Telkkarissa torstaina / On TV on Thursday

Kuvauksissa kesällä, toimittaja lainavaatteissa / Filming in the summer

Nyt se tulee! Kesällä Turun markkinoilla ja myös meillä kotona Puoli Seitsemään kuvattu juttu keskiaikaharrastamisesta tulee telkkarista ylihuomenna.

Kiinnostuneet voivat virittää vastaanottimensa 4.10. klo 18.30 TV1:lle. (Uusinta pe 5.10. klo 11.10. )
Jos missatte lähetyksen, ohjelma on nähtävissä YLE Areenassa täällä pian lähetyksen jälkeen 30 vrk:n ajan.

****

The TV spot which was filmed during the summer in Turku and here at home will air this thursday (TV1 at 18.30).

It will also be on the Yle Areena website, but possibly available only in Finland due to copyright restrictions. (I will find out and let you know)

 

Parsinnasta / Mending

 

20120918-211414.jpg
Parsittavien läjä, päällä sukka ja alla huppu. / Pile of things to be mended. Hood and hose.

En kadonnut Visbyn tunnelmalliseen yöhön, vaikka niinkin voisi luulla! Reissumme oli kerrassaan eeppinen. Minulla on työn alla kuvallinen yhteenveto mahtavasta reissustamme, pidän kyllä lupaukseni! Mervi kirjoittikin omansa jo aikona sitten, mutta minulla on kotiin paluun jälkeen ollut hieman vaikeuksia työn, työmatkailun ja keuhkoputkentulehduksen yhdistämisessä bloggaukseen. Paikan päältä raportointia hidasti kova kiire nähdä kaikkea – ja hotellimme takkuileva internetyhteys.

Käsityörintamalla varma syksyn merkki on intensiivisestä kesäkaudesta väistämättä seuraava varusteiden huolto. Olen parsinut revenneitä saumoja, kiinnitellyt irronneita nappeja ja paikannut sukkia.

Samalla olen ajatellut vaatteiden käyttöä, kulumista ja kankaan arvoa.

Jokainen keskiaikaharrastaja on siitä lukenut. Tiedämme, miten paljon arvokkaampaa kangas keskiajalla oli nykyiseen verrattuna. Vaatteiden arvo oli jotain aivan muuta. Ihmiset eivät omistaneet niin monia vaatteita, niitä parsittiin ja korjattiin. Käytetyt vaatteet myytiin eteenpäin käytettyjen vaatteiden kauppiaille ja niitä annettiin palvelijoille.

Toisaalta, viime aikoina olen alkanut ajattelemaan, ettei tietäminen vedä vertoja jonkin asian tuntemiselle. Viime talven oppimisprojektini villan käsittelyn, kehräämisen ja pystykangaspuukudonnan parissa sekä kaikki väripatojen äärellä taitavia värjäreita fanittaessa viettämäni hetket ovat konkretisoineet aivan uudella tavalla sen, miten tavattoman arvokasta kangas oli.

Millainen työn määrä jokaiseen vaiheeseen kuluu, miten paljon osaamista vaaditaan. Ja vaikka miten paljon olen kankaan valmistuksesta lukenut, tuntuu etten ole todella ymmärtänyt sitä kaikkea ennenkuin kokeilin.

Tämä kokemuksellisuus on historianelävöittämisen hienoimpia puolia. Tekemällä alkaa ymmärtää asioita keskiaikaisemmasta näkövinkkelistä.

Siksi ei parsiminen eikä paikkaaminen harmita. Eikä parsituissa ja vähän muhjaantuneissa vaatteissakaan kulkeminen. Keskiajan ihmisellä oli pitkä ja arvostava suhde vaateparteensa. Vaatteiden kuului toki olla siistit (tätä aikalaiset kirjoittajat usein korostivat), mitä ylläpidettiin huoltamalla niitä hyvin – ei hankkimalla uutta vaatekertaa heti ensimmäisen nyppyyntymisen tai reiän ilmestyessä. Sellaista haluan elävöittää.

Sitäpaitsi keskiaikavaatteissa ja farkuissa on se sama, että niiden kanssa pääsee parhaiten sinuiksi vasta perusteellisen käytön jälkeen. Keskiaikavaatteet alkavat lisäksi näyttää enemmän oikeilta käyttövaatteilta kuin naamiaisasulta, kun niihin ilmaantuvat ensimmäiset käytön jäljet.

20120918-211455.jpg
Parsiminen on hauskaa: esimerkiksi saumojen korjailu päältäpäin on lähestulkoon näkymätöntä. Vasemmalla parsittu, oikealla alkuperäinen sauma. / Mending can be fun too: I enjoy sewing seams from the right side. It turns out almost invisible. On the left:a mended seam, on the right: an original seam.

 

***

I didn’t disappear into the medieval alleys in Visby, even though judging by my absence you could think that. I’m still working on  providing you with a recap of our epic trip to Visby. Mervi wrote hers a while ago, but I’ve had challenges combining blogging with work, travelling for work and having bronchitis. And we would of course have wanted to blog more while we were there, but there was so much to see and the internet connection at our hotel worked pretty poorly.

