Kategoria: Kuvat

Uups, huomasin etten ollut vielä muistanut laittaa tänne kuvia kesän Lontoonmatkan museovierailuista. No, nyt homma on hoidettu. Neulakon galleriassa on kuvia vierailuistamme Victoria ja Albert – museoon ja Museum of Londoniin, eli Lontoon kaupunginmuseoon.

Olen yrittänyt kuvata esineiden lisäksi mahdollisimman paljon tietolappusia, jotta saisitte hyvät tiedot siitä, mikä milloinkin on kyseessä. Kuvien taso on vähän vaihteleva, johtuen vaihtelevista valaistusolosuhteista ym. haasteista kuvien onnistumiselle. Mutta päätin ottaa mukaan heikommatkin kuvat, jos ne olivat ainoita kuvia ko. esineestä. Tällä kertaa mukana on myös kuvia 1400-lukua uudemmista esineistä, joita kuvasin muutaman myöhempiä aikoja harrastavien ystävien iloksi.

Museoiden suhteen meillä kävi matkalla vähän huono mäihä siinä mielessä, että sekä V&A:n että British Museumin keskiaikaosastot olivat remontissa. (Mieleen tulee, etteikö niitä osastoremontteja voisi jotenkin koordinoida näiden kahden jättimuseon välillä? Ilmeisesti ei voi.) V&A:n muilla osastoilla oli onneksi paljon herkullista keskaikanähtävää.

British Museumin anti taas jäi keskiaikanäkökulmasta vähän heikoksi, jos kirjakauppavierailua ei lasketa. Jotain kohokohtia keskiaikanäyttelystä oli esillä, mutta niistä en saanut kuvaa kameran muistikortin täytyttyä aamun vierailulla Museum of Londoniiin. (Pitääkin muistaa kysyä seurueen toiselta kameralliselta niitä muutamia BM-kuvia tänne näytille.)

Victoria and Albert – museo on ehdoton käyntikohde. Museo on valtava ja sisältää fabulöösejä juttuja kaikilta vuosisadoilta. Mm. korunäyttely (jossa ei saanut kuvata) oli vaikuttava. Museon valtavuuden kääntöpuoli on melkoinen sekavuus. Jouduimme välillä kysymään neuvoa henkilökunnalta, joka ei sekään aina osannut sanoa, missä kohdin tarkalleen olimme kartalla! Esineistöä oli lajiteltu sekä aikakauden että käytetyn tekniikan mukaan. Keskiaikanäyttelystä oli esillä mm. kiinnostavia peilinkehyksiä ja kipsivaloksia tunnetuista hautamonumenteista.

Käynnin ehdoton kohokohta ja yyyberkliimaksi oli kuitenkin Textiles Study Hall, jossa oli hyllykaupalla levyjä, joiden välissä oli mitä kiinnostavampia kankaita! Kaikkea sai kuvata, mutta kuvat eivät tietenkään tee oikeutta kankaille.

Mieleenpainuvin kangas oli 1300-luvun italialainen ruudullinen sametti, jossa oli kultalankaa (sitä sellaista suolesta tehtyä!). Myös pellavat olivat hengästyttävän upeita! Me olimme niin fiilareissa kaikista kankaista, että houkuttelimme paikalle henkilökuntaa. He olivat ilahtuneita siitä, että joku sai niin mielettömiä kiksejä heidän museostaan. Katso kuvia täältä >>

Museum of London, eli Lontoon kaupunginmuseo, on minulle pyhä paikka. Sen ainutlaatuinen paikka sydämessäni johtuu siitä, että sen kokoelmista on tehty maanmainiot Medieval excavations from London-sarjan kirjat. Ilman niitä kirjoja en tietäisi miten moni asia silloin tehtiin. (Vaikka niissä toki jotain virheitä tai epätarkkuutta onkin.) Kiitos näiden kirjojen, näyttelyn esineet ovat keskiaikaesineiden superjulkkiksia. Ja koska niistä tietää valmiiksi enemmän kuin keskimääräisestä museoesineestä, saa niiden näkemisestä enemmän irti.

