Belgia / Belgium

Brysselissä ja Bryggessä oli mainiota. Varsinkin Brygge oli keskiaikaharrastajalle aivan uskomattoman mahtava  paikka. Vanha kaupunki oli eheä ja näyttävä keskiaikainen kaupunkikokonaisuus ja  kanavien halkomana lisäksi tietenkin todella kaunis (myös hirveässä kylmässä ja sateisessa säässä). Bryssel varsinaisesti ole kauneudestaan tunnettu, mutta sielläkin on paljon nähtävää.

Ennen matkaa sain hyviä vinkkejä siitä, mitä kannattaa käydä katsastamassa. Niiden avulla tein varsinaisen supermuseokierroksen: Brysselissä kävin kansallisessa historiallisessa museossa eli Koninklijke Musea voor Kunst en Geschiedenis:ssä, Bryggessä kävin Arkeologisessa museossa, Gruuthusissa, beguiiniluostarissa  ja kaupungintalolla sekä kurkkimassa kirkkoihin. Lisäksi varasin aikaa kaupungilla kiertelemiseen. Melkein jokainen talo oli ihastuttava ja kiinnostava. Bryggessä historiaa on joka nurkan takana, välillä aika yllättävissäkin paikoissa.

Bryggessä on myös liuta museoita, joissa on nähtävillä “flaamilaisia primitiivejä”, eli taideteoksia maalareilta kuten van Eyck ja Memling. Päätin tällä kertaa kuitenkin keskittyä enemmän esineistöön ja jättää maalaustaiteen toiseen kertaan. Museokaupasta otin seuraavaan kertaa varten hyvän kirjasen näiden taiteilijoiden tuotannosta. Samalla reissulla tarttui mukaan myös Heilig en Profaan , joka on osoittautunut mainioksi ostokseksi. 1000 keskiaikaista tinamerkkiä, sekä uskonnollisia että maallisia (kuten nimestä kuulee) sekä erinomaisia artikkeleita näistä. Kirja on hollanniksi paria tekstiä lukuunottamatta, mutta kyllä siitä kovapäisenä ottaa selvän. Kirjasarjan kakkososa pitää kyllä joskus ostaa, ehdottomasti.

Museoissa tulee otettua kovasti kuvia ihan omaksi ilokseen ja tavallaan muistiinpanoiksi. Tässä reissulta jotain kohokohtia. Enemmänkin kuvia on, mutta ihan vielä en ole varma laitanko niitä Neulakon galleriaan, koska olen vähän kypsänä tuohon galleriasovellukseen ja mietin sen vaihtamista kokonaan uuteen. (Gruuthusista ei kuvia, sillä siellä oli kuvaaminen kielletty.)

******

I had a blast in Belgium, mostly thanks to the great tips I got on what to see. I visited both Brussels and Bruges. Especially the latter is a great place to visit for any medieval enthusiast. The whole town is lovely, it was great to just walk around, go ooh and aah next to almost every other building in the Old town. Even the awful weather didn’t dull the charm of the canals, the buildings and the winding streets. The thing about Bruges is that there’s history lurking everywhere.

I did a supertour of the museums. In Brussels I went to the National History Museum, which is very nice, although the textiles room with the english embroidery I had expected to see was unfortunately closed (for repairs?). They had some very nice aquamaniles, candle holders, ivory mirror casings, a beautiful crown etc.

In Bruges I made a decision to save the works of the flemish primitives like Memling and van Eyck for another visit and concentrate on objects and buildings instead of works of art. I went to the Old town hall with 1370s sculpted consoles (replacements on the outside walls, some of the originals on display inside) With a very amusingly pompous neo-gothic interior, with some actual gothic bits too. I also visited the Archaeological museum; I think I enjoyed the shoe display the most – they had a very interesting leather patten and possibly the prettiest medieval shoe I’ve ever seen on display (see below). And good ceramics as well! it would have been nice would there have been more info on the objects available (dating, where they had been found etc), but I did appreciate the way the display had been built up, I think especially child visitors would appreciate it.

Then I went to the Gruuthuusemuseum, once a dwelling of a well-to-do 15th century family, the building itself is worth seeing. The private chapelroom in the Onze Lieve Vrouwekerk accessible by a small bridge from the house is quite likely the height of medieval luxury. Some nice things on display too, i.e. opus anglicanum liturgical embroidery and carved devotional tablets made out of ivoryas well as nice everyday items like tripods and other cooking related items.

The Museum shop had the Heilig en profaan-books on pewter badges, I got the first one, which was a very good purchase. The book covers 1000 medieval pewter badges (both religious and secular, as the name says) and has some very insightful articles on them as well. It’s mostly in dutch with some english text, but with a bit of effort I can make out what the dutch text says too.

I also saw some of the Onze Lieve Vrouwekerk, of which I got a small peek, on sunday most of the churches were in use and not accessible to tourists. On Sunday I also visited the beautiful Bequinage.

