Vuosihuoltoa / Yearly maintenance

Tämän vuoden elävöitykset on nyt elävöitetty. Kiva vuosi sai arvoisensa päätöksen: viikonloppuun mahtui joulumarkkinaa, hehkuviiniä, herkullista ruokaa, tanssia, hyvää seuraa ja liian paljon neulakinnastelua. Viikonloppuna tuli myös muisteltua menneitä. Tämä tapahtuma nimittäin merkkasi sitä, että olen harrastanut tätä metkaa juttua viisitoista vuotta.

Joskus mietin, millaista elämä olisi jos en olisi tähän ikinä ryhtynyt. Olisin enemmän viikonloppuja kotona, tekisin ehkä vielä enemmän töitä. Kaapeissa ja kirjahyllyssä olisi enemmän tilaa. Olisin monta kokemusta ja taitoa köyhempi. On aivan vaikeaa kuvitella elämää ilman niitä rakkaita, mahtavia ja inspiroivia ihmisiä joita olen tämän harrastuksen parissa tavannut. Enkä taatusti olisi tarttunut minkäänlaiseen käsityövehkeeseen ilman keskiaikaa, vaan antaisin edelleen koulukässän traumaattisuuden painaa. Kauhistus.

Vuoden viimeisen tapahtuman jälkeen päätin vuosihuoltaa varusteita.

Puuastioille öljyä, kengille ja nahkapulloille vahaa ja niin edespäin.

Lisäksi hakkasin lyhdyn pohjalta noin kolme senttiä mehiläisvahaa ja steariinia. Plussapuolena on, että lyhty on taas käyttökelpoinen. Miinuksena se, että olen kyynärpäähän asti noessa. Ensi vuodelle lupaan, etten tosiaan enää ikinä anna kynttilän löröttää lyhtyyn. Näkis vaan.

***

And that was the last event for this year: candlelight, great food, mulled wine, shopping, excellent company, even some dancing and definately too much needlebinding (from my shouders’ point of view anyway).  There was also quite the bit of going down memory lane, since this event marked my fifteenth year with this hobby.

Sometimes I wonder what my life would have been like if I’d never gotten into living history. I’d spend more weekends at home, maybe work even more than I do now. I’d have more space in my cupboards, basement and bookcase. I’d lack many experiences and skills. Most of all, it’s almost impossible to think of life without all the dear, important and inspiring people I’ve met in this hobby. And I probably also would not have picked up any kind of handicraft, being too traumatized by my history of handicrafts failures a school. How awful would that be?
After the event, I gave my gear a little tender loving care.

I waxed my shoes, my leather bottle, oiled my wooden dishes etc.

I also chiseled about 3 cms of beeswax, stearin and soot from my lantern. On the plus side, I can use the lantern again. The drawback is I now have soot up to my elbow. An early promise for the new year: never letting the candle bleed into the lantern.

Taikaa

Kun historianelävöitysharrastusta on kertynyt vuositolkulla, tulee väsitämättä krantummaksi tapahtumien suhteen. Ei niin etteikö yleensä olisi kivaa – yleensä on. Mutta se tietty fiilis siitä että jalat lähtee alta, se tulee harvinaisemmaksi.

Viime viikonloppuna olin tapahtumassa, jossa sitä taikaa jälleen oli. Olo on ollut tyytyväinen ja äimistynyt kuin ensimmäisten tapahtumien jälkeen. Ihmettelee miten mukavia ja taitavia ihmiset voivatkaan olla, miten hienoja juttuja osataan tehdä, miten herkullista ruokaa saadaan aikaiseksi ja miten reilun sadan ihmisen kanssa voi olla lämpimän kodikas tunnelma. Enkä taida olla näissä fiiliksissä yksin.
Se ei tullut yhdestä asiasta, mutta kaikki ne onnistumisen elementit yhdessä tekivät viikonlopusta aivan ainutlaatuisen kokemuksen.

Ihmiset olivat hyvällä tuulella. Yleinen tunnelma oli mainio. Sattui aurinkoinen sää ja hauska tapahtumapaikka oli aivan edukseen. Juhlia oli valmisteltu uskomattomalla pieteetillä, tehty eheä kokonaisuus ja rakastettu yksityiskohtia. Kaikki loksahti kohdilleen.

Suuri osuus oli mainiolla musiikilla, jota ei voi saada kyllikseen. Vierailevat tähdet muodostivat seuran omien soittajien kanssa toimivan bändin, joka säesti yläparvelta suussasulavia kalevalaisia pitoja. Livemusiikissa on sitä jotain. Ja säkkipilli, se nyt vaan on ihana soitin.

