Kategoria: Projektit

Julkaistu

Kirjontatyö alkuun

Kirjominen on ihanaa. Tylsin vaihe siinä on koko homman alkuun saattaminen. Ensin pitää päättää mitä haluaa kirjoa. Sitten on löydettävä sopiva keskiaikainen kuva-aihe. Se voi olla työlästä. Minulle se on välttämätöntä.

Yritin kerran piirtää kirjontakuvion vapaalla kädellä, mutta jossain koulun kuvistuntien ja työväenopiston taidetuntien paikkeilla piirustusjälkeeni on pinttynyt tietty, selkeästi havaittavissa oleva nykyaikaisuus. Ihmishahmojen ruumiinrakenteen anatomisuudessa ja perspektiivissä on jotain sellaista, mitä en osaa karistaa. On kopioitava aikalaisia kuva-aiheita. Eikä siinä mitään, niin tehtiin keskiajallakin. Kirjontakuviot seurasivat miniatyyrimaalausten tyylejä ja kirjontakuvien pohjatöitä on saatettu tilata taidemaalareilta.

Toistuvaa kuviota tehdessäni olen hyödyntänyt kuvion kopioimisessa keskiajallakin käytettyä menetelmää: kopioin kuvion (sopivan läpikuultavalle) paperille, rei’ittän kuvion reunat ja sitten musteella teen paperin läpi yhdistä pisteet -henkisen jäljen kankaalle. Samaa sapluunaa käyttäen kuviota voi toistaa tarvittavan määrän. Eikä tarvitse suhnata kauhean jäljennyspaperin kanssa.

Tällä kertaa oli kyse vain yhdestä kuviosta, joka piti jäljentää paperille. Käytin hieman modernimpaa versiota vanhasta kunnon kangas ja paperi ikkunaan- tempusta. (Perinteisessa menetelmässä vaadittavaa auringonvaloa ei ole ihmeemmin viime päivinä näkynyt.)

Hyödynsin kirkasvalolamppua:

05022009450.jpg

Valo päällä sen läpi on helppoa piirtää:

05022009448.jpg

05022009452.jpg

Valmis alkuperäinen kuva, valmis kankaalle piirretty kuva ja tussilla vahvisteltu alkuperäinen. Alkuperäinen kuva on Luttrell Psalterista. Se on hauska. Olen käyttänyt sitä monilla huntuluennoilla, todistaakseni sitä että tuuli vaikutti huntuihin myös keskiajalla. Kaikki huntua käyttäneet ovat olleet joskus tuossa tilanteessa. :)

Nyt kuva on kehyksessä. Ensimmäiset täytöt luostaripistolla on jo tehty. Vielä tulee hieman nöölejä lankaan, mutta mitä pidemmälle pääsen, sen siistimmäksi jälki tulee.

Julkaistu

Kuvatuksia

Tässä vihdoin lupaamiani huntukuva ja samalla joitain kuvia muustakin asukokonaisuudesta.

Koska näissä kuvissa minulla ei ole ollut kameraa naaman edessä, iskin niihin pienet mustat laatikot. Osin siksi, että vaalin ohutta anonymiteettiäni verkossa, mutta myös siksi että kuvissa oli hassuja ilmeitä ja silmät kiinni. :D Vaatteethan näissä ovat pääosassa, kuitenkin.

Ensimmäisenä ryppyhuntu neitsytkäytössään:

huntu.jpg

Näin käytössä olen ollut siihen aika tyytyväinen, mutta sen oikeaoppinen asettelu kaipaa vielä harjoitusta. Saatan rakentaa tähän metallisen huntukehikon, että saan sen asettumaan vieläkin kulmikkaammin kasvojen ympärille.

Jaksan vieläkin päivitellä, miten paljon aikaa ja mateeriaalia humahti noinkin pienen rypyn laittamiseen. Ei mikään ihme, että monikerroksiset sekä kasvojen ympäriltä että hunnun helmasta koristellut hunnut olivat arvokkaita ylellisyyskapistuksia!

