Linnareissu edessä / Castles ahead

Ronneburg Burgfried 01
Uskon kovasti unelmien totetuttamiseen. Sen edellytyksenä on tietenkin unelmien tietty maanläheisyys, mutta haaveita voi onneksi olla moneen lähtöön. Joskus käy niin, että ne mahdottomimmiltakin tuntuneet haikailut käyvät yllättäen toteen.

Varmasti jokainen keskiajan historiasta kiinnostunut haaveilee jossain vaiheessa linnassa asumisesta. Täällä Suomessa tosin on hieman nihkeästi linnoja asuttavaksi, joten monilta se jää kokematta. Niin minullakin, tähän asti.

Nyt on nimittäin niin, että asun elokuun viimeisen viikonlopun viehättävää saksalaista Ronneburgin linnaa (kuvassa yllä) kera muiden Iloisen joutsenen perustajajäsenten ja lukuisten muiden 1300-luvun elävöittäjien kanssa!

Tapahtuman nimi on 100 Jahre 14. Jahrhundert ja ainakin mitä edelliskerran kuvia katsoo, olot ovat varsin mukavat.

Kaikki alkoi Iloisen joutsenen kojulla Turussa. Törmäsimme siellä ovelasti turistiksi naamioituneisiin MIM:läisiin, joilta saimme kutsun tapahtumaan. Olen kovasti innoissani paitsi linnasta, myös siitä että pääsee tapaamaan harrastajia joiden toimintaa on tähän mennessä ihaillut vain netitse. Tämä reissu kompensoinee hyvin turhaumaani siitä, etten päässyt Visbyyseen, jossa tänä vuonna oli erityisen mahtavaa.

Mutta arvatkaa, tuntuuko siltä että olisi mitään päällepantavaa linnareissulle?

***

I’m a big believer in making dreams come true. This is usually easier with aspirations that are more down to earth, but one can always have dreams in all shapes and sizes. Because sometimes even the more unlikely ones may just become a reality.

Probably every medievalist dreams about living in a castle. Finland, like many countries, has a bothersome lack of castles to live in, so most of us never get to do it. This was my situation too, until now.

Because now I’ll get to spend the last weekend of August in Ronneburg, a charming castle (see picture above) in Germany, with the other founders of the Merry Swan as well as lots of other 14th century enthusiasts!

We’ll be attending an event called 100 Jahre 14. Jahrhundert and looking at pictures from the last event in 2009 , it looks like and awesome experience.

All this began in Turku at the Merry Swan stall, where we ran into MiM:ers, who had cunningly disguised themselves as tourists. This nice rendezvous led to an invitation to this event, and I’m so happy we could say yes. I’m excited not only about the castle, but about a chance to meet other 14th century types from abroad, whom I’ve only had the chance to admire via the web. This is some consolation for not being able to go to Wisby this year, from what I see and hear, it was amazing.

Now the only trouble is, I feel like I have nothing to wear!

 

 

Joutsenlaulu / Swan song

 

Sateesta huolimatta sujuu sekä putiikin pito että Neulakon päivitys / The rain did not stop me from updating Neulakko or keeping the shop open.

Ei sellainen surkea, suinkaan!

Sää päätti sunnuntaina laittaa stopin Turun markkinahumulle. Komea ukkosmyrsky kasteli puiston ja hätisti asiakkaat sisään kojuihin loppuiltapäivästä.

Joutsenessa ei suinkaan ollut kurjat oltavat sateellakaan. Pellavateltta piti vettä, sytytimme lyhdyt ja Patrik tuli soittamaan meille säkkipilliä. Sateen läpi telttaamme kirmasi myös ihana Essi, joka toi meille lahjaksi ylistyslaulun!

Sävel: A l’entrada de temps clar 1100-luvulta, tunnetaan parhaiten lempiorkesterini Räikän esittämänä nimellä Kukania. Mainittakoon vielä, että tämä väännös on Räikän virallisesti hyväksymä. Laulu iloisesta Joutsenesta menee siis näin:

 

Kerron teille kojusta, heijaa
markkinoiden parhaasta, heijaa
Ei täällä mitään vaille jää, heijaa
on uskomaton paikka tää
puolalaisetkin päihittää!

Iloisesta Joutsenesta saa yllin kyllin kaikkea, siis kaikkea!
Kohta itsekin taidan sen taas katsastaa.

Tääl hattu päähäs painetaan, heijaa
ja huntuneulat kimaltaa, heijaa
on kankaist vaikee valita, heijaa
kun jokainen on kauneinta
ja parasta myös laatua

Iloisesta Joutsenesta saa yllin kyllin kaikkea, siis kaikkea!
Kohta itsekin taidan sen taas katsastaa.

Siis kaikki tänne saapukaa, heijaa
rahamassit muistakaa, heijaa
on hinnat varsin huokeat, heijaa
voit yrittää myös tingata
se vaikka turhaa vaivaa on.

Iloisesta Joutsenesta saa yllin kyllin kaikkea, siis kaikkea!
Kohta itsekin taidan sen taas katsastaa.

 

Miten imartelevaa! Oli hauskaa kokea olleensa mukana tuomassa markkinoille jotain sinne kaivattua. Tyytyväiset asiakkaat ja meitä ihastelleet ohikulkijatkin tekivät tästä kaiken vaivan arvoista. Turun markkinoista on hauskasti tullut Suomen elävöitysskenen kokoontumisajot, joissa näkee about kaikki.

Nyt on roudattu kotiin hieman kastuneet varusteet ja kaikki omat “järkevät” markkinahankinnat. Jalkoja särkee vieläkin, mutta mieli on iloinen ja edelleen puoliksi markkinoilla.