I took quite a bit of pictures and here are some of the highlights. I don’t know when or whether I’ll post most of them into the gallery – I’m not very satisfied with the gallery programme I’m running now and am looking for a new, better one. So perhaps I’ll decide what to do with the gallery first and then upload all the pictures. (No pictures from Gruuthus, since pics weren’t allowed)

Klikkaa pikkukuvat isommiksi / Click on the thubnails to enlarge

Ihana Brygge /Lovely Bruges:

Kanava / Channel
Silta / Bridge

*******************************************************************

Historiallisen museon parhaita paloja / National History museum highlights:

Pronssinen aquamaniili eli käsienpesukannu Phyllis ja Aristoteles-teemalla / Bronze aquamanile with Phyllis and Aristoteles
Norsunluinen peilin kehys, luultavasti valmistettu ranskassa / Ivory mirror casing, probably of french origin
Kruunu
Kruunu, huomaa palarakenne / Crown, hinged construction

*******************************************************************

Arkeologinen museo / Archaeological museum:

Patiini, joka oli nahkasta mutta ei kerrostettu / Leather pattern, not layered
Ihana kenkä
Kaunein keskiaikainen kenkä jonka tiedän / The prettiest medieval show I've seen this far
Ihanan kengän kaunis profiili / Pretty profile of pretty shoe, no dating

******************************

Näitä sanottiin paistinpannuksi / These were labeled as a frying pan
Kukkaro
Kukkaro, jossa samanlainen tinaniitti kuin vyössäni / Purse, with a similar pewter fitting that on my belt

*******************************************************************

Kävin Bryggessä museohoppaamisen välissä keskusaukiolla kahvilla. Kahvilan naistenhuoneesta tein yllättävän löydön: Siellä oli takanreunus, jota koristaneessa veistoksessa oli nainen O:n muotoisessa ryppyhunnussa. En juksaa! Bryggessä historia vaanii kaikkialla.

Amid all the museumhopping, went for a coffee at a cafe close to the Belfry, used the ladies room and in there I discovered a mantelpiece, with sculptures – one of which appeared to be a woman in an O-shaped frilled headdress.  I kid thee not! in Bruges, there’s history everywhere!

Naisten vessa ja takka / Ladies room w. fireplace
Ryppyhuntu sivulta / Frilled headdress side
Ryppyhuntu edestä / Frilled headdress front

Valmiit sukat / Finished socks

Valmiit sukat pitkien sukkien päälle puettuna, kenkä ja patiini sekä epäluuloinen kissa
Valmiit sukat pitkien sukkien päälle puettuna, kenkä ja patiini sekä epäluuloinen kissa

Sukat ovat valmiit, ihanat ja lämpimät.  Testasin niitä housusukkien päälle puettuna kenkien ja patiinien kanssa. Justus-kissa suhtautui epäluuloisesti, mutta muiden mielestä ensemble oli onnistunut. Viikon päästä pääsen testaamaan lämpimyyttä tositoimissa.

Sukan suussa on pikkuisen ristikkokirjontaa
Sukan suussa on pikkuisen ristikkokirjontaa

Koristin harmautta ristikkokirjonnalla. Kuvassa taas erikoinen valoitus kiitos kännykkäkameran. Tällaista kirjontaa on yleensä lapasissa. Punaista väriä on löydetty ns. Coppergaten sukasta, mutta siitä ei ole voitu sanoa, onko kyseessä kirjonta vai punainen neulottu kerros.

Sukan kärkeen tein hilpeän piipan, jonne mahtuu housusukan kärki
Sukan kärkeen tein hilpeän piipan, jonne mahtuu housusukan kärki

Nyt työn alla on jo toiset sukat. Helsinkiläisille tiedoksi, että tämä mainio saksalainen neulakinnaslanka on poistumassa Hakaniemen hallin Vihreän vyyhdin valikoimista (plää!) ja on loppuunmyynnin ajan alennuksessa. Hinta oli muistaakseni kuutisen euroa ja värivalikoimaa on erilaisissa lampaan sävyissä – ruskeaa, valkoista ja kahta eri harmaata. Ostin omaan varastoon harmaata ja lisäksi hieman valkoista. Toiveena on päästä värjäilemään sitä ensi kesänä.

Langan ainoa harmillinen piirre on, ettei sitä ole käsitelty villansyöjäötökän karkoitusaineella, toisin kuin suuri osa langoista ja kankaista nykyään. Siksi olen pakannut uudet sukat visusti erilleen muista keskiaikakamppeista, etteivät ne houkuttele paikalle villansyöjiä. (Joita onneksi tässä talossa asuessa ei ole vielä ollut, kop kop).  Tuntuu hieman neuroottiselta, mutta tässä elämässä on tullut investoitua aika paljon nimenomaan villaan. Infestaatio olisi paha paikka.