SNV81773.jpg
Tässä kuvassa ulkovaatteet eli hattu, huppu, viitta  ja neulakintaat.  Ja tietenkin pyhiinvaeltajamallin väsky. Hatussa oli joutsenen sulkia, mutta onnistuin kadottamaan ne vähän ennen näiden kuvien ottamista.

SNV81777.jpg

Tässä asukokonaisuuteni tyyliltään noin 1350. Löysästi istuva päällysmekko ja suurehko huntu leukaliinoineen. Mekko on vyötetty tinaniitein koristetulla vyöllä. Se toimii ilmankin, mutta on vähemmän näppärä, koska laajalla helmalla on silloin oma tahto. Hihojen koristelärpäkkeet eivät valitettavasti tässä oikein näy, mutta siellä ne ovat. Tämä mekko on ihanan mukava, rento ja helppo asu.
Vyöllä roikkuvan pussin olen pujottanut taskuaukon kautta päällysmekon sisään, piiloon taskuvarkailta. Koruna joutsenriipus, jossa on kryptinen motto ”or loons dieu”.

SNV81785.jpg

Viimeisenä vähän tärähtänyt (kaula-aukkokin näyttää kuvassa oudosti eri malliselta kuin mitä se oikeasti on.)kuva asusta tyyliltään noin 1380 (Tyylien vuosiluvuttelu on hupia, tyylit elivät myös rinnakkain. Tämä on kuitenkin asuista muodikkain.). Ryppyhuntu, istuva päällysmekko irrotettavin lasikoristeisin metallinapein ja tippetein. Olen tyytyväinen napitukseen, jonka myötä tämä mekko on saanut paljon uutta käyttöä.
Koruna sydänriipus, asusteena rukousnauha puu- ja luuhelmin. Tämän puvun kanssa pidän vyön päällysmekon alla näkymättömissä.

Mekot villaa, hunnut pellavaa. Kaikki ommeltu käsin. Molempien päällysmekkojen alla on uusi punainen mekko.

Julkaistu

Kivaa, kivaa, kivaa!

Tapahtumassa oli kivaa. Oli mainioita ihmisiä, hyvää ruokaa, aikaa tehdä käsitöitä, ihailla muiden tekemiä hienouksia ja nauraa todella huonoille jutuille (siis laatuhuumorille, kuten sananmuunnoksille). Ja tämän kaiken lisäksi oli vielä fantastisia uusia päähineitä.

Otan takaisin puheeni uuden myssyni väärästä koosta. Se onkin juuri sopiva. Se istuu päässä kuin liimattuna. Otan ensin lyhyet hiukseni hallintaan hiusverkolla ja parilla pinnillä. Sitten vedän myssyn päälle, kiinnitän sen kieputtamalla nauhan pään ympärille ja viimeistelen kiinnityksen neulalla. Myssy pysyi paikoillaan hienosti. Pidin sitä huntujen alla ja yömyssynä. Tässä kuva siitä, miten myssy sidotaan päähän.

Myssyn päälle puin – uuden ryppyhuntuni! Ihkaensimmäinen ryppyhuntu on nyt valmis. Siinä on kasvojen päällä kaksi kerrosta pieniä kurttuja. Itse huntu on tavallaan vaakunakilven muotoinen: pyöristetty reunoistaan, mutta puoliympyrää pitkulaisempi. Huntu viimeistelee mainiolla tavalla 1380-luvun asukokonaisuuden, jota olin aiemmin käyttänyt kenties turhan vanhanaikaisen hunnun kanssa.

Silti pidän tätä huntua vielä koekappaleena. Sen tekeminen oli aikaavievää eikä täysin ongelmatonta puuhastelua – mielessäni on pitkä lista asioita, jota teen ensi kerralla toisin. Seuraavasta hunnusta tulee muhkeampi, neliskanttisempi ja todennäköisesti toisella tekniikalla toteutettu.

Ryppyhuntujen (eli kruseler, frilled veils) rakenne on aikamoinen mysteeri. Olen sillä kannalla, että näitä huntuja toteutettiin mitä todennäköisimmin eri tavoilla. Maalauksissa ja veistoksissa on eroteltavissa ainakin kolmea tyyliä. (Pahoittelen termistöä, en keksi tähän hätään parempaa.)