Kiitos Merville eli Sahralle ja Rikulle roudaamisesta, jota ilman tästä ei olisi tullut mitään, suurkiitos Hanna, Jenni, Mari, Jiri, Sanna-Mari, Uta, Piia, Pirjo, Annika, Katri, Eeva, Iida, Eeva, Uffe, Torstai, Ville, Emma, Maria ja kaikki muut kojua sulostuttaneet (ja pystyttäneet ja ylläpitäneet) tyypit. Ja erityiskiitos ihanalle Medeltidsmodelle ja sen mitä ihanimmalle Kerstinille!

Olen itse ainakin sitä mieltä, että kyllä sitten ensi vuonna taas uudestaan ja vielä isommalla valikoimalla! Miten olisi?

****

Not one of those miserable swan songs, no!

The weather decided to put a stop to the Turku medieval market with a boom and a bang and a huge thunderstorm late on Sunday afternoon.

In the Merry Swan, we were however not miserable. Our linen tent was very waterproof and so we just lit the lanterns, rearranged the tables and wen on as usual. Patrik dropped in to play his bagpipes for us so that was very cosy.

And then, through the rain runs lovely Essi with a song of praise that had been written about our booth. The Merry Swan song is sung to the tune of  A l’entrada de temps clar from the 12th cnetury, but known best as Kukania by my favourite band Räikkä. And just so you know, this version has been officially approved by Räikkä too.

I’m not sure how it translates, but for laughs you can put the above text into, say, Google translate.

Super flattering! It was really excellent to feel we brought something new and something that had been missed to the Turku market. All the happy customers and even the admiration that our booth got from passers by makes it feel worth all the haasle. I also like it how the Turku market has become a inofficial gettogether for the Finnish historical scene, where you can bump into just everyone.

Now I have brought back all my slightly damp things and my own purchases. My feet still hurt but my mind is happy and I may have left half of it at the market.

The biggest thanks go to Mervi aka Sahra and Riku for hauling an amazing amount of stuff and making all this possible. Thank you also Hanna, Jenni, Mari, Jiri, Sanna-Mari, Uta, Piia, Pirjo, Annika, Katri, Eeva, Iida, Eeva, Uffe, Torstai, Ville, Emma, Maria and everyone else that visited (helped set up and hold up) our booth/tent/palace. And of course an extra special thanks with roasted almonds on top to the lovely Kerstin from Medeltidsmode!

I feel like doing this next year too, with an even bigger selection of gorgeous things. How about that?

 

Hollola

Nestetankkaus kirkon nurkan takana / Refreshments behind the church

Kuuma kesämeininki jatkui Hollolan keskiaikatapahtumassa. Lämpöä piisasi, vaikka ihan leirin lämpötiloihin ei päästy (ja lauantaina oli varmaankin kesän kylmin päivä). Yleisötapahtumisssa on kuitenkin se ero, että pitää yrittää kärvistellä jokseenkin sopivissa pukeissa säähän katsomatta, ihan vain yleisön mieliksi ja keskiaikakäsitysten ylläpitämiseksi.

Kesän yleisötapahtumissa on tullut samaistuttua teemapuistojen maskottieläimen fiiliksiin. Ihmisillä on nimittäin erikoisia tapoja reagoida keskiaikaiseen pukeutumiseen. Hassuja tilanteita on tullut vastaan.

Jotkut eivät oleta, että keskiaikavaatteissa kuulee. “Noissa vaatteissa on varmaan tosi kuuma!”, sanotaan sormella osoittaen lähietäisyydeltä, mutta silti yllättyen kun vastataan (kohteliaasti). Toiset ajattelevat myös, ettemme ymmärrä suomea. Turussa eräs mies veti johtopäätöksen, että keskiaikaisesti pukeutuneille on parasta huutaa feikki-virolaisittain murtaen. “Kuulkaas neitot, ka misa taalla liene villisianporsat?!!!!”, kysyi hän. Pokka piti nippa nappa. Ja tähän esimerkkiin liittyy sekin pointti, ettei aina valitettavasti osaa vastata kaikkiin kysymyksiin tapahtumien järjestelyistä.

Oma osallistuminen Hollolaan typistyi sairastumisen takia tylsästi päivävierailuksi, mutta onneksi pääsin edes käymään. Alaleiri, jossa minun piti yöpyä, oli tosi hieno kauppalaivoineen päivineen. Huoh.

Alaleiri Hollolassa / The harbor camp at Hollola

Hollolan tapahtuma järjestetään kauniissa ympäristössä Hollolan keskiaikaisen kirkon (joka on nähtävyys sinänsä) kupeessa. Markkinoilla oli kiva ja eheä tunnelma. Myyjien ja turnajaisporukan lisäksi mestoilla oli harrastajia telttoineen, mikä toi tunnelmaan ehdottomasti oman lisänsä. Tapahtuma veti ansaitusti komean yleisön: kävijöitä oli noin 7000.

En ollut aikaisemmin käynyt Hollolan tapahtumassa, mutta visiitin perusteella odottaa jo seuraavaa tapahtumaa vuonna 2012. Toivottavasti pääsen silloin paikalle koko leirin ajaksi.

Ps. Kannattaa muuten tsekata linkkilista oikeassa sivupalkissa. Päivitin keskiaikablogien listausta uusilla linkeillä, mukana Marian ja Peterin uusi blogi In deme jare Cristi.

****

The hot weather continued at the Hollola medieval event. It was really warm, although not as warm as camp (and Saturday was probably the coolest weather this July). The thing with events with a public is that one has to remain somewhat dressed in order to look “right” to the attending public.

