Kategoria: Projektit

Julkaistu

Lämmin mekko edistyy / Warm dress progress

Tässä vähän vilauksia siitä, miten lämmin mekko edistyy. Siitä ei täällä Neulakossa olekaan ollut kuvia, sillä kameraongelmat alkoivat samaan aikaan kuin tämä projekti.

Olen laittanut valmiin hyvän hihan kaavan jonnekin varmaan talteen sen jälkeen kun opetin Hollolassa hihan kaavoittamista. Ei muuta kuin uutta tekemään. Lämmin mekko tarvitsikin oikeastaan aivan toisenlaisen, paljon löysemmän hihan kuin mitä yleensä teen. Joten hyvä että tuli tehtyä. Sitä paitsi hihojen kaavoittaminen on ihanaa.

Sleeves
Kokoon ommeltu hiha ja kaava / An assembled sleeve and the pattern

Hihat on nyt leikattu ja toinen niistä on ommeltu kokooon. Kaavamateriaalina toimi ”aistikkaasti” kuvioitu ikivanha lakana. Varsinkin hihan kaava on hyvä piirtää ensin paperille, sovitella ja sitten piirtää vielä uudestaan kankaalle ja sovitella. Vasta sitten kannattaa leikata varsinainen kangas. Silloinkin tulee muistaa että esimerkiksi villa käyttäytyy varsin eri tavoin kuin vanha lakana.

Nappeja sekä alkioina että jo puolivalmiina / Buttons at the starting point and halfway done

Napitettu mekko tarvitsee huimasti nappeja. Tässä näkyy nappien käynnistetty tuotantolinja: leikattuja villanpaloja ja puolivalmiita muotoiltuja nappeja, valmiina kiinnitettäväksi mekkoon. Muotoilen kangasnapit vielä viimeisen kerran kiinnitysvaiheessa.

Mekko ilman nappeja ja hihoja. / Dress without sleeves and buttons

Kuva on vähän sumuinen (testailin itselaukaisijaa), mutta siinä näkyy mekko tämän hetken tilassa, ilman nappeja ja hihoja. Materiaalina harmaa villa, vuoritettu hurjalla hieman krapinvärisellä ruosteenpunaisella villalla. Molemmat toimikasta. Harmaa villa on huovutettu tiiviiksi ja paksuksi. Harmaa villa on Naturtuchesta, vuori Matan tekstiilistä.

Mekon on tarkoitus olla löysä. Tietenkin se saa näyttämään siltä, että olisi viimeisillään raskaana vaikkei ole. Siitä tunnistaa hyvän keskiaikamekon. ;) Olen kyllä tyytyväinen siihen, miten kauniisti se laskeutuu huolimatta paksuudestaan.

Kaula-aukon viimeistely lähikuvassa / Close-up of neckline finish
Kauempaa sitä hädin tuskin huomaa / Further away you can hardly see it

Jokaisessa projektissa pitää kokeilla jotain uutta. Tässä testasin uutta tapaa huolitella kaula-aukko. Yleensä varmistan vinoon leikatun pääntien muodossa pysymisen kääntämällä pääntien silkkinauhan avulla. Nyt silkkiä oli tarjolla pelkästään valkoisena. Valkoinen nauha olisi kuitenkin ollut turhan näkyvä.

Kokeilin Grönlannin löydöissä käytettyä, Woven into the Earth-kirjassa esiteltyätekniikkaa, jossa reuna käännetään kahdellä rivillä minimaalisen pieniä etupistoja (tunnetaan myös termillä stab stitch) jotka tehdään lähelle käännettyä reunaa. Ns. raaka reuna viimeistellään ompelemalla reunaan kiinni villalanka tihein luotospistoin. Parhaiten tekniikka sopii paksuhkolle kankaalle, jolla ei ole taipumusta liestymiseen. Alkuperäisissä sekä ompelulanka että vahvikelanka ovat villaa, mutta koska käsillä ei ollut ompeluun soveltuvaa villalankaa, käytin samaa pellavaa jolla olen ommellut koko mekon.

Olin ihan yllättynyt siitä, miten siisti ja huomaamaton tapa tämä olikaan. Kuten kuvista näkee, lankaa (kanervanvärinen) hädin tuskin huomaa. Etuna on myös se, ettei paksua tuplavillaa tarvitse kääntää kahdesti, vaan yksinkertainen taite riittää. Käytössä näkee, miten hyvin se auttaa kaula-aukkoa pitämään muotonsa.

Olen taas tässä projektissa ammentanut aika paljon uutta Woven into the Earthista. Se on kyllä kumma kirja. Aina kun tarkistaa jotain yksityiskohtaa, jämähtää lukemaan. Ja vaikka sen on lukenut varmaan sadasti, aina löytyy uusia ja kiehtovia juttuja.

****

Here’s a few glimpses on how the warm dress is progressing. I realised there had been no pictures up here yet, since my camera troubles started just when I started working on this project.

I’d misplaced my sleeve pattern and had to make a new one. I’m glad I did, since this dress needs a different, simpler and looser sleeve. And I love drafting sleeve patterns.

(see pictures of sleeves)

The sleeves have now been cut and the other one has been sewn up. I first drafted the patttern on paper, then transferring it onto a piece of old sheet (with a very groovy pattern) and only then onto the wool, trying the pattern on at each step. Especially with sleeves, which go on arms with lots of movement, it’s important to make a fabric version of the pattern. But it is also worth noting that a cotton sheet and wool behave slightly differently too.

(see button picture)

The dress will button up, so a lot of buttons are required. Here’s a picture of the activated button assembly line:  some fabric ready to be made into buttons and buttons that are halfway done. I always finish the shaping of the button when attaching it, but these ”baby buttons” do already look like the real thing!