Tietääkö muuten joku, saako sitä myöhemmin lisättävää karkotusainetta ostettua muualta kuin Wetterhoffilta?

*****

Here are the finished socks! They’re warm and lovely. I tried them out with hose, shoes and pattens. My cat Justus was rather suspicious of my activities, but everyone else thought the ensemble worked really well. I’ll get to test it in real circumstances next weekend.

In the pictures you can see the embroidery I added. It’s a kind that is usually associated with mittens. Traces of red dye has been found in the coppergate sock, but that may have been also ared stripe, naalbound onto the sock itself.  I also took a picture where you can see the pointed toes I made in order to accomodate the pointed toes in my hose.

The yarn I used is on sale and is also soon no longer available (bleh). I stocked up on grey and white, with hopes that next summer I’ll get to dye some of it.

The only drawback to this yarn is the fact that unlike most wool yarns and fabrics, it’s not treated with bug repellant. The kind that repels the vile and evil insects that eat woolens. So, being a person that has invested a lot of money, time and effort in wool, I did the slightly neurotic thing and am keeping the new socks and thread strictly separated from all the other wool in out flat.

Btw, has anyone heard of a place you can buy the repellant stuff? The kind which you can add later?

Kuumaa kamaa

Projektina tylsä, mutta erittäin tarpeellinen alusmekko on vihdoin valmis. Nyt alusmekkoja on taas kaksi, mikä on varsinkin pidempien leirien kannalta todella hyvä juttu.
Homma oli sinänsä hyvin yksinkertainen: keskiedessä ja keskitakana kiilat, hihat suoraviivaisesti alaspäin kapenevat, hihoissa ei ihmeempiä istutuksia tms.  Kaula-aukko on nauhalla vahvistettu. Haasteellisinta oli survoa mekko kasaan tukevasta pellavasta, jota oli kaiken lisäksi melko vähän. Noudatin pyhän Louisin pellavapaidan logiikkaa – ei olkasaumaa, ei sivukiiloja, kiilat leikataan ylijäämäpaloista.
Sormet olivat kovilla erityisesti hulpioreunojen kanssa, mutta päätin sen takia vähän irroitella tavallisestä käytännöstä ja tein hulpioreunojen kohdatessa hihoihin päällekkäiset saumat (englanniksi overlapping seam).

Mekon varsinainen juju on siinä, että se on istutettu niin tukevasti, että voi olla mukavasti rintaliivittä, mutta silhuetti on silti oikeanlainen. Toinen tapa sen erittäin tarpeellisen tuen saamiseksi on villamekon istuttaminen riittävän pinkeäksi. Itse olen kuitenkin tykännyt hoitaa homman jo alusmekossa. Pellava on tukevaa ja toisaalta alusmekkoa on helpompi muokata, mikäli tulee tarvetta kiristää istuvuutta tms.

Keskiajalla pellavainen aluspaita oli ylellisyys, johon köyhimmillä ei ollut varaa. Kuten alusvaatteet nytkin, alusmekko oli  myös intiimi vaatekappale, jossa ei liesuttu pitkin kyliä. Siksi laitan kuvat uudesta alusmekosta häveliäästi linkin taakse, tänne ja tänne.

Ja nyt saan palkinnoksi kirjoa myssyäni. Jes.
****

Hot stuff

The linen underdress is finished (underdress? smock? chemise? You know what I mean, right?). Underdresses are a bit boring to make but ever so necessary.

All in all, this project was very simple. Gores are set in the front and back, the sleeves are fairly straightforward and simple. The neckline has been reinforced with silk. The biggest challenges were in having a very sparse amounto fo fabric and in putting the dress together. The linen was very sturdy, so sewing got a bit painful. But I also had a good time using overlapping seam (which I’ve never used on an undersdress before) on places where the sturdy edges of the difficult linen meet.

I used the basic layout of the linen tunic of st. Louis; no shoulder seams, no side gores and using the cutoffs from the pattern for sleeve and gore material.

The underdress in wonderfully supportive, so no other undewear (bra or such) is required and the silhouette is as it should be. Others like to fit their cotes/dresses so tightly that they give support. I prefer using the underdress for support, because I find that it is much easier to adjust the underdress (in case of weight loss etc.) and linen is sturdier than a lot of wools.

In the middle ages linen underdresses were something that not everyone could afford. They were also very private and intimate items of clothing, just as underwear is today. So I’ll post the pictures of my new underdress behind links here and here.
And now I’m off to embroider one of my caps, a prize I get for being so good and finishing the underdress. 

Lisää kuvia

Koska edellisen postauksen kuvista tykättiin, tässä vähän lisää. Julkaisen tässä kuvia lähinnä itsestäni, en ollakseni kamalan itsekeskeinen vaan siksi etten ole kysynyt kavereilta lupaa sellaisten kuvien näyttämiseen jossa itse ovat.