Participating in these events with a public often means living the life of a theme park furry mascot. The reactions to medieval dress can be quite funny. Often people don’t expect you to hear: “Those clothes must be really hot”, they say, pointing a finger at you. Still very surprised when you reply (politely). Or then they don’t expect you to understand Finnish. A man at Turku thought the best way to communicate with us was to shout in a mock estonian accent. It was hard, but I managed to maintain a straight face.

My participation in Hollola was cut short to a daytrip on Sunday, due to getting ill. I recovered just in time for a visit, which was better than nothing. The harbour camp with the merchant ship Sotka, at which I was supposed to camp at (sigh), was really cool, as you can see in the picture above.

The Hollola event is held every two years in really nice suroundings, by a medieval church (which is a sight by itself). The market had a nice atmosphere. Besides the merchants and the tourney company there were re-enactors living in the camp, which certainly added to the atmosphere. It drew quite the crowd: 7000 people came to see the medieval goings-on.

I’d never been to the event Hollola before, but the visit was quite enough for me to look forward to the next one in 2012.

ps. Check out the updated links on the right, including Maria & Peters new blog, In deme jare Cristi.

Keskiaika ja ilmastonmuutos / The middle ages and climate change

Leirillä oli taas juurikin niin mahtavaa kuin oletin. Kymmenen päivää humahti ohi ystävien kanssa istuttujen päivien ja iltojen, käsitöiden, kiinnostavien asioiden oppimisen, opettamisen, kikattamisen ja hyvän ruoan sekä juoman parissa. Vähän niinkuin aina. Leiri oli taas vuodessa kasvanut monilla teltoilla ja telttojen varustelu herätti tervettä leirikateutta eli inspiraatiota ensi vuodelle.

Muista vuosista tämän leirin erottaa kuitenkin ehdottomasti kuumuus. Se on jäänyt tänä kesänä mieleen muissakin tapahtumissa, kuten kuulemma Grunwaldissa.

Sää oli vähän liiankin hyvä. Aurinko helotti täysillä koko viikon, päivälämpötilojen noustessa kolmeenkymppiin. Valkoisissa teltoissakin lämpötila nousi jo aamuvarhaisella kuumaksi ja varjoisia paikkoja sai hakemalla hakea. Onneksi leiripaikka on järven rannalla. Järveen menemällä pystyi välttelemään pahinta ylikuumentumista.

Järvessä tulikin oltua parhaimmillaan tuntitolkulla ja monta kertaa päivässä. Myssy päässä tietysti. Keskiaikainen järki sanoo että pää kannattaa peittää kylpiessä, moderni komppaa sillä että se estää päätä palamasta.

Muuten keskiaikaisten sopisvuuskäsitysten elävöittäminen kärsikin sitten lämpötilasta. Nämä lämpenevän ilmaston ajat asettavat omat vaikeat haasteensa keskiajan historian elävöittämiselle.

Koko alusmekko-mekko-päällysmekko-yhdistelmästä ei tietysti ollut puhettakaan paitsi aivan myöhään joinakin iltoina. (Ja muutamissa tilanteissa kärvistelin, koska sopivuus sitä ehdottomasti vaati.) Alusmekko-mekko- yhdistelmä oli liian kuuma useimpina päivinä, jopa ns. opiskelijahaalarityyliin käytettynä (eli vain mekon alaosa puettuna, yläosa roikkuu vyötäröltä vyön varassa). Mitä jäi jäljelle? Pellavainen alusmekko, huntu (mainio aurinkosuoja) ja essu.

Tässä helle-eleganssia värjäystyöpäajassa olkihatulla.

Helleasu ja värjäystyöpajan ihanat sävyt / Warm weather dress and dyeing workshop results

Aina voi lohduttautua sillä, että todisteita vastaavasta helletyylistä löytyy 1300-luvun italialaisen käsikirjoituksen kuvituksesta, mutta silti. Ensi vuodelle on pakko tehdä mekko mahdollisimman ohuesta villasta, siksi että pystyisi olemaan edes jokseenkin pukeissa. Vaikka punainen ei ole mitään maailman paksuinta villaa, se on kuitenkin täysvuorattu ja aika lämmin mekko.

Värjääminen on yksi leirin kohokohdista. Kaukameelin ja Elsebethin opastuksella syntyi tänä vuonna punaista ja oranssin sävyjä veriseitikistä, kokenillista ja krapista (värimatara). Villalankaa värjättiin sekä kirjonta- että neulakinnaspaksuutta. Lisäksi kokeilin kankaan värjäämistä. Harmaasta kankaasta tuli krappiliemessä hauska ruskeanoranssi. Eikä edes kovin läikikäs, vaikka langat eivät sille jättäneetkään paljoa elintilaa. Kaunein punainen tuli luonnonvalkoisesta kokenillilla värjätystä langasta.

Värjäämisen lisäksi piisasi hyviä työpajoja ja muita oppimisen tilaisuuksia. Oli harmillista, että kuumuus söi jonkin verran osallistujamääriä. Omakin osallistuminen hellepaahteessa vaati joskus viimeisillä voimilla riuhtomista.

Oma opetuspanos koski poimutettujen huntujen historiaa ja mekkojen istuttamista.

Villamekon istuttaminen oli melko extremeä kolmenkymmenen asteen helteellä, mutta siitä huolimatta mekkopajan urheat osallistujat synnyttivät ainakin seitsemän kaunista villamekon alkua. Odotan näiden mekkojen näkemistä valmiina.

Melkeinvalmiita mekkoja (rajattu yksityisyyttä kunnioittaen) / baby-dresses from the workshop, cropped to protect the privacy

Istutuspuuhien lisäksi käsitöiden osalta viikon aikana tuli kirjottua laskettua työtä, aloitettua uusi leukaliina, karvavuorattua yhdet hihat, tehtyä yksi lapsen mekko valmiiksi ja yksi lapsen myssy.