(see picture of the dress without sleeves)

Here is the dress (in a fuzzy picture, I tried out the self-timer on the camera), waiting for sleeves and buttons to be attached. The dress is made with grey wool twill from Naturtuche, the lining is a dark madder red wool twill from Matan tekstiili (a local fabric shop).  The grey wool is thick and felted, the lining is thinner.

The dress is meant to be loose to fit other warm layers underneath. And like many medieval dresses, it makes you look pregnant, even if you’re not. :) I am, however, very happy with the way it drapes even though it’s very thick. And it’s so warm!

(see neckline pics)

Every project needs something new.  In this dress, I tried out a new way of finishing necklines. Usually I use a narrow silk band to finish off necklines – it makes a very flat finish and keeps the neckline from stretching. This time, however, I only had access to white silk, which I thought would somehow have been too much of a contrast.

So this time I tested a way of finishing necklines that has been excavated from Greenland: I sewed two rows of tiny stab stitches fairly close to the fold and then attached a simple wool thread to the edge of the turned edge, attaching it with very small and tightly set  hem stitches.  The techinque is most suitable for slightly thicker wool with little tendency to fray. The Greenland garments had been stitched with a specially made woolen sewing thread. I didn’t have wool suitable for sewing, so I used the linen thread I had used for sewing the dress.

I was happily surprised of how neatly the neckline turned out.  As you can see in the pictures, the thread is hardly visible, it disappears into the seam. It gives a way of finishing the neckline with turning it over just once, which is useful when working with thick wool. After the dress gets some wear, we’ll see how well the thread keeps the neckline in its shape.

Working with this  project, I’ve been reading Woven into the Earth quite a bit. It’s a wonderfully interesting book. I must have read it tens of times, but every time I look to it for some info, I seem to find something new and find myself getting stuck reading it.

Julkaistu

Varaslähtö Tekemättömien toukokuuhun / A head start on unfinished projects

Naamakirjasta löytyy varsin tarpeellinen ryhmä: Tekemättömien toukokuu. Sen jäsennet ovat historianelävöittäjiä joilla on keskeneräisiä projekteja. Yhteisenä tavoitteena on saada nämä projektit toukokuussa valmiiksi ennen kesän tapahtumasesonkia.

Omalla keskeneräisten listallani ei varsinaisesti ole mitään siellä roikkumaan jäänyttä, paitsi ehkä se lämmin villa-villa mekko olisi kiva saada valmiiksi ennen kevään ensimmäistä leiriä. Tekemättömien listalta löytyy enemmänkin sitä kaikista tylsintä: varusteiden korjailua!

Tässä omat tavoitteeni Tekemättömien toukokuulle:

  • lämmin mekko valmiiksi
  • korjaa kaksi paria housusukkia
  • korvaa vyön irronneet niitit uusilla, tee lisää reikiä
  • kiristä kaksi pellavaista aluspaitaa tukevammiksi
  • uusi nyöri rukousnauhaan
  • korjaa patiinit
  • tärkkää ryppyhuntu

Tämä siis toukokuussa.

Pääsiäisenä otin jo hyvän startin sekä projektien loppuunsaattamisessa että tarpeellisten, mutta tylsien projektien parissa.

Rullattua päärmettä
Rullapäärmettä. Kolme metriä. / Rolled hem. 3 meters

Tein ohuesta hampusta uuden pyöreän hunnun. Metrin halkaisija tekee yhteensä hieman yli kolme metriä rullapäärmettä. Rullapäärmeen tekeminen on kaamean tylsää. Lisäksi sitä on mahdotonta saada mitenkään uskomattoman kivan näköiseksi. Mutta toisaalta taas se on mainion toimiva ja todistetusti keskiajalla käytetty tapa päärmätä ohuita kankaita, kuten juuri huntuja. Pakko päärmätä.

Neulakinnasta
Neulakinnassukat saajan jalassa / Needle bound socks on the recipient

Hunnusta tuli kyllä oikein kiva, mutta päärmääminen oli niin tylsää, että sitä vältelläkseni pyöräytin valmiiksi neulakinnassukat. Lahjaksi tulleet sukat onnistuivat oikein hyvin. Oli pieni haaste tehdä sukkia ilman niiden saajaa vieressä – piti mennä perstuntumalla siitä, mikä oli sopiva koko. Mutta ihan sopivat niistä kyllä tuli. Käytössä ovat kuulemma ilmavammat ja pehmeämmät kuin tavalliset villasukat. Uudella luisella neulakinnasneulalla on ihana tehdä juttuja!

***

Finnish re-enactors have started a facebook group called Tekemättömien toukokuu, aka The May of unfinished projects (or something along those lines). The goal is to challenge and encourage people to finish projects dring May, before the summer season starts. What a great idea!

My to do-list doesn’t have a whole lot of unfinished stuff. I’d like to finish the wool/wool overdress before the first camp this spring, though. Besides that, my list mostly consists of the most boring thing ever – fixing things.

So here’s my list for May:

  • finish warm dress
  • repair two pairs of hose
  • replace missing belt studs on belt, make more holes to fit smaller waist
  • tighten two linen underdresses/shirts
  • make a new lace to string up a rosary with
  • repair pattens
  • starch frilled veil

This should all be done in May.

During Easter I took a head start on working with something not so interesting. I made a new veil with the super thin hemp that I got recently. The veil has a diameter of 1 meter, which means there is about three meters of hem to roll. I seriously dislike making rolled hems. Not only is dull, but also very difficult to get nice and neat. Then on the other hand it is a well documented and functional way to finish edges on thin materials like veils. So one must roll.

The veil turned out really well. However, making all that rolled hem was so dull I had to procrastinate a bit and do a little needlebinding now and then. I finished a pair of socks. It was interesting making socks for someone else – with only a few possibilities to see if they fit. They turned out to be surprisingly well fitting. The happy recipient has commented that they are softer and ”breathe” better than the more common knitted wool socks. I used my new bone needlebinding needle. Love it.

