Historian elävöittämisen ihanuus on jatkuva kilvoittelu itsensä kanssa. Kuinka olla uskottavampi ja historialle uskollisempi? Itse ajattelen olevani olen menneisyyden ihmisille velkaa sen, että pyrin parhaani mukaan antamaan realistisen kuvan heidän elämästään.
Tässä viisi juttua, joilla aion hioa omaa olemistani vuonna 2015.
***
One of the best things about historical re-enactment is the possibility to challenge oneself endlessly: How to give a better portrayal and be as authentic as possible? The way I see it is that what we owe to the people of the past is to give a realistic portrayal of their life.
Here are 5 things I’ll remind myself of in 2015.
1. Karista nykyaikaiset kauneusihanteet / Dump modern beaty ideals
Oikeastaan aika iso osa keskiaikaisista vaatteista ei nyt ole…uhmmm…varsinaisesti nykyisen kauneuskäsityksen mukaan imartelevia. Mutta itseään pitääkin tällistellä aikakauden kauneuskäsityksen mukaan. Silloin hupsu röyhelö päässä, kilometrien korkuinen otsa ja kalmankalpeus keskikesällä oli juurikin sitä mitä tavoitellaan. Vieraan aikakauden kauneuskäsitykseen pääseminen on vaikeaa, mutta vähän välttämätöntä. Kotoa on vaikea poistua jos näyttää mielestään hassulta.
Oikeastaan tunnen itseni aina kauniiksi keskiaikavaatteissa, sillä omien mittojen mukaan tehdyt, mainioista luonnonmateriaaleista valmistetut vaatteet ovat niin ihania. Vaikeinta on ollut luopua meikkaamisesta. Olen ihminen joka rakastaa meikkaamista. Minua ei näe edes lähikaupassa ilman eyelineria, meikkivoidetta, luomiväriä ja koko hoitoa. Keskiajalle on kuitenkin mentävä paljain kasvoin (tietäen, että juuri silloin päätyy esim. lehteen tai turistien kuva-albumeihin, aaargrh). Mutta se on minulle kasvattavaa, iholle hyväksi ja uskollista historialle.
***
A fairly large amount of medieval clothes are not… ummm… actually flattering according to our current standards of beauty. This is why one should strive to look at yourself through a medieval looking glass. Back then an oddball frill on the top of your head, a super high forehead and being as pale as chalk at midsummer was exactly how things were supposed to be. Getting a deep understanding of the beauty ideals of a foreign time and culture is hard but very nececessary. It’s hard to leave the house thinking you look funny.
Actually, I feel pretty in medieval clothing, because made to measure clothes in lovely natural materials are just so…lovely. The hardest thing for me has been giving up makeup. Because I love makeup. I don’t even go to the corner shop without eyeliner, shadow and the lot. Going medieval means going au naturel (knowing that is exactly when you will be photograpehd by journalists and tourists arghhhhh) But it builds my character, is good for my skin and true to history.
 2. Parsi, kierrätä ja käytä uudelleen / Mend, recycle and reuse
Tästä olen alkanut ennenkin (ks. Parsimisesta ja Ei mitään vanhaa päällepantavaa), mutta pitäisi muistaa parsia ja palastella vaatteitaan enemmän. Ei välttämättä ole mentävä yhtä pitkälle kuin tämä läpiparsituissa vaatteissa kulkeva pyhiinvaeltaja, mutta vaatteita on hyvä kuluttaa ja paikkailla sekä materiaalia kierrättää edelleen uudeksi. On luovuttava siitä modernista hassutuksesta, että vain uusi olisi kaunista. Historiallisuuden lisäksi bonuksena on, ettei tylsiä juttuja kuten uusia alusmekkoja ja sukkia ole tehtävä jatkuvasti, vaan voi keskittyä  kiinnostavampiin projekteihin. Lisäksi paikkaaminen ja kierrätys säästää kangasta ja siten rahaa.
***
I’ve been going on about this before (see Mending ja I’ve nothing old to wear), but there should be even more mending, patching and recycling! Ok, not necessarily going as far as this pilgrim in his outfit that seems to conisist of nothing but patches – but still working on dumping the modern idea that only new clothes can be beautiful. There is also an added bonus: saving on material costs and time! No need to be constantly making boring stuff like underdresses and hose – just patch them up and get into more interesting projects!