Illan kruunasi kaikkien naisten tanssima muinaissuomalaishenkinen tanssi, joka oli yhtä aikaa hämmentävä ja melkein maaginen kokemus. Eräskin ystävä kuvasi tunnelmaa sellaiseksi, että oli kosketuksessa sisäiseen esiäitiinsä. ;) Oli niin ärmäkät kinkerit, että uudet patiinit menivät halki.

Kiitos kaikille, jotka olivat mukana tekemässä tätä juhlaa!
***

Magic

After some years in re-enactment, one tends to become pickier when it comes to events. Not that they wouldn’t be fun – they usually are, but the experiences become more “normal” and less “knock-you-off-your-feet”.

However, the event last weekend was totally magical. I’ve been as happy and amazed as I was after my first events. I’m in awe of how nice and talented people can be, what great things they can make and accomplish, how delicious food can be and how you can feel like you’re bonding with over a hundred people. And what I gather, I’m not the only one feeling this way.

As usual, it’s not just one thing you can put your finger on, but rather a lot of things put together that made the weekend so special.

Everyone was in a good mood, the weather was nice and sunny and the site was at its best. The preparations had been done with great care and a lot of attention had been put into the details. Everything fell in place.

A big thing was live music. Visiting musicians played well together with our “own” musicians, providing a musical background to feasting. (We also had a bagpipe. I love bagpipes. And a lute. Lutes are also very nice.) And what delicious food we had! The theme was Kalevala (ancient finnish epic) and the interpretation was exceedingly tasty.

The feast ended in an ancent finnish dance, which was performed by all the women on site. Participating in it felt both a confusing and almost magical. My friend described in well, saying that the song and dance had put her in touch with her inner foremothers. ;) All that dancing made me split by new pattens, but it was worth it.

Thanks to everyone who participated in making this an event to remember!

Valmis pussi ja Pukkisaari

Tadaa!

valmispussikiinni.jpg

Valmis pussi tupsuineen ja nyöreineen. Viime hetken jännitystä tuli siitä, että punainen lanka tuli käytettyä tasan sentilleen. Tupsuihin menee yllättäviä määriä lankaa. Mutta Veera-langasta tuli kyllä kivat tupsut. Pussin nyöri on jälleen iskunauhaa, tällä kertaa tehty tällä ohjeella.

Viikonloppuna tuli käytyä myös Pukkisaaressa Muinaismarkkinoilla. Siellä oli mukava tunnelma ja sopivasti yleisöä. Mukaan tarttui hieman pellavaa (ja ilmoittautuminen kehräämiskurssille) sekä villaisia kirjontalankoja seuraaviin projekteihin.

Tavisvaatteissa historianelävöitystapahtumissa seikkailu on kyllä aina hupaisaa. Tutut eivät heti tunnista ja muutenkin toivoo että olisi olemassa joku salainen kädenpuristus jolla voisi osoittaa esimerkiksi myyjille harrastavansa itse periaatteessa samaa.
pukkisaari.jpg

Pukkisaari on kyllä hieno paikka. Olisi mahtavaa päästä joskus elävöittämään noin aidonoloiseen ympäristöön sitä omaa aikakauttaan eli 1300-luvun loppupuolta. Lähin paikka siihen taitaa olla Tanskassa.

Pukkisaaren kylä sai harkitsemaan rautakauden harrastamista, mutta siihen rupeaminen vaatisi aikamoisen panostuksen tavaroihin ja vaatteisiin, koska kaikki kamppeeni ovat aika moderneja rautakautisesta näkökulmasta. En tosiaan tiedä olisiko mikään keskiaikakapistuksistani siihen sopiva. Uuden setin hankkimisessa alkaisi tulla asunnon säilytystilakapasiteetti vastaan ainakin miehen mielestä.

Nyt lääkitsen projektin valmistumisesta aiheutunutta tyhjää oloa jatkamalla heti toisen projektin parissa. Nyt alusmekkoa ompelemaan (tylsää!).

****

Finished Bag and Pukkisaari

The bag is done! There was some last minute excitement in the red thread running out. There was not an extra centimeter left, I used all of it. It’s always surprising how much thread goes into a tassel (so there is a definitive conspicuous consumption & luxury thing going on there). I’m happy about how the tassels turned out, the Veera-yarn worked wonderfully. I might do something inventive over the tassel knots some day, but I think I’ll leave them as they are for now. The new cord is a fingerlooped braid, made with these instructions.

This weekend I also visited a market in Pukkisaari, which is a reconstructed Iron age village. Pukkisaari  unofrtunately doesn’t have a site in English. However, it is a really nice place. The market was nice and not too crowded. I bought some linen fibers and new yarns for forthcoming embroidery projects. I also signed up for a class on spinning with a drop-spindle.