Julkaistu

Kangasta ja suunnitelmia / Fabric and Plans

Vielä pari kuukautta sitten tuskailin onnetonta tilaani. Teki hirveästi mieli ommella, muttei ollut kangasta ommeltavana.

En ole jostain kumman syystä niitä ihmisiä, jotka kykenevät hankkimaan kotiinsa kadehdittavan kangasvaraston. Oma suhde kankaisiin on sellainen, että ostan niitä heti käytettäväksi enkä pahan päivän varalle. Toisaalta, haluan kenkäkaupassakin uudet kengät aina heti jalkaan.

Kotona oli siis melko vaatimattomat varannot, ehkä joku kymmenen metriä pellavaa. (Mutta sitä nyt tarvii aina.) Viime vuosina olen tullut jatkuvasti ronkelimmaksi kankaiden suhteen, mikä ei sinänsä ole helpottanut kankaiden hankintaa. Se on kauhea kierre: ensin haluaa villa, sitten haluaa täyttä villaa, sitten oikeanlaisella kuteella, sitten kasvivärjättyä…. ja lopulta ei löydä mistään sopivaa kangasta mihinkään. Kunhan posti tuo keskiajan verkaa käsittelevän kirjan, luulen ettei mikään enää kelpaa.

Tämän hetkinen ronkeliuden taso on ei ole kuitenkaan onneksi estänyt kankaiden hankkimista. Ja tässä sitä on plakkarissa: herkullisen punaista villatoimikasta – keskipaksua ja hieman huovutettua. Kaverina ihanan ohutta valkoista hamppua. Etualalla kangasnäytteitä Handelsgilletistä, mistä punainen villa on peräisin. Hamppu on myös ruotsalaista, Medeltidsmoden valikoimista.

Kangasta
Punaista villaa, kangasnäytteitä ja hamppua / Red wool, samples and hemp

Hamppu on jo pesty, silitetty ja osittain leikelty. Siitä tulee päähineitä  – pääsiäisen aikana on tarkoitus kietaista kasaan uusi, entistäkin isompi pyöreä huntu (Metrin halkaisijalla – aion käyttää sitä kuitenkin taiteltuna, joten käytössä vaikutelma ei liene mitenkään jättimäinen). Lisäksi aion kokeilla yhtä mieleen juolahtanutta teoriaa ryppyhuntujen tekemisestä. Siitä lisää, mikäli kokeilu onnistuu. On hauska päästä käyttämään hamppua, joka oli keskiajan Suomessa pellavaa käytetympi kangas.

Olen jotenkin niin juminen värien kanssa, että tulossa on jo kolmas punaisten ns. ”välikerroksen” villamekkojen sarjassa. On Punainen ja Uusi Punainen – tuleeko tästä sitten Uudempi Punainen? Uuden mekon tarve tulee siitä, että Uusi Punainen on laihtumisen takia tullut isoksi. Keskiaikamekot ovat tosi hyviä mahduttamaan raskaudenkin, mutta laihtumisen kanssa on vähän toisin päin. Ja ennenkuin alan muokkaamaan olemassaolevaa ja rakasta mekkoa pienemmäksi, teen varalta uuden mekon. Tästä tulee kepeämpi ja sinänsä kesäisempi, sillä siihen ei tule pellavavuoria. Lisäksi kokeilen Moyn mekon kaavaa, joten tästä tulee hauskaa!

******************

A few months ago I found myself in a very annoying situation. I had a great need to sew but I had no fabric to work with.

I – for some odd reason -  am not your usual fabric-o-holic. I’m not one of those people that can accumulate a very impressive fabric collection at home. I tend to get fabric for immediate use instead of getting it just in case. Then again, I always want to wear my new shoes home from the store and carry the old ones home in a bag. I’m that kind of person.

I had only about ten metres of linen at home and no wool whatsoever. This is also because I’ve become pickier and pickier about fabric. It’s a vicious circle: first you want wool, then 100% wool, then the right weave, then dyed with the right dyes… and then you find yourself at a loss for fabric. I’m expecting my book on medieval broadcloth to arrive soon. After that, I think I’ll probably never be satisified with any wool I could buy.

So this was high time to do some fabric shopping. And here it is! Deliciously red wool twill – medium thickness and slightly felted. On the right, wonderfully thin hemp. In the front, some wool samples from Handelsgillet, where I bought the wool. The hemp is also swedish, from Medeltidsmode.

The hemp has been washed and ironed. It’ll be used as material for headdresses. During Easter, I plan to finish a new circular veil (very large, a 1m diameter – but to be worn folded). I’ll also try out a theory I’ve come up with on frilled veils. More on that, if my test proves successful! It’s fun to work with hemp fabric. In medieval Finland hemp was often used instead of linen.

The wool is going to be a red dress. (Do I make dresses in other colours than red?) I need a new one because I’ve lost so much weight that the old one has lost some of it’s fit. Medieval dresses are excellent going the other way – they can hide a even a rather well-developed pregnancy. The other way, not so good. I decided that before I start taking in the old red dress, I should make a new one just in case the taking in turns out to be a disaster. This one will be lighter and a great dress for warm summer days at camps, since I’ll leave out the linen lining. I’ll also try out the Moy Bog -pattern, which will be fun!

Julkaistu

Tekoletit / Hairpiece

Rakastan uusien asioiden oppimista. Saan siitä aivan käsittämättömästi virtaa. Sain juuri valmiiksi projektin, jossa yhdistyi koko liuta uusia taitoja. Niitä on opeteltu pitkin viime vuotta. Tämän harrastuksen yksi mahtavuus on se,  että uutta on aina opittavana.

