Tervetuloa Iloiseen Joutseneen! / Welcome to the Merry Swan!


Kesällä 2011 Turun keskiaikaisten markkinoiden (30.6.-3.7.2011) työnäytösalueella esitellään ensimmäistä kertaa keskiajan räätälintaitoja.

Räätälikoju Iloinen Joutsen tuo markkinakävijöiden nähtäville vaatteiden valmistusta sekä kuuminta muotia vuosisatojen takaa.

Myynnissä on asusteita ja tarvikkeita oman keskiaikaisen asukokonaisuuden valmistamiseen ja viimeistelyyn. Iloisessa Joutsenessa voi seurata vaatteiden valmistumista ja tietoiskuja keskiaikaisista käsityötekniikoista. Päivystävät räätälit neuvovat ja vastaavat kysymyksiin keskiajan vaatetuksesta.

Räätälit ovat keskiaikaharrastajia, joilla on monen vuoden kokemus keskiaikaisten vaatteiden valmistamisesta. Iloisen joutsenen johtajattarina toimivat räätälivaimot Hibernaatiopesäkkeen Sahra (oiva oppilaani) ja allekirjoittanut eli Neulakon Elina.

Markkinoiden lähestyessä päivitämme tietoja kojun myyntivalikoimasta ja tarkemmasta ohjelmasta.

Tästä tulee hauskaa!

Edit: Iloisen Joutsenen Facebook- tapahtumasivu löytyy täältä. Ja komeasta logostamme, siitä muuten vastaa Riku.
Edit 2: Jostain syystä tämän päivityksen kommentteja ei saa päälle sitten millään.

***

During the 2011 Turku Medieval Market (30.6.-3.7.2011) the work display area will display medieval tailoring for the first time.

Iloinen Joutsen aka the Merry Swan is a tailor’s booth that presents the making of medieval garments as well as the hottest fashion trends from a few centuries ago.

You can also buy tools and materials for making your own clothing as well as accessories to add the finishing touches to your outfit. At the booth you can see the tailors working on clothing and participate in bulletins on medieval textile techniques. The tailors on duty will answer questions and give guidance.

All the tailors are medievalists who have several years of experience in making medieval clothing. The mistresses of the Merry Swan are Sahra from Hibernaatiopesäke (my dear minion) and yours truly, Elina from Neulakko.

As the market day approach we’ll keep you up to date on the things we have to sell as well as the timetable of things taking place at the booth.

This will be a lot of fun!

Edit: The Merry Swan has a Facebook event page here. And our great logo was drawn by Riku.
Edit 2: For some reason, the comments for this post just will not switch on.

Viime viikonlopusta / About last weekend

Neulakko palaa pian normaaliin ohjelmaansa, eli (toivottavasti) yleiskiinnostavaan keskiaikapuuhaan ilman seuraspesifejä juttuja. Mutta halusin kuitenkin kertoa vielä lisää viime viikonlopusta, koska se oli minulle niin tärkeä ja kokemuksena aivan mahtava. Lisäksi sain niin hienoja lahjoja, että ne kiinnostanevat ketä tahansa käsityön ystävää.

Kiitos vielä kaikille, jotka olitte mukana tekemässä viime viikonlopusta niin ikimuistoisen ja koskettavan.

Lue lisää viime viikonlopusta kuvineen, lahjoineen kaikkineen täällä!

***

Neulakko will soon return to its normal programming, i.e medieval stuff that is (hopefully) of general interest without too much society specific stuff. But I wanted to share las weekend a bit more with you all, since it was such an important and amazing experience for me. I also received such incredible presents that they must interest anyone with an interest in crafts!

One more great big thank you to everyone who participated in making last weekend so unforgettable and touching.

Read more about last weekend, see pictures and gifts here!

Eura ja pystykangaspuut / Eura and a Warp-Weighted Loom

Pystykangaspuiden kimpussa / Warp-weighted loom

Vietin viime viikonlopun huisin kivassa tapahtumassa. Mainioiden ihmisten ympäröimänä, käsitöiden, hyvän ruoan, laulun ja juoman merkeissä. Ei pöllömpää.

Viikonlopun kohokohta oli visiitti Euran Nauravaan lohikäärmeeseen, joka on esihistorian opastuskeskus. Se opastaa kävijänsä kiinnostavalla tavalla rautakauden elämään, josta seudulle on jäänyt runsaasti todisteita. Kuuluisin niistä on tietenkin Euran puku.

Erityismaininta keskukselle tulee pystykangaspuista joilla sai kutoa! Yleensähän museoissa on houkuttelevia kangaspuita, joissa kuitenkin lukee, ettei saa koskea. (Minkä kyllä ymmärrän, koska riski systeemien totaalisesta solmuuntumisesta on merkittävä.) Mutta olipa kivaa päästä vähän kutomaan! Se on rentouttavaa ja todella koukuttavaa. Kangaspuista irtautuminen oli yhtä vaikeaa kuin pallomerestä nouseminen viisivuotiaalle.

Karvaiset tippetit eivät muuten ole kätevin mahdollinen asu kutomiseen. Melkein kudoin itseni kiinni kankaaseen. Mutta sittenpähän ei olisi ollut pakko päästää irti puista!

Pakko saada. Nyt pitää enää keksiä, miten saadaan pystykangaspuut kerrostaloon, puolisolta lupa ja kissat pysymään erossa loimilangoista.  Haastetta kerrakseen.

