Välillä poukkaus toiseen projektiin, nimittäin ystävälleni tulevaan viikinkitakkiin, joka on ollut hävettävän kauan puolivalmis. Takista uupuivat varsin pitkään napit. Niiden saaminen oli suhteellisen hankalaa, sillä alkuperäisten Birka-nappien ulkonäön selvittely vaati saksankielistä kirjallisuutta ja mikrofilmiä. Olikin iloinen yllätys, kun nappeja löytyi valmiina ostettavaksi. Ne tosin piti tilata Italiasta asti, jos oikein muistan.
Koska periaatteessa en tiedä viikinkivaatteista mitään, tämä projekti on ollut hauska sivuaineopintokokonaisuus. Napit ovat ehdottomasti haastavinta. Se tiedetään, että takissa on ollut nappeja, sekin on selvää minkälaisia. Mutta nappien kiinnitystapa on melkoinen mysteeri. On sellaisia harvanappisia Rus-viikinkitakkeja, joissa napit on kiinnitetty lenkuralla takin päälle. Kuten esmes tässä.
–
Mutta nämä kauan matsästetyt napit olivat varsin pitkäkantaisia ja suhteellisen painavia messinkinappeja, jotka takin päälle kiinnitettynä olisivat todennäköisesti roikkuneet hassusti. Alkuperäisestä takista ei voi mitenkään päätellä, miten napit olivat kiinni, mutta ne olivat messinkiä ja niitä oli suhteellisen paljon. Päädyin lopulta viikinkiharrastaneemman ystäväni tuella ja hyväksynnällä ratkaisuun, jossa ompelin napeille lävet ja kiinnitin ne takin reunaan. Se toimii kivasti. Napitin takin vyön kieppeille asti.
Komea lautanauha on L:n tekemä. Sain sen aseteltua juuri sopivasti ilman, että sitä olisi tarpeen leikata.
Mutta nyt se on siinä, ja jatkan taas Uuden punaisen parissa. Ihan vähän pellavan ompelua vielä, ja on ensimmäisen sovituksen aika. Jännittävää, kuten aina.
Yksi vastaus artikkeliin “Vinkeä viikinkitakki”