Vigilia ja elevaatio / Vigil and Elevation

Vigilia / Vigil

26.11. Perjantaina oli tiedossa Vigilia. Siellä ehdokkaan on tarkoitus kuulla neuvoja ja pohdiskella tulevaa asemaansa. Tapahtuman järjestämisessä oli niin paljon alkuillan tohinaa, etten ehtinyt juurikaan jännittää. Mutta kun kutsuttiin eteen, tuli sellainen tunne että herranjumala, tässä sitä nyt sitten mennään. Laakeriseppeleen ritarikunta!

Ulkona oli lunta ja 15 astetta pakkasta, joten olin pitänyt ystävien vienoja vihjailuja teltasta huumorina. Mutta ei se ollut! Tulevat kollegani johdattivat minut ulos, lyhtyjen valaisemaa polkua pitkin hankeen pystytetylle teltalle. Sama teltta muuten, jossa Oliver kesällä pohti ritariutta. Ulkona paloivat tulet ja sisällä minulle oli laitettu vällyjen peittämä tuoli, tyyny jalkojen alle ja pehmeä peitto vielä päälle – niin johan teltassakin tarkeni. Oven ulkopuolella vartivat päästivät vieraita pienissä porukoissa sisään juttelemaan, onnittelemaan ja antamaan hyviä neuvoja.

Se oli ihan mieletöntä. Teltassa oli niin kaunista, kaikki oli niin viimeisen päälle valmisteltua ja laitettua, tutut iloiset äänet kuuluivat ulkoa, pöytä täyttyi mitä uskomattomammista lahjoista ja sanat olivat niin lämpimiä. Nyyh. Ajattelen, että jos osaan jotenkin antaa takaisin edes pienen osan tästä kaikesta hyvästä jota sain ja olen saanut näiltä ihanilta ihmisiltä, niin aika hyvin menee.

Kävijöitä riitti niin, että istuin teltassa noin iltayhdeksästä yökolmeen.

***

Friday was the day for my vigil. Autocratting the event kept me so busy I hardly had any time to be nervous. But when I was called into court, I did get that OMG, this is it-feeling. The Order of the Laurel!

It was -15 C outside (5 F) with quite a bit of snow, so I had thought my friends subtle hinting about a tent was just them joking. But it wasn’t! I was led outside, down a path lit by lanterns, to a pavillion set up in the snow. A fire burning outside. I got to sit in a chair, bundled up wiht blankets and pillows, completely warm and cosy. Outside the door the guards let in small groups of people to talk, congratulate and give good advice.

The vigil was absolutely awesome. It was so beautiful in the tent. Everything was so perfectly thought out, I could hear familiar happy voices outside, received such amazing presents and got to hear such heartwarming words. Sob. I think that if I can give back at even a part of all of this good that I have received and continue to receive from these wonderful people, I’m doing good.

I had so many visitors I stayed in the tent from about 9PM to 3 AM.

Elevaatio / Elevation

27.11. Lauantaina oli elevaatio, eli minusta tehtiin virallisesti Laakeriseppeleen ritarikunnan jäsen.

Kutsuttaessa astelin hoviin ystävien kynttiläkulkueen saattelemana, Tammilinnan laulajien esittäessä lempikappalettani Gaudetea.

Seremonian edetessä käteni pestiin sekä sain uuden asemani symboleina seppeleen, viitan ja laakerinseppelesoljen. Ja pari pusua.

Alienor, GrimR, Katheryn, Cecilia ja Uta puhuivat puolestani niin lämpimästi, että itku tuli yhdelle jos toisellekin. Jossain vaiheessa tajusin, että selkäni takana yleisöstä kuuluu nyyhkintää kuin tunteellisten sukulaisten kansoittamista häistä.

Lopuksi minut nostettiin ylös tapaamaan kollegoitani ja näin myös hymyilevän yleisön. Voimakkaiden vivat-huutojen saattelemana marssin pois hovista. Ulkona oli onnitteluhalausten aika.