Pikkutarkat pienoismallit kertovat ennallistamisprosessista / Precise miniatures highlight the process of recreating the dress

Euran puvusta ja arkeologisten löytöjen pohjalta tehdyistä ennallistuksista kiinnostuneille meillä oli aivan mainio opas, yksi paikallisista Euran puvun ennallistamisessa mukana olleista naisista. Oli kiinnostavaa kuulla prosessista, kokeiluista  ja pohdinnoista, jotka johtivat nykyiseen tulkintaan. Näyttelyn vitriinissä oli liuta pikkuakkoja, jotka esittelivät erilaisia tulkintoja matkan varrelta.

Euran puvun ensimmäinen versio / Eura dress, first recreation

Parasta oli päästä kyselemään, että mitenkäs te silloin teittekään.  Minua kiinnosti tietää muun muassa se, että vaippahameen värjäyksessä oli koivunlehtien lisäksi käytetty indigoliemen (jolla alusmekko värjättiin) jälkivärjäystä. Vitriinissä esillä ollut Euran puvun “virallisen” ennallistuksen ensiversiossa huomaa tummemman, siniseen vivahtavan sävyn, jota ei uudemmissa versioissa mielestäni näe.

Mukaan tarttui Lehtosalo-Hilanderin kirja, josta voin opiskella lisää. Nyt saadaan nähdä kauan pystyn vielä vastustamaan orastaavaa mielihalua tehdä rautakautinen asu.

***

Last weekend was spent at a really nice event with crafts, good food, wonderful people, wine and song. Not bad at all.

A special treat was visiting the Laughing Dragon, a prehistory guidance center in Eura. It introduces visitors to life in prehistoric Finland. There are a lot of finds from Eura, the most famous of which is the Eura dress (pdf).

A special perk was that the museum had set up a warp-weighted loom that one could weave on! Museums often display looms, but they are usually disappointingly off limits to visitors (which is understandable and reasonable, since visitors could easily mess the weave up totally). But boy what fun it was to get to weave a bit! It is relaxing and highly addictive. Letting go of the loom was about as easy as getting out of one of those splendid ball pits is for a five year-old.

A mental note: fur-lined tippets are not the most practical weaving outfit. I almost wove myself into the weave. But then again, if I had, they could not have made me leave the loom! Ha!

I would really want a warp-weighted loom. Just a few obstacles to be dealt with: how to fit one in our apartment, convince the spouse to that this is a great idea AND make the cats leave the tempting warp weights alone. Hmm…

We had an excellent tour guide, a real treat for a group with a special interest in the recreation of ancient and archaeological costume. She was one of the local women that had participated in the recreation process of the Eura dress, along with the researchers. It was really interesting to hear about the process and the thoughts, experiments and theories that led to the current interpretation of the dress. There was a display of precise small scale models wearing different interpretations.

The best part was getting the chance to ask how they did what back then. I thought it was really interesting to know that the overdress was dyed not only with birch leaves but it had also been placed in the afterdye of the indigo bath that was used to dye the underdress. The indigo hue is clearly visible in the first version of the dress, which is slightly darker than the “official” colours of the newer versions of the dress.

I bought a book on the dress (by Lehtosalo-Hilander). Now we’ll just have to see if I can fight the urge to make one.

Hollola

Nestetankkaus kirkon nurkan takana / Refreshments behind the church

Kuuma kesämeininki jatkui Hollolan keskiaikatapahtumassa. Lämpöä piisasi, vaikka ihan leirin lämpötiloihin ei päästy (ja lauantaina oli varmaankin kesän kylmin päivä). Yleisötapahtumisssa on kuitenkin se ero, että pitää yrittää kärvistellä jokseenkin sopivissa pukeissa säähän katsomatta, ihan vain yleisön mieliksi ja keskiaikakäsitysten ylläpitämiseksi.

Kesän yleisötapahtumissa on tullut samaistuttua teemapuistojen maskottieläimen fiiliksiin. Ihmisillä on nimittäin erikoisia tapoja reagoida keskiaikaiseen pukeutumiseen. Hassuja tilanteita on tullut vastaan.

Jotkut eivät oleta, että keskiaikavaatteissa kuulee. “Noissa vaatteissa on varmaan tosi kuuma!”, sanotaan sormella osoittaen lähietäisyydeltä, mutta silti yllättyen kun vastataan (kohteliaasti). Toiset ajattelevat myös, ettemme ymmärrä suomea. Turussa eräs mies veti johtopäätöksen, että keskiaikaisesti pukeutuneille on parasta huutaa feikki-virolaisittain murtaen. “Kuulkaas neitot, ka misa taalla liene villisianporsat?!!!!”, kysyi hän. Pokka piti nippa nappa. Ja tähän esimerkkiin liittyy sekin pointti, ettei aina valitettavasti osaa vastata kaikkiin kysymyksiin tapahtumien järjestelyistä.

Oma osallistuminen Hollolaan typistyi sairastumisen takia tylsästi päivävierailuksi, mutta onneksi pääsin edes käymään. Alaleiri, jossa minun piti yöpyä, oli tosi hieno kauppalaivoineen päivineen. Huoh.

Alaleiri Hollolassa / The harbor camp at Hollola

Hollolan tapahtuma järjestetään kauniissa ympäristössä Hollolan keskiaikaisen kirkon (joka on nähtävyys sinänsä) kupeessa. Markkinoilla oli kiva ja eheä tunnelma. Myyjien ja turnajaisporukan lisäksi mestoilla oli harrastajia telttoineen, mikä toi tunnelmaan ehdottomasti oman lisänsä. Tapahtuma veti ansaitusti komean yleisön: kävijöitä oli noin 7000.