But what I have been doing is mending my clothes. After the summer season, this is a certain sign of autumn. I’ve been mending seams, attaching buttons and patching holes on the soles of hose.

And I’ve been thinking about fabric and its value and use. And its tendency to wear.

I mean, we’ve all read about it. We know how medieval people saw fabric differently – it was worth so much more than now. Regular people didn’t own as many items of clothing, clothes were worn, mended and patched – and passed down to servants or sold to fripperers. Clothes were recycled and made into other items.

Lately I’ve thought that knowing about something because you read about it doesn’t quite equal to feeling and knowing something because you have done it. As some of you may know, I spent time last winter learning about and doing some wool processing, spinning and fabric weaving. And I’ve also hung around dyeing again this summer too, enough to know what all goes into that. All this combined has made the value and worth of fabric concrete to me in a whole new way.

How much work goes into each phase of the process, how much knowledge and skill are required. Now I feel like I never really, really understood that before trying some of it.

These sort of revelations are some of my favourite things about doing medieval stuff. You gain experiences that help you see things from a more medieval perspective.

So I don’t really mind mending. Nor going around in mended or worn clothing. I appreciate the serious and long term commitment medieval people had to their clothes. You had to be tidy (which contemporary authors often stress), but the look was achieved by taking good care of you clothing, mending them and fixing them – not by purchasing a new outfit every time there is a loose thread. This is the kind of relationship that I want to have with my kit too.

Besides, there is one thing that medieval clothing and jeans have in common: they both look and feel best only after some wear. And wear is also what makes medieval clothes feel like clothes versus costume – which is the way I like it.

 

 

 

Miksi teen tätä? / Why do I do this?

20120803-163453.jpg

Viime viikonloppuna lauantain ja sunnuntain välisenä yönä oli kurjat oltavat. Varmaankin viides peräkkäinen ukkosmyrsky jylisi ja paukkui Hollolassa Iloisen Joutsenen uljaan ja luotettavan pellavapaviljongin yllä. Vettä satoi kaatamalla ja myrskytuuli natisutti telttapuita. Teltassa oli läkähdyttävän kuuma – kaiken huippuna kutsumattomina kämppiksinä oli lauma läheisyydenkipeitä kärpäsiä, jotka halusivat kykkiä hikisellä otsalla.

Tälläisissä tilanteissa väistämättä kysyy itseltään, miksi ihmeessä tätä oikein harrastaa. Samaa kysyvät markkinaturistit ja sitä on pohdittu myös telkkariohjelman kuvauksissa.

Vastaan joskus aloittaneeni harrastuksen niin kauan sitten, etten osaa enää kuvitella millaista elämä olisi ilman keskiaikaa. No se on vähän läppää, mutta toisaalta totta toinen puoli.

Oikeampi vastaus löytyy kelaamalla elämää Hollolan ukkosyöstä muutaman tunnin taaksepäin.

On ilta, Peter, Saara ja Teemu ovat juuri valmistaneet herkullisen aterian leirissä avotulella. Ruoan jälkeen istuskelemme tulen ympärillä, päivän kuumuus on juuri alkanut taittua. Toisista leireistä ja toisilta nuotioilta kuuluu rupattelua, turnajaishevoset hirnuvat aitauksessaan. Tulee pieni hätkähdys siitä, että juuri sillä hetkellä, siinä ystävien ympäröimänä, silmään ei satu mitään nykyaikaista ja voi hetken luulla olevansa jossain muussa ajassa. Eikä mielessä pyöri ensi viikon työt, eurokriisi, facebookin lärääminen tai menneen viikonkaan jutut. On vain vahvasti läsnä siinä missä on. Niissä hetkissä on jotain taianomaista.

Ja onhan paljon muutakin – ja niistäkin Hollolassa tuli koettua monta hyvää esimerkkiä. Ne ihanat ihmiset jotka tässä tapaa, kaikki jännät jutut joita näkee ja joista oppii uutta (niinkuin nyt esim Ilonan kakkauuniprojekti), käsityöt ja räätälöinti erikseen mainittuna ja kaikenlaiset eteentulevat tehtävät jotka yhtäkkiä huomaakin hoitavansa (kuten mustaruutiammuntanäytöksen juontaminen).

Hibiksessä on kivoja kuvia

Ja se ammuntanäytös on tässä:

 

***

Last Saturday night the conditions in Hollola went from bad to downright miserable. The trusty Merry Swan pavillion was hit by several consecutive thunderstorms. The rain poured, the wooden poles creaked frightfully in the harsh wind and lightning boomed and thundered around us. And to top it all off, it was boiling hot inside the pavillion – AND we had what seemed like million very affectionate flies as uninvited roommates. Lying there, too concerned about the weather to actually sleep, swatting the flies away from my sweaty brow, I ask myself the inevitable question: Why do I do this?

Tourists at medieval markets tend to ask the same thing. And we’ve been talking about it when we have been making that tv programme.

Sometimes I say that I started this such a long time ago, that I cannot imagine not doing it anymore. It’s a joke, but maybe half of it is true.

The truth lies just a few hours before the horrid storm.