Pukkisaari made me think of how nice it would be to get to do some reenactment in such an authentic environment with houses and all. Unfortunately the nearest place for the late 14th century is in Denmark.

I also briefly considered getting into Iron Age things, but then realised the massive amount of stuff I’d need to get. Almost all of my medieval things are too modern. And having two kits would put a strain on the closet space in our apartment (at least if you ask the husband).

Now I’m off to work on my other project, the boring old underdress.

Ihanuus

Edellisen päivityksen jälkeiseen aikaan on mahtunut niin paljon elämää, ettei ole ehtinyt istua alas siitä kirjoittamaan. Tässä kuitenkin alkuun leirikuulumiset vähän jälkijunassa.

Kylläpä oli Nuijasodassa ihanaa. Siis niin mainiota, ettei sitä vähentänyt edes sateisuus, viileys, kosteus ja leirissä kiertäneet vitsaukset: vatsatauti ja flunssa (joista ei kumpikaan onneksi osunut).

Leirillä oli vallitsivat tunnelma ja yhteishenki. Tapasin uusia mainioita ihmisiä ja pääsin viettämään kiireetöntä aikaa yhdessä entuudestaan mainioiksi havaittujen ihmisten kanssa. Ruoka oli maukasta, illat pitkiä ja nauru pidensi ikää.

Luennot olivat juuri niin hyviä kuin ennalta ounastelinkin. Uusien asioiden oppiminen yksi lempiasioistani. Ja sitä saattoi harjoittaa niin luennoilla kuin niiden ulkopuolellakin. Kaikkea uutta tuli opittua: kasvivärjäystä, ruoanlaittoa (erityisesti leivän paistamista) avotulella, vispilän tekemistä koivusta, rautapatojen huoltoa luonnon aineksilla, asioita keskiajan kosmetiikasta ja hiustenlaitosta sekä pari uutta kauan kiinnostanutta käsityötekniikkaa, joiden suomenkielisiä nimiä en tiedä, footweaving and slygning (lautanauhan ompelua kankaan reunan päälle käsiä ja jalkoja käyttäen ja kankaan reunan vahvistamista sen sisään ommelluilla pistoilla.). Metallikoristetyöpajan peruminen harmitti. Se pitää ehdottomasti saada aikaiseksi johonkin toiseen tapahtumaan. Oma luento meni kivasti, vaikka se pitikin lennosta heittää englanniksi.

Tein koko ajan käsitöitä, mutta valmiiksi sain vain myssyn ja uuden vyön. Myssystä tuli vihdoin optimaalisen kokoinen, tein sen 25cmx25cm kappaleesta. Alusmekko ei tullut valmiiksi, vaikka aika pitkälle etenkin. Uutta huppua ompelin myös ja jatkoin laskettua kirjontaa. Jälkimmäinen on edennyt melko pitkälle.

Pääsin myös kätilöimään parin uuden mekon synnyssä, mikä on ilo. Toinen mekoista syntyi vain 190 cm:stä kangasta, mikä vaati luovaa kaavoittamista, mutta onnistui.

Ja mitä pakattuun tavaramäärään tulee, se oli lopulta aika optimaalinen. Lautanauhapuun mukaan ottaminen oli turhaa, sillä sitä en ehtinytkään vetää uutta loimea. Alusmekkoja olisi hyvä olla useampi. Tällä kertaa viileämmät säät tarjosivat käyttöä kaikille vaatteille. (mukana oli 1 mekko ja 3 erilaista päällysmekkoa, huppu, huntuja ja viitta) Oli hauska huomata, miten lämpimänä ja kuivana pysyi viileän sateisella säällä villavaatteiden, hyvin rasvattujen kenkien ja patiinien ansiosta.

Koska kuvat kertovat paljon, tässä muutama. Kuvat otti Sanna-Mari. Omat kuvat pitää vielä kaivaa kamerasta.

Nuijasota2009038.jpg

Varjossa loikoilua aurinkoisena päivänä, yksinkertainen pikkuprojekti: rullaan lankoja puiselle rullalle.
Enjoying the shade on a sunny day, spooling linen thread onto a proper reel.

Nuijasota2009053.jpg

Iltaisin oli hyvä tarjoilu. Tästä kuvasta käy ilmi, miten kivaa meillä oli leirillä.
This picture shows what a good time I had at camp.

Nuijasota2009029.jpg
Leiriä. Oma teltta jää juuri puun taakse.
Some of the camp. My tent can be (sort of) seen behind the tree.

Loveliness!
Long time no update – so much has been going on I haven’t had time to sit down to type about it.