En ollut aikaisemmin käynyt Hollolan tapahtumassa, mutta visiitin perusteella odottaa jo seuraavaa tapahtumaa vuonna 2012. Toivottavasti pääsen silloin paikalle koko leirin ajaksi.

Ps. Kannattaa muuten tsekata linkkilista oikeassa sivupalkissa. Päivitin keskiaikablogien listausta uusilla linkeillä, mukana Marian ja Peterin uusi blogi In deme jare Cristi.

****

The hot weather continued at the Hollola medieval event. It was really warm, although not as warm as camp (and Saturday was probably the coolest weather this July). The thing with events with a public is that one has to remain somewhat dressed in order to look “right” to the attending public.

Participating in these events with a public often means living the life of a theme park furry mascot. The reactions to medieval dress can be quite funny. Often people don’t expect you to hear: “Those clothes must be really hot”, they say, pointing a finger at you. Still very surprised when you reply (politely). Or then they don’t expect you to understand Finnish. A man at Turku thought the best way to communicate with us was to shout in a mock estonian accent. It was hard, but I managed to maintain a straight face.

My participation in Hollola was cut short to a daytrip on Sunday, due to getting ill. I recovered just in time for a visit, which was better than nothing. The harbour camp with the merchant ship Sotka, at which I was supposed to camp at (sigh), was really cool, as you can see in the picture above.

The Hollola event is held every two years in really nice suroundings, by a medieval church (which is a sight by itself). The market had a nice atmosphere. Besides the merchants and the tourney company there were re-enactors living in the camp, which certainly added to the atmosphere. It drew quite the crowd: 7000 people came to see the medieval goings-on.

I’d never been to the event Hollola before, but the visit was quite enough for me to look forward to the next one in 2012.

ps. Check out the updated links on the right, including Maria & Peters new blog, In deme jare Cristi.

Keskiaika ja ilmastonmuutos / The middle ages and climate change

Leirillä oli taas juurikin niin mahtavaa kuin oletin. Kymmenen päivää humahti ohi ystävien kanssa istuttujen päivien ja iltojen, käsitöiden, kiinnostavien asioiden oppimisen, opettamisen, kikattamisen ja hyvän ruoan sekä juoman parissa. Vähän niinkuin aina. Leiri oli taas vuodessa kasvanut monilla teltoilla ja telttojen varustelu herätti tervettä leirikateutta eli inspiraatiota ensi vuodelle.

Muista vuosista tämän leirin erottaa kuitenkin ehdottomasti kuumuus. Se on jäänyt tänä kesänä mieleen muissakin tapahtumissa, kuten kuulemma Grunwaldissa.

Sää oli vähän liiankin hyvä. Aurinko helotti täysillä koko viikon, päivälämpötilojen noustessa kolmeenkymppiin. Valkoisissa teltoissakin lämpötila nousi jo aamuvarhaisella kuumaksi ja varjoisia paikkoja sai hakemalla hakea. Onneksi leiripaikka on järven rannalla. Järveen menemällä pystyi välttelemään pahinta ylikuumentumista.

Järvessä tulikin oltua parhaimmillaan tuntitolkulla ja monta kertaa päivässä. Myssy päässä tietysti. Keskiaikainen järki sanoo että pää kannattaa peittää kylpiessä, moderni komppaa sillä että se estää päätä palamasta.

Muuten keskiaikaisten sopisvuuskäsitysten elävöittäminen kärsikin sitten lämpötilasta. Nämä lämpenevän ilmaston ajat asettavat omat vaikeat haasteensa keskiajan historian elävöittämiselle.

Koko alusmekko-mekko-päällysmekko-yhdistelmästä ei tietysti ollut puhettakaan paitsi aivan myöhään joinakin iltoina. (Ja muutamissa tilanteissa kärvistelin, koska sopivuus sitä ehdottomasti vaati.) Alusmekko-mekko- yhdistelmä oli liian kuuma useimpina päivinä, jopa ns. opiskelijahaalarityyliin käytettynä (eli vain mekon alaosa puettuna, yläosa roikkuu vyötäröltä vyön varassa). Mitä jäi jäljelle? Pellavainen alusmekko, huntu (mainio aurinkosuoja) ja essu.

Tässä helle-eleganssia värjäystyöpäajassa olkihatulla.

Helleasu ja värjäystyöpajan ihanat sävyt / Warm weather dress and dyeing workshop results

Aina voi lohduttautua sillä, että todisteita vastaavasta helletyylistä löytyy 1300-luvun italialaisen käsikirjoituksen kuvituksesta, mutta silti. Ensi vuodelle on pakko tehdä mekko mahdollisimman ohuesta villasta, siksi että pystyisi olemaan edes jokseenkin pukeissa. Vaikka punainen ei ole mitään maailman paksuinta villaa, se on kuitenkin täysvuorattu ja aika lämmin mekko.

Värjääminen on yksi leirin kohokohdista. Kaukameelin ja Elsebethin opastuksella syntyi tänä vuonna punaista ja oranssin sävyjä veriseitikistä, kokenillista ja krapista (värimatara). Villalankaa värjättiin sekä kirjonta- että neulakinnaspaksuutta. Lisäksi kokeilin kankaan värjäämistä. Harmaasta kankaasta tuli krappiliemessä hauska ruskeanoranssi. Eikä edes kovin läikikäs, vaikka langat eivät sille jättäneetkään paljoa elintilaa. Kaunein punainen tuli luonnonvalkoisesta kokenillilla värjätystä langasta.

Värjäämisen lisäksi piisasi hyviä työpajoja ja muita oppimisen tilaisuuksia. Oli harmillista, että kuumuus söi jonkin verran osallistujamääriä. Omakin osallistuminen hellepaahteessa vaati joskus viimeisillä voimilla riuhtomista.

