Minulla on varmaankin jonkin sortin nappimania. Mutta 1300-luvun harrastajalle se sopii. Joka paikkaan lisää nappeja, nappeja ja nappeja…
Tässä alkuun kolme lisäkuvaa Uuden Punaisen napeista (klikkaa isommaksi):
 
 
Uusi Punainen nurinperin (vuori mainiota ja raskasta pellavaa) sekä kissa-apuri.
Lopuksi esimakua uudesta projektistani: laitan olemassaolevaan vihreään päällysmekkoon napit. Mekko on tehty Kuningatar Margaretan mekon kaavalla, kokeiluna siitä miten tiukaksi voi päällysmekon tehdä ilman, että siihen tekee mitään kiinnitystä (kuten nappeja tai nyörejä). Lopputulema oli, että mekon voi tehdä erittäin istuvaksi. Käytäntö tosin osoitti, että sellainen mekko on jokseenkin epäkäytännöllinen. Sitä ei voi pukea tuhoamatta täysin huntuvirityksiä. Koska on mukavaa voida pukea ja riisua mekkokerroksia esim. lämpötilan mukaan, päätin lisätä napit.
Tällä kertaa teen napitusta eksoottisemmin: kokeilen pitävätkö Textiles & Clothingissa esitetyt Stanilandin ja Pritchardin teoriat paikkaansa. He kirjoittavat, että arvokkaita metallinappeja oli kiinnitetty vaatteisiin nyörin avulla siten, että niitä oli helppoa vaihtaa vaatteesta toiseen. Kokeilen miten se toimii.
Kuvassa mekko jo avattuna (kokeilin meneekö se vielä kiinni, vaikka käänteitä tuli lisää. Menee. On hyvä, että tein aikanaan siihen reilut saumvarat.) Margaretan mekon kaava soveltuu muuten mainiosti tälläiseen edestä napitettavan mekon tekemiseen, koska siinä ei ole etukiilaa joka haittaisi napitusta. Napitus ulottuu ainakin kuvien perusteella usein melko alas. Teen tähänkin mekkoon niin syvän napituksen, että saan puettua ja riisuttua mekon kokonaan alakautta.
Hahaa, minä tiedä mitä tarkoitat nappimanialla! Olen huomannut, että entisenä ei-kärsivällisenä olen löytänyt nappien, napinläpien ja nyörinreikien tekemisestä suunnattoman nautinnon. Siitä on ihana näprätä.
Mikä parasta, jokaisella kerralla oppii jotain. Näin ”vanhemmalla iällä” käsitöihin seonneena se onkin parasta: huomaa että käsi, joka ennen osasi pidellä kirvestä, vasaraa, lapiota ja talikkoa, selviääkin nyt neulahommista. Mielettömän palkitsevaa.
Ja aina voi ihailla muiden töitä, jotka ovat niiiiin paljon hienompia kuin omat… siitä saa tavoitteita!
Kappas, keskiaikaa harrastetaan näinkin ahkerasti, kädentaitoja ylläpitäen. Oma harrastukseni on jäänyt puhtaan teoreettis-opilliseksi.
Terveisin,
Mikko
Sellaista tässä ihmettelin, että teetkö napitusvarasta keskietua leveämmän esim. kapeammalla saumanvaralla tai muulla? Itse olen jumiutunut siihen käsityötunneilla oppimaani ajatukseen, että jos eteen tai taakse tai minne lie tehdään napitus, tulee nappien olla keskellä, eli molemmista reunoista on tehtävä hieman pidemmät että napitus asettuu oikein. Onko kuitenkin näissä edessä napitettavissa mekoissa ollut tällaista ”nappilistaa” vai ovatko etureunat alas asti suorat? Selitinkö riittävän epäselvästi?
Ja kiitos älyttömästi tästä blogista. Hienoa että jaksat näinkin ahkerasti päivittää, tästä saa todella hyviä ideoita! Itsekin ajattelin kokeilla tuota nappien kiinnitystä nyörin avulla eräässä projektissani.
Jenni – kiitos kiitoksista! Mä taas tykkään siitä että blogillani on niin paljon hauskoja lukijoita jotka jaksavat kommentoida ja keskustella.
Vastasin jokseenkin riittävän epäselvästi uusimmassa kirjoituksessani tähän kysymykseesi. :) En siis yleensä jätä erikseen toiselle puolelle enemmän varaa tms, vaan ehkä vain jonkin verran reilummin saumavaraa siihen mihin napituksen laitan.