Seuraava Nuijasota on muuten 9.-18.7. 2010. Kannattaa laittaa kalenteriin ja harkintaan!

More pictures

Because people seemed to like the pictures, here’s some more. I’m mostly posting pictures of myself – not to be horribly self-centered, but because I don’t know if all the people in the group pics would like their pictures posted online.

BTW, the next Cudgel War is on 9.-18.7.2010. If you’ve ever thought about eventing in Finland, this is one long and laidback event worth visiting!

langat.jpg

Kasvivärjäyksen tuloksia. Väriaineina pihapiirin kasveja, mm. nokkonen ja horsma. Lankoina Veera ja Pirkka. Luonnossa värit ovat vielä kirkkaampia ja syvempiä.
Dyeing results. All the colours are made with plants from around the camp, like nettles. (I’m really poor with plant names in English, have to make an edit when I know what all the plants are called.) The yarns are Veera and Pirkka. The picture doesn’t do justice to the vibrant colors.

vaatteet.jpg

Vaatteiden näppärää säilytystä teltassa.

Convenient clothes storage in my tent.

kirjonta.jpg

Kirjonnan krhm… edistystä. Laskettu kirjonta etenee itse asiassa mukavasti, mutta tässä olin juuri huomannut pienen virheen kirjonnassa, mikä oli.. turhauttavaa. :D Pitäisi myös hankkia/tehdä keskiaikasempi kirjontakehys.

Embroidery ahem… progress. My counted thread embroidery is actually progressing quite nicely but as this picture was taken, I realized I had made a little mistake, which was.. frustrating. :D I should also get/make a more medieval embroidery frame.

nuija.jpeg

Tässä kuvassa ryppyhuntu pääsee oikeuksiinsa. Se näyttää parhaalta kunnon peittävän leukaliinan kanssa. Kruunu ei ehkä oikein istu, mutta tänä iltana se oli vähän pakollinen.

This picture shows the frilled veil in all it’s frothy glory. I like wearing it best with a rather full wimple. It would look better without the coronet, but that was a bit obligatory on this evening.

huntu1.jpg

Ja yksi galtsutyyliin itsestä otettu tunnelmakuva ryppyhunnusta kaupan päälle!

And one more picture of the frilly veil and of how much fun we were having!

Ihanuus

Edellisen päivityksen jälkeiseen aikaan on mahtunut niin paljon elämää, ettei ole ehtinyt istua alas siitä kirjoittamaan. Tässä kuitenkin alkuun leirikuulumiset vähän jälkijunassa.

Kylläpä oli Nuijasodassa ihanaa. Siis niin mainiota, ettei sitä vähentänyt edes sateisuus, viileys, kosteus ja leirissä kiertäneet vitsaukset: vatsatauti ja flunssa (joista ei kumpikaan onneksi osunut).

Leirillä oli vallitsivat tunnelma ja yhteishenki. Tapasin uusia mainioita ihmisiä ja pääsin viettämään kiireetöntä aikaa yhdessä entuudestaan mainioiksi havaittujen ihmisten kanssa. Ruoka oli maukasta, illat pitkiä ja nauru pidensi ikää.

Luennot olivat juuri niin hyviä kuin ennalta ounastelinkin. Uusien asioiden oppiminen yksi lempiasioistani. Ja sitä saattoi harjoittaa niin luennoilla kuin niiden ulkopuolellakin. Kaikkea uutta tuli opittua: kasvivärjäystä, ruoanlaittoa (erityisesti leivän paistamista) avotulella, vispilän tekemistä koivusta, rautapatojen huoltoa luonnon aineksilla, asioita keskiajan kosmetiikasta ja hiustenlaitosta sekä pari uutta kauan kiinnostanutta käsityötekniikkaa, joiden suomenkielisiä nimiä en tiedä, footweaving and slygning (lautanauhan ompelua kankaan reunan päälle käsiä ja jalkoja käyttäen ja kankaan reunan vahvistamista sen sisään ommelluilla pistoilla.). Metallikoristetyöpajan peruminen harmitti. Se pitää ehdottomasti saada aikaiseksi johonkin toiseen tapahtumaan. Oma luento meni kivasti, vaikka se pitikin lennosta heittää englanniksi.

Tein koko ajan käsitöitä, mutta valmiiksi sain vain myssyn ja uuden vyön. Myssystä tuli vihdoin optimaalisen kokoinen, tein sen 25cmx25cm kappaleesta. Alusmekko ei tullut valmiiksi, vaikka aika pitkälle etenkin. Uutta huppua ompelin myös ja jatkoin laskettua kirjontaa. Jälkimmäinen on edennyt melko pitkälle.

Pääsin myös kätilöimään parin uuden mekon synnyssä, mikä on ilo. Toinen mekoista syntyi vain 190 cm:stä kangasta, mikä vaati luovaa kaavoittamista, mutta onnistui.