Tästä eteenpäin se onkin mestarisnaisen elämää.

***

On Saturday it was time for the elevation ceremony. I was escorted into court by a candle-lit procession of my friends, the Tammilinna singers singing my favourite song, Gaudete.

During the ceremony my hands were washed and I was handed all the symbols of my new position: a wreath, a hood and a laurel wreath brooch. And I also got a couple of kisses.

Alienor, GrimR, Katheryn, Cecilia and Uta spoke for me so movingly that quite a few tears were shed. Actually at one point I realised that the audience was sobbing too. Like at an emotional wedding!

In the end I was raised up to meet my new colleaques and I got to see the audience smiling. Very strong cheers of vivat escorted me out of court. Outside, it was time for loads of congratulatory hugs.

So from then on, I’ve been a Mistress of the order of the Laurel.

Kuvia / Pictures

Ilonan ottamia kuvia koko viikonlopusta löytyy täältä

Cecilian kuvia löytyy täältä

See Ilona’s pictures from the weekend here.

Cecilias pictures here

Asu / Clothing

Koska tiesin poikkeuksellisesti etukäteen, mitä tuleman pitää, olin tehnyt itselleni uuden vaatekerran: punaisen villamekon (irlantilaisen Moyn mekon kaavan mukaan, sen erikoisissa hihoissa oli 34 nappia), päällysmekon (ns. helvetinikkunamekon) johon olin applikoinut joutsenia ja helmiä sekä ryppyhunnun ja uuden leukaliinan.

Ystäväni olivat huolehtineet salaa kaikesta siitä, josta laakeriseppeleen ritarikunnan jäsenen tunnistaa: viittana toimii upea kirjottu huppu, medaljonkina laakeriseppeleen muotoon valettu solki ja päässä komeileva seppele on ällistyttävästi tehty hopealangasta ja silkistä.

Kaikki on käsin ommeltua ja ihanan aitoja materiaaleja.

Kuvien ottaminen marraskuun illassa oli vähän haastavaa. Valaistuksen ollessa kovin heikko, piti malttaa olla ällistyttävän pitkiä aikoja touhottamatta tai vääntelemättä naamaa. Ja keskiaikatapahtumissa kuvaamisen muistaminen on yleensäkin tosi hankalaa, kun on niin uppotutunut tapahtumasta nauttimiseen. Tässä kuitenkin jotain kuvia. Kaikista saa klikkaamalla isomman.

***

Because I knew in advance I would be elevated, I had a chance to make a set of new clothing: a red wool dress (the Moy bog dress and it has 34 buttons on its sleeves), an overdress (a sideless surcote) with appliqued swans and some pearl embroidery, and a frilled veil and a new wimple.

My friends had secretly taken care of everything I needed as a new Laurel. My cloak is a new hood, my medallion a wreath-shaped brooch and the wreath on my had is made (amazingly) of silver and silk.

Everything is handsewn and beautifully authentic materials.

It was quite hard to take pictures in the dark – and when having so much fun it was hard to even remember to take them. But here are some, you can click on them to view the larger sizes.

Lahjoja / Gifts

Sain aivan mahtavia lahjoja! Kaiken lisäksi suurin osa niistä on ihmisten itse tekemiä. Olen aivan häkeltynyt lahjojen upeudesta, se että ihmiset ovat tolkuttoman taitavia on sellainen ihme johon olen tässä vuosien varrella jo ehtinyt tottua.

***

I got such amazing gifts! And to add to all the fabulousness, most of them were made by the people themselves. I’m completely astonished by the wonderful gifts, but over the years I have gotten somewhat used to the fact that I’m surrounded by very very talented people.

Fioran tekemä seppele oli tehty hopealangasta ja silkkilangasta. Ganutel-menetelmää käytettiin alunperin italialaisissa luostareissa pyhäinjäännösten koristeluun ja se on säilynyt näihin päiviin asti Maltalla. Lopputulos on ihan epätodellisen hieno ja aidon näköinen seppele. Onneksi se sopi mainiosti myös ryppyhunnun kanssa.