***

Camp was just as awesome as I had expected. Ten days passed quickly when hanging out with friends, working on crafts, learning and teaching things, giggling and consuming good food and drink. Just like always. The camp had grown in size: lots of new tents as well as well-equipped encampments that cause the good kind of camp envy, inspiration for next year.

What this year’s camp will be remembered for is the heat. This summer has been hot hot hot at other events all over Europe, like Grunwald for what I’ve heard.

The weather was a little too good. It was sunny and bright and the temperatures were close to 30 C (this is not normal for Finland). The tents (no matter how white) got really warm already in the morning and hunting for a little shade was a project in itself. Thankfully, our campsite is by a lake. Going into the lake was just about the only way to cool off.

So I spent a lot of time in the lake. Hours at a time at best and usually about three times per day. Wearing my cap of course. My medieval sense told me to cover my head when bathing and my modern sense agreed: it stopped me from getting sunstroke.

Otherwise the re-enactment of medieval sensibilities was less successful due to the temperature. This global warming meddles even with re-enacment!

The entire underdress/shirt-dress-overdress-combo was just too much, with the exception of a few very late nights (and on some difficult, select occasions where modesty and proper dress was required). Even the underdress-dress was too much on most days, even when worn like student overalls (i.e. not wearing the top part of the dress but letting it hang from my belt). So what does that leave me with? A linen underdress, veil+wimple (excellent sun protection) and an apron.

One can always get a little consolation that a similar hot weather style can be seen in a 14th century italian manuscript, but still. I’ll have to make a new dress for next year, made out of the thinnest possible wool, so that I could remain a bit dressed. Although my trusty red dress isn’t the thickest one can imagine, it is still fully lined.

The dyeing workshop (the results of which can be seen in the picture above) is something I look forward to every year. This year, hosted by Kaukameeli and Elsebeth, we created red hues with a mushroom (veriseitikki, I haven’t an idea what it is in English) cochenille and madder. We dyed wool yarns for embroidery as well as tablet weaving. I experimented a bit with madder-dyeing some fabric too, grey turned a funky orange hue – only slightly blotchy, although it didn’t really have enough room in the dye pot. The prettiest hues were from the natural white yarn + cochenille.

The dyeing workshop wasn’t the only chance for picking up new skills. It was a bit of a bummer that the weather did eat away at some of the general motivation to participate.

I taught a bit on the history of the frilled veil and had a two-day hands-on dress fitting workshop.

Fitting wool dresses in +30 C borders on the hardcore and extreme, but we managed! The brave will-stop-at-nothing attendees of the workshop created a total of seven dresses well on their way to being finished. I’m looking forward to seeing them in their future finished glory.

Besides fitting people and poking them with pins, I finished a dress for a little girl, made a baby’s cap, fur-lined a pair of sleeves, cut out and started a new wimple and did some counted thread embroidery.

Muotinäytöskuvia / Fashion show pictures

Sain linkin erittäin hyviin kuviin Turun keskiaikamarkkinoiden muotinäytöksestä. Kuvaaja jää valitettavasti tuntemattomaksi, enkä voi antaa krediittiä onnistuneista otoksista. Jos joku tietää kuvaajan, vinkatkaa! Edit: Kuvat otti Mikko “Thorsten” Pulla.

Kuvia löytyy täältä.

Huomenna edessä onkin lähtö leirille: kymmenen päivää leirielämää, käsitöitä, aurinkoa (ennusteen mukaan), ystäviä, liuta uusia opittavia asioita, järvi ja pitkät valoisat illat. Voiko ihminen elämältä muuta toivoa?

***

I got a link to some very well turned out pictures from the fashion show at Turku medieval market. Unfortunately I don’t know who took the pics, so I cannot give them credit. (If someone knows, please let me know) Edit: the pics are by Mikko “Thorsten” Pulla.

Here are the pictures.

Tomorrow I’m off to camp: ten days of camp living, handicrafts, sun (at least they say so), friends, a ton of new things to learn, a lake and long evenings with the sun setting really late. Can a person ask for more?

Markkinameininkiä / To market, to market

Turun keskiaikamarkkinoilla ehti tapahtua monenlaista: keekoilin alusmekkosillani yleisön edessä, tapasin monta mainiota Neulakon lukijaa, taputin kampiliiraa, rikoin sukat, join sahtia, ostin ämpärin sekä erinäisiä muita ihania tarpeellisia asioita. Minua luultiin myös nunnaksi.

Torstaina seikkailmme markkinoilla silkan shoppailun ja hummaamisen merkeissä Paratiisin murusten Sanna-Marin ja Utan kanssa. Turun keskiaikamarkkinat ovat varsinaiset suomalaisten keskiaikaporukoiden kokoontumisajot. Tänäkin vuonna siellä oli kaikki ja kaikkien kaverit. On aina hauska tavata ihmisiä eri seuroista ja hengailla yhdessä.

En tänäkään vuonna saanut sellaista pientä peiliä, mutta ostin sentään hienon ämpärin.  Sen lisäksi mukaan tarttui Seija-keraamikon Espoon kaivausten mallin mukaan tekemä kynttilänjalka, pikkuisen kivaa krapin väristä lankaa, pienen soljen ja mainiota musaa.

Sanna-Marin kanssa sahtituvassa, uuden ämpärin omistajan muikea ilme / Me and Sanna-Mari at the alehouse, looking smug with my new bucket

Mainio musiikki oli tietenkin Räikän uusi levy. Meillä oli ilo nähdä bändi monta kertaa livenä. Kampiliira on ehkä maailman hienoin soitin, haaveilen siitä että saisin joskus kokeilla sellaisen soittamista edes yhden pyöräytyksen verran. Räikän kampiliirat ovat erityisen hienoja. Pääsin taputtamaan yhtä niistä päähän. Räikkä on mahtava bändi ja kaiken lisäksi sen tyypit ovat kivoja.

