Taaperrus jättimasun kanssa alkaa olla kohta ohi (JEEE!), joten on sopiva hetki arvioida odottamista keskiajan vaatteissa.
Alusta asti oli aika selvää etten tekisi mitään varsinaisia odotusvaatteita, vaan tekisin samoin kuin monet muut harrastajat ennen minua: antaisin mekkojen näyttää muuntautumiskykynsä. Hyvin tehtyjen keskiaikavaatteiden pitäisikin joustaa – olihan raskaana oleminen silloin naisten elämässä yleisempää kuin nyt.
Keskiajalla ei tunnu olleen tapana tehdä erillisiä odotusvaatteita, vaan naisten vaatteet leikattiin lähtökohtaisesti niin, että niissä oli varaa mahan kasvulle. Tämä näkyy mm. Grönlannin löydöissä: miesten ja naisten vaatteiden leikkaus on hyvin samankaltaista, mutta naisten mekoiksi tunnistetuissa on etukiila nostettu miesten mekkoja korkeammalle, jossa se antaa enemmän tilaa mahan kasvulle.
Myös kirjoitetuissa lähteissä äitiysvaatteet eivät erottaudu. Lasten saaminen ei suinkaan ole näkymätöntä – uusia vaatteita tehdään kyllä paremmissa piireissä erikseen kirkotuksiin ja kasteisiin. Ainoa löytämäni mahdollinen maininta äitiysvaatteesta on Baijerin Isabellalle vuonna 1388 tehty kokonaan alas napitettu päällysmekko, josta mainitaan että se tehtiin hänen raskautensa aikana. Tehtiinkö se erikseen käytettäväksi ainoastaan raskauden aikana, sitä ei voi tietää. Vastaavia mekkoja näkyy myös kuvissa ei raskaana olevien naisten käytössä.
Jos arvioin omaa kokemustani, vaatteet toimivat ja mahtuivat erittäin hyvin muotojen muuttumisesta huolimatta. Selvisin kaikesta nostelemalla helmaa ja vyötä ylemmäksi. Helman nostaminen vaikutti mekon istuvuuteen kaula-aukon ja hartioiden suhteen, mutta ei niin että se olisi haitannut käyttöä. Tarvittaessa löysäsin myös hieman nyöritystä. Toisaalta, jokainen odottaja on erilainen. Minulla on ollut siitä kiva raskaus, että jättimahaa lukuunottamatta loput minusta on pysynyt aika lailla ennallaan.
Valitsin käyttööni päällysmekon löysimmästä päästä. Kaikista pinkeimpien mekkojen käyttö tuntui ajatuksena hieman ahdistavalta, vaikka en tiedä olisiko se sitä ollut. Lisäksi mahakkain odotusaika sijoittui ”ihanasti” kuumaan kesään, joten päällysmekkoja en liiemmin pystynyt käyttämään. Kuumuuden sietäminen olikin ehdottomasti hankalinta keskiaikapukeutumisessa.
Raskaana ollessa on kuuma tavalla, jota kaltaiseni vilukissa ei olisi aikaisemmin voinut edes kuvitella. Koko lämmönsietokyky lentää suoraan ikkunasta ulos. Normaalisti mukava pellava-aluspaita ja ohuehko villamekko + vilpoisat hunnut tuntuivat läkähdyttävän kuumalta. Eikä kuumuus ollut pelkkää kuumuutta, vaan kuumuudella oli kivulias sivuvaikutus: rannekanavaoireet (=sietämättömät hermosäryt käsissä) mikä – kaikista pahinta – esti käytännössä ompelemisen! En tiedä, miten keskiajalla näistä haasteista selvittiin.
Mutta kaikesta huolimatta sain otettua muutaman kuvan tähän kuvasarjaan, Â jossa näette mekot käytössä eri kuukausina.
*****
I’m almost done with waddling about with the gigantic tummy (YAAAYYYYY!) so I thought I’d take a moment to share my experiences of medieval clothing as maternity wear.
Early on, I decided not to make any new clothes for pregnancy, but instead just wear and adjust my normal dresses like so many before me had done. Â It was also a fun test to put my clothes though – to see if they had the adaptability that medieval clothes should have. After all, pregnancy was a much more common occurrence then.
Much related to that, it seems that maternity clothes (as in clothes made to be worn exclusively when pregnant) weren’t a medieval thing. Instead: the general cut of women’s clothing adapted to pregnancy. An interesting example of this comes from the Greenland finds. While the dresses are almost unisex in cut, a distinctive sign is in setting the front gore in women’s dresses somewhat higher. This placement allows for expanding tummies.
Maternity wear seems to be a pretty uncommon occurrence in written sources as well. Childbirth shows up in texts as new clothes made for churchings and christenings in wealthier circles of society, but the only mention of maternity I have happened to come across is a buttoned up surcoat made for Isabella of Bavaria during her pregnancy in 1388. But it is not known if it was made for her because of the pregnancy and did she use it only during it, since similar buttoned up dresses are seen in contemporary miniatures, worn by women who are not pregnant.
Evaluating my own experience, the dresses did just what they should. They have fit me well all the way. I only had to hike up my hems, lift my belt and at times loosen the lacing a bit. This had a small effect on the fit of the shoulders and neckline, but nothing too dramatic. But then again: everyone is different. I have been fortunate in the sense that besides humongo-tummy, the rest of me has stayed pretty much the same.
I’ve overdresses I have worn have been of the looser kind. I haven’t been very motivated to try on the tightest ones, so I don’t know how that would have worked. And since most of the months I have spent visibly pregnant have been ”wonderfully” in the summer, I haven’t really been able to use surcots that much at all. This brings me to my biggest challenge of medievalist maternity.
Feeling too warm or hot when pregnant is something so overwhelmingly different that I don’t think I could have imagined what it was like before. I am the kind of person who is usually always cold. But now, it has been like my inner thermostat has flewn out of the window and a very warm and sunny summer hasn’t really helped. I’m normally quite ok in a linen undershirt and a wool dress + cooling veils and wimples. But this summer, not so much. Worst part is that getting too warm resulted in carpal tunnel syndrome (=whopping amazing nerve pain in my hands) which had the tragic consequence of keeping me from sewing almost all summer. How medieval women dealt with this, I have no idea.
But despite some hardship, here is a series of pictures of the same clothes in different situations:
Muistinvirkistyksenä mekot ns. normaalimoodissa. / The dresses on a ”normal” me.
Aluspaitamekko, mekko ja päällysmekko about neljännellä kuulla. / Underdress/shirt, dress and overdress at about 4 months.
Kuudennella kuulla / At six months
Turun keskiaikamarkkinat noin seitsemännellä kuulla, masu melkein näkymätön essun kanssa.
Turku Medieval market at about 7 months, tummy cunningly tucked away behind my apron.
Kahdeksannella kuulla. Eikä se tästä ole enää ihan hirveesti kasvanut.
Eight months. And it is still about the same.