1) kerrostettu huntu, jossa huntuun on kutoessa tehty kurttu reunoihin. Kerrostettu vaikutelma tulee siitä, että huntukangas asetellaan pään päälle kerroksittain.  Näitä kankaita on kokeellisesti kudottu ja niihin on saatu sopivat kurtut. Historianelävöittäjälle tämä tyyli on selkeästi vaikein, varsinkin jos ei saa lupaa pystyttää kotiin edes pieniä kangaspuita.

Tässä on esimerkki tyylistä.  (Jan van Eyck, Arnolfini wedding 1434)

2) ns. smokattu tyyli, jossa hunnun reunassa on salmiakinmuotoisia, smokkausta muistuttavia kuvioita. Näissä hunnuissa tuntuu olevan huntukehys, jollainen (mahdollisesti) oli esillä Lontoon kaupunginmuseossa. Tätä aion kokeilla seuraavaksi.

Ks. kuva tästä (Katherine of Warwickin hautamonumentti, n. 1300-luvun puolivälilä(?))

3) ns. kiharatyyli, jossa huntu muodostaa edellistä tyyliä pehmeämmän kerroksen kasvojen ympärille. Kerroksittain pehmeitä laskoksia, kasvojen ympäryksen lisäksi usein myös hunnun helmassa. Uusi huntuni edustaa tätä tyylilajia, tosin aika maltillisena versiona.

En keksi tähän hätään kuvaa, mutta täydennän kun muistan jotain sopivaa. Olen viikonlopun öisten nasaalisinfonioiden kuulemisen jäljiltä hieman väsynyt ja siksi lahopäinen.
Tapahtumasta huntuineen on luvassa myös kuvia, kunhan ne saadaan ulos kamerasta.

Julkaistu

Opettavainen tarina

Siis aargh, Neulakko oli taas kadoksissa melkein vuorokauden! Kyseessä taisi olla joku toistaiseksi määrittelemätön palvelinperäinen ongelma. On kurjaa kun selain herjaa ettei palvelinta löydy, eikä itse voi tehdä muuta kuin toivoa, että koko sivusto löytyy taas mahdollisimman pian eikä mitään ole hävinnyt.

Nyt opettavaiseen osuuteen:

Ensi viikonloppuna on tapahtuma ja päässä alkaa pyöriä tuttu rallatus: mullei ole sinne mitään uutta päällepantavaa…

Historianuudelleenelävöittäjillä tuntuu olevan juhlien alla ongelmana ei niinkään päällepantavan puute vaan se, että joka kokoontumiseen olisi niin ihanaa viedä jotain uutta. On huippua vetäistä ylleen uusi asuste, askeltaa sen kanssa saliin, saada kommentteja ja tilaisuuden keskustella uudesta asustaan. Tämä on kuitenkin hyvin ongelmallista, kahdesta syystä.

1) Keskiaikavaatteet (ym. romppeet) täyttävät helposti koko asunnon, jos niitä tekee paljon. (Niiden tekeminen täyttää myös helposti koko kalenterin, mutta sehän ei sinänsä ole ongelma.)

2) Ongelmallisempaa on, ettei mikään projekti yleensä valmistu hyvissä ajoin ennen juhlia. Siinä on kyseessä jokin metafyysinen lainalaisuus. Siksi on tavallista, että hommia survotaan kasaan maanisella vimmalla viime tingassa: torstain ja perjantain välisenä yönä, matkalla autossa ja tapahtumapaikalla perjantai-iltana.

Tässä on se ongelma, että väsyneenä ja kiireessä tekee aivan to-del-la hienoja ja järkeviä ratkaisuja. Myös käsityön jälki on yleensä häikäisevää. Not!

Olen monta kertaa vakaasti päättänyt, etten rupea hötkimään projektieni kanssa ja menen tapahtumaan vanhoissa rääsyissä.

Välillä lipsun periaatteestani.