Oma opetuspanos koski poimutettujen huntujen historiaa ja mekkojen istuttamista.

Villamekon istuttaminen oli melko extremeä kolmenkymmenen asteen helteellä, mutta siitä huolimatta mekkopajan urheat osallistujat synnyttivät ainakin seitsemän kaunista villamekon alkua. Odotan näiden mekkojen näkemistä valmiina.

Melkeinvalmiita mekkoja (rajattu yksityisyyttä kunnioittaen) / baby-dresses from the workshop, cropped to protect the privacy

Istutuspuuhien lisäksi käsitöiden osalta viikon aikana tuli kirjottua laskettua työtä, aloitettua uusi leukaliina, karvavuorattua yhdet hihat, tehtyä yksi lapsen mekko valmiiksi ja yksi lapsen myssy.

***

Camp was just as awesome as I had expected. Ten days passed quickly when hanging out with friends, working on crafts, learning and teaching things, giggling and consuming good food and drink. Just like always. The camp had grown in size: lots of new tents as well as well-equipped encampments that cause the good kind of camp envy, inspiration for next year.

What this year’s camp will be remembered for is the heat. This summer has been hot hot hot at other events all over Europe, like Grunwald for what I’ve heard.

The weather was a little too good. It was sunny and bright and the temperatures were close to 30 C (this is not normal for Finland). The tents (no matter how white) got really warm already in the morning and hunting for a little shade was a project in itself. Thankfully, our campsite is by a lake. Going into the lake was just about the only way to cool off.

So I spent a lot of time in the lake. Hours at a time at best and usually about three times per day. Wearing my cap of course. My medieval sense told me to cover my head when bathing and my modern sense agreed: it stopped me from getting sunstroke.

Otherwise the re-enactment of medieval sensibilities was less successful due to the temperature. This global warming meddles even with re-enacment!

The entire underdress/shirt-dress-overdress-combo was just too much, with the exception of a few very late nights (and on some difficult, select occasions where modesty and proper dress was required). Even the underdress-dress was too much on most days, even when worn like student overalls (i.e. not wearing the top part of the dress but letting it hang from my belt). So what does that leave me with? A linen underdress, veil+wimple (excellent sun protection) and an apron.

One can always get a little consolation that a similar hot weather style can be seen in a 14th century italian manuscript, but still. I’ll have to make a new dress for next year, made out of the thinnest possible wool, so that I could remain a bit dressed. Although my trusty red dress isn’t the thickest one can imagine, it is still fully lined.

The dyeing workshop (the results of which can be seen in the picture above) is something I look forward to every year. This year, hosted by Kaukameeli and Elsebeth, we created red hues with a mushroom (veriseitikki, I haven’t an idea what it is in English) cochenille and madder. We dyed wool yarns for embroidery as well as tablet weaving. I experimented a bit with madder-dyeing some fabric too, grey turned a funky orange hue – only slightly blotchy, although it didn’t really have enough room in the dye pot. The prettiest hues were from the natural white yarn + cochenille.

The dyeing workshop wasn’t the only chance for picking up new skills. It was a bit of a bummer that the weather did eat away at some of the general motivation to participate.

I taught a bit on the history of the frilled veil and had a two-day hands-on dress fitting workshop.

Fitting wool dresses in +30 C borders on the hardcore and extreme, but we managed! The brave will-stop-at-nothing attendees of the workshop created a total of seven dresses well on their way to being finished. I’m looking forward to seeing them in their future finished glory.

Besides fitting people and poking them with pins, I finished a dress for a little girl, made a baby’s cap, fur-lined a pair of sleeves, cut out and started a new wimple and did some counted thread embroidery.

Markkinameininkiä / To market, to market

Turun keskiaikamarkkinoilla ehti tapahtua monenlaista: keekoilin alusmekkosillani yleisön edessä, tapasin monta mainiota Neulakon lukijaa, taputin kampiliiraa, rikoin sukat, join sahtia, ostin ämpärin sekä erinäisiä muita ihania tarpeellisia asioita. Minua luultiin myös nunnaksi.

Torstaina seikkailmme markkinoilla silkan shoppailun ja hummaamisen merkeissä Paratiisin murusten Sanna-Marin ja Utan kanssa. Turun keskiaikamarkkinat ovat varsinaiset suomalaisten keskiaikaporukoiden kokoontumisajot. Tänäkin vuonna siellä oli kaikki ja kaikkien kaverit. On aina hauska tavata ihmisiä eri seuroista ja hengailla yhdessä.

En tänäkään vuonna saanut sellaista pientä peiliä, mutta ostin sentään hienon ämpärin.  Sen lisäksi mukaan tarttui Seija-keraamikon Espoon kaivausten mallin mukaan tekemä kynttilänjalka, pikkuisen kivaa krapin väristä lankaa, pienen soljen ja mainiota musaa.

Sanna-Marin kanssa sahtituvassa, uuden ämpärin omistajan muikea ilme / Me and Sanna-Mari at the alehouse, looking smug with my new bucket

Mainio musiikki oli tietenkin Räikän uusi levy. Meillä oli ilo nähdä bändi monta kertaa livenä. Kampiliira on ehkä maailman hienoin soitin, haaveilen siitä että saisin joskus kokeilla sellaisen soittamista edes yhden pyöräytyksen verran. Räikän kampiliirat ovat erityisen hienoja. Pääsin taputtamaan yhtä niistä päähän. Räikkä on mahtava bändi ja kaiken lisäksi sen tyypit ovat kivoja.