Tekoletit
Tekoletti-hiuslisäke / Hairpiece with Cornettes

Tein 1300-luvun muodin mukaiset tekoletit. Niiden esikuva on Lontoosta löydetty hiuslaite. Olen haaveillut sellaisen tekemisestä jo kauan, mutta hannaillut lähinnä lautanauhan tekemistä. Samanlaisia tekolettejä olen käyttänyt jo pitkään (kuten kuvista näkyy), mutta niissä ei ole lautanauhaa vaan villasta tehty nauha.

Tämä oli sellainen luksusprojekti ja ns. hidasta elävöittämistä (laadukkaita juttuja hyvistä materiaaleista aikaa säästämättä).  Joku voi nimittäin kysyä, miksi nysvätä ympäri vuotta pikkujuttua, joka ei edes tule juuri näkymään päähineen alta. Vastaus lienee että siksi kun pystyy ja haluaa. Sen jälkeen kun sain tarvittavan perussetin kokoon,  projekteissa ei ole ollut kyse niinkään uuden tavaran saamisesta vaan oppimisesta. Tekemisestä ja tutkimisesta on tullut se suurin nautinto. Vaikka kieltämättä valmiiksi saamisessakin on oma ilonsa.

Tässä projektissa on erityistä ja kivaa myös se, että pääsin työstämään materiaaleja alusta asti.

Letit on tehty pellavasta, jonka käsittelyä pääsin harjoittelemaan viime kesänä Seurasaaressa. Langat värjättiin viime kesänä, kun kokeilin ensimmäistä kertaa kasvivärjäämistä. Lautanauhan tekemisen sain opeteltua kunnolla viime keväänä. Tämä lautanauha oli toinen lautanauhaprojektini ja siinä tein ensimmäisen kerran itse ohjeen arkeologisen löydön pohjalta.

Uuden oppiminen on tietenkin mahdollista vain, koska on ihmisiä jotka ovat valmiita jakamaan osaamistaan. Siksi tähän kuuluu Oscar-gaalatyylinen kiitospuhe: Kiitos Piialle pellavan käsittelyyn opastamisesta, Liisalle kasvivärjäämisen saloihin opastamisesta, Marylle englannin kielen harvinaisten sanojen parissa avustamisesta  ja Sahralle hätäisiin lautanauhakysymyksiin vastaamisesta!

Lopputulos kaikkine vaiheineen on luettavissa täältä englanniksi PDF:nä. Mukana kuvia ja hupaisia ilmeitä! PDF löytyy myös Kirjoituksia- sivulta.

****

I love learning new things. It’s one of the things that makes me tick. I just finished my latest project which allowed me to combine several new skills that I’ve picked up over the past year. One of the best things about this hobby is that there is always more to learn.

This time I’ve made a 14th century hairpiece. It’s based on a hairpiece found from London. I’ve wanted to make this kind of hairpiece properly for years now, but I’ve hesitated because I haven’t felt up to doing the tabletweaving. I’ve been wearing the same kind of cornettes for years (as you can see in the pics), but they’ve never had a tablet woven band, but a simpler band made out of wool.

This was a luxurious project and a prime example of so called slow re-enactment (making quality goods with good materials and taking plenty of time). Someone may ask, why would anyone spend so much time on a little piece that can hardly be seen from under the headdress. The answer may be along the lines of because I’m able to and want to. After I’d assembled my basic kit, making new things has ceased being so much about acquiring new things. It’s more about the process than the finished product. The making and the learning has become the greatest thrill, although finishing things is still thrilling.

What also makes this project special is that I’ve had a chance to work on many of the materials: dye the yarn ans process the flax.

The braids are made of flax that I processed last summer in Seurasaari. The yarn is from my first go at natural dyeing at last summer. Tablet weaving is also a new skill, which I taught myself last spring. This was the first time I made a weaving pattern myself and from a archaeological object.

What makes learning new things possible are the wonderful people who want to share their knowledge. This is why it’s time for an Oscars style thank you – speech: Thank you Piia for guiding me through the process of making flax, Liisa for giving my first try at natural dyeing, Mary for helping me with some really tricky english vocabulary and Sahra for  being my helpdesk and answering my tablet-weaving questions.

The all the phases and the end result can be seen here in this PDF (in English) – with lots of pictures and funny faces!
I’ve also posted the article on the Kirjoituksia- page.

Julkaistu

Keskiajan bling bling / Medieval bling bling

Tapahtumakuvaamisen kanssa kävi niinkuin sen kanssa tapaa käydä. Suunnitelmat fantastisesta kuvasessiosta jäivät toteuttamatta, koska oli kiire hengata kaikkien mahtavien tyyppien kanssa ja häsätä yhtä sun toista. (Hauskaa kyllä oli! ) Lopputuloksena  jakoon on laitettavissa vain kiireessä näppäisty kuva hassulla taustalla, jossa tietenkin vielä hölmöilen.

Bling blingiä
Besantit mekossa / Bezants on the dress

Mutta ainakin siinä näkyy keskiajan bling bling eli uutukaiset besantit. Ne ovat pienempiä kuin monet edellisestä kuvasta päättelivät, mutta näkyvät koostaan huolimatta yllättävän pitkälle.  Ja kynttilänvalossa ne näyttävät juuri niin hienolta kuin ajattelinkin. Niitä on mekossa sekä edessä että takana.

Besanttiprojektin tutkimushaasteena oli sen keksiminen, mihin niitä laittaa ja miten.  Keskiaikaisissa vaatteissa besantteja tuntuu olleen muutamalla eri tavalla: aseteltuna riveiksi tai reunoiksi seuraamaan vaatteiden muotoa (esim. reunaa), järjestettynä aseltemiksi (esim. metallista tehdyt possubesantit syömässä besanttiomenoita kirjotun puun katveessa) tai sitten ikäänkuin ripoteltuna vaatteen pinnalle.

Valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon ihan koristeiden määrän, koon ja tyypin takia. Isommat koristeet olisin ehkä laittanut kaula- ja hiha-aukkoja mukailemaan tai keskelle riviksi.

