(Scroll down for english)
Löysin Middelaldercentret Gerry Embletonin The Medieval Soldierin lähdeluettelosta joskus 1990-luvun lopulla. Luin pientä pränttiä nähdäkseni missä mielikuvitusta kutkuttavat kuvat on otettu. Ja siinä se oli. Middelaldercentret. Tanskassa oli elävä keskiaikainen kaupunki. Sinne!
Joten 2000-luvun alkupuolella teimme moottoripyörämatkan Tanskaan. Soitettuani ensin kolikkopuhelimella (nuoriso, tällaista oli ennen kunnollista internettiä) Tanskan matkailuneuvontaan selvittääkseni miten sinne oikein pääsee, viimein parkkeerasimme pyörän Nykøbing Falsterissa ja kävelin ensimmäistä kertaa Sundkøbingin porteista.
Siellä oli ihanaa! Se oli mitä odotin ja enemmän.
Otin biljooona valokuvaa, koskettelin ja tutkiskelin kaikkea, juttelin kaupungin asukkaiden kanssa ja lopuksi ostin museokaupasta keraamisen kannun joka oli naurettavan iso kotiin kuljetettavaksi moottoripyörän laukussa.
Olen käynyt MiddelaldercentretÃssä kahdesti turistina. Se on mainio kohde – vaikka ei olisikaan ihan keskiaikaan hurahtanut. Se on opettavainen -mutta hauskalla ja elämyksekkäällä tavalla. Köpiksestä on näppärä yhteys junalla ja bussilla/taksilla.
Turistina satuin kuulemaan, että joskus kaupungissa asuu joskus myös ulkomaisia elävöittäjiä. Sinne! Seuraava tavoite oli saavuttaa semmoinen taso, että siitä tulisi mahdollista.
Se vaati paljon aikaa, henkilökohtaista kehitystä ja muutamia erittäin onnekkaita käänteitä. Middelaldercentret asettaa melko tiukat vaatimukset sen vapaaehtoisilleen. Ja niin sen kuuluukin mennä, sillä elävöittäjät eli Sundkobingin kaupunkilaiset ovat aivan kävijäkokemuksen ydintä. Kaupunki on elävä – se on asuttu ja ihmisille voi jutella. Tämä erottaa sen monista vastaavista kohteista ja museoista.
Kuitenkin vuonna 2015 kävelin porteista Sundkøbingiin keskiaikavaatteissa. Se oli todella ihanaa! Asuimme Rikun ja Mervin (joka olis siellä meistä ensimmäisenä edellisenä vuonna). Tänä vuonna pääsimme viikoksi suuremmassa ryhmässä, lähes koko Iloisen Joutsenen porukalla. Nämä ovat olleet ihania aikoja, josta olen ikuisesti kiitollinen.
Ryhmänä tavoitteemme elävöityksessä on elää keskiaikaisen käsityöläisen normaalia kaupunkilaisarkea. Joten meille,Middelaldercentret on paras mahdollinen ympäristö tehdä juuri stä mihin pyrimme. Asumme kaupungissa, työskentelemme työpajoissa ja saamme käyttöömme työkaluja ja tiloja joita emme voisi edes kuvitella rakentaavamme tai ottavamme mukaan leirille tai markkinoille.
On todella vaikeaa kuvailla sitä, millaista siellä oleminen ja asuminen oikeasti on. Veirailujen aikana kehitän mielessäni listan miljooonasta aiheesta joista kirjoitan tänne heti kotiin tultuani. Mutta sitten se on kaikki jotenkin liikaa. Liikaa yhteen kirjoitukseen, liikaa kuvattavaksi. Mutta tällä kertaa lopetan listaamalla edes lempiasiani.
Kiireinen ja hiljainen kaupunki
Päivän aikana kaupunki on täynnä elämää – työpajoissa tehdään hommia, kaduilla kulkee sekä vierailijoita että elävöittäjiä. Kaikkialla tapahtuu, jokaisessa talossa on omanlaista puuhaa ja tietty tunnelma. Jos pitäisi valita suosikki, vaikeaksi menisi.
Iltaisin portit suljetaan ja kaupunki hiljenee. On aika hieman huilata, jutustella keskenään ja syödä yhdessä irrallisen oloisessa paikassa, maailmassa jota valaisee vain elävä tuli. Tanskalaisittain keskiaikaista hyggeä eli hykkeilyä.
Ihmiset
Samanhenkisten ihmisten kohtaaminen on aina mukavaa, mutta pidän erityisesti siitä miten Middelaldercentret kokoaa yhteen eri-ikäisiä ihmisiä erilaisista taustoista (ja maista!). Ja miten taitavaa väkeä onkaan! Ihailen henkilökunta siitä miten tehokkaasti kaikkea pyöritetään ja vapaahetoisissa ihailen sitä miten professionaali voi olla ilman että on varsinaisesti ammatilainen.