Mainio esimerkki on Uuden Punaisen helma. Keksin (vetoan tilapäiseen mielenhäiriöön) että tekaisen mekon valmiiksi viime kesäkuun englanninmatkalle. Ei tullut valmista. Kotiuduttuani vannoin tekeväni mekon loppuun kunnolla. Se valmistuikin vasta elokuussa, mutta sen huolella tehdyt yksityiskohdat miellyttävät silmääni vuosien ajan.

Olin kuitenkin paniikkiompelun aikana päättänyt, että käännän helman sisään reilusti ylimääräistä, mikäli helma on tullut käännettyä liian lyhyeksi. Krhm. (ks. yllä mielenhäiriöstä.) Ajatuksena oli kai, että ompelen sen sitten joskus kunnolla uudestaan. Tämä on tyypillistä, mutta se sittenjoskus tulee vain valitettavan harvoin.

Nyt sen oli kuitenkin pakko tulla. Helma veti, kiemursi, lörpsötti ja myös painoi julmetusti. Siellä sauman sisässä oli nimittäin parhaimmillaan 10 senttiä ylimääräistä kangasta!

Helma auki, sakset käteen, neuloja kehiin ja ompelemaan helmaa.

helmat.jpg
Näin paljon ylimääräistä kangasta raksin pois. Mekko on noin 100g kevyempi ja helmaakin kehtaa näyttää.

Niin ja tosiaan – tällä kertaa on uutta päällepantavaa. Uuden helman lisäksi myös uusi myssy, jonka olin melkein unohtanut. Ja viitaakin on vähän uudistettu. Mutta siitä lisää toiste.

Julkaistu

Vuoden saldo

Vuoden alussa päivittelin olleeni tylsä käsityörintamalla. Lupasin pääseväni takaisin käsityön makuun, ja niin siinä kävikin. Ajattelin näin vuoden viimeisten päivien kunniaksi tehdä saldoa siitä, mitä kaikkea olen tänä vuonna askarrellut. Ihan kaikkia idealistani juttuja en ole saanut valmiiksi (krhm, ne kengät…) mutta toisaalta olen tehnyt juttuja myös listan ulkopuoleltakin.

Lisäksi kävin tänä vuonna monessa hauskassa tapahtumassa, luin kiinnostavia kirjoja, vierailin hienoissa museoissa, löysin verkosta jänniä asioita ja toteutin pitkäaikaisen haaveeni omasta teltasta. Ja näissä hommissa vietin aikaa kivojen ihmisten seurassa. Mainio vuosi, kaiken kaikkiaan.

Ensi vuoden suhteen ideoista ei ainakaan ole pula. Tulossa on ainakin kurttuhunnun valmiiksi saattaminen, uusi kirjontatyö, pussukka ja kaikenlaista keskiaika bling-blingiä. Lusikkakotelonkin rakenne on selvinnyt, mutta nyt kaipaisin siihen nahkaa. Osaako joku kertoa, mistä pääkaupunkiseudulta voisi ostaa suht pieniä määriä värjäämätöntä nahkaa?

Julkaistu

Hyvää joulua Neulakon lukijoille!

Lupaamieni myssykuvien myötä toivotan kaikille Neulakon lukijoille rauhallista ja hyvää joulua!

Toivon jouluunne hyvää lukemista, maukasta ruokaa ja rauhallisia hetkiä käsitöiden parissa!
23122008415.jpg

Kuvassa yllä on salainen viesti ihanille lukijoille. ;) Kiitos kommenteistanne, ideoista, vinkeistä ja muusta hyvästä keskustelusta tänä vuonna Neulakon sivuilla. Toivottavasti jatkamme ensi vuonna samaa rataa.
23122008416.jpg

Kirjonta lähikuvassa. Osa näyttää siltä, että se on tehty kynttilänvalossa. (Koska se on.) Ensi kerralla hankin paksumpaa lankaa, tällä kertaa kirjoin kaksinkertaisella ompelupaksuisella langalla. Lopputuloksesta sitä ei huomaa, mutta tekovaiheessa tuplalanka oli hieman konstikas.