Rewinding a few hours back to the evening. Peter, Saar, Teemu and co. had just finished cooking a lovely meal on the open fire. Post- dinner, we sit around the fire chatting. The heat of the day is starting to cool down and the camp is going into evening mode. You hear people talking, sitting around other fires. The tourney horses neigh in their pasture close by. Then the feeling hits, there and then, surrounded by friends, looking around and seeing no modern things. For a fleeting moment you can feel that you are in a different time. Not thinking about work, the eurocrisis, facebooking, next weeks agenda or anything but just living there in that moment. And it feels slightly magical.

Oh and lots of other things too of course (which were also present in Hollola) the awesome people you meet, the new skills you acquire, the things you learn (by just looking at Ilona’s oven for an example), crafts (especially tailoring) and the things you’d never thing you’d end up doing, like narrating a handgonne firing demonstration (see the video above).

Hibernaatiopesäke has more pics

 

Kesäkiertue 2012 / Summer tour 2012

Tässä lista niistä kesän keskiaikariennoista, joihin olen osallistumassa. Näissä nähdään!

28.6.-1.7. Turun keskiaikaiset markkinat

Hyvät markkinat keskellä kaupunkia! Ollaan täällä kera Iloisen Joutsenen räätälikojun. Joutsenestahan saa tunnetusti siis kaikkea omaan asukokonaisuuteensa. Tänä vuonna mm. huntuneuloja jeesuksella ja ilman, nappeja, pyhiinvaellusmerkkkejä, koruja, erilaisia hattuja ja pidikkeitä kukkaroille! Sekä erikoisuutena Jaalanlampaan villaa! Pukeutumisvinkkejä, niitä jaetaan ilmaiseksi.

Muita markkinatärppejä ovat Kerstinin Medeltidsmode Ruotsista (laadukkaita 100% villa- ja pellavakankaita kohtuulliseen hintaan) ja Puolan kauppiaat. Ohjelmapuolella on kiinnostavia luentoja, joissa yhdessä kokonaisuudessa elävöittäjät ja tutkijat valottavat keskiajan ilmiöitä omista näkökulmistaan. Lisäksi perjantaina on perinteinen keskiajan muotinäytös (jossa olen mallina mutta en ole vielä keksinyt mitä laitan päälle. Ideoita?) sitten on keskiaikaharrastajan keittokirjan eli “Sahramia, munia ja mantelimaitoa”-teoksen kirjajulkkarit, röyhelöhuntujen kokoontumisajot ja tietenkin markkinoilla soittaa myös Räikkä.

Heinäkuussa lomailen Nuijasodassa. Leirielämää ja kivoja luentoja, joissa oppii varmasti paljon uutta.

27.7.-29.7 Hollolan keskiaikatapahtuma

Joka toinen vuosi järjestettävässä Hollolan keskiaikatapahtumassa ollaan taas Iloisen Joutsenen räätälikojulla. Ja meiltä saa edelleenkin kaikkea. Erityisen kovasti odotan tapahtumaan osallistuvien Albrechts Bössöreiden esityksiä! AB on 1300-luvun elävoitysskenen huippuporukka ruotsista, joka demonstroi markkinakansalle mm. mustaruutiaseammuntaa ja keskiajan ruuanlaittoa.

5.-12.8 Visbyn keskiaikaviikko

Tänä vuonna suuntaan Visbyn keskiaikamarkkinoille ensimmäistä kertaa sitten 2000-luvun alun. Siitä tuleekin erityinen reissu! Tästä lisää tällä kanavalla!

Keskiajasta kiinnostuneiden kannattaa noteerata myös Hämeen keskiaikamarkkinat Hämeenlinnassa 17-19.8. Itse en sinne tänä vuonna pääse, ihan vaan siitä syystä että elämässä pitää olla hieman nykyaikaakin!

***

This here is a list of the different medieval markets, festivals and things I’m attending this summer. See you there!

28.6.-1.7.Turku medieval market (Finland)

A major market in the very heart of historical Turku. Vendors from all over Europe, music, seminars and craftsmen – including us with th Merry Swan tailor’s booth. We have all the accessories to satisfy the needs of even the most fashionable medieval fashionista. And right next to us there is Kerstin from Medeltidsmode, with quality wools and linens! Oh and the traditional medieval fashion show (I still havent decided what to wear. Any ideas?), the frilled veil – gettoggether and the book launch party for “Sahramia, munia ja mantelimaitoa” (Saffron, eggs and almond milk) my friends’ new cookbook for medievalists. Oh and Räikkä!

Later in July I will be on holiday at Cudgel War. (Inkoo, Finland) Camping and lots of classes, every year I learn something new!

27.7.-29.7 Hollola medieval event (Finland)

Hollola medieval event is organised every other year. Market, craftsmen, displays.And the Merry Swan! I’m especially looking forward to the special guest stars, Albrechts Bössör from Sweden, who will display medieval cooking, wrestling and shooting handguns. To me, AB is like the Madonna of late 14th century living history.

5.-12.8 Visby medieval week (Sweden) 

Visby medieval week in the beautiful medieval town of Visby on Gotland. I haven’t been there since the early 00’s. But this year I am going and this trip will be something special! Stay tuned!