3. Jätä puolet kotiin / Take less stuff
Onhan tämä harrastus yhtä hienojen tavaroiden haalimista ja tekemistä, mutta niitä kaikkia ei tosiaan ole pakko ottaa aina mukaan. Kun katselee aikakauden kuvia, huomaa miten niissä vallitsee viehättävä minimalismi. Pöydät eivät pursua astioita, esillä on vain tarpeelliset työkalut eikä vyöllä roiku kuin se tarpeellinen (ja hyvin harvoin muuta kuin kukkaro – valitsin tähän kuvan jossa on poikkeuksellisen paljon roikottimia).
***
In a way this hobby is all about acquiring and making lovely items – but you don’t have to take all of them with you wherever you go. Looking at medieval imagery, a splendid minimalism is visible. Tables are not overflowing with dishes and cups, only necessary tools out when people are working and very few things actually hang on girdles (I picked an image with an exceptional amount of things hanging).
4. Halkaise vyösi  / Split your belt in two
Vyöt, varsinkin naisten vyöt (ja ne vyöt jotka eivät kannatelleet siis miekkaa), olivat huomattavan kapeita. Niiden arvioidaan yleisimmin olleen jotain noin puolitoista senttiä leveydeltään (ks. mm Dress Accessories) – tämä arvio perustuu mm. solkien leveyteen, vyömaakarien killan sääntöihin ja veistoksiin kuvattujen vöiden leveyteen. Aikanaan sain kaksi vyötä yhden hinnalla kun leikkasin halki vanhan vyöni ja vaihdoin soljet replikasolkiin. Hyvä diili! Nyt olen tosin hankkimassa vieläkin kapeampaa vyötä.
***
Belts, especially women’s girdles (these swords that were not meant to hold a sword), were surprisingly narrow. It’s been estimated that they’ve  commonly been less than 1,5 cm (See Dress Accesories, for one) . This estimate is based on buckles, girdlers regulations and girdles on statues (see above). Once upon a time I cut my belt in half and got two belts from one. Now I’m looking at getting an even narrower girdle, though.
5. Dumppaa älypuhelin / Ditch the smartphone
Englantilainen sosiaalihistorioitsija Ruth Goodman kertoo kokemuksistaan eläessään viktoriaanista arkea (ja uudesta kirjastaan) ja nostaa esiin tärkeän pointin (korostus oma).
****
British social historian Ruth Goodman talks of her experiences of living as a Victorian (and her new book about it) and makes an important point that rings a bell also with us that try to live as a medieval person (emphasis mine).
As for the internet, phones, TV, radio and all other forms of modern media, there are withdrawal symptoms. Initially, I have a touch of guilt about being uninformed about world events, and another parcel of guilt about being out of reach of friends, family, and colleagues. It passes. What rises instead is a stronger connection with the here and now, with what is happening at this moment in my life, with the people who are physically present. Perhaps this is my favourite thing about trying to live in the past. It seems paradoxical that living in the past makes me live in the present, but it does. No vicarious life through a screen, but real people to talk to and real things to do.
Ennen älypuhelimia kännykät jätettiin helpommin jonnekin kassin pohjalle tapahtumissa. Mutta älypuhelimia tuntuu olevan vaikeampi jättää – niillä kun otetaan kuvia ynnä jaellaan olemistaan sosiaalisessa mediassa. Samalla kärsii yksi elävöitysharrastuksen parhaista puolista: irrallisuus arjesta, nykymaailmasta, maailmanpolitiikasta ja uutisvirrasta. Dumppaamalla älypuhelimen on pääsee irti maailmasta ja on vahvemmin läsnä siinä hetkessä jossa oikeasti on. Ja se on pienten vieroitusoireiden arvoista.
***
Before smartphones it was easier to leave your phone when going to events. But smartphones seem to tag along. We use them to take pictures and share our experience over social networks. But doing that loses one of the best things about living history: the detachment from your everyday life, the modern world, world politics and news feeds. Ditching your smartphone means a stronger connection to the moment you are actually living in and a better presence with the people you are with. Definately worth the withdrawal symptoms.