Räikkä markkinoilla (2009) / Räikkä at the Market (2009)

Torstaina käväisimme kuulemassa Sanna-Marin kanssa luentoa/miniseminaaria keskiajan maailmankuvasta. Jouduimme poistumaan hieman kesken kaiken (mikä ei ole helppoa tehdä huomaamattomasti, kun on keskiaikaisesti pukeutunut modernisti pukeutuneiden joukossa). Perään keskiajan seksuaalisuuden tutkija totesi vitsikkäästi: “Nyt ne nunnat lähtivät.”. Nunnat? Tämä on aina tätä hunnun ja leukaliinan kanssa. Mutta muuten emme olleet mitenkään nunnamaisesti pukeutuneita! Mullakin sentään punainen mekko ja korea vyö. Markkinayleisöltä muutamaa nunnajuttua aina odottaakin, mutta olettaisi että juurikin keskiajan seksuaalisuuden tutkija muistaisi, että naimisissa olevien naisten päähine on huntu (seksuaalisuus>sukupuoli>sukupuolen ilmaisut pukeutumisessa jne). Muutenkin kuin jeesuksen morsiamilla.

Perjantai sujui ankaran mallin työn merkeissä. Markkinoiden muotinäytöksen kaksi esitystä olivat kuin tykillä täyteen ammuttuja, siis jotain 150 katsojaa! Näytökseen oli koottu hirveän hienoja asukokonaisuuksia, joskin en ihan ymmärtänyt, miksi sen piti päättää näytöksen siihen yhteen ainoaan erittäin fantasiahenkiseen asupläjäykseen.

Oma osuuteni oli porvarisnaisen asuun suoriutuminen noin neljässä minuutissa, Sahran avustamana, Rikun riisuessa vieressä. Alusmekosta ja myssystä aloitettiin, sitten mekko, vyö, päällysmekko, leukaliina, letit ja huntu. Puin hiki hatussa ja aasialaisturistien salamavalojen välskeessä. Aavistuksen kainostutti alun pelkässä alusmekossa pasteeraaminen, mutta onnistuin olemaan vilauttamatta koko maailmalle.

Kuvia muotinäytöksestä on Sahran Hibernaatiopesäkkeessä, postailen tänne kuvia itsestäni kunhan niitä jostain saan (jos otitte niitä näytöksessä, otan niitä mielelläni vastaan osoitteessa neulakko (a-merkki) iki piste fi).

Loppupäivä ehdittiin hengata Väinölän väen kojulla käsitöiden parissa.

Ensi vuodelle onkin tajunnanräjäyttäviä suunnitelmia, mutta niistä lisää vasta niiden edettyä. Jännitys!

***

Turku medieval market was again packed with thrills and adventures: I posed in front of a large audience wearing only my underdress and cap, met many lovely readers of Neulakko, patted a hurdy-gurdy, broke my hose, drank some ale, bought a bucket as well as some other gorgeous necessary items. And got mistaken for a nun.

On thursday me, Uta and fellow blogger Sanna-Mari got to spend most of the day shopping and just having a good time. The Turku medieval market is like a big gettogether of all the medievalists in Finland. It seems like everyone and their friends were there. It’s always fun to meet people from different groups anf hang out together.

My desperate yearning for one of those little cased mirrors didn’t end this year either. (Boo) But I got myself a great little bucket, a small brooch, a ceramic candlestick based on a Finnish find as well as a little bit of madder dyed yarn for naalbinding.

I also puchased some excellent music by Räikkä. And we also had the pleasure of seeing them live several times. I love the sound of a hurdy-gurdy and harbour a secret desire to get to try playing one sometime, even if just for a little beep. Räikkä has exceptionally cool hurdy-gurdies. I patted one of them on its little head. The thing with Räikkä is that it is a great band and all the members are nice too.

On Thursday, me and Sanna-Mari went to see a lecture/mini seminar on the medieval world view. We had to sneak out a bit early (which wasn’t easy, being the only attendees in medieval clothing). As we were leaving, a person specializing in medieval sexuality said jokingly: “Now the nuns left”. Nuns? Us? It’s always like this with a veil and wimple, no matter how un-nunlike you are otherwise dressed. The most puzzling thing is that this came from someone studying medieval sexuality (and you know how sexuality > gender > gender presentation and cosntruction > clothing etc. go together). I’d have expected him to know that married women wore veils. Not only brides of jesus.

On friday I got to live the hard and arduous life of a fashion model. I modeled in the hugely popular fashion shows, in front of an audience of about 150 people. (Eeek.) All the outfits were really good, except I didn’t quite get why they had decided to conclude the show with one (and the only in that show) really fantasy-oriented outfit.

My job was to get dressed in the getup of a bourgoisie woman in a bout four minutes. Riku was getting undressed next to me and Sahra was helping the both of us. I got on stage in my linen underdress and cap, then put on my dress, belt, overdress and wimple, braids and veil. I felt slightly queasy about strutting in front of the asian tourists and their flashing cameras in practically my underwear, but it went well and I managed not to moon the entire world or something.

Sahra’s blog Hibernaatiopesäke has some pictures, I’ll post some more once I get them.

The rest of the day was spent working on crafts at the stand.

We already have some mind-blowingly fabulous plans for next year. I’ll let you in on them once they progress!