Kiehtovien detaljien saralla löysin myös maininnan säännöstä, jonka mukaan besantit tuli kiinnittää niin, että niiden taakse saattoi katsoa (ts. vain yhdestä kulmasta) tarkistaakseen oliko ne tehty siitä metallista mistä niiden sanottiin olevan tehty. Tämä esti sen, ettei kullattuja besantteja myyty kokokultaisina jne. Nämä pienet lehdet tuli joka tapauksessa ommeltua vain yhdestä kohdasta, mutta tässäkin suhteessa meni siis tavallaan ihan oikein. :)

Kirjotut pussit ovat myös keskiajan bling blingiä ja luksusta ihan jo vaatimansa työmäärän perusteella. Meillä oli tapahtumassa tälläiset kirjontakehysten kokoontumisajot – aivan todella ihania projekteja ihmisillä on tuloillaan!

Kirjontakehysten kokoontumisajot / Embroidery frame meet

Ja muistakaa Aboa Vetuksen näyttely otsikon aiheesta ensi syksynä!

***********************

The usual happened with the grand plans of having an actual photoshoot at the event. I was too busy hanging around with all the fantastically interesing people and doing all sorts of things (and having a really good time too!).  So in the end, the only picture of the dress with the bezants is the one above: taken in a hassle, with an odd background and to top it off: with me goofing around.

But at least you can see medieval bling aka the bezants! They’re much smaller than many people thought after seeing the pictures in the previous post. Despite their size, they are very visible on the dress. And in the candlelight, they look just as nice as I expected. There are bezants both on the front and on the back of the dress.

The research challenge (after actually aquiring the bezants) was in trying to figure out how I should place them. Bezants seem to have been placed on the garment in several different ways: set as lines or along edges on a garment (following the shape of a neckline, for an example), set as some kind of scene (like with a scene with a bezant pig eating an apple shaped bezant under an embroidered tree) or just sprinkled about the garment. I chose the latter because it fitted the type of bezants I had. Had they been bigger I may have opted for lining the neckline or setting them in a row somewhere on the dress.

One rather fascinating detail that came up in the material I read was that there was a sumptuary law stating that bezants should be sewn on only from one point, so that the other side could easily be checked. This was to ensure that they were made out of the metal they were said to be, i.e. so that gilded bezants would not be sold as solid gold. The little leaves are designed to be sewn on from just one point (the loop at the top) so in this case this rule was easily obeyed. :)

Embroidered bags are also medieval bling and luxury. Over the weekend we had a little roundup of embroidery frames – people have such lovely things coming up, just look at the fantastic embroidery projects they’re working on!

And as for the title, it’s actually a rip-off from a very interesting exhibition in Aboa Vetus in Turku, opening in October.

Julkaistu

Parempia kuvia / Better pictures

Arvatkaa minkä sain lopulta hankittua?

Besantteja
Besantteja / Bezants
Kirjontaedistystä / Embroidery progress

Sain vihdoin valikoitua ja hankittua hyvän kameran! (Superjee!)

Jatkossa voitte odottaa Neulakolta tarkempia, värikylläisempiä ja kaiken kaikkiaan parempia kuvia.

Tavoitteena on, etten joudu enää kirjoittamaan perinteistä ”kuva on tosi huono mutta” – pahoittelua, joka on ollut täällä vähän hävettävän yleinen.

Nyt kankaiden ja lankojen ihanat värit pääsevät paremmin oikeuksiinsa ja museoesineistäkin pitäisi saada tarkempia ja zoomatumpia kuvia.

Ostin Canon Powershot G11:n, jonka tärkeimmät ominaisuudet ovat kyky ottaa kuvia huonossa valossa (museot) ja hyvä makrotoiminto (käsitöiden kuvaaminen)

Ylimmässä kuvassa on tämänhetkinen yksi projektini. Voitin vuodenvaihteessa maanmainion Billy and Charlie-tinakaupan FB-sivun kilpailusta valitsemani tuotepalkinnon. Halusin besantteja, eli metallisia vaatteeseen kiinni ommeltavia koristeita. Ne ovat harmillisen harvinaisia keskiaikakauppiaiden valikoimissa. Olin surffannut koko internetin, yrittänyt tehdä niitä itse (hyvin puutteellisilla metallityövälineillä=tulos muistutti junan alle jäänyttä sorsanjalkaa) sekä ollut menossa työpajaan joka harmillisesti peruuntui. Ja nyt posti pudotti koristeet postiluukusta. Niitä oli lisäksi paljon enemmän kuin olisin ikinä osannut toivoakaan: 96 kappaletta!

Ompelin ne tähän päällysmekkoon. Siinä on ollutkin hommaa. Ennen viikonloppua pitäisi ehtiä ommella kuusi pientä tinaista lehteä. Otan viikonloppuna kuvia koko asusta. Besantit näyttävät kyllä jo nyt erittäin hyvältä, mutta uskon että todellisiin oikeuksiinsa ne pääsevät kynttilänliekin valossa.

****

Guess what I have?

I finally acquired the real and proper camera I’ve been talking about! (Hooray!) From now on you can expect brighter, more realistic, more colourful and just downright better pictures from Neulakko. I hope I’ll never have to give you the usual excuse of ”the pics are really poor but I took them with my phone” which I’ve had to write more than I woudl have wanted in the past. Now I can do justice to the lovely colours in the yarns and fabric! And the museum pics will be less blurry and zoomed much closer than before.

My camera is a Canon Powershot G11. I adore it. I prize the good macro (for taking closeup pictures of projects) and the zoom (for good museum pictures).