Tässä vielä kuva myssyn istuvuudesta, joka on otettu iltariennoista kotiutuessa. Asukokonaisuus on hieman erikoinen, mutta kuvasta näkee kuitenkin miten myssy on varsin sopiva, vaikka vielä tekovaiheessa muuta epäilin. Parhaiten se tosin istuu silloin, kun alla hiusverkko pitämässä lyhyttä tukkaa kurissa.


Julkaistu

Pieni pipo ja tuplasukat

Olin viime viikonloppuna tapahtumassa, jossa oli mainio tilaisuus testata vaatteidensa talvenkestävyyttä.

Ihan hyvähän se on, ainakin näin pikkupakkasessa. Varsinkin jos pysyy liikkeessä, ei ole mitään ongelmaa. Jos katselee turnajaisia tai muuten seisoskelee, alkaa palella vaikka lämpötila olisi hintsusti plussan puolellakin.

Talviasusteeseen kuuluvat siis normaalin alusmekko, mekko, päällysmekko -kokonaisuuden lisäksi huppu, viitta, huopahattu ja neulakintaat. Viimeksi mainitut ovat upouudet, Lankadontista ostetut. Ne ovat 1300-luvun malliset ja aivan ihanat.

Pahinta on jalkoja pitkin hiipivä kylmyys. Kenkien nahkapohjat eivät ole kauhean paksut. Patiinit toisivat helpotusta, mutta ne tuntuvat talviliukkailla hengenvaarallisilta. Tällä kertaa en säästellyt sukkia kulumasta, vaan vedin jalkaani tuplasukat: ensin ohuemmat ja sitten paksummat villaiset sukat. Jalat olivat ihanan lämpimät ja aivan kuivat lumessa tarpomisesta huolimatta. Käsikirjoituksissa näkee tuplasukkia ainakin miehillä (kuten tällä halonhakkaajalla). Joskus olisi hauska kokeilla jalkarättejä, joita Bockstenin mies käytti kengissään. Jalkarätit on leikattu vanhoista vaatteista, yhdessä riekaleessa on hyvin säilynyt lähes puolikas kaula-aukko. Selkeästi vähemmän fiini ratkaisu jalkojen lämmittämiseen kuin tuplasukat, mutta varmasti toimiva.

Toinen talvipukeutumisen kehitettävä yksityiskohta on viitta. Minulla on paksusta villasta tehty viitta, joka on tällä hetkellä hyvin yksinkertainen harmaa puoliympyrä. Kiinnitän sen edestä soljella. Alunperin se oli 3/4-ympyrä, mutta voi ruoja sitä kankaan määrää! Se laahasi koko ajan maassa enkä onnistunut pukemaan sitä ylleni mitenkään tyylikkäästi. Näytin aina lähinnä siltä, että olen kääriytynyt liian suureen villatoogaan/kylpypyyhkeeseen. Ja tuoksuin märälle lampaalle. Muuttaminen puoliympyräksi sai viitan asettumaan niin, ettei se kastu ja laahaa maassa. Muutenkin se kulkee matkassa mukana näppärämmin – ja siksi useammin. Yksinkertainen villaviitta on kuitenkin aika vilpoisa. Nyt pohdin, josko vuoraaminen kannattaisi. Ainakin muokkaan viitan kiinnitystä.
Toisaalta olen alkanut mietiskellä takkeja. Periaatteessa niitä on ainakin testamentattu naisille. Mutta toistaiseksi viitta näyttää olevan naisille se yleisempi ulkovaate. Mutta katselen sinnikkäästi lisää tuota takkipuolta, josko voisin perustella itselleni että voisin sellaisen tehdä.

Ja se pieni pipo? Tein viikonloppuna valmiiksi Birgittamyssy kakkosen. Tällä kertaa lisäsin myssyyn syvyyssuunnassa roimat 5 senttiä, mutta se on ehkä edelleenkin liian pieni. Toimiva kyllä, mutta silti se istuu päässä uimalakkimaisesti. Hunnun alla toimii mainiosti, mutta en ole ihan varma käyttäisinkö sitä sellaisenaan. Toisaalta istuuvudessa voi olla kyse myös hiusten puutteesta. Pitkät hiukset täyttävät sen paremmin.
Ehkä seuraavalla kerralla lisään mittaa myssyn kaikkiin dimensioihin. Alkuperäinen myssy on tehty henkilölle jonka pään ympärys on 50-52 cm. Oma hattukokoni on noin 59 cm, joten tulisiko sopiva koko lisäämällä mittoihin puuttuvat sentit?