Kesän menokalenteri / Summer tour

Kesän menokalenteri alkaa hahmottua. Saari – tapahtuman jouduttiin tylsästi siirtämään ensi kesälle (sitä isommalla innolla sitten), mutta menoja piisaa siitäkin huolimatta. Tässä näitä yleisötapahtumia.

Turun keskiaikaiset markkinat järjestetään 1.7.-4.7.2010
Turku on maanmainio kesäkaupunki jokirantoineen ja Aboa Vetuksineen. Näiltä markkinoilta olen yleensä löytänyt eniten ostettavaa, vaikka hieman ronkeli olenkin. Jospa tänä vuonna saisin sen peilin!

Olen markkinoilla 1.7.-2.7., hengailen varmaankin taas Väinölän väen kojun tuntumassa käsityöläisalueella käsitöitä tehden ja perjantaina esiinnyn muotinäytöksessä Vanhan raatihuoneen kolmannessa kerroksessa. Ohjelmassa on näillä näkymin käänteisstrippausta eli pukemista. Torstaina järjestetään myös tosi kiinnostavalta kuulostavia luentoja, Luento Pinellan arkeologisista kaivauksista ja Paneelikeskustelu: Keskiaikakuva ja keskiajan tutkimus. Musiikkitarjonnasta haluan kuulla erityisesti mainiota Räikkää.

Hollolan keskiaikatapahtuma järjestetään 23.7.-25.7. 2010
Hollolan tapahtumassa en ole aikaisemmin käynytkään, mutta heti ekalla kerralla on tarkoitus mennä koko ajaksi. Leiriydyn oman pikkuteltan ja ystävän kanssa kauppalaiva Sotkan kupeeseen.

Elokuussa markkinakalenterissa on Hämeen keskiaikamarkkinat. Tänä vuonna näyttää siltä, etten pääse käymään. Ellei sitten ihan nopealle päiväkäynnille.

Ja varsinaiseen kesän leirielämän kohokohtaan, yli viikon mittaiseen telttaleiriin eli Nuijasotaan on enää kahdeksan päivää!

***

The summer programme is developing. We had to unfortunately postpone an interesting full period 14th century event in Helsinki in June until next summer, but the calendar seems pretty booked nevertheless. Here are some the public events I’ll attend.

Turku medieval market starts tomorrow! I’ll be there on the two first days. I’ll do some shopping (Turku has always offered good shopping opportunities) and hang out and sew at the work display area. On Friday I’ll do some reverse striptease aka get dressed in front of an audience at the fashion show. The Turku market offers some interesting lectures as well as music. I’m hoping to enjoy that too, especially seeing the fabtastic Räikkä.

The Hollola medieval event is onjärjestetään 23.7.-25.7. 2010
This’ll be my first time ever at Hollola.  I’m looking forward to a weekend camping next to Sotka the merchant ship. Good friends and sleeping on a pile of hay!

In August, there’s the 12th annual Häme Medieval Fair, but at least as of now it looks like I wont make it there, unless only for a little daytrip.

And today it’s only 8 days left to Cudgel, our annual 10-day camping experience!

Varaslähtö Tekemättömien toukokuuhun / A head start on unfinished projects

Naamakirjasta löytyy varsin tarpeellinen ryhmä: Tekemättömien toukokuu. Sen jäsennet ovat historianelävöittäjiä joilla on keskeneräisiä projekteja. Yhteisenä tavoitteena on saada nämä projektit toukokuussa valmiiksi ennen kesän tapahtumasesonkia.

Omalla keskeneräisten listallani ei varsinaisesti ole mitään siellä roikkumaan jäänyttä, paitsi ehkä se lämmin villa-villa mekko olisi kiva saada valmiiksi ennen kevään ensimmäistä leiriä. Tekemättömien listalta löytyy enemmänkin sitä kaikista tylsintä: varusteiden korjailua!

Tässä omat tavoitteeni Tekemättömien toukokuulle:

  • lämmin mekko valmiiksi
  • korjaa kaksi paria housusukkia
  • korvaa vyön irronneet niitit uusilla, tee lisää reikiä
  • kiristä kaksi pellavaista aluspaitaa tukevammiksi
  • uusi nyöri rukousnauhaan
  • korjaa patiinit
  • tärkkää ryppyhuntu

Tämä siis toukokuussa.

Pääsiäisenä otin jo hyvän startin sekä projektien loppuunsaattamisessa että tarpeellisten, mutta tylsien projektien parissa.

Rullattua päärmettä
Rullapäärmettä. Kolme metriä. / Rolled hem. 3 meters

Tein ohuesta hampusta uuden pyöreän hunnun. Metrin halkaisija tekee yhteensä hieman yli kolme metriä rullapäärmettä. Rullapäärmeen tekeminen on kaamean tylsää. Lisäksi sitä on mahdotonta saada mitenkään uskomattoman kivan näköiseksi. Mutta toisaalta taas se on mainion toimiva ja todistetusti keskiajalla käytetty tapa päärmätä ohuita kankaita, kuten juuri huntuja. Pakko päärmätä.

Neulakinnasta
Neulakinnassukat saajan jalassa / Needle bound socks on the recipient

Hunnusta tuli kyllä oikein kiva, mutta päärmääminen oli niin tylsää, että sitä vältelläkseni pyöräytin valmiiksi neulakinnassukat. Lahjaksi tulleet sukat onnistuivat oikein hyvin. Oli pieni haaste tehdä sukkia ilman niiden saajaa vieressä – piti mennä perstuntumalla siitä, mikä oli sopiva koko. Mutta ihan sopivat niistä kyllä tuli. Käytössä ovat kuulemma ilmavammat ja pehmeämmät kuin tavalliset villasukat. Uudella luisella neulakinnasneulalla on ihana tehdä juttuja!