The picture on the top shows one of my current projects. I won Billy and Charlies (known for their great pewter goods) facebook fan  page contest around new years. I got to choose a product of my liking and opted for the bezants. Bezants (aka metall dress ornaments that are sewn onto the fabric) have been notoriously hard to find. I haver surfed preactically the entire internet, tried to make some (with practically no metalwork tools=utter disaster) and enrolled in a workshop which then got cancelled. And now, finally, the bezants arrived via my mailbox. And there were much more than I had anticipated- a whopping 96 of them!

That has been quite a bit of sewing. Now there’s only six more to go before the weekend. I’ll post pictures of the finished outfit next week. I’m adding the bezants to this overdress. They look really good together, but I expect the bezants to be at their best in candlelight.

Julkaistu

Aurinkoa, hiekkaa ja kirjontaa / Sun, sand and embroidery

Pakenin talviankeutta lomalle – tosin poikkeuksellisesti paikkaan jossa ei ollut yhtään kiinnostavaa museota. Välttyäkseni tylsistymästä rantaelämän, auringon trooppisten cocktailien, dragshow-kikkaloinnin ja muun vastaavan keskellä otin tietenkin työn alle pienen matkaprojektin.

Hyvä matkaprojekti kulkee mukana kevyesti, etenee riittävän hitaasti ja on koukuttava. Kolme sanaa: saksalainen laskettu työ. Eli kirjonnan Tetris. Näin kauan kestin kärvistellä, ennenkuin aloitin uuden työn viime kesänä valmistuneen pussin jälkeen.

Kuvio on mainiosta medieval Arts and Crafts blogista, Kathy Stormbergin taitavasti pyhän Ursulan reliikkirasiasta jäljentämä. Kuvio on uskomattoman sievä ja mikä parasta, selkeä ja helppo tehdä. Materiaalina on taas Elsebetiltä hankittu villa, punainen lanka on värjätty värimataralla, sininen morsingolla ja keltainen on itse värjäämääni horsmalla värjättyä villaa. Keltaista lankaa oli niin vähän ja valkoista paljon, että tein omaan työhöni hieman mallista eroavat värivalinnat. Mutta hyvältä näyttää näinkin!

Arvatkaa, mistä erottaa keskiaikaharrastajan biitsillä?

Etsi biitsiltä keskiaikaharrastaja / Spot the medievalist on the beach
Kirjonnan alku lähikuvassa

Tällä viikolla matkatyölle on taas tarvetta. Lähden Belgiaan työn merkeissä loppuviikoksi. Onko kellään hyviä museovinkkejä Brysselin lähialueelta? Mitä kannattaisi nähdä?

*****

I escaped the dreary winter for a little holiday – however this time my destination completely lacked interesting museums. In order to save myself from getting bored amid all the beaches, sun, tropical drinks and dragshows, I packed a new travel project with me.

A good project for travelling is light, packs easily, isn’t too fast to complete and is reasonably addictive. In short: german counted thread embroidery.

I managed to stall myself this long from starting a new project after the bag I finished last summer. This time the pattern is by the talented Kathy Stormberg of Medieval arts and crafts, the original is from a reliquary box connected with saint Ursula. It’s beautiful and very fun to work on. The colour choices are a bit different, much due to me having very little yellow thread left. The yarn is wool I bought from Elsebet, the red is dyed with madder, the blue with woad and the yellow is dyed by me, using fireweed. I love the colours.

I found that embroidery is very well suited for the beach – can you spot the medievalist in the picture above?  :)

This week there’ll be more travel for travel projects – I’m off to Belgium. Does anyone have any good hints on museums/things to see in the Brussels/ Bruges areas? I’ve already seen the numerous Manneken Pis-outfits in the Brussels City Museum several times and am now ready for something more interesting!

Julkaistu

Monta rautaa tulessa/ Multitasking

Näin talven pimeydessä käsityöt maistuvat. Joidenkin silmissä homma saattaa vaikuttaa jopa addiktiiviselta. Täältä kannattaa katsoa varoittava tarina siitä, miten helposti voi lipsua käsitöiden tielle. Pian sitä huomaakin asuvansa villakasojen keskellä ja jumittavansa hartiat neulakinnastelulla.

Jos on onnekas, saa käsitöissä paljon kissa-apua, eli kankaan kimppuun hyökkäämistä, nuppineulojen vaanimista, tassujen tunkemista saksien väliin yms.  Kissa-apu oli muuten tunnettu jo keskiajalla. Siitä on kuvakin tässä käsikirjoituksessa (British Library, Stowe MS 17, Folio 34r).

Tällä hetkellä olen tilassa, jossa työn alla on vähän liian monta juttua yhteen postaukseen. On lämmin mekko, on sekopäisyydessään mahtava lautanauhaprojekti, yhdet neulakinnassukat ja sitten sellainen ihan pieni kirjontajuttu. Eh. Pitäisikö keskittyä yhteen juttuun kerralla? Toisaalta on hyvä että aina löytyy sopiva käsityö eri tilanteisiin. Toiset vaativat tilaa, toiset taas keskittymistä.

Suurin projekti on varmaankin se lämmin tak..eikäkun päällysmekko. Tavoitteena on tehdä mahdollisimman lämmin vaate, joka olisi kaikenlaisen ulkoilmapuuhastelun kannalta viittaa kätevämpi. Alunperin himoitsin takkia, mutta tutkimustyö veti vesiperän, tavallaan. Miehillä on takkeja, mutta ainakin testamenttien perusteella viitat tuntuvat olleennaisilla  se ulkovaate. Toisaalta niissä mainitaan myös vaatteita, joista ei tiedetä millaisia ne ovat olleet. Ja osa näistä mysteereistä on teoreettisesti voinut olla takinkaltaisia vaatekappaleita.