So let’s start with what Cudgel War was like this year.

I had a megalovely time! The weather may not have been perfect (somewhat rainy, cooler than usual and just plain damp on even the non-rainy days) but the atmosphere, the company, the new and old friends and the food (just to name a few) made up for the weather and other non-pleasant things like the tummybug and the nasty cold that pestered the camp. (Neither hit me, phew.) The only personal damages at camp were a broken tripod and a molded up tent canvas storage bag.

The lectures were just as good as expected. Learning new things is one of my favourite things and this year I sure learned a lot. I learned about natural dyeing (and did some dyeing) cooking on an open fire (and baked bread), making a whisk out of birch twigs, learned how to footweave and do “slygning”, as well as stuff about medieval cosmetics and hair. The metal ornament workshop getting canceled was a bummer, but I hope we’ll be able to have the workshop another time. My class went well, although I ended up giving it in both finnish and english.

I worked on projects the entire time. I didn’t finish the underdress, but I made a new cap ala st. Bridget (finally I think I found the right size) and I made a new belt with the fittings from Turku Medieval Market. I also worked on my new hood and did good progress on my counted thread embroidery. I also assisted in the making of a few new dresses, helping with patterning and fitting, which is great fun.

Funnily enough, almost all the stuff I brought with me turned out to be necessary. Because of the cooler weather, all the clothing was put to good use. (I had one dress, linen underdresses, 3 different overdresses, one of which was a fancier one for feasts, a hood and some veils). I was almost surprisingly warm and comfy, thanks to layers and pattens.

Lähdön tunnelmaa

Tänään se alkaa! Mukaan tulee valtavasti tavaraa, mukana on myös paljon käsitöitä. Saa nähdä, mitä tulee valmiiksi.
Ennen leiriä sain E:n alusmekon valmiiksi. Se on silkkiä, joka suojaa lapsen herkkää hipiää auringolta kaikista materiaaleista parhaiten. E on tudor-taapero, joten alusmekkoon tuli muhkeat hihat ja suloiset pienet mansetit.

emmekko.jpg

Oma alusmekko on vielä kesken, mutta tulee toivottavasti leirin aikana valmiiksi. Projekti lähti käyntiin odotettua nopeammin, kun sain vanhasta alusmekosta piirrettyä täysin sopivan kaavan! Minulla on siis tapana tehdä yksinkertainen pellavainen alusmekko, joka on sopivan tiukka ja tukeva niin, ettei sen alla tarvitse käyttää rintaliivejä. Se on helppo ja mukava ratkaisu, mutta vaatii yleensä paljon enemmän sovittelua. Jos samanlainen kiinnostaa, Suvituulin ohjeet sellaisen tekemiseen löytyvät ohjeita-sivulta.

Viime aikoina olen perehtynyt alusvaatteisiin muutenkin, kun sain Tanskan tuomisina Middelaldercentretin pieniä vihkosia. Sain Camilla Luise Dahlin vihot vaatteiden metallikoristeista ja alusvaatteista ja yhden vihkosen keskiajan huumorista. Mainiota kesälukemista (tosin tanskaksi). Harmi ettei Middelaldercentretin verkkokauppa myy Tanskan ulkopuolelle niin, että sieltä saisi tilattua muita kiinnostavia julkaisuja.

Nyt leirille! Jee!

Ps. Neulakon spämmifiltteri oli näköjään napannut itseensä täysin asiallisiakin kommentteja. Osan sain palautettua, mutta pahoittelen jos kommenttisi on joutunut hukkaan enkä ole esim. vastannut siihen.
***

Ready to Go

I’m all packed and ready go! I have a ton of stuff with me. And naturally this includes quite a few projects as well.

I finished my goddaughter E’s underdress (see picture above). E is a tudor toddler, so her underdress has poofier arms than the underdresses I usually make for my 14th century self. It’s made out of silk, which should be the best material available to protect baby skin from sunlight.

My own underdress is still in the making, but progressing faster than expected. Using my old underdress as a model, I managed to cut out a perfectly fitting underdress/shirt. I cut my underdressses very snugly around the chest area, which gives great support, a good silhouette and makes wearing a bra completely unnecessary. (In the Ohjeita-page, there are instructions on how to make a dress like this, but they’re in finnish). Otherwise they’re very normal linen underdresses, with a few gores and sleeves. It’s a very comfy and practical solution, but requires quite a bit of fitting usually. But this time, I managed to skip it.