***

Finnish re-enactors have started a facebook group called Tekemättömien toukokuu, aka The May of unfinished projects (or something along those lines). The goal is to challenge and encourage people to finish projects dring May, before the summer season starts. What a great idea!

My to do-list doesn’t have a whole lot of unfinished stuff. I’d like to finish the wool/wool overdress before the first camp this spring, though. Besides that, my list mostly consists of the most boring thing ever – fixing things.

So here’s my list for May:

  • finish warm dress
  • repair two pairs of hose
  • replace missing belt studs on belt, make more holes to fit smaller waist
  • tighten two linen underdresses/shirts
  • make a new lace to string up a rosary with
  • repair pattens
  • starch frilled veil

This should all be done in May.

During Easter I took a head start on working with something not so interesting. I made a new veil with the super thin hemp that I got recently. The veil has a diameter of 1 meter, which means there is about three meters of hem to roll. I seriously dislike making rolled hems. Not only is dull, but also very difficult to get nice and neat. Then on the other hand it is a well documented and functional way to finish edges on thin materials like veils. So one must roll.

The veil turned out really well. However, making all that rolled hem was so dull I had to procrastinate a bit and do a little needlebinding now and then. I finished a pair of socks. It was interesting making socks for someone else – with only a few possibilities to see if they fit. They turned out to be surprisingly well fitting. The happy recipient has commented that they are softer and “breathe” better than the more common knitted wool socks. I used my new bone needlebinding needle. Love it.

Tekoletit / Hairpiece

Rakastan uusien asioiden oppimista. Saan siitä aivan käsittämättömästi virtaa. Sain juuri valmiiksi projektin, jossa yhdistyi koko liuta uusia taitoja. Niitä on opeteltu pitkin viime vuotta. Tämän harrastuksen yksi mahtavuus on se,  että uutta on aina opittavana.

Tekoletit
Tekoletti-hiuslisäke / Hairpiece with Cornettes

Tein 1300-luvun muodin mukaiset tekoletit. Niiden esikuva on Lontoosta löydetty hiuslaite. Olen haaveillut sellaisen tekemisestä jo kauan, mutta hannaillut lähinnä lautanauhan tekemistä. Samanlaisia tekolettejä olen käyttänyt jo pitkään (kuten kuvista näkyy), mutta niissä ei ole lautanauhaa vaan villasta tehty nauha.

Tämä oli sellainen luksusprojekti ja ns. hidasta elävöittämistä (laadukkaita juttuja hyvistä materiaaleista aikaa säästämättä).  Joku voi nimittäin kysyä, miksi nysvätä ympäri vuotta pikkujuttua, joka ei edes tule juuri näkymään päähineen alta. Vastaus lienee että siksi kun pystyy ja haluaa. Sen jälkeen kun sain tarvittavan perussetin kokoon,  projekteissa ei ole ollut kyse niinkään uuden tavaran saamisesta vaan oppimisesta. Tekemisestä ja tutkimisesta on tullut se suurin nautinto. Vaikka kieltämättä valmiiksi saamisessakin on oma ilonsa.

Tässä projektissa on erityistä ja kivaa myös se, että pääsin työstämään materiaaleja alusta asti.

Letit on tehty pellavasta, jonka käsittelyä pääsin harjoittelemaan viime kesänä Seurasaaressa. Langat värjättiin viime kesänä, kun kokeilin ensimmäistä kertaa kasvivärjäämistä. Lautanauhan tekemisen sain opeteltua kunnolla viime keväänä. Tämä lautanauha oli toinen lautanauhaprojektini ja siinä tein ensimmäisen kerran itse ohjeen arkeologisen löydön pohjalta.

Uuden oppiminen on tietenkin mahdollista vain, koska on ihmisiä jotka ovat valmiita jakamaan osaamistaan. Siksi tähän kuuluu Oscar-gaalatyylinen kiitospuhe: Kiitos Piialle pellavan käsittelyyn opastamisesta, Liisalle kasvivärjäämisen saloihin opastamisesta, Marylle englannin kielen harvinaisten sanojen parissa avustamisesta  ja Sahralle hätäisiin lautanauhakysymyksiin vastaamisesta!

Lopputulos kaikkine vaiheineen on luettavissa täältä englanniksi PDF:nä. Mukana kuvia ja hupaisia ilmeitä! PDF löytyy myös Kirjoituksia- sivulta.

****

I love learning new things. It’s one of the things that makes me tick. I just finished my latest project which allowed me to combine several new skills that I’ve picked up over the past year. One of the best things about this hobby is that there is always more to learn.

This time I’ve made a 14th century hairpiece. It’s based on a hairpiece found from London. I’ve wanted to make this kind of hairpiece properly for years now, but I’ve hesitated because I haven’t felt up to doing the tabletweaving. I’ve been wearing the same kind of cornettes for years (as you can see in the pics), but they’ve never had a tablet woven band, but a simpler band made out of wool.

This was a luxurious project and a prime example of so called slow re-enactment (making quality goods with good materials and taking plenty of time). Someone may ask, why would anyone spend so much time on a little piece that can hardly be seen from under the headdress. The answer may be along the lines of because I’m able to and want to. After I’d assembled my basic kit, making new things has ceased being so much about acquiring new things. It’s more about the process than the finished product. The making and the learning has become the greatest thrill, although finishing things is still thrilling.

What also makes this project special is that I’ve had a chance to work on many of the materials: dye the yarn ans process the flax.

The braids are made of flax that I processed last summer in Seurasaari. The yarn is from my first go at natural dyeing at last summer. Tablet weaving is also a new skill, which I taught myself last spring. This was the first time I made a weaving pattern myself and from a archaeological object.