Hauskinta tässä uudessa myssyssä oli sen etureunan kirjailu. Tein pellavalangalla ristikkomaista kuvioita (hopdraggsöm), kuten alkuperäisessäkin. Se oli huippukivaa! Helskyssä ei vain valitettavasti ollut riittävän paksua pellavalankaa, joten tein tuplalangalla. Ensi kerralla teen sitten ehkä sen ns. pitsiosankin, mutta sitä hattua varten hankin sen riittävän paksun langan.

Loppukevennyksenä Deventer Burgerscapin blogista kiinnostava kuvakokoelma, jossa näkyy Birgitan myssyn kaltaisia päähineitä. Erityisesti tappelevien naisten kuva ( MS Hunter 252, fol. 186r) on mielenkiintoinen. Maassa näkyy muitakin päähineitä, joiden alle myssy on todennäköisesti ollut puettu. Kuva on hieman uudempi, noin 1475-1500.

Kuvia omasta myssystä tulossa.

EDIT: elisabethiburs.pdf Tässä kuva toistaiseksi ainoasta löytämästäni takinkaltaisesta vaatteesta 1300-luvun naisella, sekä kaiverruksen pohjalta tehty vaate. Kuva on kirjasta Hurusom man sig klädde.

Julkaistu

Uusia vyöniittejä

Nyt on hieno vyö. Askartelin uudet vyöniitit kiinni vyöhön tänään.
Niittejä oli neljää eri sorttia. Muut niitit olivat varaosia irronneiden tilalle, mutta naisen pään muotoiset niitit olivat uusi lisäys. Nyt vyö onkin sitten aika täynnä, kun kaikki pudonneet niitit on korvattu uusilla ja joitakin aukkoja tilkitty. Uudet niitit vielä kiiltelevät komeasti, mutta ajan myötä ne tummunevat niin, ettei niitä erota vanhemmista.
Tilasin niitit Billy and Charlielta. Edullinen dollari teki niiteistäkin aika edukkaita.

Tässä niittejä alkuperäispiirrosten kanssa (unohdin kuvata reikäniitin):

30112008377.jpg 30112008378.jpg

30112008379.jpg Kuvien kirja on Dress Accessories, c.1150-c.1450 (Medieval Finds from Excavations in London) 

Niittien kiinnittäminenon periaatteessa hyvin yksinkertaista. Tehdään naskalilla reikä sopivaan kohtaan, työnnetään niitti läpi ja naputellaan vasaralla niitin kanta litteäksi.

Tarvitaan siis naskali (eikä esimerkiksi nahkapaska, jolla tulee helposti liian iso reikä, johon niitti jää pyörimään), pienehkö vasara (paras olisi sellainen pyöreäpäinen, mutta sellaista ei ollut) ja hyvä paukutusalusta (tässä puupalikka, nahkaa sekä villaa, joista viimeksi mainittu suojaa niitin oikeaa puolta litistymästä hakkaamisen voimasta).
30112008387.jpg

Naputtelu ei ole voima- vaan taitolaji. Ideana on ensin litistää niittiä niin, että sen varsi paksuuntuu ja tilkkii nahkaan tehdyn aukon. Sen jälkeen niitin kantaa voi hieman taivuttaa ja sen jälkeen naputella sitä mahdollisimman litteäksi nahkaa vasten. Pientä naputtelua, jolla levitetään niitin kantaa. Se ei aina ole niin helposti tehty. Joskus kanta lähtee heti taittumaan tai niitti siirtyy toisella puolella aivan vinksalleen. Siksi pienet naputukset ja tilanteen seuraaminen myös nahan toisella puolella ovat tarpeen. Näitä niittejä oli kyllä helppo kiinnittää. Tina oli sopivan pehmeää ja kannat juurikin oikean mittaiset.
30112008386.jpg