Räikkä markkinoilla (2009) / Räikkä at the Market (2009)

Torstaina käväisimme kuulemassa Sanna-Marin kanssa luentoa/miniseminaaria keskiajan maailmankuvasta. Jouduimme poistumaan hieman kesken kaiken (mikä ei ole helppoa tehdä huomaamattomasti, kun on keskiaikaisesti pukeutunut modernisti pukeutuneiden joukossa). Perään keskiajan seksuaalisuuden tutkija totesi vitsikkäästi: “Nyt ne nunnat lähtivät.”. Nunnat? Tämä on aina tätä hunnun ja leukaliinan kanssa. Mutta muuten emme olleet mitenkään nunnamaisesti pukeutuneita! Mullakin sentään punainen mekko ja korea vyö. Markkinayleisöltä muutamaa nunnajuttua aina odottaakin, mutta olettaisi että juurikin keskiajan seksuaalisuuden tutkija muistaisi, että naimisissa olevien naisten päähine on huntu (seksuaalisuus>sukupuoli>sukupuolen ilmaisut pukeutumisessa jne). Muutenkin kuin jeesuksen morsiamilla.

Perjantai sujui ankaran mallin työn merkeissä. Markkinoiden muotinäytöksen kaksi esitystä olivat kuin tykillä täyteen ammuttuja, siis jotain 150 katsojaa! Näytökseen oli koottu hirveän hienoja asukokonaisuuksia, joskin en ihan ymmärtänyt, miksi sen piti päättää näytöksen siihen yhteen ainoaan erittäin fantasiahenkiseen asupläjäykseen.

Oma osuuteni oli porvarisnaisen asuun suoriutuminen noin neljässä minuutissa, Sahran avustamana, Rikun riisuessa vieressä. Alusmekosta ja myssystä aloitettiin, sitten mekko, vyö, päällysmekko, leukaliina, letit ja huntu. Puin hiki hatussa ja aasialaisturistien salamavalojen välskeessä. Aavistuksen kainostutti alun pelkässä alusmekossa pasteeraaminen, mutta onnistuin olemaan vilauttamatta koko maailmalle.

Kuvia muotinäytöksestä on Sahran Hibernaatiopesäkkeessä, postailen tänne kuvia itsestäni kunhan niitä jostain saan (jos otitte niitä näytöksessä, otan niitä mielelläni vastaan osoitteessa neulakko (a-merkki) iki piste fi).

Loppupäivä ehdittiin hengata Väinölän väen kojulla käsitöiden parissa.

Ensi vuodelle onkin tajunnanräjäyttäviä suunnitelmia, mutta niistä lisää vasta niiden edettyä. Jännitys!

***

Turku medieval market was again packed with thrills and adventures: I posed in front of a large audience wearing only my underdress and cap, met many lovely readers of Neulakko, patted a hurdy-gurdy, broke my hose, drank some ale, bought a bucket as well as some other gorgeous necessary items. And got mistaken for a nun.

On thursday me, Uta and fellow blogger Sanna-Mari got to spend most of the day shopping and just having a good time. The Turku medieval market is like a big gettogether of all the medievalists in Finland. It seems like everyone and their friends were there. It’s always fun to meet people from different groups anf hang out together.

My desperate yearning for one of those little cased mirrors didn’t end this year either. (Boo) But I got myself a great little bucket, a small brooch, a ceramic candlestick based on a Finnish find as well as a little bit of madder dyed yarn for naalbinding.

I also puchased some excellent music by Räikkä. And we also had the pleasure of seeing them live several times. I love the sound of a hurdy-gurdy and harbour a secret desire to get to try playing one sometime, even if just for a little beep. Räikkä has exceptionally cool hurdy-gurdies. I patted one of them on its little head. The thing with Räikkä is that it is a great band and all the members are nice too.

On Thursday, me and Sanna-Mari went to see a lecture/mini seminar on the medieval world view. We had to sneak out a bit early (which wasn’t easy, being the only attendees in medieval clothing). As we were leaving, a person specializing in medieval sexuality said jokingly: “Now the nuns left”. Nuns? Us? It’s always like this with a veil and wimple, no matter how un-nunlike you are otherwise dressed. The most puzzling thing is that this came from someone studying medieval sexuality (and you know how sexuality > gender > gender presentation and cosntruction > clothing etc. go together). I’d have expected him to know that married women wore veils. Not only brides of jesus.

On friday I got to live the hard and arduous life of a fashion model. I modeled in the hugely popular fashion shows, in front of an audience of about 150 people. (Eeek.) All the outfits were really good, except I didn’t quite get why they had decided to conclude the show with one (and the only in that show) really fantasy-oriented outfit.

My job was to get dressed in the getup of a bourgoisie woman in a bout four minutes. Riku was getting undressed next to me and Sahra was helping the both of us. I got on stage in my linen underdress and cap, then put on my dress, belt, overdress and wimple, braids and veil. I felt slightly queasy about strutting in front of the asian tourists and their flashing cameras in practically my underwear, but it went well and I managed not to moon the entire world or something.

Sahra’s blog Hibernaatiopesäke has some pictures, I’ll post some more once I get them.

The rest of the day was spent working on crafts at the stand.

We already have some mind-blowingly fabulous plans for next year. I’ll let you in on them once they progress!

Kesän menokalenteri / Summer tour

Kesän menokalenteri alkaa hahmottua. Saari – tapahtuman jouduttiin tylsästi siirtämään ensi kesälle (sitä isommalla innolla sitten), mutta menoja piisaa siitäkin huolimatta. Tässä näitä yleisötapahtumia.