Päädyin lopulta tekemään edestä alas asti napitetun päällysmekon, joita ainakin takuuvarmasti oli. Tästä lämpimästä mekosta on tulossa hyvin yksinkertainen ja edestä maahan asti napitettu. Missä oikeastaan menee takin ja edestä napitettavan mekon raja? Päällinen on harmaata Naturtuchesta tilattua värjäämätöntä villaa, vuori on krapinpunaista (jossain valossa oranssia) ohutta villaa Matan Tekstiilistä.  Takin kappaleet ovat koossa, hihat puuttuvat ja tietenkin ne napit.

***

In the winter darkness, what else to do than work on projects? And as far as darkness goes, we have loads. Today, we have 6 hours 15 minutes of ”daylight”.  And that’s daylight in parentheses, since because of the weather you only get a few hours of actual daylight per month, the kind where you actually see the sun.  If it wasn’t for the projects, this time of year would be really unbearable.

That’s why I’ve been *ahem* getting carried away. Right now there is almost too much going on to write about. I’m working on a very warm dress, a slightly insane yet fun tabletweaving project, another pair of needlebound socks and a little klosterstitch embroidery project. There are perks to not limiting oneself to just one thing at a time: you always find the right project for the occasion. Some projects take up space, others require a lot of concentration.

I’ve also gotten a lot of cat-assistance on all these projects: stalking pins, pouncing on fabric and attempting to eat thread. Cat-assistance is a phenomena known already in the middle ages, as you can see here (British Library, Stowe MS 17, Folio 34r).

The biggest project is the warm jack.. I mean overdress. My goal is to make a very warm garment for chilly winter days as well as cooler nights in spring. I want to have something warm that would still be more practical than a cloak. I originally tried to go for a jacket, but my research came with up with no rock-solid proof of jackets for women. Written sources do mention items of which we don’t know what they actually looked like that may well have been something jacket-like, but we don’t know. However, there are examples of overdresses that button all the way down to the hemline. And that is practically like a long coat. So I went with that.

My dress is going to be very simple in cut, buttoned all the way down the front. (buttons, yay!) The outer layer is a gorgeous grey undyed wool from Naturtuche the lining is a thin madder-shade wool from a local store that is red/orange, depending on the light.

Julkaistu

Mitä seuraavaksi? / What next?

Jeee! Neulakko löytyyy jälleen Googlesta – nopeammin kuin oletin! Kiitos kaikille tänne linkittäneille. Nyt on selvitty hakkeroinnin kiusallisimmasta seurauksesta.

Sitten voikin miettiä, mitäs seuraavaksi. Edellisestä idealistauksesta onkin reilu vuosi aikaa. Tässä katsaus sen tilanteeseen:

  • Vihreän päällysmekon tuunaus : napit, silkkinyöriä, taskuaukot ja mahdollisesti tippetit. (Kuva valmiista mekosta)
  • Ryppyreunainen (frilled/kruseler) huntu. Olen nyt vihdoin keksinyt, miten sellaisen voisi tehdä. Otan pellavaa mukaan kokousmatkalle ja pistän projektin käyntiin kuun lopussa. (Kuva valmiista hunnusta)
  • Lusikkatuppi! Olen viime aikoina kiinnostunut lusikkatupeista eli lusikoiden nahkaisista säilytyskoteloista. Kuulette niistä varmaankin lisää. Olen ystäväni kanssa valmiina pieneen nahkatyöpajailuun, kunhan saamme kuvia Tukholman keskiaikamuseosta. Teemme jonkinlaisen version Helgelandsholmenista löydetystä 1300-luvun lusikkatupesta, jonka saa tarvittaessa vyölle roikkumaan. (Tämä on vielä mietintämyssyssä. Sen tupen rakenne on jotenkin mahdottoman hankala hahmottaa. Sain kyllä museosta pyytämällä siitä hyviä kuvia.)
  • Kirjontaprojekti luostaripistolla ja ohuilla villalangoilla, pitäisi keksiä sopiva kuva-aihe. Teen varmaankin kirjotun pussukan. (Tuli valmis pussukka, mutta ei luostaripistolla)
  • Jos olisi sopivaa villaa käsillä, olisi mukava tehdä intarsiatyö, ehkä tyyny tai jotain. (Ei ole ollut sopivaa villaa eikä riittävää inspistä tähän hommaan)
  • Ne kengät! (valmiiksi leikattuna) (No aargh, arvatkaa vaan onko kengänompelu hotsittanut. Olen kyllä ostanut yhdet kengät tässä välillä :))
  • Uusi Birgittamyssy olisi myös kiva tehdä, kirjoa sitä yms. (Näitä on tässä välissä tehty jo kaksi, tässä kuva ensimmäisestä.)
  • Viitan korjaaminen (Tehty, mutta ehkä sitä voi vähän vielä säätää lisääkin)

Aika paljon juttuja. Ja näiden lisäksi opettelin tekemään lautanauhaa sekä tein vielä helvetinikkunamekon ja essunkin. Melko tuottoisa vuosi, vaikka aina sitä käsin pipertäessään ajattelee tekevänsä kaiken mahdollisimman hitaasti ja saavansa harvoin valmista. Lopputulema: hukun näihin keskiaikaromppeisiin, vaikka miten yritän kuhnia niiden valmistamisen parissa. (Ja joo, ennenkuin joku ehtii kysyä, mulla on muitakin harrastuksia. Ja ystäviä. Ja elämä.)

Nyt mielessä olisi:

  • Lämmin mekko paksusta villasta. Vielä ehtisi talven tapahtumiin ja on keväälläkin kylmää, varsinkin leireillä.
  • Uudet letit itse käsitellystä pellavasta ja niille lautanauha
  • Uusi neulatyyny (pieni juttu, mutta tarpeellinen)
  • Uusi ryppyhuntu uudella tekniikalla, mutta tämä vaatii todennäköisesti tosi ohuen hamppukankaan hankkimista.
  • Ohut villamekko kesää varten. Olisi kiva kokeilla Moy Bog-mekon mallia joskus.
  • Jokin asuste, jossa olisi kulkusia. Mulla on kourallinen kivoja kulkusia, muttei paikkaa laittaa niitä.
  • Tyynyliina telttaan
  • Lisää neulakinnastelua
  • Omituinen laskostettu mekko yhdestä tanskalaisesta haudasta

Näissä riittänee hetkeksi puuhaa. Nyt hommiin.