What makes learning new things possible are the wonderful people who want to share their knowledge. This is why it’s time for an Oscars style thank you – speech: Thank you Piia for guiding me through the process of making flax, Liisa for giving my first try at natural dyeing, Mary for helping me with some really tricky english vocabulary and Sahra for  being my helpdesk and answering my tablet-weaving questions.

The all the phases and the end result can be seen here in this PDF (in English) – with lots of pictures and funny faces!
I’ve also posted the article on the Kirjoituksia- page.

Mainiot oppilaat / Excellent students

Olin viikonloppuna opettamassa syventävää keskiaikapukukurssia Hollolan Keskiaikaseuran kutsumana. Oppilaita oli 26, ympäristönä tunnelmallinen Hollolan kunnantupa ja aikaa kaksi päivää.

Hupun kaavoitus käynnissä, opettajallakin menee tuumaukseksi / pattern drafting makes the teacher go hmmm

Parissa päivässä ehdittiin paljon. Ensimmäinen päivä oli omistettu pukeutumisen historialle. Aivan alkuun käytiin läpi ne lähteet, joista saamme tietoa pukeutumisen historiasta. Sen jälkeen tutustuttiin kuvin ja sanoin kerros kerrokselta keskiajan vaateparteen (Tämä oli laaja kokonaisuus, jonka tiivistäminen oli haaste sinänsä!). Päähineosuutta konkretisoin pienellä esityksellä eri tavoista pukea huntuja.

Huntudemossa brunetti-Emma muuttuu tutunnäköiseksi blondiksi / Veil demo makes Emma, a brunette look like a blonde we know

Loppuiltapäivästä käytiin läpi keskiaikapukeutumisen vinkkejä ja kikkoja, joilla asusta saa entistäkin keskiaikaisemman. Otsikkona oli keskiaikaipukeutumisen Do’s and Don’ts. Olin kuvittanut vinkit viiltävän noloilla kuvilla ensimmäisistä omista keskiaika-asuistani vuodelta 1995 ja 1997 (Ja ei, ennenkuin joku kysyy, EN laita niitä nettiin, vaikka niiden näyttäminen olikin hysteerisen hauskaa. Joku raja sentään. :)).

Sunnuntaina oli ohjelmassa enemmän toimintaa. Lyhyen materiaaliopin jälkeen opettelimme ryhmätöinä arkeologisen kaavan sovittamista omiin mittoihin. Lopputuloksena oli läjä toimivia hupun kaavoja! Lounaan aikoihin tehtiin demonstraatio mekon istuttamisesta ja ehdittiin käydä läpi myös istuvan, napitettavan hihan kaavoittaminen. Sitten vielä käsinompelun välineet, pistoja ja saumatyyppejä, erilaisia räätälintekniikoita ja kikkoja. Ennen kotiin lähtemistä vielä kierros Marjan mainiossa opastuksessa Hollolan keskiaikaisessa kirkossa.

Olen viikonlopun jäljiltä väsynyt mutta onnellinen. Ainakin opettajalla oli tosi hauskaa, ja kiitos siitä on mainioiden oppilaiden! Yleisökseni sain mainion porukan osaavia ja aktiivisia eri seuroissa toimivia harrastajia. Monissa osioissa syntyi hyvää keskustelua, kokemusten vaihtoa ja mainioita hetkiä, jossa pohdittiin yhdessä asioita joita kaikki luulivat pohtineensa ainoina.

Kiitos  kutsujille, lisää tälläistä! (Ja värjäyskurssistahan jo käytännössä sovittiinkin..)

Menovinkkinä mainittakoon, että hollolalaiset järjestävät ensi kesänä kahdeksannen kerran keskiaikatapahtumansa, tänä vuonna 23.-25.7. Kuulemani suunnitelmat viittaavat hauskaan tapahtumaan!

****

I spent the weekend in Hollola. I had been invited over by Medium Aevum Hollolense, a Hollola- based medieval society, to give an ‘advanced’ course on medieval dress.  I had 26 students, two days and a cosy wooden building to teach in.

We covered a lot in two days. The first day was dedicated to the history of dress. We started off by getting acquainted with the sources of information on medieval dress. After that the we went through the medieval outfit, layer by layer and item by item. Looked at my selection of slides. (On my part, this was a challenge to put together – a very broad topic to cover.) When we got to the part on headress, I did a little demo on several different ways to wear a veil.

In the afternoon it was time for the do’s and dont’s of dressing in a medieval manner. We covered some of the simplest ways to improve ones outfit. I illustrated my points with some horrendously embarrasing pics of my earliest attempts at medieval clothing from 1995 and 1997. (And NO, before anyone asks - I won’t be posting those pics online. Even if using them as wary examples was a lot of fun. :) )

On Sunday it was time for some more action. After a short intro on fabric and materials, I divided the students into teams and we took on the challenge of trying out how to draft a pattern with ones own measurements from a medieval/archaeological source. The end result was a pile of very good, brand new hood patterns!

During lunch I did a demo on fitting a dress and we also had (surprisingly!) enough time to show how a fitting sleeve pattern is drafted and fitted. Then it was time for handsewing: the necessary equipment, medieval stitch types and a variety of tips and tricks for seamstresses.

Before heading home we had a chance to tour the medieval church in Hollola, see the statues and the murals with our very wise guide Marja.

Teaching was a blast, thanks to my excellent students! They were from several different medieval societies, with different experience. They were talented and active – a joy to teach. We had several great and interesting conversations over the weekend.

Thanks for inviting me – more of this! (We practically already decided on a course in dyeing, didn’t we?)

ps. Hollola hosts their 8th medieval event this summer on the 23.-25.7. from what I heard it sounds like it’ll be a good time!