This week has been all about underdresses in other ways too, since I got fantastic little booklets from friends who visited Middelaldercentret in Denmark. Two of them are by Camilla Luise Dahl and cover underwear and bezants. One is on medieval humour. It’s all marvelously interesting stuff (and in Danish, which I can thankfully read). It’s a pity the Middelaldercentret webshop doesn’t send it’s merchandise outside Denmark. It would be great to read all the other booklets in the series too.

But now I’m off to camp! Yay!
Ps. Neulakko’s spam filter has been a bit overactive and I realized it had captured some non-spam comments too. I managed to recover some, but I’m very sorry if your comment has gone missing and I haven’t replied.

Motivaatiokuva

Leirille pakkaaminen käy työstä. Oman kesäparatiisin luominen keskelle tyhjää niittyä vaatii näköjään vuosi vuodelta enemmän kamaa. Mutta ei tätä määrää ole syytä kainostella. Kaikilla muillakin on yhtä paljon jos ei enemmän tavaraa.

Paitsi että havaitsin juuri, että pelkästään vaatekassi (jossa on siis pelkkiä vaatteita) painaa 16 ja puoli kiloa! Voi taivas! Mä otan viikoksi kuusitoista kiloa vaatteita… siinä siis ei ole edes liinavaatteita, vaan pelkkiä vaatteita….

Vaikka on perusteelliset pakkauslistat ja kaikki, pitäisi olla niin järjestelmällinen, että kirjaisi ylös heti tapahtuman jälkeen, mitä olisi kaivannut lisää ja mikä oli täysin turhaa. Vuoden kuluttua sitä on hankala muistaa. Meh.

Tänä vuonna olen päättänyt pakata pikkuhiljaa ja hyvissä ajoin, ettei kamojen kasaaminen muutu sellaiseksi 24/7-hommaksi kuin yleensä.

Pakkaamishommissa muistin vanhan kunnon pakkaamisartikkelin, jonka kirjoitin joskus Homobonuksen pitoja varten, koska sinne oli tulossa paljon uusia harrastajia, joita askarrutti mitä tapahtumaan kannattaa ottaa mukaan. Laitoin vähän päivitetyn artikkelin tänne Neulakkoonkin (ks. kirjoitukset-osio), jos siitä on jollekin iloa.

Motivaatiota olen kaivellut viime kesän leirikuvista. Tässä vilaus kesäasunnostani. Teltan ovelta näkyy sänky (jonka päällä kodikas vaateläjä josta erottuu ainakin myssy, huppu ja päällysmekko..) ja vähän pöytää. Teltan keskisalon alla on tärkeä puupalikka: se jakaa keskisalon painoa suuremmalle alueelle ja estää teltan vajoamisen siinä tapauksessa että maa alkaa reilussa viikossa antaa keskisalon alta periksi.

teltta sisältä .jpg

****

Motivation picture

Packing for camp is always such a project! It’s absolutely incredible how much stuff is needed to create one’s personal summer paradise into an empty field. This year I’ve decided to start packing in good time, so I can do it little by little instead of doing it all in a few 24/7-packing frenzies.

And I just realized my clothes bag weighs 16,5 kilos! I’m packing 16 kilos of clothes for ME for one week… and that doesn’t even include bed linens. Oh my. Oh my. But I guess the incredible amount of stuff -issue is the same for everyone.
Although my packing lists are pretty pedantic, I find that I should be so superpedantic that I should sit down after camp just to write down all the things that I should bring and/or leave out next time.

In the midst of all this packing, I remembered my old article on packing, which has been written with new medievalists in mind. It’s been posted elsewhere too, but I decided to put it up here in Neulakko as well. Unfortunately it’s in finnish.

As for the motivation picture? (see above) I’ve been getting motivated to do all this packing by looking at pictures of our camp last year. In the picture above is my tent aka my summer residence. You can see the bed with a ton of clothes on it, my towel drying on the spokes of the tent roof, a bit of my table and the all important-must-not-forget piece of wood that goes under the tent pole. The idea is to distribute some of the pressure that the tent pole gets onto a larger area, which prevents the pole from sinking into the ground, which would result in the tent getting saggy and wobbly. And no-one wants that!

Odotusta ja maailman hienoimmat luennot

Jee! Keskiaikakesän kohokohta eli telttaleiri eli Nuijasota on kohta täällä! Telttailua, leiritulia, ystäviä, käsitöitä, keskiaikaista ruokaa ja rentoa aikaa!