Niittien mallailua:

30112008376.jpg 30112008375.jpg

Kiinnitettyjä niittejä ja pussinpidike:

30112008380.jpg 30112008381.jpg

Pakkauksessa sain myös näytteet kaikista Billyn ja Charlien nappimalleista. Osa niistä on aivan häkellyttävän pieniä, aivan kuten esikuvansakin. Kuvien perusteella ei niitä uskoisi noin pieniksi. Mitenköhän moinen mininapitus onnistuisi?
30112008385.jpg

Julkaistu

Sukkia pukinkonttiin

Seurasin viikonlopun lumimyrskyä sohvalla sukkatalkoissa. Vieressä valmistui sukkia pukinkonttiin, minä tein sukkia.. öh… itselleni.

23112008353.jpg

Sain lopulta raksittua pitäisi-listalta kangassukkien tekemisen. Edelliset ovat muuttuneet lähes atomeiksi.

Sukkiin ei auta kiintyä. Ne kuluvat käytössä lopulta puhki. Lisäksi sukka voi kadota. (Kiitos näiden ominaisuuksien, meillä on keskiajalta löydettyjä sukkia.)

Sukkia on hyvä olla useampi pari, ohuemmasta ja paksummasta villasta. Niiden tekeminen ei vie kauaa ja samoilla kaavoilla niitä voi tehdä sarjatyönä – ja myös pukinkonttiin, mikäli onnistuu saamaan mitat kaavoja varten.

Neulakon ohjeet-sivulta löydät ohjeet sekä sukkien kaavoittamiseen sekä uutuutena nyt kuvalliset ohjeet sukkien ompelemiseen.

Toivottavasti niistä on iloa. :)

Julkaistu

Ehtiä, haluta, täytyä

Ehtiminen: Jos järjestää keskiaikatapahtumaa, ei oikein ehdi tehdä samalla käsitöitä. Nyt kun juhlat on juhlittu, sitä pitää miettiä, mitä taas olikaan tekemässä.

Tapahtuma oli käsityömielessäkin varsin innostava. Kuten hyvään tapahtumakokemukseen kuuluu, palasin kotiin pää täynnä ideoita tulevista käsitöistä. Osa on vielä muhimassa, osan listaan tässä.

Homobonuksen killan (joka on muuten Kodin Kuvalehdestä tuttu, kiitos Sahran mainion haastattelun) esittelyssä näin yhtä sun toista kiinnostavaa. Oli hauskaa, miten esittelyn vanhin vaate oli vuodelta 1992 ja uusin vaate oli valmistunut saman päivän aamuna. Minusta vanhoja keskiaikavaatteita on kiinnostavaa tutkailla, vertailla niiden kulumista keskiaikaisiin esikuviin ja tarkastella vaatteen sopeutumista vartaloon.


Haluaminen: Haluaisin tehdä kurttuhuntua, kirjotun pussin ja korjailla viitan. Ja tehdä uuden, vähän isomman birgittamyssyn.

Birgittamyssyt ovat yleistyneet villityksen asteelle. Jos laskin oikein, bongasin tapahtumassa ainakin kymmenen enemmän tai vähemmän Birgittatyylistä myssyä. Myssy on varsin näppärä, yölläkin. Nukuin yöt myssy päässä ja vältyin aamulla näkemästä ensimmäisenä hunnun litistämää tukkakaaosta.

Täytyminen: Pitäisi-rintamalla ovat uudet lämpimät sukat ja uuden punaisen helman korjaaminen. Vuorin helma on äärimmäisen ärsyttävä lörpöttäessään ja imiessään maasta kaikki mehut.Eivät nämäkään pitäs-puuhatkaan nyt niin kauheilta kuulosta. Kaamospimeä on lähes paras mahdollinen aika kaivautua villavuoren alle ja ommella.

Mutta voi sitä kaivautua uloskin. Ainakin mikäli on kyseessä tapahtuman loppuhetkissä keksitty keskiaikakäsityöblogimiitti.

Palvelun tarjoaa WordPress