Ja mitä pakattuun tavaramäärään tulee, se oli lopulta aika optimaalinen. Lautanauhapuun mukaan ottaminen oli turhaa, sillä sitä en ehtinytkään vetää uutta loimea. Alusmekkoja olisi hyvä olla useampi. Tällä kertaa viileämmät säät tarjosivat käyttöä kaikille vaatteille. (mukana oli 1 mekko ja 3 erilaista päällysmekkoa, huppu, huntuja ja viitta) Oli hauska huomata, miten lämpimänä ja kuivana pysyi viileän sateisella säällä villavaatteiden, hyvin rasvattujen kenkien ja patiinien ansiosta.

Koska kuvat kertovat paljon, tässä muutama. Kuvat otti Sanna-Mari. Omat kuvat pitää vielä kaivaa kamerasta.

Nuijasota2009038.jpg

Varjossa loikoilua aurinkoisena päivänä, yksinkertainen pikkuprojekti: rullaan lankoja puiselle rullalle.
Enjoying the shade on a sunny day, spooling linen thread onto a proper reel.

Nuijasota2009053.jpg

Iltaisin oli hyvä tarjoilu. Tästä kuvasta käy ilmi, miten kivaa meillä oli leirillä.
This picture shows what a good time I had at camp.

Nuijasota2009029.jpg
Leiriä. Oma teltta jää juuri puun taakse.
Some of the camp. My tent can be (sort of) seen behind the tree.

Loveliness!
Long time no update – so much has been going on I haven’t had time to sit down to type about it.

So let’s start with what Cudgel War was like this year.

I had a megalovely time! The weather may not have been perfect (somewhat rainy, cooler than usual and just plain damp on even the non-rainy days) but the atmosphere, the company, the new and old friends and the food (just to name a few) made up for the weather and other non-pleasant things like the tummybug and the nasty cold that pestered the camp. (Neither hit me, phew.) The only personal damages at camp were a broken tripod and a molded up tent canvas storage bag.

The lectures were just as good as expected. Learning new things is one of my favourite things and this year I sure learned a lot. I learned about natural dyeing (and did some dyeing) cooking on an open fire (and baked bread), making a whisk out of birch twigs, learned how to footweave and do “slygning”, as well as stuff about medieval cosmetics and hair. The metal ornament workshop getting canceled was a bummer, but I hope we’ll be able to have the workshop another time. My class went well, although I ended up giving it in both finnish and english.

I worked on projects the entire time. I didn’t finish the underdress, but I made a new cap ala st. Bridget (finally I think I found the right size) and I made a new belt with the fittings from Turku Medieval Market. I also worked on my new hood and did good progress on my counted thread embroidery. I also assisted in the making of a few new dresses, helping with patterning and fitting, which is great fun.

Funnily enough, almost all the stuff I brought with me turned out to be necessary. Because of the cooler weather, all the clothing was put to good use. (I had one dress, linen underdresses, 3 different overdresses, one of which was a fancier one for feasts, a hood and some veils). I was almost surprisingly warm and comfy, thanks to layers and pattens.

Johan oli markkinat

Turun keskiaikamarkkinoilla oli mahtavan kivaa. Sää suosi, löytyi paljon ostettavaa ja seura oli tietysti mitä parhainta. On vaikea sanoa, mitä viikonloppuna markkinoilla sitten oikein tein. Kaikenlaista, mutta niin että tuntui ettei mitään ehtinyt tehdä riittävästi. En tiedä tiedättekö sellaista tunnetta, sitä että koko ajan teki jotain, mutta kaikkea olisi halunnut tehdä vielä vähän enemmän. Hengailla ystävien kanssa, kierrellä kojuilla, tutustua uusiin ihmisiin, istua terassilla, tehdä käsitöitä.

Viikonloppuna tuli taas mieleen, miltä huvipuiston mikkihiiripuvussa työskentelevän arki on. Pääsin aika moniin valokuva-albumeihin ja poseerasin turistien kanssa. Se on jotenkin kovin hassua. Olen ehkä vähän harjaantumaton siinä, mitä tulee keskiaikavaatteissa julkisesti liikkumiseen. Unohdan asun erikoisuuden aika helposti, sillä minulle ne ovat tutut ja tavalliset vaatteet. Hätkähdän sitten sitä, miten ihmiset jäävät tuijottamaan, osoittelevat sormella, ottavat kuvia ja koppaavat kainaloon poseeraamaan. Sitten taas muistan, että sehän kuuluu asiaan.

Viikonlopun ehdoton vaate-elämys oli muuten se, kun hämmästytin kanssamatkustajiani IC2:ssa vaihtamalla mekon päälle junan vessassa. Se herätti jonkinmoista hämmennystä, mutta markkinoilla ei ollut vaatteidenvaihtopaikkaa!