****

Yay! Neulakko is back on Google listings! This means I can be found on google again. A big thank you to everyone who has linked here in the mean time. Now even the most annoying consequence of being hacked is over and done with.

All that finally sorted out, now is a good time to think of what to make next. I did my last list of prospective projects a little over a year ago. So far, I’ve checked off eight items from my original listing of eleven.

I have made:

  • detachable buttons, fitchets and tippets to my green dress
  • a frilled veil
  • an embroidered bag
  • two caps ala St. Bridget
  • hose
  • a new underdress
  • fixed the hem of my red dress
  • fixed my cloak (sort of)

Pictures of these and other things (last year I made an overdress and an apron I didn’t list) can be found here.

Still waiting:

  • shoes (they’re cut out already, I just do not like sewing thick leather)
  • intarsia
  • a spoon case (I have great pictures that I got from the museum, but the construction is so very hard to figure out.)

Actually it’s surprising how much I’ve made in a year. Making everything by hand often feels really slow. However, it seems that it isn’t.  Paying attention to detail will at least stall the eventual outcome somewhat. That is, me running out of space at home. (And yes, before someone asks, I do have other hobbies too. And friends. And a life.)

This year’s list has:

  • A warm dress made of thick wool. There is still a lot of winter ahead and the spring can be chilly too.
  • New cornettes made with the linen I processed a while ago and a tablet woven band to go with them
  • A needle cushion (small, yet practical )
  • Trying out a new techinque for a frilled veil. I probably need to find even thinner material for this one. Hemp, maybe.
  • A thin wool dress for the summer. I’m tempted to try out the Moy Bog-pattern.
  • Some accessory with bells. I have a bunch of nice jingle bells, but nowhere to put them.
  • A pillowcase
  • More naalbinding
  • A strange pleated dress, inspired by a danish tomb
Julkaistu

Valmiit sukat / Finished socks

Valmiit sukat pitkien sukkien päälle puettuna, kenkä ja patiini sekä epäluuloinen kissa
Valmiit sukat pitkien sukkien päälle puettuna, kenkä ja patiini sekä epäluuloinen kissa

Sukat ovat valmiit, ihanat ja lämpimät.  Testasin niitä housusukkien päälle puettuna kenkien ja patiinien kanssa. Justus-kissa suhtautui epäluuloisesti, mutta muiden mielestä ensemble oli onnistunut. Viikon päästä pääsen testaamaan lämpimyyttä tositoimissa.

Sukan suussa on pikkuisen ristikkokirjontaa
Sukan suussa on pikkuisen ristikkokirjontaa

Koristin harmautta ristikkokirjonnalla. Kuvassa taas erikoinen valoitus kiitos kännykkäkameran. Tällaista kirjontaa on yleensä lapasissa. Punaista väriä on löydetty ns. Coppergaten sukasta, mutta siitä ei ole voitu sanoa, onko kyseessä kirjonta vai punainen neulottu kerros.

Sukan kärkeen tein hilpeän piipan, jonne mahtuu housusukan kärki
Sukan kärkeen tein hilpeän piipan, jonne mahtuu housusukan kärki

Nyt työn alla on jo toiset sukat. Helsinkiläisille tiedoksi, että tämä mainio saksalainen neulakinnaslanka on poistumassa Hakaniemen hallin Vihreän vyyhdin valikoimista (plää!) ja on loppuunmyynnin ajan alennuksessa. Hinta oli muistaakseni kuutisen euroa ja värivalikoimaa on erilaisissa lampaan sävyissä – ruskeaa, valkoista ja kahta eri harmaata. Ostin omaan varastoon harmaata ja lisäksi hieman valkoista. Toiveena on päästä värjäilemään sitä ensi kesänä.

Langan ainoa harmillinen piirre on, ettei sitä ole käsitelty villansyöjäötökän karkoitusaineella, toisin kuin suuri osa langoista ja kankaista nykyään. Siksi olen pakannut uudet sukat visusti erilleen muista keskiaikakamppeista, etteivät ne houkuttele paikalle villansyöjiä. (Joita onneksi tässä talossa asuessa ei ole vielä ollut, kop kop).  Tuntuu hieman neuroottiselta, mutta tässä elämässä on tullut investoitua aika paljon nimenomaan villaan. Infestaatio olisi paha paikka.

Tietääkö muuten joku, saako sitä myöhemmin lisättävää karkotusainetta ostettua muualta kuin Wetterhoffilta?

*****

Here are the finished socks! They’re warm and lovely. I tried them out with hose, shoes and pattens. My cat Justus was rather suspicious of my activities, but everyone else thought the ensemble worked really well. I’ll get to test it in real circumstances next weekend.

In the pictures you can see the embroidery I added. It’s a kind that is usually associated with mittens. Traces of red dye has been found in the coppergate sock, but that may have been also ared stripe, naalbound onto the sock itself.  I also took a picture where you can see the pointed toes I made in order to accomodate the pointed toes in my hose.

The yarn I used is on sale and is also soon no longer available (bleh). I stocked up on grey and white, with hopes that next summer I’ll get to dye some of it.

The only drawback to this yarn is the fact that unlike most wool yarns and fabrics, it’s not treated with bug repellant. The kind that repels the vile and evil insects that eat woolens. So, being a person that has invested a lot of money, time and effort in wool, I did the slightly neurotic thing and am keeping the new socks and thread strictly separated from all the other wool in out flat.

Btw, has anyone heard of a place you can buy the repellant stuff? The kind which you can add later?

Palvelun tarjoaa WordPress