The medieval summer wraps up with a market in Hämeenlinna on 17-19.8.. Unfortunately I won’t be able to attend, since one also has to do modern stuff and not just go medieval all summer.

 

Ystävistä ja jaloista / Of Friends and Feet

20120428-172615.jpg

Jalkapuolella olen jo valmis kesään, kiitos taitavien ystävien. Kuvassa näette uudenkarheat patinukset ja melko uudet kärsäkengät.

Kengät sain Emeltä lahjaksi, sain lahjakortilla tilata sellaiset kengät kuin halusin. Toivoin kärsäkkäitä, avoimehkoja kenkiä – inspiraationa toimi tämä Bruggessa nähty kaunis ja siro keskiaikainen kenkä. Yhdennäköisyys on merkittävä!

Kärsäkkäitä kenkiä on aika vähän tarjolla keskiaikakenkiä myyvillä. Syy voi olla siinä, että tuo kärsä on hankala ommella.  Tykkään näistä kengistä ihan älyttömästi, kävellessä kärsät vilkkuvat hauskasti mekon helman alta. Eikä niiden kanssa ole oikeastaan yhtään hankala kävellä.

Eikä ole patinuksillakaan, sillä ne ovat saranallista mallia. Päkiän alla on nahkasarana, joten niillä voi kävellä ihan normaalisti, kummempia keikuttelematta. Patinukset ovat Rikun pajasta. Ne ovat ohutpohjaisille keskiaikaisille kääntökengille korvaamaton pari varsinkin kosteilla ja kylmillä keleillä. Ne eristävät kylmää ja auttavat pitämään jalat kuivina. Olen käyttänyt jo yhden parin tämmöisiä puhki ja vaikka millaisissa oloissa niillä on tullut vedettyä.

Näitä patinuksia saa kesällä ostaa Turun markkinoilta Iloisesta Joutsenesta. Ja tekee Riku niitä tilauksestakin (riku.petteri.pasanen(a)gmail.com), jos jotakuta kiinnostaa. Kengät taas, ne ovat uniikkikappaleet.

****

My feet are all ready for the summer, thanks to my talented friends! In the picture you can see my brand new pattens and my new pointy shoes.

The shoes are a gift from Eme. She gave me a gift certificate which entitled me to order any kind of shoes I wanted. I wanted ladylike shoes with pointy poulaines – inspired by this lovely shoe I saw in Bruges. And  you can see the resemblance!

It is hard to find poulaines with a long toe. Probably because the pointy bit is a bit of a bother to sew? I love these shoes, I adore the way in which the poulaines peek from beneath my hem when I walk around in them! And they’re not at all difficult to walk in.

And that goes for the pattens too, since they are the hinged kind. Under the ball of the foot,  there is a leather hinge, which makes the patten flex as you walk. So you can walk normally and comfortably. I’ve already outworn one pair of these and I used them in the most difficult of conditions.

I find pattens to be a very useful and necessary accessory for turnshoes, especially in cold and wet weather (which describes most of the weather here in Finland). They provide insulation from the cold ground and help keep your feet dry.

The pattens are made by Riku. We’ll have some for sale at Iloinen Joutsen in Turku, but he can also make them by order (riku.petteri.pasanen(a)gmail.com). The shoes, they are one of a kind.

Röyhelö on uusi musta / Frills are the new black

20120423-230109.jpg

Historianelävöityksen ydinsesonki on tuloillaan. Tapahtumia, markkinoita ja muuta tervehenkistä ulkoasumista riittää niin, ettei tiedä aina miten lomaviikkonsa asettelisi. Tänä kesänä tulee keskiaikailtua touko-heinäkuussa yhteensä noin 3 viikkoa. Huh.

Kevääseen liittyykin varustepaniikin tunne. Tietoisuus siitä, että kamoja pitäisi korjailla, tehdä ainakin tylsiä alusmekkoja ja sukkia – vaikka eniten haluaisi uuden mekon. Mieleen hiipii myös lista kaikesta, mitä viime kesänä päätti omaan leiriin hankkia tai nikkaroida. Ja kaikki pitäisi tehdä nyt, koska kesällä ei kumminkaan ehdi.

Tänä keväänä päätin (tai ainakin yritän) antaa piutpaut paniikille, koska kaiken järjen mukaan minulla nyt kuitenkin todistetusti on paljon ihan kunnollisia vaatteita ja mukava leiri. Jos en saa puoliksi leikeltyä mekkoa valmiiksi kesäksi, en siihen varmaankaan kuole.

Tänä kesänä päätin panostaa asusteisiin. Tärkeimpänä niistä röyhelöhuntu saksalaiseen tapaan: kolme kerrosta otsalle ja kaksi niskaan. Lisäksi on vetäisty silkkiloimi otsapantaa varten, valmistettu kauluri, ommeltu puolivalmis pikkuhuppu ja tilattu uudet patiinit. Niistä myöhemmin.