Eläimet
Eläimet ovat arkinen asia joka monesti puuttuu keskiajan elävöityksestä. Mutta ei täällä! Ja se tuo paljon lisää. Hätistellään hanhia, ruokitaan kanoja ja sikoja, ihastellaan kissoja ja kun ritarit ratsastavat läpi kaupungin päivittäisten turnajaisten jälkeen, ei voi muuta kuin ihailla hevosten kokoa, kauneutta ja voimaa.
Työtä työtä työtä
Monta kertaa elävöitystilanteissa on liikaa semmoista istuskelua, jossa ollaan keskiaikaisen näköisiä. Se on vaikeaa jos on luonteeltaan puuhakas. Mutta Middelaldercentretissä ei ole tekemisestä pulaa. Tykkään kovasti (kukaan ei ylläty) ommella räätälillä, mutta myös panimotalon valtavalla ja vähän pelottavalla uunilla leipominen on ihan mahtavaa. Parasta on se asenne mikä keskuksen vakkareilla on: kaikkea saa tehdä, alkuopastuksella tietenkin. ”Tässä työkalut, anna mennä!” Ja onhan se kivempi hykkeillä iltaisin kun takana on työntäyteinen päivä.
*** IN ENGLISH***
I first discovered Middelaldercentret in the footnotes of Gerry Embleton’s The Medieval Soldier some time in the late 1990’s. I was reading the small print to see where the lovely pictures were taken – and there it was. Middelaldercentret. There was a medieval town in Denmark. I had to see it.
So in the early 2000’s we took a motorcycle trip to Denmark. And after telephoning (kids, this what it was like before the internet was what it now is) the Danish tourist information agency from a pay phone to find out how to get there, we eventually parked our motorcycle in Nykøbing Falster and I got to walk in through the gates into Sundkøbing for the first time.
Loved it. It was a what I expected and more.
I took a gazillion pictures, touched, felt, talked to the interpreters and bought a ceramic jug which was ridiculously large to take home on the motorcycle.
I’ve visited Middelaldercentret twice as a tourist. It’s a great attraction – even if you are less interested in the middle ages or history than I am. It’s educational, exceptional and fun. And travelling to the centre by train + bus/taxi from Copenhagen is quite easy.
During my touristy visits I heard that sometimes they had even foreign re-enactors as volunteers. And that set my second goal. I had to reach a level to be able to get to live there.
Now this took a lot of time, personal development – and not to mention some very fortunate turns of events. The centre sets rather high demands on it’s volunteers. And that’s only natural, since the interpreters that live as citizens in Sundkobing are at the very core of the visitor experience at the centre. The town is alive – it is inhabited and you can talk to the people – which is something that sets it apart from many open air museums and similar places.
Nevertheless, in 2015 I walked through the gates of Sundkøbing in my medieval clothes to live in one of the houses with Riku and Mervi (who had been the first to go in 2014). It was super! This year got to go there for a week with a larger group, with almost everyone from Merry Swan. These have been wonderful times for which I am forever grateful.
Our goal in living history is to re-enact the regular everyday life of medieval craftsmen. So for us, the centre is the best possible surroundings to do what we aspire to. We live in town, work in workshops and have access to tools and spaces we could never even imagine to build or take along when camping by a battle re-enactment.
It’s all very challenging to describe it as an experience. During my stays I always create a list of a million subjects I intend to write about as soon as I get home, but once home it always seems like too much to put into one blog post. But this time perhaps describing some of my favourite things can give you an idea of what it is like.
The busy town and the quiet evenings
During the day the town is full of life – the workshops and the streets are busy with both interpreters and tourists. Things happen everywhere. Each building has it’s own characteristics and things to do in it. It’s hard to try and pick a favourite among the houses.
In the evenings the gates close and the town quiets down. This is a time for a little moment of chilling, chatting and having dinner with your friends in a world lit only by fire. A time for some medieval hygge, as the danes say.
The people
Meeting people with similar interests is always a thrill. I love the way the centre brings together some seriously cool and interesting people of different ages and backgrounds. And all the things that people know how to do! I admire the staff for how they run the place and the volunteers for showing that you can portray with a high level of professionalism even if you are technically not a professional, but a volunteer.
The animals
Animals are an everyday thing that is often missing in medieval living history. But not here. And it certainly adds to all of it. You shoo the geese, feed the pigs and chickens, adore the cats and admire the sheer size and might of the horses as the knights sometimes ride though town after the daily tournaments.
The work work work
An issue I have with a lot of medieval settings is that there can be a lot of just sitting around and looking medieval. I’m not the sitting around type. I need things to do and that is what the centre offers: all sorts of interesting work. Besides the obvious working at the Tailor, getting to bake and cook with the huge oven at the Brewers house is a favourite of mine. I really appreciate the attitude where everyone is free to try and work on almost anything (with some guidance of course): ”Here are the tools, you go ahead”. And not to mention the hygge in the evenings is so much better after a busy day.