Tässä sitten jotain kuvia: (valokuviakin muistin alkaa ottaa vasta aivan viime tingassa)

27062009184.jpg

Tälläistä oli markkinahumu. Ihmisiä oli tosi paljon, välillä oli ahdasta!

27062009181.jpg

Käsitöitä. Aloitin punaisen hupun ompelemisen. Teen sen Uuden Punaisen kankaanjämistä. Ehdin myös kirjoa hieman ja tutustua haarukkanyörin tekemiseen.

27062009182.jpg

Meillä oli Väinölän väellä mahtavan hieno koju, jota Sahra (oik.) onnistuneesti emännöi. Kuvassa myös Gytha (vas.), joka enimmäkseen emännöi erittäin edustavalla Unikankareen kojulla. Unikankare tavoitti saletisti uusia keskiaikaharrastuksesta kiinnostuneita.

27062009180.jpg

Ja olin siellä minäkin (ja tein käsitöitä). Ja Queniva.

Markkinoiden tärkeä osa ovat myös ostokset. Turun keskiaikamarkkinoilla on suomen keskiaikakesän paras ostostarjonta. Paikalla olevien puolalaisten käsityöläisten valikoimista löytyy kaikenlaista, laadukasta ja tarpeellista tavaraa. Tällä kertaa paikalla oli myös Matuls, jolta ostin telttani viime kesänä. Oli hauska nähdä valikoimaa livenä. Hyvää tavaraa ja mukavat myyjäherrat!

28062009192.jpg

Tässä ostoksia: Hopeiset vyösolki ja vyön pää, ukon muotoinen vyöpidike, viininahka, stylus, hopeinen solki ja veitsi luisella kahvalla. (Yritän ajatella sitä, miten paljon säästin postimaksuissa)
28062009194.jpg

Vyönahka löytyi entuudestaan valikoimista. Vyön soljessa on kissa.
28062009195.jpg

Uudet patiinit yhdessä uusien kenkien kanssa. Yhdistelmä toimi hyvin, tosin patiinien kireydessä on pientä säätämistä.

Veitsi ja patiinit ovat Matulsilta, muut tavarat niiltä toisilta puolalaisilta. Peilejä ei ollut, mutta onneksi riittävän moni kävi sellaista kysymässä – luovuttivat ja lupasivat tehdä niitä ensi vuodeksi!

Mitä muuta sitten ensi vuodelta odotan niiden peilien lisäksi? Varmaankin lisää samanlaista ja ehkä useamman päivän reissua. Puolalaiset toverit toivoivat leiriä markkinoiden oheen, ettei heidän tarvisi yöpyä siellä yksin. Kieltämättä harrastajien telttaleiri sopisi kuin nenä päähän. Sehän on Visbyssäkin olennainen osa keskiaikaviikkoja. Leiri toisi lisää tunnelmaa ja tarjoaisi mahdollisuuden eri seurojen harrastajille hengata yhdessä. Tämä rajojen ylittäminen oli tänäkin vuonna mitä parasta ja sitä soisi olevan lisää. Siinä leiri olisi parempi kuin hyvä juttu.

***

What a Market at Turku

How to summarize the Turku medieval market? Well, I had a blast. Great friends, weather and good shopping. There was a lot of visitors at the market, our stall looked good and I seem to have ended up in loads of touristy pictures, being asked to pose witha a lot with people. (Now I know what it feels like for those people who work at amusement parks and dress up as a cartoon character in a furry suit.) I’m so comfortable in my medieval clothes that I forget I’m “dressed up” and feel surprised by all the special attention I’m getting.

See pictures above: the market, my project basket, our stall with some lovely hostesses, me and friend.

Turku Medieval Market has some of the best medieval shopping there is in Finland, due to the visitors from Poland. This year, we also had a welcome visit from Matuls also from Poland, also known as the makers of my tent. They have good stuff and they are also very nice people. I hope they’ll come back next year too!
See pictures above: all the shopping I did (buckle and strap end, wine skin, belt hook, stylus, brooch, knife and pattens.)

Next year, I hope the market will provide more of the same. And I also wish that the idea our polish visitors had of a camp alongside market would become a reality. That would be an excellent addition and a chance to bring together all the finnish societies in this hobby. What a great opportunity to mingle!

Kuvasivu valmiista

Aamun chillout-tunnelmissa koostin sivun kaikesta siitä, mitä Neulakossa on tähän mennessä saatu valmiiksi. En oikein osaa päättää onko listalla vähän vai paljon juttuja. Käsin ompeleminen vie aikansa, mutta on kyllä sen arvoista. Hmm.. montakohan metriä saumaa näissä olisi yhteensä?
Sivu löytyy täältä sekä tietenkin Kuvia-sivulta, jossa on linkit myös museokuviin.

***

Picture compilation of finished projects

Neulakko’s gallery has mostly museum pictures, so I compiled a gallery page of pictures of all the different projects I have finished during the excistence of Neulakko. Here it is!