Hauskinta on nimittäin hunnun tekeminen. Projektissa on muutama uusi ajatus kokeilussa: huntu on malliltaan erilainen kuin koskaan aikaisemmin, kerroksia on enemmän ja lisäksi ajattelin kokeilla sen kiinni neulaamista ompelemisen sijaan. Saa nähdä, miten kaikki uutuudet toimivat. Se on jo varmaa, että siitä tulee pörheämpi kuin mikään!

Hunnun röyhelöt on nyt päärmätty (yhteensä reilu 8 metriä) ja alustavasti rypytetty, mutta lopulliseen muotoonsa asettelen ne neuloilla ja tärkillä. Nyt osaa olen kokeilumielessä neulannut, se näkyy kuvissa.

Neulaamisen idea syntyi röyhelöhuntukurssilla Jennin tudor-kaulusta tutkiessa. Olisiko hunturöyhelöitä sittenkin aseteltu samalla tavalla? Puntarissa painoi myös oma huono kokemus siitä, miten pienten s-röyhelöiden tärkkääminen muotoonsa pesun jälkeen on melkein mahdotonta. Neuloilla kootun röyhelön huolto on paljon helpompaa, mistä on hyötyä ihmiselle, jolla on taipumus pirskottaa punaviiniä päälleen.

Erinäisten kokeiluiden jälkeen päädyin samaan tulokseen kuin muutkin tätä saksalaistyyppistä huntua tehneet: alaröyhelö asettuu paremmin, kun huntua muotoilee tavanomaista puoliympyrää enemmän. Huntuun tulee siis sauma taakse, ja se on muodoltaan ikäänkuin pieni huppu. Siitä lähti ajatus hunnun kaavoituksesta. Pieni Luttrell-huppuni oli lähestulkoon passeli kooltaan ja malliltaan, joten aloitin kaavoituksen sen perusteella. Alla kuvassa näkyy kaavan kehitys hupusta paperin kautta pellavalle.

20120423-131023.jpg
Hunnun kaavoituksen muut kehitysvaiheet / other phases of the hood pattern

Välistä puuttuu tärkeä lakanakangasmallailun vaihe, jolloin ramppasin sinivalkoinen koeversio päässä peilin edessä laittamassa aina vain lisää neuloja ja asettelemassa huntua, vähän niinkuin joku raiteiltaan nyrjähtänyt smurffi. Voi olla, että tällaista huntua pitää jokaisen sovittaa itselleen sopivaksi niin, että löytyy se omille mittasuhteille sopivin ja päässä pysyvä muoto.

20120423-130947.jpg
Hunnun sovittelua lakanakankaasta, röyhelöt vain osittain aseteltuna / Drafting the veil from scrap fabric, half the frills still unpinned.

Nyt ompelelen huntua kasaan. Tärkkäyksen ja neulaamisen jälkeen nähdään, mitä siitä tulee.

 

****

The summertime high season is just around the corner, bringing about a certain panic about things to be done before all the days (alltogether 3 weeks) I plan on going medieval this summer.

It’s always the same: stuff needs to be mended, there is a need for boring things like hose and underdresses when you’d rather just make a new gown. All those plans for the encampment made last summer are still just what they were: plans. And stuff needs to happen now, since during the summer there will never be time to make things when one is just too busy using them.

This year I have decided (or I am at least trying) to take some distance from the usual panik machen. I have concluded that I have, actually, a nice medieval wardrobe of fairly nice clothes and the camp is actually pretty OK too. So should I not finish a new dress for the summer I will not a) go naked or b) perish.

Instead I have decided to focus on accessories (since they make the outfit, right?). The most important thing is a german style frilled veil, but I have also set up a loom to weave a silk headband on, made a small hood, made a collar and ordered new pattens. But more about those later.

Since the only thing I really can focus on is frills. The veil project includes a lot of new things: the veil will be shaped, I’m pinning the frills and there are more layers than before. I’m excited to see how all these things work out, but the end result will be super frilly, is for sure.

I’ve now hemmed all the approx 8 meters of frills and pleated them loosely to the desired lenght. I’ve done some trial setting (see pics) of the s-frills, but I intend to set the actual frills with both starch and pins.

I started thinking about the pins at our frilled veil class, when I was examining Jennis tudor collar, which made me wonder if the way of rsetting frills on veils could have been similar to what they did on collars. I was also tempted to try something else than sewing because of the trouble I had had with the washing of my small s-frilled veil and making the frills set. A pinned version would be easier to wash, which is a good thing if you are a person like me, that tends to frequently splash red wine on oneself.

After several tryouts, I came to the same conclusion as several others about the shape of the veil: the back frill sits where is should if you make a seam at the back of the head like a little hood. This gave me the idea of use my luttrell hood as a starting point for the pattern drafting. I think this kind of hood probably requires to be fitted to sit well. So last weekend I spent a lot of time adjusting pins, tucking in my pattern made from blue scrap fabric and looking like some kind of deranged smurf.

Now the only thing that is left is finishing the veil, attaching the frills and some starching and pinning!

Ryppyilyä ja tärkkäilyä / Frills and thrills

20120226-191203.jpg
Lämpimäisiä! Koepalojen tärkki kuivuu uunin lämmössä. / What's cooking? Just some starched frills drying in the oven!