Ja sitä ennen pitää tehdä alusmekko ja kummitytön mekko. Iik.
Siis näin pian:

Erityisen iloinen ja innoissani olen leirin luentovalikoimasta, joka minulla oli ilo koostaa. Aivan mainioita luentoja ja työpajoja on tulossa roppakaupalla. Leirin jokaisena päivänä (tulo- ja lähtöpäiviä lukuunottamatta) voi oppia jotain uutta. Tänä vuonna aion ottaa lomailun myös rennon opiskelun kannalta ja hyödyntää opetustarjontaa. Ja tosiaan menen siihen kasvivärjäystyöpajaan, jonka missaaminen viime vuonna on harmittanut koko talven. Oma luento tänä vuonna käsitteleekäsinompelua ja räätälintekniikoita.

Nuijasodan opinto-oppaan kätevällä lukujärjestyksellä voi tulostaa itselleen tästä:  Nuijasodan luennot 2009 versio 3.pdf
***

Waiting and the Best Lectures Ever

Yay! The best week my “medieval” summer is coming up really soon! (See counter) The tent camp aka Cudgel War is here soon! Camping, camp fires, handicrafts, friends, medieval food and general chilling out! For an entire week!

But before that I should make an underdress for me and a one for my goddaughter. Eep.
I’m especially very happy and excited about the fantastic variety of lectures (which I had the pleasure to co-ordinate again this year). Each day has several lectures and workshops. And the lectures cover a wide variety of topics. This year I’ll try to get to go to quite a few lectures, and try not to miss the dyeing workshop like last year. (Which has peeved me throughout the year.) My own contribution this year is on hand sewing and tailoring techniques.

Those who are attending the event can print out a handy timetable with all the lectures and workshops here (in english):
Nuijasodan luennot 2009 versio 3 ENG.pdf

Johan oli markkinat

Turun keskiaikamarkkinoilla oli mahtavan kivaa. Sää suosi, löytyi paljon ostettavaa ja seura oli tietysti mitä parhainta. On vaikea sanoa, mitä viikonloppuna markkinoilla sitten oikein tein. Kaikenlaista, mutta niin että tuntui ettei mitään ehtinyt tehdä riittävästi. En tiedä tiedättekö sellaista tunnetta, sitä että koko ajan teki jotain, mutta kaikkea olisi halunnut tehdä vielä vähän enemmän. Hengailla ystävien kanssa, kierrellä kojuilla, tutustua uusiin ihmisiin, istua terassilla, tehdä käsitöitä.

Viikonloppuna tuli taas mieleen, miltä huvipuiston mikkihiiripuvussa työskentelevän arki on. Pääsin aika moniin valokuva-albumeihin ja poseerasin turistien kanssa. Se on jotenkin kovin hassua. Olen ehkä vähän harjaantumaton siinä, mitä tulee keskiaikavaatteissa julkisesti liikkumiseen. Unohdan asun erikoisuuden aika helposti, sillä minulle ne ovat tutut ja tavalliset vaatteet. Hätkähdän sitten sitä, miten ihmiset jäävät tuijottamaan, osoittelevat sormella, ottavat kuvia ja koppaavat kainaloon poseeraamaan. Sitten taas muistan, että sehän kuuluu asiaan.

Viikonlopun ehdoton vaate-elämys oli muuten se, kun hämmästytin kanssamatkustajiani IC2:ssa vaihtamalla mekon päälle junan vessassa. Se herätti jonkinmoista hämmennystä, mutta markkinoilla ei ollut vaatteidenvaihtopaikkaa!

Tässä sitten jotain kuvia: (valokuviakin muistin alkaa ottaa vasta aivan viime tingassa)

27062009184.jpg

Tälläistä oli markkinahumu. Ihmisiä oli tosi paljon, välillä oli ahdasta!

27062009181.jpg

Käsitöitä. Aloitin punaisen hupun ompelemisen. Teen sen Uuden Punaisen kankaanjämistä. Ehdin myös kirjoa hieman ja tutustua haarukkanyörin tekemiseen.

27062009182.jpg

Meillä oli Väinölän väellä mahtavan hieno koju, jota Sahra (oik.) onnistuneesti emännöi. Kuvassa myös Gytha (vas.), joka enimmäkseen emännöi erittäin edustavalla Unikankareen kojulla. Unikankare tavoitti saletisti uusia keskiaikaharrastuksesta kiinnostuneita.

27062009180.jpg

Ja olin siellä minäkin (ja tein käsitöitä). Ja Queniva.

Markkinoiden tärkeä osa ovat myös ostokset. Turun keskiaikamarkkinoilla on suomen keskiaikakesän paras ostostarjonta. Paikalla olevien puolalaisten käsityöläisten valikoimista löytyy kaikenlaista, laadukasta ja tarpeellista tavaraa. Tällä kertaa paikalla oli myös Matuls, jolta ostin telttani viime kesänä. Oli hauska nähdä valikoimaa livenä. Hyvää tavaraa ja mukavat myyjäherrat!