Turun keskiaikaiset markkinat järjestetään 1.7.-4.7.2010
Turku on maanmainio kesäkaupunki jokirantoineen ja Aboa Vetuksineen. Näiltä markkinoilta olen yleensä löytänyt eniten ostettavaa, vaikka hieman ronkeli olenkin. Jospa tänä vuonna saisin sen peilin!

Olen markkinoilla 1.7.-2.7., hengailen varmaankin taas Väinölän väen kojun tuntumassa käsityöläisalueella käsitöitä tehden ja perjantaina esiinnyn muotinäytöksessä Vanhan raatihuoneen kolmannessa kerroksessa. Ohjelmassa on näillä näkymin käänteisstrippausta eli pukemista. Torstaina järjestetään myös tosi kiinnostavalta kuulostavia luentoja, Luento Pinellan arkeologisista kaivauksista ja Paneelikeskustelu: Keskiaikakuva ja keskiajan tutkimus. Musiikkitarjonnasta haluan kuulla erityisesti mainiota Räikkää.

Hollolan keskiaikatapahtuma järjestetään 23.7.-25.7. 2010
Hollolan tapahtumassa en ole aikaisemmin käynytkään, mutta heti ekalla kerralla on tarkoitus mennä koko ajaksi. Leiriydyn oman pikkuteltan ja ystävän kanssa kauppalaiva Sotkan kupeeseen.

Elokuussa markkinakalenterissa on Hämeen keskiaikamarkkinat. Tänä vuonna näyttää siltä, etten pääse käymään. Ellei sitten ihan nopealle päiväkäynnille.

Ja varsinaiseen kesän leirielämän kohokohtaan, yli viikon mittaiseen telttaleiriin eli Nuijasotaan on enää kahdeksan päivää!

***

The summer programme is developing. We had to unfortunately postpone an interesting full period 14th century event in Helsinki in June until next summer, but the calendar seems pretty booked nevertheless. Here are some the public events I’ll attend.

Turku medieval market starts tomorrow! I’ll be there on the two first days. I’ll do some shopping (Turku has always offered good shopping opportunities) and hang out and sew at the work display area. On Friday I’ll do some reverse striptease aka get dressed in front of an audience at the fashion show. The Turku market offers some interesting lectures as well as music. I’m hoping to enjoy that too, especially seeing the fabtastic Räikkä.

The Hollola medieval event is onjärjestetään 23.7.-25.7. 2010
This’ll be my first time ever at Hollola.  I’m looking forward to a weekend camping next to Sotka the merchant ship. Good friends and sleeping on a pile of hay!

In August, there’s the 12th annual Häme Medieval Fair, but at least as of now it looks like I wont make it there, unless only for a little daytrip.

And today it’s only 8 days left to Cudgel, our annual 10-day camping experience!

Mistä aloittaa? / Where do I begin?

Joskus tapahtuu niin paljon kerralla, että mahduttaminen yhteen postaukseen käy työlääksi. Nyt on niin. Viime viikkoina on tullut  polkaistua leirikausi käyntiin Ruotsissa, opittua paljon uutta, koeponnistettua uusi mekko, aloitettua kansainvälinen museoviikko lempimuseossani Kööpenhaminassa ja hankittua ihania uusia kirjoja. Näistä aiheista riittää moneksi.

Aloitetaan siis ihan alusta. Aloitin leirikauden poikkeuksellisesti Ruotsista. Sahra ehtikin blogissaan kertoa maanmainiosta reissustamme enemmän. Oli hauskaa nähdä vanhoja tuttuja pitkästä aikaa ja samalla tutustua uusiin ihmisiin, sellaisiin joita on “tavannut” vain verkossa.  Oli inspiroivaa oppia uusia asioita mm. metallin valamisesta, vöistä, kankaista ja muusta kivasta. Päässä on niin paljon uusia ideoita, että suhisee. Ennen kaikkea tekee mieli leiritarpeita.

Opetin itse käsinompelua ja päähinejuttuja onnistuneesti. Kansainvälinen yleisö on haastavaa (koska pää raksuttaa kolmen-neljän kielen välillä) mutta mainiota. Opin samalla itsekin pistojen nimiä mm. ruotsiksi, saksaksi ja hollanniksi niitä yhdessä tapaillessamme. Markkinat linnalla olivat tunnelmalliset. Iltaisin tuli kukuttua myöhään.

Sää jätti paljon toivomisen varaa, mutta onneksi olin valmistautunut lämpimällä mekolla. Mekko ehti ennen leiriä saada nappeja vyötärölle asti. Leirillä tein lisää nappeja, mutta kolean sään takia mekolla oli niin paljon käyttöä, ettei niiden kiinnittämiseen tullut oikein sopivaa hetkeä. Mutta mekko toimi juuri niinkuin pitikin. Se oli lämmin, melkein vedenpitävä ja mukava. Ilman sitä olisin ollut syväjäässä kosteankolealla kelillä. Kuten kuvasta näkyy, käytin oikeastaan kolmea villamekkoa päällekkäin, vaikka kaksi olisi se ns. oikeaoppisempi määrä.

Uusi lämmin mekko / new warm dress

Toinen kurjan kelin selättäjä oli varustus jaloissa. Patiinien, nahkakenkien, neulakinnassukkien ja housusukkien yhdistelmä on jokseenkin lyömätön. Tarvoin sateessa ja kuravellissä, mutta jalat olivat aina lämpimät. Vaikka kengät kastuivatkin pariin otteeseen, jalkoja ei palellut kertaakaan. Ihan ihmeellistä oikeastaan.