Fiora made the wreath with silver wire and silk thread, using the Ganutel-method, which originated in Italian monasteries and has been preserved to this day on Malta. The result is amazingly realistic and beautiful.

Sitten huppu, ihana huppu, joka oli ystävien yhteistyön tulos. Se on tummanvihreää villaa joka on vuorattu ruskealla kalanruotokuvioidulla kashmir-villalla, reunustettu valkoisella kaninkarvalla. Hupun ompelivat Uta ja Myfanwy, Sahra hoiti karvoituksen.

Huppua kiertää 11 valkoisesta villasta tehtyä laakeriseppelemedaljonkia, joissa jokaisessa on lisäksi tekijänsä nimikirjaimet. Seppeleet on kirjottu eri pistoilla ja eri materiaaleista: mukana on ainakin villaa, silkkiä ja hopealankaa. Kaksi seppeleistä oli lentänyt huppuuni maailman toiselta puolelta.

***

Then the hood, the legendary hood that was the result of my friends’ co-operation. It is dark green wool with a lining in cashmere wool, lined with white rabbit fur. The hood was sewn by Uta and Myfanwy, Sahra was the furrier.

The hood has 11 embroidered roundels, laurel wreaths on white wool. Each one is different: they all show the mark of their maker, use different stitches and materials. Wool, silk and silver thread. Two of the wreaths flew over from the other side of the planet.

Kuvat ei kieltämättä tee oikeutta todellisuudelle, mutta klikkaamalla ne saa suuremmaksi lähempää tarkastelua varten.

Osa lahjoista oli sellaisia, että niistä ei saanut kuvaa ennenkuin ne katosivat ns. parempiin suihin. Niinkuin Tyrgeirin ja Helgin panema herkullinen ale-olut, Elsebetin likööri ja Rikissan laakeriseppeleen muotoon leipoma leipä.

Some gifts were consumed before there was a chance to photograph them. Like Tyrgeir and Helgi’s special brew: a delicious ale, Elsebets liquor and the wreath-shaped bread baked by Rikissa.

Emelyne oli sitonut vigiliaa varten komean nahkakantisen kirjan, johon kävijät kirjoittivat onnitteluita. (Tätä kirjaa luen muuten jatkossa aina jos tulee paha mieli. ) Aeringunnr oli lähettänyt siihen sopivan kirjanmerkin.

Emelyne had bound a book in a handsome leather cover. This was my vigil book (which from now on I can always read should I feel down) Aeringunnr had sent and appropriate bookmark.

Juhanantyttäriltä sain Iidan tekemän savikannun laakeriseppelekuvioinnilla, Eva ja Ulf toivat 1300-luvun mallisen juomalasin, toisessa kuvassa esiintyviä kulkusia. Heiltä sain myös kirjotun nenäliinan, jolle oli kyllä käyttöä.

The Juhanantyttäret gave me a jug made by Iida, complete with a laurel wreath pattern, Eva and Ulf a 14th century glass, and some jingle bells (see below). They also gave me a very useful embroidered napkin.

Petronilla oli kirjonut silkillä tälläisen aivan tolkuttoman hienon pussin. Tekijä itse kertoo siitä lisää täällä.

Petronilla had embroidered this splendid bag in silk. She tells more about it here.

Knut oli kaivertanut oman pihansa omenapuusta tälläisen todella komean kyltin, jonka kanssa kelpaa pitää vaikka puotia.

Knut had engraved this great sign, the wood is from and apple tree in his yard.

Sahran käsin kehrätystä langasta tekemät mahtavat neulakintaat pitivät näpit ihanan lämpiminä vigilian pakkasasteista huolimatta. Sahra kutoi myös kuvassa näkyvät silkkiset sukkanauhat, joiden hopeiset soljet on valanut Thorsteinn.