Museon kauppa oli mielestäni retkemme paras. Se sisälsi keskeisiä keskiaikakirjoja, joukossa jotain harvinaisempiakin. Lisäksi oli sopivasti museokrääsää ja hieman jopa esineiden replikoita. (Kaupasta, jossa on hyviä ja käyttökelpoisia esinereplikoita saa paljon pisteitä)

Esillepano oli muuttunut sitten edellisen vierailuni. Esineitä oli paljon, painottuen aika lailla arjen historian esineistöön: astioihin, vaatekappaleisiin, koruihin jne. Aseita ei ollut kovinkaan monta – ei edes yhtään pitkäjousta, keskiajan Englannin superasetta. Se herätti harmistusta – kaikista eniten seurueemme jousimiehessä.

Esineiden lisäksi yksi näyttelyn hienous oli mustaa surmaa käsittelevä installaatio. Se oli ensimmäinen ruton esittely, joka toi mieleen holokaustia käsittelevät esillepanot. Se ei esitellyt luonnonilmiötä, vaan valtavaa inhimillistä tragediaa, joka tappoi toisilleen tärkeitä ihmisiä: siskoja, isiä, lapsia, ystäviä. Se onnistui tuomaan esiin sen ajan surun ja hädän, sekä antamaan nimiä mustan surman uhreille.

Vaikka kirjassa on paljon kuvia esineistä luonnollisessa koossa, vasta kasvokkain tajusi, miten pientä kaikki oli. Miten paljon pientä koristelua esineissä oli, ja millaista mahtavaa käsityötaitoa näyttelyn kaikki esineet osoittivat.

Upeinta oli tietenkin nähdä Lontoon tekstiililöydöt livenä. Oli harmi, ettei kaikkia kirjojen tekstiileitä oltu laitettu esille. Mutta kyllä nämäkin riittivät mielettömään täpinään. Eniten kokeilukiinnostustani kutkutti metallinen, hunnun tukirakenteeksi nimetty esine.
Katso kuvia täältä >>

Otin kangasnäyttelyssä muutamia kuvia vanhalla kunnon kännykälläni, jossa ei ole salamaa. En halunnut riskeerata tavallisen kameran kanssa sitä mahdollisuutta, että salama läiskähtäisi vahingossa valoaroille kankaille.

Kovin ihmeellisiä kuvia ei siis tullut, mutta tässä pari otosta. Esimakua niille, jotka aikovat näyttelyn katsastaa ja pientä kompensaatiota heille, jotka eivät näyttelyyn ehdi. Se sulkeutuu 30.3.

Pikkukuvia klikkaamalla näet saman isompana.

Tässä näyttelyn avausteksti. Englanninkieliseen tekstiin osui valo parhaiten.

Tässä näkyy aika hyvin raidallinen kankaanpala

Housusukan teräosa. Kiinnostava, ja samalla aika tutunoloinen malli. Pitäisi ehkä kokeilla.
Tämä oli mielestäni ehkä hienointa koko näyttelyssä. (Makunsa kullakin.) Kauniista villasta leikattu kaula-aukko(?) tms oli vahvistettu silkkinauhalla ja huoliteltu reunaan kiinnitetyllä (?) silkkinyörillä/nauhalla. Samoja tekniikoita siis kuin Lontoosta löydetyistä vaatekappaleista.

Näissä tauluissa oli kiinnostavaa juttua kankaan arvosta. Ja muistutus siitä, paljonko se kyynärä taas senteissä olikaan.

Ja lopuksi kevennyksenä kuva, josta mulla tulee ainakin mieleen paras tuntemani letunpaistaja ja kesäleirien letunpaisto nuotiolla, vaikka tässä kuvassa leipää paistetaankin. :) Harmi ettei kuvalle ollut lähdettä (tunnistaako sitä joku?). Se oli näyttelyssä esimerkkinä 1300-luvun tyylistä.