Kengät ja patiinit / Shoes and pattens

Kaiken kaikkiaan tekemättömien toukokuu on lähtenyt hyvin käyntiin.

  • lämmin mekko valmiiksi (ihan valmis se ei vielä ole, nappeja kaivataan)
  • korjaa kaksi paria housusukkia
  • korvaa vyön irronneet niitit uusilla, tee lisää reikiä
  • kiristä kaksi pellavaista aluspaitaa tukevammiksi
  • uusi nyöri rukousnauhaan
  • korjaa patiinit (tosin ryökäle halkesi uudestaan, mutta muut korjaukset pitävät)
  • tärkkää ryppyhuntu

***

Sometimes life just gets too much for one post. In the past weeks I have started the camping season in Sweden of all places, visited my favourite museum in Copenhagen, almost finished my new warm dress (and already worn it a lot) and acquired a heap of new wonderful books. So I have a lot to say!

I guess I’ll start with an outfit post.

The times in Sweden were excellent, but the weather miserable. Thankfully I had my new warm dress with me! I had almost finished the dress, the only thing that was missing were buttons from the waist down. That wasn’t going to stop me from wearing it. During the camp I made more buttons, but the weather didn’t really allow for me to start putting them on, since I needed my warm dress! The dress did exactly what it was supposed to do: keeping me warm, dry and comfy. It is one of those items that make you look a bit huge, especially when worn slightly incorrectly over TWO wool dresses instead if just one. But I don’t really care, since it stopped the cold and wet weather from getting to me.

Another wonderful thing was the pattens – turnshoes – needlebound socks – wool hose -combo. My feet were perfectly warm in all the rain, mud and cold weather. As amazing as it is, my feet were warm even when they got a bit wet a couple of times.

(See pics above)

I learned a ton of new stuff on things like metalwork, belts, weaving and fabric. My head is buzzing with new ideas. Mostly I feel a really big need for new stuff for our camp. I also taught handsewing and tailoring as well as some things on 14th century headdresses. An international audience is a bit of a challenge with all the languages, but it pays off too: now I know, thanks to my students, a lot of textile terms in Swedish and German.

It was also great fun seeing people I hadn’t seen in years as well as meeting fab new people or meeting people in real life (vs. their blogs) for the first time.  And me and my fabtastic travel mate Sahra laughed so much it was nearly fatal. Speaking Swedish rocks too. The market at the castle was really neat. In the evenings I stayed up too late and had good times. The usual. :)

My list for May is progressing well:

  • finish warm dress (not actually finished yet, but wearable)
  • repair two pairs of hose
  • replace missing belt studs on belt, make more holes to fit smaller waist
  • tighten two linen underdresses/shirts
  • make a new lace to string up a rosary with
  • repair pattens (The toe part probably needs to be completely replaced at some time though)
  • starch frilled veil

Mainiot oppilaat / Excellent students

Olin viikonloppuna opettamassa syventävää keskiaikapukukurssia Hollolan Keskiaikaseuran kutsumana. Oppilaita oli 26, ympäristönä tunnelmallinen Hollolan kunnantupa ja aikaa kaksi päivää.

Hupun kaavoitus käynnissä, opettajallakin menee tuumaukseksi / pattern drafting makes the teacher go hmmm

Parissa päivässä ehdittiin paljon. Ensimmäinen päivä oli omistettu pukeutumisen historialle. Aivan alkuun käytiin läpi ne lähteet, joista saamme tietoa pukeutumisen historiasta. Sen jälkeen tutustuttiin kuvin ja sanoin kerros kerrokselta keskiajan vaateparteen (Tämä oli laaja kokonaisuus, jonka tiivistäminen oli haaste sinänsä!). Päähineosuutta konkretisoin pienellä esityksellä eri tavoista pukea huntuja.

Huntudemossa brunetti-Emma muuttuu tutunnäköiseksi blondiksi / Veil demo makes Emma, a brunette look like a blonde we know

Loppuiltapäivästä käytiin läpi keskiaikapukeutumisen vinkkejä ja kikkoja, joilla asusta saa entistäkin keskiaikaisemman. Otsikkona oli keskiaikaipukeutumisen Do’s and Don’ts. Olin kuvittanut vinkit viiltävän noloilla kuvilla ensimmäisistä omista keskiaika-asuistani vuodelta 1995 ja 1997 (Ja ei, ennenkuin joku kysyy, EN laita niitä nettiin, vaikka niiden näyttäminen olikin hysteerisen hauskaa. Joku raja sentään. :)).

Sunnuntaina oli ohjelmassa enemmän toimintaa. Lyhyen materiaaliopin jälkeen opettelimme ryhmätöinä arkeologisen kaavan sovittamista omiin mittoihin. Lopputuloksena oli läjä toimivia hupun kaavoja! Lounaan aikoihin tehtiin demonstraatio mekon istuttamisesta ja ehdittiin käydä läpi myös istuvan, napitettavan hihan kaavoittaminen. Sitten vielä käsinompelun välineet, pistoja ja saumatyyppejä, erilaisia räätälintekniikoita ja kikkoja. Ennen kotiin lähtemistä vielä kierros Marjan mainiossa opastuksessa Hollolan keskiaikaisessa kirkossa.

Olen viikonlopun jäljiltä väsynyt mutta onnellinen. Ainakin opettajalla oli tosi hauskaa, ja kiitos siitä on mainioiden oppilaiden! Yleisökseni sain mainion porukan osaavia ja aktiivisia eri seuroissa toimivia harrastajia. Monissa osioissa syntyi hyvää keskustelua, kokemusten vaihtoa ja mainioita hetkiä, jossa pohdittiin yhdessä asioita joita kaikki luulivat pohtineensa ainoina.

