Olen yrittänyt sulatella viime viikonlopun Ronneburgin reissua niin, että osaisin jotenkin pukea sen kaiken pakahduttavan ihanuuden sanoiksi. Sanat eivät oikein riitä – sen toteaminen että reissulla oli mahtavaa, tuntuu melkein lattealta. Mitä viikonloppuna sitten oikeastaan tehtiin?
Lensimme iloisten räätäleiden Rikun ja Mervin kanssa Saksaan painorajoja uhkaavien pakaasien kanssa. Perillä meitä isännöivät ja emännöivät ylenpalttisesti Turun markkinoilta tutut Ronnie ja Taija.
Asuimme viikonlopun linnassa, nukuimme olkipatjoilla yhdessä sen monista saleista. Ikkunasta kantautui sekä haukan että riikikukon kiljahtelua. Päivät vietimme kukin omassa työpisteessämme: Riku teki puutöitä pihalla muiden puuseppien kanssa, Mervi pääsi töihin linnan upeaan keittiöön ja minä tein ompeluhommia yhdessä linnan kauneimmista saleista. Olin myös kaksi kertaa mallina muotinäytöksessä. Päiväsaikaan linnaan pääsi turisteja tutustumaan keskiajan elämään, mutta iltaisin meillä oli linna omassa käytössämme.
Lauantai-iltana kaikki tapahtumassa olleet harrastajat (noin 50, kuudesta eri maasta) kokoontuivat kauniiseen saliin, jossa söimme linnan keittiössä avotulella valmistettua herkullista ruokaa.
Tietysti linna antoi kaikelle ihanat ja suomalaisesta näkökulmasta harvinaiset puitteet, mutta lopulta parasta (niinkuin usein ennenkin) olivat kuitenkin ihmiset. Oli huippua päästä tutustumaan niin moniin samasta asiasta kiinnostuneisiin, jotka toteuttivat osaamistaan pieteetillä ja taidolla. Ja siis mitä timanttisia tyyppejä! Suurin osa on täysin uusia tuttavuuksia, osa tuttuja verkon kautta: jos ei blogeista niin kiinnostavista tapahtumakuvista.
Nyt pääsimme itse mukaan tapahtumaan ja päädyimme samoihin kuviin. Juteltiin, ommeltiin, opittiin toisiltamme ja naurettiin yhdelle sun toiselle jutulle. Oli mahtavaa sujahtaa semmoiseen yhteenkuuluvuuden tilaan ja yhteishenkeen ennalta tuntemattomien kanssa. Meissä kaikissa on jotain samaa.
Mutta tässä käy niinkuin usein tämän keskiaikaharrastuksen kanssa: suuri osa jää kertomuksen ulkopuolelle. Voin yrittää kertoa miltä tuntuu istua linnan salissa penkillä ompelemassa savun kantautuessa keittiöstä, mutta oikeastaan asian ymmärtää täysin vain kokemalla.
Alla kuvia!
*****
I’ve been trying to digest last weekend in all its awesomeness, trying to find a way to put it all into words. Words do fail sometimes – saying it was lovely seems bleak in comparison to my experience.
So, what did we do over the weekend?
Me, Mervi and Riku flew over to Germany with luggage up to the limit. Once there, we were welcomed and hosted splendidly by our hosts par excellance, Ronnie and Taija of MiM.
We spent the weekend living in the castle, sleeping on straw matrasses in one of the many halls of the castle. Outside, peacocks and hawks made squeaky sounds. We spent the days stationed at our designated working areas: Riku with the carpenters, Mervi in the fab castle kitchen and me doing textile stuff with the other leather- and textile people. I also modeled twice in a fashion show they had for tourists. The tourists could visit during daytime, but in the evenings we had the castle to ourselves.
On Saturday evening we all gathered to the hall for a fantastic meal, all cooked on an open fire in the castle kitchen. And by all I mean about 50 people from 6 different countries.
The castle provided a beautiful and real setting (and one that is very rare from a Finnish perspective), but in the end, what made it so special were the people. It’s the people that make the mood and the atmosphere. And what fantastic people they were! It was so cool to get to know people that share the same interests and pursue them with such skill, knowledge and precision. Most of these people I have never met before. Some I know via the web – either from blogs or inspiring event photos.
And now we got to be at the event and end up in the same photos. We chatted, sewed, learned from each other and laughed together. It was great to slip into such togetherness and comfort with people that had been strangers before. We have something profound in common. Thank you everyone.
I still feel I do fail in sharing all the things that made it one of my top weekends ever. But it’s not the first time in this hobby. I can try to explain what it is like to sit and sew by a window in a castle, smelling the smoke drifting in from the kitchen – but – to fully understand what it feels like to be there, you’ll have to try it for yourself.
And pictures!!
Kaikissa saksalaisissa linnoissa tuntuu olevan pakosti ”kidutuskammio” jota siis hädin tuskin missään linnoissa on ollut oikeasti, mutta tuntuu olevan muotia rakentaa se sinne turistien iloksi. Sinne oli tietenkin pakko mennä hölmöilemään.
It seems like every castle in Germany has a ”torture chamber” although hardly any places really had them, they have been built to amuse tourists. We of course had to go there to fool around.
Lisää kuvia koko viikonlopusta Thorstenin galleriassa
Muu seurueemme kertoo reissusta / What did the others in the Merry Swan think?