Röyhelöhuntukurssiviikonloppu on nyt takanapäin ja ainakin näin opettajan näkökulmasta se oli varsin onnistunut. Meillä oli parisenkymmentä taitavaa ja kiinnostunutta oppilasta. Piian kanssa oli hauskaa opettaa yhdessä! Viikonlopun aikana käytiin kiinnostavia keskusteluja (aiheesta ja sen vierestä), saatiin ideoita ja kehiteltiin uusia röyhelöhuntuteorioita joista joitakin ehdittiin samalla testata käytännössäkin. Kiitos kaikille osallistujille ja erityisesti Kristiinalle järjestelyistä!

Kurssi alkoi teoria- ja kuvakatsauksella huntujen historiaan, tietolähteisiin ja tyyppeihin. Siinä muuten korvaamaton lähde oli Isis Sturtewagenin tutkimus ja typologiat. Sen jälkeen kurssilaisille opetettiin sekä S- että hunajakennoröyhelön valmistusta. Sunnuntaina jatkettiin röyhelöpalojen parissa ja demosin hunnun pukemista. Iltapäivällä Jenni tuli pitämään maanmainiota työpajaa tärkin keittämisestä. Koepaloja tärkättiin ja kokeiltiin yhtä sun toista. Tulokset olivat hienoja.

Tuntui siltä, että molemmat Piian kanssa kurssille asettamamme opetustavoitteet täyttyivät. Kurssilaisille jäi toivottavasti mieleen erilaisten huntutyyppien ja röyhelöiden moninaisuus. Se, ettei ole vain yhtä tapaa ja mallia. Toisen tavoitteemme toteutumisen tiivisti kurssin loppumetreillä Minttu, joka totesi “Hei, näitä huntujahan voi ihan oikeasti tehdä”.

Lisää kuvia ja kurssikuulumisia:Hibernaatiopesäke

***

The frilled veil course weekend is over and done with and it was quite a success, at least from a teachers point of view. We had about 20 skillful and very interested students. And it was fun teaching together with Piia! We shared so many interesting discussions, came up with new ideas and even got to try out some theories. Thank you to everone that participated, and a big thanks to Kristiina for the all the organizing!

The course started with a theory bit with pictures and some history of frilled veils, sources and different types. This was all made possible because of the fantastic research and typologies done by Isis Sturtewagen. After that we taught a how-to of the S-frill and the honeycomb. On Sunday we continued with the frills and I did a little show and tell on how I wear (pin on) my veil. In the afternoon Jenni came over and hosted her excellent workshop on how to make starch and we starched some of the frills that had been finished. Impressive results, I say.

I feel like we reached both the goals Piia and I set for the course: the participants got an idea of the variety of veils and frills, that there is not only one type and one way. And then there is what Minttu said today at the very end of the course: ” Hey you can actually really make these kind of veils”

More pictures and experiences:Hibernaatiopesäke

Viuhahdus rautakaudella / Iron Age detour

Viikonloppuna pukeuduin ensi kertaa rautakautisiin vaatteisiin. Huisia!

Asu ei ole mikään viimeaikainen salaprojektini, vaan lainassa sen tehneeltä Sahralta. Olin mallina Sahran järjestämässä Rautakauden muotia esitelleessä muotinäytöksessä.

Rautakauden vaatteet ovat komeita koruineen ja pronssispiraalikoristeluineen, mutta pujahtaminen toisen aikakauden vaatteisiin oli erikoinen kokemus. Vähän tuntui kuin olisi ollut dragissa, vaikka asu sopi ja istui niin kuin se olisi ollut minua varten tehty. Suomalaisen rautakauden vaatteissa tulee jotenkin semmoinen emäntämäinen olo!

Taas tuli kiinnostavalla tavalla huomattua, miten vaatteet saavat saman kropan näyttämään ihan erilaisille. Sama ero on tietenkin keskiaikavaatteiden ja modernien vaatteiden välillä, mutta siihen vaihteluun on niin tottunut, ettei sitä huomaa oikein ajatella. Oli hauskaa hämmentää tuttuja ihmisiä, jotka eivät tunnistaneet lainavaatteissa.

Houkuttaako oman rautakautisen asun tekeminen? Tavallaan. Värit, tekniikat ja kaikki saatavilla olevat suomalaiset lähteet tietenkin viekottelisivat, mutta toisaalta pelkään ettei olisi aikaa (eikä kotona säilytystilaa) uppoutua toiseen aikakauteen niin syvällisesti kuin haluaisin. Ja toisaalta suhteeni keskiajan muotiin on niin intohimoinen, ettei se anna tilaa syrjähypyille uusiin aikakausiin. Mutta toisaalta ikinä ei pidä sanoa ettei koskaan.

***

This weekend I did something I had never done before: I wore an outfit from the Finnish Iron Age!

This isn’t my new secret project – it is actually owned and made by Sahra, who organised an Iron Age fashion show I modeled in.

Iron Age clothes are pretty cool with all the bronze spirals and jewelry. Switching into clothes from a completely different time felt quite exotic. I felt like I was in drag, although the outfit fit like it had been made for me. Finnish Iron Age clothing makes me feel like such a matron!