I haven’t quite decided whether that is a lot or a little for 2 years. Handsewing does take its time but it really is worth it!

Smokattu essu

Essu oli mukava parin päivän väliprojekti. Essu syntyi metristä 90 senttiä leveää Ikea-pellavaa. Aherruksen tulos ei pääse aivan oikeuksiinsa maripaidan kanssa, mutta essusta tuli kyllä aika kiva.

valmisessu.jpg

Kuvasin essun valmistumisen vaihe vaiheelta, joten jonkinlaista ohjetta essun tekemiseen on odotettavissa. Essussa käyttämääni hunajakennosmokkaamiseen löytyy verkosta monia hyviä ohjeita, esimerkiksi tämä.

Hankalinta essun tekemisessä on kankaan menekin arvioiminen. Ensiyritelmästä tuli täysi fiasko, kun essu kutistui liian syvien vekkien takia yhdeksänsenttiseksi suiruksi. Uudella arvioinnilla onnistui paremmin.

Essun esikuvana ovat nämä englantilaisesta Luttrell Psalterista löytyvät essut. Niiden valmistustavasta ei ole varmuutta, mutta ne on saatettu tehdä smokkaamalla. Smokkaus on keskiajalla tunnettu työtapa ja antaa suhteellisen samankaltaisen lopputuloksen. Se mahdollistaa leveämmänkin essukankaan keräämisen vyötärölle. Käsikirjoituksen essuissa on mahdollisesti vielä tehty kirjontaa värillisellä langalla, kuten toisen kuvan essun yläreunan kuvioista voi päätellä.

luttrellessu2.jpg  lutrellessu.JPG
***

A Smocked Apron

Making a smocked apron took about two days, a bit of honeycomb smocking and about one meter of linen (90 cm wide, from Ikea). It was a fun little project, taking a break from working on the finishing touches on my surcot. The apron may look a bit odd with modern clothing, but I’m quite happy with how it turned out.

The biggest challenge in smocking is calculating how much fabric is required. My first try was a bit disastrous, the apron shrunk to 9 cm due to a miscalculation.

The apron is based on the aprons in Lutrell Psalter. Looking at the pictures, smocking seems a pretty plausible theory on how these aprons were made. The shapes on the second apron look like the smocking has been worked with a coloured thread, creating sorts of embroidery on top of the pleats. Something similar probably needs to be tried out with the next apron.

Se on se paniikin tunne ja se tulee joka kevät

Kauko Röyhkä laulaa keväisin iskevästä paniikin tunteesta. Kaukon paniikki ei tosin liity tarpeeseen askarrella keskiaikaisia käsityöprojekteja. Minun paniikkini liittyy. Ja se alkaa olla taas käsin kosketeltavaa.

Kesä on pullollaan erilaisia rientoja, joihin pitää saada kaikkea uutta valmista. Osa välttämättömiä juttuja, osa sellaisia että ne vaan haluaa saada tehdyksi. Ehkä sitä on jotain patoutunutta tarvettakin tapahtumaköyhän kevään jälkeen.
Tällä hetkellä mielessä polttelevat päällimmäisenä uuden päällysmekon valmistuminen, sitten lineas vestes-sektorilla uuden pellavapaidan/alusmekon ja essun tekeminen. Ja mielessä on älyttömästi muitakin ideoita, liittyen lähinnä päähineisiin.

Tässä tilanne lineas vestes-sektorilla. Vaatii vielä pientä laittoa.

assembly.jpg
Pellava on nyt kutistettu ja pian silitettykin.

Mekko alkaa olla aika valmis. Enää kaula-aukko, kädenteiden huolittelu ja mahdolliset koristelut ja lopulliset tuunaukset. Mekko on tehty vain kahdesta metristä kangasta. Sen koostaminen oli aikamoista palapeliä, mutta ilokseni sain loihdittua luovalla ajattelulla riittävästi helmaa. Yksinkertaisesta mallistaan huolimatta nämä ns. helvetinikkunamekot ovat mielestäni aika vaikeita. Niiden on istuttava harteista ja lanteista pysyäkseen päällä, mutta kinnata ei saa. Kiitos Sahralle kaavan lähettämisestä! Siitä oli hyvä lähteä liikkeelle.

progress.jpg

Tällä hetkellä mekko on lanteilta vähän löysä, mutta sen varalle on suunnitelma. Mustavalkoinen villa on ollut kiitollista työstää. Sen kuvioihin katoavat pistot ja saumat. Olisin halunnut ottaa kuvan helmasta, jonka huolittelin lempitavallani, mutta nyt on tyydyttävä sanalliseen kuvaukseen. Käänsin helman luotospistoilla ja sen jälkeen niittasin sen vielä littanaksi kahdella rivillä etupistoja. Tekniikkaa on hyödynnetty Grönlannista löytyneissä vaatteissa. Näin monta kertaa ompelemalla helmasta tulee siisti, litteä ja napakka.