Sahra needlebound me mittens from handspun yarn, to keep me cosy and warm in the tent. She also wove the silk garters and Thorsteinn made the buckles in silver.

Emelyne toi hauskoja yllätyksiä sisältäneen nahkapussin, sekä nahkaisiin kansiin taiteillun lahjakortin, jolla saan mittojen mukaan tehdyt kengät! Jee!

Emelyne had made a leather purse with fun surprises and a gift certificate for new shoes, in a leather cover, of course.  Yay shoes!

Cecilialta sain oivan määrän huippulaadukasta pellavaa ja Johannalta tinakorun kaverina kirjontalankoja.

Cecilia gave me a good amount of very nice quality linen and Johanna sent over pewter and embroidery thread.

Lia toi mainion hyödyllisiä lahjoja: lankarullia ja lankarullan, joka on myös neulakko. Magdalen lähetti tapahtumaan itse tekemistään lasihelmistä tehdyn rukousnauhan, jota oli hyvä hypistellä lauantaina elevaatiota odotellessa.

Lia brought over some mighty useful things: thread spools and a spool that is also a needlecase. Magdalen sent a rosary made out of self-made glass beads. It came in handy, it was good to fiddle with the rosary when I was feeling slightly nervous before beign called to court.

Lia toi myös itse tekemänsä älyttömän hienon kaksikantisen vahataulun.

Lia also gave me this gorgeous, engraved wax tablet. It came with it’s own documentation!

Huppuun osallistumisen lisäksi Katheryn toi minulle nahkakantisen kirjan ja tekemänsä laukun seppelekuviolla (joka on vielä viimeistelyssä).

As well as being one of the hood-makers, Katheryn got me this useful book as well as a bag with a laurel pattern (which is getting it’s final touches done, so I don’t have a picture of it yet. )

Ystävät tietävät, että tykkään Billy & Charlien hienoista tinareplikoista ja niitä sainkin pienen aarrearkullisen verran. Mukana on nyt yhtä sun toista seppelettä niin, ettei kenellekään varmaan jää mitään epäselväksi siitä kuka on Laakeriseppeleen ritarikunnassa. Tinaa tuli niin hupun tekijöiltä kuin Evalta ja Ulfilta, Johannalta, Alienorilta ja B&C:n Marianneltakin.

My friends know I like Billy & Charlie’s cool pewter replica stuff, so I got a small hoard of it. I now have all kinds of wreaths so that if I accessorize with all of them, it won’t be unclear to anyone who is a Laurel. I got pewter gorgeousness from the hood makers, Eva and Ulf, Johanna, Alienor and Marianne of said B&C.

Mikael C toi Pyhää Birgittaa esittävän ”aktivoidun” pyhiinvaellusmerkin Vadstenasta, sekä itse tekemänsä neulakinnasneulan, joka ei ihan heti huku.

Mikael C got me a St. Bridget pilgrim badge he had ”activated” in  Vadstena, as well as a self-made needle binding needle that will not be lost very easily, thanks to the little wreath on it.

Fanittamani Eva Andersson oli lähettänyt minulle Bockstensmannen och hans dräkt-kirjan omistuskirjoituksella. Eva on kirjoittanut kirjan osuuden vaatteista.

I’m a big fan of Eva Andersson, who had sent me an signed copy of Bockstensmannen och hans dräkt, in which she had written the  chapter on the clothes.

Sahra, Knut, Emelyne, Ilona ja Maija tekivät hienot pellavaiset seinävaatteet, jotka näkyvät vigiliakuvissakin. Joutsenet jäävät omaan käyttööni, laakeriseppeleet odottamaan seuraavaa vigiliaa ja elevaatiota, jossa niitä tarvitaan.

Sahra, Knut, Emelyne, Ilona and Maija made the super linen wall hangings that can be seen in the vigil pics. The ones with the swans are mine to keep, the laurel wreath ones I’ll hold on to until the next Laurel vigil and elevation, where they’ll be needed.