It was interesting to see how different clothes change the way you and your body and your silhouette look. I’ve gotten so used to switching between modern and medieval clothes I forget about the difference there, but my Iron Age detour reminded me about that. I had a great time shocking people who didn’t recognise it was me at all, because the clothes were so different!

So do I now want an outfit of my own? Kind of. All the colours, the techniques and all the available finnish sources do tempt me. But on the other hand, I’m afraid I won’t have time (or storage space at home) to become involved in another era as deeply as I like to. And honestly, my love affair with medieval fashion is so passionate that I maybe cannot stray into other eras. But then again, never say never!

Yhteiskuva vaatteiden omistajan ja tekijän kansa / Posing together with the maker and owner of the outfit

Pieniä parannuksia / Small improvements

Mitä pussissa näkyy olevan / What appears in my bag

Kauneus luuraa yksityiskohdissa ja uskottava keskiaikaisuus eheässä kokonaisuudessa. Siksi on hauska tuunata oman keskiaikakokonaisuuden pienimmätkin osat kuntoon.

Omassa kokonasuudessani minua on pitkään häirinnyt yksi pieni mutta kirkkaankeltainen yksityiskohta. Olen nimittäin niin huulirasvariippuvainen, että se on naurettavaa. Se on ihan oikeasti se yksi ainoa juttu, jota ilman en voi mitenkään olla. Niinpä pussissa on uskollisesti keikkunut mukana kirkkaankeltainen huulirasvapytty, josta olen yrittänyt huomaamatta laittaa huulia.

No, olen todennäköisesti ainoa jota se häiritsee. Mutta joka kerta kun kaivan pussista esimerkiksi noppia, keltainen purnukka paistaa sieltä silmään. Ärsyttävää.

Olen miettinyt pitkään keskiaikaisempaa ratkaisua tälle addiktiolle ja nyt se on viimein askarreltu.

Museoissa olen kiinnittänyt huomiota pienenpieniin keraamisiin ruukkuihin. Kun alkaa katsoa sillä silmällä, niitä löytyy paljon. Joskus ne on nimetty leluiksi, joskus pyhäinjäännöksen säilytysastioiksi ja joskus niitä sanotaan….salvaruukuiksi! No, siitä se ajatus lähti.

Kööpenhaminan kansallismuseon pieni ruukku, jossa on säilytetty pyhäinjäännöstä. / Small reliquary jar, Nationalmuseet CPH

 

Ruukun koko verrattuna ns. normaalin kokoiseen ruukkuun. Tämä oli nimetty salvaruukuksi. / Tiny jug compared to a normal sized one. This one was a salve jug. Nationalmuseet, CPH

Kotona sattui pyörimään tälläinen pieni ruukku, jossa olen pitänyt mm. suolaa. Kippasin suolat menemään ja vaihdoin tilalle huulisalvaa. Kokonaisuuden viimeistelee korkki, joka estää koko pussukkaa rasvaantumasta.

Uusi ja vanha purnukka, korkki ennen veistoa / New and old jar, cork before modifying

****

God is in the details and a believable medieval outfit builds up of these little things. I enjoy fiddling with minute details of my kit.

There has been one really bothersome little detail in my kit. Small, yet bright yellow. The thing is, I am so addicted to lip balm it is silly. It is seriously the one modern comfort I cannot stand being without. So I have carried around this YELLOW PLASTIC tub of lipbalm in my bag and tried to apply it discreetly.

Seriously, I think I am the only one bothered by this.  But every time I look in my bag for dice or something, the tub is there and very yellow. And bright. And did I mention yellow? Annoying.

I’ve spent a bit of time trying to find a plausible medieval solution to this. And now it’s finally done.

You may have noticed these tiny ceramic jugs in museums. When you start noticing them, they are popping up fairly frequently. They are sometimes labeled as toys, sometimes reliquaries and sometimes… as jars for salve! So this gave me an idea.

I had a little jug like this. I’ve mostly used it to carry salt. So I chucked out the salt, scooped in my salve (aka lip balm) of choice, cut a wine bottle cork down to a good size  and here it is! A much more suitable transport for salve.

Mitä tein viikonloppuna / What did I do over the weekend

 

Ompelen huppua linnassa / Sewing a hood by the window

Olen yrittänyt sulatella viime viikonlopun Ronneburgin reissua niin, että osaisin jotenkin pukea sen kaiken pakahduttavan ihanuuden sanoiksi. Sanat eivät oikein riitä – sen toteaminen että reissulla oli mahtavaa, tuntuu melkein lattealta. Mitä viikonloppuna sitten oikeastaan tehtiin?

Lensimme iloisten räätäleiden Rikun ja Mervin kanssa Saksaan painorajoja uhkaavien pakaasien kanssa. Perillä meitä isännöivät ja emännöivät ylenpalttisesti Turun markkinoilta tutut Ronnie ja Taija.

