummybug and the nasty cold that pestered the camp. (Neither hit me, phew.) The only personal damages at camp were a broken tripod and a molded up tent canvas storage bag.

The lectures were just as good as expected. Learning new things is one of my favourite things and this year I sure learned a lot. I learned about natural dyeing (and did some dyeing) cooking on an open fire (and baked bread), making a whisk out of birch twigs, learned how to footweave and do ”slygning”, as well as stuff about medieval cosmetics and hair. The metal ornament workshop getting canceled was a bummer, but I hope we’ll be able to have the workshop another time. My class went well, although I ended up giving it in both finnish and english.

I worked on projects the entire time. I didn’t finish the underdress, but I made a new cap ala st. Bridget (finally I think I found the right size) and I made a new belt with the fittings from Turku Medieval Market. I also worked on my new hood and did good progress on my counted thread embroidery. I also assisted in the making of a few new dresses, helping with patterning and fitting, which is great fun.

Funnily enough, almost all the stuff I brought with me turned out to be necessary. Because of the cooler weather, all the clothing was put to good use. (I had one dress, linen underdresses, 3 different overdresses, one of which was a fancier one for feasts, a hood and some veils). I was almost surprisingly warm and comfy, thanks to layers and pattens.