28062009192.jpg

Tässä ostoksia: Hopeiset vyösolki ja vyön pää, ukon muotoinen vyöpidike, viininahka, stylus, hopeinen solki ja veitsi luisella kahvalla. (Yritän ajatella sitä, miten paljon säästin postimaksuissa)
28062009194.jpg

Vyönahka löytyi entuudestaan valikoimista. Vyön soljessa on kissa.
28062009195.jpg

Uudet patiinit yhdessä uusien kenkien kanssa. Yhdistelmä toimi hyvin, tosin patiinien kireydessä on pientä säätämistä.

Veitsi ja patiinit ovat Matulsilta, muut tavarat niiltä toisilta puolalaisilta. Peilejä ei ollut, mutta onneksi riittävän moni kävi sellaista kysymässä – luovuttivat ja lupasivat tehdä niitä ensi vuodeksi!

Mitä muuta sitten ensi vuodelta odotan niiden peilien lisäksi? Varmaankin lisää samanlaista ja ehkä useamman päivän reissua. Puolalaiset toverit toivoivat leiriä markkinoiden oheen, ettei heidän tarvisi yöpyä siellä yksin. Kieltämättä harrastajien telttaleiri sopisi kuin nenä päähän. Sehän on Visbyssäkin olennainen osa keskiaikaviikkoja. Leiri toisi lisää tunnelmaa ja tarjoaisi mahdollisuuden eri seurojen harrastajille hengata yhdessä. Tämä rajojen ylittäminen oli tänäkin vuonna mitä parasta ja sitä soisi olevan lisää. Siinä leiri olisi parempi kuin hyvä juttu.

***

What a Market at Turku

How to summarize the Turku medieval market? Well, I had a blast. Great friends, weather and good shopping. There was a lot of visitors at the market, our stall looked good and I seem to have ended up in loads of touristy pictures, being asked to pose witha a lot with people. (Now I know what it feels like for those people who work at amusement parks and dress up as a cartoon character in a furry suit.) I’m so comfortable in my medieval clothes that I forget I’m “dressed up” and feel surprised by all the special attention I’m getting.

See pictures above: the market, my project basket, our stall with some lovely hostesses, me and friend.

Turku Medieval Market has some of the best medieval shopping there is in Finland, due to the visitors from Poland. This year, we also had a welcome visit from Matuls also from Poland, also known as the makers of my tent. They have good stuff and they are also very nice people. I hope they’ll come back next year too!
See pictures above: all the shopping I did (buckle and strap end, wine skin, belt hook, stylus, brooch, knife and pattens.)

Next year, I hope the market will provide more of the same. And I also wish that the idea our polish visitors had of a camp alongside market would become a reality. That would be an excellent addition and a chance to bring together all the finnish societies in this hobby. What a great opportunity to mingle!

Markkinahumua ja lisää ostoksia tulossa

Lisää ostoksia on odotettavissa Turun keskiaikaisilla markkinoilla. Markkinat ovat tällä viikolla torstaista sunnuntaihin.

Olen markkinoiden työnäytösalueella perjantai-iltana ja lauantaina tekemässä käsitöitä ja hengaamassa Väinölän väen ja mahdollisesti myös Unikankareen kojuilla.

Sääkin näyttäisi suosivan käsitöistä, markkinahumusta ja ystävien seurasta nauttimista.
Nähdään siellä!

***

Markets Mean More Shopping

More shopping is expected later this week at the Turku Medieval Market (25.7-28.7).

I’ll be “performing” aka working on various handicrafts projects on friday evening and saturday at the so called ‘area for work displays’ of the market. (What a smooth translation!)

I’m looking forward to hanging out with friends, working on projects and purchasing neat and necessary items!

Ihmisiä suviyössä

Tapahtumantäyteinen kesäkausi on alkanut, vaikka sää on ollut ajoittain jäätävää. Viikonlopun tapahtumassa oli mahdollisuus koeajaa vermeensä ja varmistaa että kaikki on käyttökelpoista kesää varten.

Oli ihanaa päästä pitkästä aikaa tapahtumaan ja nähdä taas kaikki kivat tyypit! Suviöissä ruoka oli ainutlaatuisen hyvää ja tunnelma niin mainio, ettei jäätävä kesäsääkään päässyt sen pahemmin hyydyttämään. Markkinoiden tarjonnasta löytyi uusi kippo ja komeat sakset. Kiitos kaikille järjestäjille!