Asuimme viikonlopun linnassa, nukuimme olkipatjoilla yhdessä sen monista saleista. Ikkunasta kantautui sekä haukan että riikikukon kiljahtelua. Päivät vietimme kukin omassa työpisteessämme: Riku teki puutöitä pihalla muiden puuseppien kanssa, Mervi pääsi töihin linnan upeaan keittiöön ja minä tein ompeluhommia yhdessä linnan kauneimmista saleista. Olin myös kaksi kertaa mallina muotinäytöksessä. Päiväsaikaan linnaan pääsi turisteja tutustumaan keskiajan elämään, mutta iltaisin meillä oli linna omassa käytössämme.

Lauantai-iltana kaikki tapahtumassa olleet harrastajat (noin 50, kuudesta eri maasta) kokoontuivat kauniiseen saliin, jossa söimme linnan keittiössä avotulella valmistettua herkullista ruokaa.

Tietysti linna antoi kaikelle ihanat ja suomalaisesta näkökulmasta harvinaiset puitteet, mutta lopulta parasta (niinkuin usein ennenkin) olivat kuitenkin ihmiset. Oli huippua päästä tutustumaan niin moniin samasta asiasta kiinnostuneisiin, jotka toteuttivat osaamistaan pieteetillä ja taidolla. Ja siis mitä timanttisia tyyppejä! Suurin osa on täysin uusia tuttavuuksia, osa tuttuja verkon kautta: jos ei blogeista niin kiinnostavista tapahtumakuvista.

Nyt pääsimme itse mukaan tapahtumaan ja päädyimme samoihin kuviin. Juteltiin, ommeltiin, opittiin toisiltamme  ja naurettiin yhdelle sun toiselle jutulle. Oli mahtavaa sujahtaa semmoiseen yhteenkuuluvuuden tilaan ja yhteishenkeen ennalta tuntemattomien kanssa. Meissä kaikissa on jotain samaa.

Mutta tässä käy niinkuin usein tämän keskiaikaharrastuksen kanssa: suuri osa jää kertomuksen ulkopuolelle. Voin yrittää kertoa miltä tuntuu istua linnan salissa penkillä ompelemassa savun kantautuessa keittiöstä, mutta oikeastaan asian ymmärtää täysin vain kokemalla.

Alla kuvia!

*****

I’ve been trying to digest last weekend in all its awesomeness, trying to find a way to put it all into words. Words do fail sometimes – saying it was lovely seems bleak in comparison to my experience.

So, what did we do over the weekend?

Me, Mervi and Riku flew over to Germany with luggage up to the limit. Once there, we were welcomed and hosted splendidly by our hosts par excellance, Ronnie and Taija of MiM.

We spent the weekend living in the castle, sleeping on straw matrasses in one of the many halls of the castle. Outside, peacocks and hawks made squeaky sounds. We spent the days stationed at our designated working areas: Riku with the carpenters, Mervi in the fab castle kitchen and me doing textile stuff with the other leather- and textile people. I also modeled twice in a fashion show they had for tourists. The tourists could visit during daytime, but in the evenings we had the castle to ourselves.

On Saturday evening we all gathered to the hall for a fantastic meal, all cooked on an open fire in the castle kitchen. And by all I mean about 50 people from 6 different countries.

The castle provided a beautiful and real setting (and one that is very rare from a Finnish perspective), but in the end, what made it so special were the people. It’s the people that make the mood and the atmosphere. And what fantastic people they were! It was so cool to get to know people that share the same interests and pursue them with such skill, knowledge and precision. Most of these people I have never met before. Some I know via the web – either from blogs or inspiring event photos.

And now we got to be at the event and end up in the same photos. We chatted, sewed, learned from each other and laughed together. It was great to slip into such togetherness and comfort with people that had been strangers before. We have something profound in common. Thank you everyone.

I still feel I do fail in sharing all the things that made it one of my top weekends ever. But it’s not the first time in this hobby.  I can try to explain what it is like to sit and sew by a window in a castle, smelling the smoke drifting in from the kitchen – but – to fully understand what it feels like to be there, you’ll have to try it for yourself.

And pictures!!

Seurueemme olkipatjoja täyttämässä. Hyvä patja on muhkea! / Our group filling straw mattrasses. A good matrass is big!
Mukana oli Iloisen Joutsenen viiri / The Merry Swan Sign
Samassa kuvassa Peterin (in deme jare cristi) kaa / in the same pic with Peter (in deme jare christi)
Ompelusali / Textiles hall
Illalla oli ihanaa ruokaa / Yummy food in the evening
Työ luistaa hyvässä seurassa / Working in good company

Kaikissa saksalaisissa linnoissa tuntuu olevan pakosti “kidutuskammio” jota siis hädin tuskin missään linnoissa on ollut oikeasti, mutta tuntuu olevan muotia rakentaa se sinne turistien iloksi. Sinne oli tietenkin pakko mennä hölmöilemään.

It seems like every castle in Germany has a “torture chamber” although hardly any places really had them, they have been built to amuse tourists. We of course had to go there to fool around.

Lupaan etten laita enempää röyhelöitä huntuun! / I promise no more layers of frills!

Lisää kuvia koko viikonlopusta Thorstenin galleriassa

Muu seurueemme kertoo reissusta / What did the others in the Merry Swan think?