facing.jpg

Kädenteiden huolittelun sain tallennettua kuvaan. Ajattelin tässä kokeilla kädenteihin samaa tekniikkaa, jota Lontoossa on käytetty kaula-aukkojen huolittelussa. Olen ommellut kapean silkkisen nauhan käännetyn sauman päälle. Juju on siinä, että nauha estää vinoon leikattua kaula-aukkoa/kädentietä joustamasta ja venymästä käytössä.
****

There’s a Certain Panicky Feeling I Get in the Springtime

Spring means it’s time to start developing a bit of a panic about all the things that still need to be finished before the summer season and it’s abundance of events.

On the top of my list are finishing my new surcoat and making a new linen apron and a shirt/underdress.

On the lineas vestes front, my progress can be seen in the first picture. The apron and dress still require a little assembly. This far, the linen is washed and ironed. Gasp!

The surcoat is almost finished. The progress can be seen in the second picture. The armhole edges still need to be finished, as well as the neckline. After that, a little final fitting and perhaps some bezants. This style of overdress seems simple, but I find it rather tricky. The trick is in making the dress fit at the shoulders and hips, to make it stay put. With this one, I got a rather easy start since Sahra drafted me a pattern from her own dress, which fits me perfectly.

The challenging part was piecing together the rest of the pattern with just two metres of fabric. The fabric has been lovely to work with. The pattern in the fabric makes the few extra seams in the gores all but disappear.
The third picture explains the white ribbon in the second picture. I have reinforced the armholes with a narrow silk ribbon, like a neckline that has been excavated in London. The ribbon is an excellent way of making sure the curved neckline/armhole, which has been cut sort of on the bias will not stretch. This works wonders on necklines, so I decided to try it out on these armholes.

Essuja

Jokin aika sitten Neulakossa oli puhetta ns. kolmioessuista. Eli sellaisista kokoessuista, joiden yläosa ei kiinnity modernin essun tapaan niskan taakse sidottavalla lenkillä, vaan se kiinnitetään soljella eteen.

Tämän essun todellinen yleisyys keskiajalla ja erityisesti naisilla on puhututtanut elävöittäjiä. Aivan perustellusti, sillä näitä essuja ei kovin usein kuvissa näy. Tähän mennessä olen löytänyt sen vain ammattimiesten, kuten seppien, teurastajien yms. yltä.

Essumalli on kuitenkin ollut elävöittäjien keskuudessa suosittu. Siihen vaikuttavat varmaankin mm. Historiska Världarin sivujen asukokonaisuus, johon essu kuuluu sekä essun esiintyminen Hurusom man sig klädde-kirjassa. (Puhumattakaan siitä että tuollainen essu on periaatteessa hyvin näppärä ja helppo pukea huntujen kanssa.) Olen etsinyt jälkimmäisessä esiintyneen essun viivapiirroksen alkupeäräistä vaikka mistä. Nyt olen vihdoinkin bongannut sen, kiitos Historiska Världarin keskustelujen. Se on tässä!

essu.jpg
Ja sen tietojen pitäisi ainakin olla nämä: Woman by the Hearth, Guillaume de Lorris and Jean de Meun, Le roman de la Rose Ms.1126, f.115, France, 14th century, Bibliothèque Sainte-Genevieve, Paris.

Mutta ei yksi kuva vielä kesää tee. Kuva nimittäin saattaa esittää luonnon ruumiillistumaa, ts. Luontoäitiä eikä ketä tahansa naista. Lisäksi kuvan ‘hella’ voidaan nähdä myös sepän pajana, jolloin kuva esittäisi naista sellaisissa miesten hommissa, joissa tuo esiliina on tavallinen.

Omalla kevään projektilistallani on edelleen tällainen puoliessu. Tämä esiliinamalli on naisilla selkeästi yleisin. Sen yläosan kuviot on mahdollisesti tehty smokkaamalla. Smokkailin ensimmäiseen versioon vähän turhan syvät vekit, joten se meni liian pieneksi. Seuraavalla kerralla olen maltillisempi.

###

A wee english summary:
A while ago we discussed the historical accuracy of these aprons (see picture) on women. They seem to be popular among re-enactors due to appearing in some well-used sources. However, it’s possible that these aprons were mostly worn by men, in professions such as butchers and smiths. Now I finally found the picture we had been looking for on the lovely Historiska Världar-forum. This picture appears as a line drawing in Hurusom man sig klädde by Else Marie Gutarp, which was the only (poor) source I’ve had of women wearing these aprons so far. One picture doesn’t still make the case, though. The picture probably portrays Nature at her smithy, which makes it an allegorical woman in a man’s profession. So instead of this kind of apron, I’m making a smocked Luttrell Psalter-type apron for next summer.