Uusi hihaton päällysmekko oli ensi kertaa käytössä. Se on jo nyt oikein kiva, vaikka siitä puuttuu koristelu. Teen vielä kapeaa, yksiväristä lautanauhaa kaula- ja hiha-aukkojen ympärille.

helvari2.jpg

Mekko edestä

helvari1.jpg

Mekko sivulta. Kämmenen vieressä näkyy rypytys. (Ja naamassa karseet ilmeet) Unohdin lettini kotiin joten tällä kertaa tuli huntua käytettyä hieman eri tavalla. Mukava se on näinkin!

Pidän tässä mekossa monesta asiasta.

Kangas on aivan ihanaa: sen timanttikuvio tekee pinnasta elävän ja saan tiettyjä kiksejä siitä, että sen värit ovat lampaan omia värejä. Lankoja ei siis ole värjätty. Se on pehmeää ja sitä on ollut aivan mainiota ommella. Kuvio piilottaa armeliaasti sen tosiasian, että mekkoa tehdessä on koottu kaavat luovasti kappaleista.

Hiha-aukot ovat massiiviset, mutta kauniit. Mekko tuntuu toimivan. Se pysyy hyvin paikoillaan kahden neulan ja yhden pienen soljen avulla. Olkapäät eivät lipsu. (Tämä on ollut aiemmissa näissä helvetinikkunamekoissani ongelmana)

Kaavan lainasta on kiittäminen Sahraa. Se muokkaantui käsittelyssäni hieman, mutta mielestäni mekon perustoimivuus tulee juuri tästä alkuperäisestä kaavasta.

Haasteellisinta projektissa oli pieni kangasmäärä. Ihana timanttivilla oli melko kallista, joten otin sitä vain 2 metriä, vaikka Sahra neuvoi kahta ja puolta. Käytin kankaan todella tarkasti. Eniten huoletti tulisiko helmasta riittävän leveä, sillä mikään ei ole ahdasta päällysmekonhelmaa ärsyttävämpää.

Mekossa on kiilat ainoastaan sivussa. Osan kiiloista jouduin vielä palastelemaan kasaan pienemmistä palasista. Lopulta ne muistuttivat kärjetöntä kolmiota. Kärjettömän kolmion muotoisia kiiloja on keskiaikaisissa vaatteissa, usein juuri kädentien alla. Ja kiiloja koottiin palasista ja kankaan kanssa pihisteltiin keskiajallakin, joten sinänsä olin varmoilla vesillä järkeilyni kanssa. Helvetinikkunamekkoa askarrellessa ei nimittäin oikeastaan ole mitään kovin varmaa kaavatietoa johon tukea. Jonkinlaista apua sain espanjalaisista kuninkaallisten hautavaatteista, vaikka ne ovatkin suosikkivuosisataani vanhempia. Lisäksi ajattelin Turussa tehtyä rekonstruktiota joka pohjaa turkulaisiin löytöihin (tutkimus siitä kai paraikaa työn alla) ja Tanskan Middelaldercentretissä kuvaamaani mekkoa.

Koska pyrin kokoonrääppimilläni kiiloilla maksimoimaan helman, mekosta tuli lanteilta hieman liian iso. Ratkaisin ongelman ja paransin mekon istuvuutta laskostamalla kiilan yläosan kädentien alaosasta. Se toimi mainiosti. Mekon istuvuus parani huomattavasti ja koko homma näyttääkin paremmalle. Laskostusta on mekoissa käytetty, mallin laskoksiin otin norjalaisesta Uvdalin löydöstä, jossa tosin koko mekon etu- ja takakappaleet on laskostettu.

****

Summer Nights in a New Dress

The summer season has opened! And what better way to kick it off than wear a brand new dress? I wore my new surcot, which is nearly finished – it onlye lacks the tablet woven bands I’m currently weaving.

(See pictures above, never mind the stupid faces I managed to pull once again when having my picture taken.)

I’m really rather happy with the surcot. The diamond twill fabric is lovely, especially since the colors are the natural colors of the wool – i.e. the fabric hasn’t been dyed. It fits well and stays put very nicely, which isn’t always the case with sideless surcots.

I started working with a pattern from my friend Sahra, modifying it a bit to adjust to the amount of fabric I had. My sources of inspiration were the Burgos surcoats (although they are spanish and older), a dress I saw at Middelaldercentret as well as a reconstruction of a dress based on textiles in Turku (publication forthcoming).

The biggest challenge was making the dress with just 2 metres of fabric. I had to be quite creative and create gores out of small scraps of cloth. Luckily the pattern in the fabric hides all those seams really well.

Because of the fabric challenges and the fact that I tried to make as full a “skirt” as possible, the dress was a bit big at the hips. I solved this problem by pleating the tops of the gores. Pleating was a known and used tailoring technique, so using it seems justified. The pleats are made like as the pleats on the Uvdal gown.