Kiitos  kutsujille, lisää tälläistä! (Ja värjäyskurssistahan jo käytännössä sovittiinkin..)

Menovinkkinä mainittakoon, että hollolalaiset järjestävät ensi kesänä kahdeksannen kerran keskiaikatapahtumansa, tänä vuonna 23.-25.7. Kuulemani suunnitelmat viittaavat hauskaan tapahtumaan!

****

I spent the weekend in Hollola. I had been invited over by Medium Aevum Hollolense, a Hollola- based medieval society, to give an ‘advanced’ course on medieval dress.  I had 26 students, two days and a cosy wooden building to teach in.

We covered a lot in two days. The first day was dedicated to the history of dress. We started off by getting acquainted with the sources of information on medieval dress. After that the we went through the medieval outfit, layer by layer and item by item. Looked at my selection of slides. (On my part, this was a challenge to put together – a very broad topic to cover.) When we got to the part on headress, I did a little demo on several different ways to wear a veil.

In the afternoon it was time for the do’s and dont’s of dressing in a medieval manner. We covered some of the simplest ways to improve ones outfit. I illustrated my points with some horrendously embarrasing pics of my earliest attempts at medieval clothing from 1995 and 1997. (And NO, before anyone asks - I won’t be posting those pics online. Even if using them as wary examples was a lot of fun. :) )

On Sunday it was time for some more action. After a short intro on fabric and materials, I divided the students into teams and we took on the challenge of trying out how to draft a pattern with ones own measurements from a medieval/archaeological source. The end result was a pile of very good, brand new hood patterns!

During lunch I did a demo on fitting a dress and we also had (surprisingly!) enough time to show how a fitting sleeve pattern is drafted and fitted. Then it was time for handsewing: the necessary equipment, medieval stitch types and a variety of tips and tricks for seamstresses.

Before heading home we had a chance to tour the medieval church in Hollola, see the statues and the murals with our very wise guide Marja.

Teaching was a blast, thanks to my excellent students! They were from several different medieval societies, with different experience. They were talented and active – a joy to teach. We had several great and interesting conversations over the weekend.

Thanks for inviting me – more of this! (We practically already decided on a course in dyeing, didn’t we?)

ps. Hollola hosts their 8th medieval event this summer on the 23.-25.7. from what I heard it sounds like it’ll be a good time!

Keskiajan bling bling / Medieval bling bling

Tapahtumakuvaamisen kanssa kävi niinkuin sen kanssa tapaa käydä. Suunnitelmat fantastisesta kuvasessiosta jäivät toteuttamatta, koska oli kiire hengata kaikkien mahtavien tyyppien kanssa ja häsätä yhtä sun toista. (Hauskaa kyllä oli! ) Lopputuloksena  jakoon on laitettavissa vain kiireessä näppäisty kuva hassulla taustalla, jossa tietenkin vielä hölmöilen.

Bling blingiä
Besantit mekossa / Bezants on the dress

Mutta ainakin siinä näkyy keskiajan bling bling eli uutukaiset besantit. Ne ovat pienempiä kuin monet edellisestä kuvasta päättelivät, mutta näkyvät koostaan huolimatta yllättävän pitkälle.  Ja kynttilänvalossa ne näyttävät juuri niin hienolta kuin ajattelinkin. Niitä on mekossa sekä edessä että takana.

Besanttiprojektin tutkimushaasteena oli sen keksiminen, mihin niitä laittaa ja miten.  Keskiaikaisissa vaatteissa besantteja tuntuu olleen muutamalla eri tavalla: aseteltuna riveiksi tai reunoiksi seuraamaan vaatteiden muotoa (esim. reunaa), järjestettynä aseltemiksi (esim. metallista tehdyt possubesantit syömässä besanttiomenoita kirjotun puun katveessa) tai sitten ikäänkuin ripoteltuna vaatteen pinnalle.

Valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon ihan koristeiden määrän, koon ja tyypin takia. Isommat koristeet olisin ehkä laittanut kaula- ja hiha-aukkoja mukailemaan tai keskelle riviksi.

Kiehtovien detaljien saralla löysin myös maininnan säännöstä, jonka mukaan besantit tuli kiinnittää niin, että niiden taakse saattoi katsoa (ts. vain yhdestä kulmasta) tarkistaakseen oliko ne tehty siitä metallista mistä niiden sanottiin olevan tehty. Tämä esti sen, ettei kullattuja besantteja myyty kokokultaisina jne. Nämä pienet lehdet tuli joka tapauksessa ommeltua vain yhdestä kohdasta, mutta tässäkin suhteessa meni siis tavallaan ihan oikein. :)

Kirjotut pussit ovat myös keskiajan bling blingiä ja luksusta ihan jo vaatimansa työmäärän perusteella. Meillä oli tapahtumassa tälläiset kirjontakehysten kokoontumisajot – aivan todella ihania projekteja ihmisillä on tuloillaan!

Kirjontakehysten kokoontumisajot / Embroidery frame meet

Ja muistakaa Aboa Vetuksen näyttely otsikon aiheesta ensi syksynä!

***********************

The usual happened with the grand plans of having an actual photoshoot at the event. I was too busy hanging around with all the fantastically interesing people and doing all sorts of things (and having a really good time too!).  So in the end, the only picture of the dress with the bezants is the one above: taken in a hassle, with an odd background and to top it off: with me goofing around.

But at least you can see medieval bling aka the bezants! They’re much smaller than many people thought after seeing the pictures in the previous post. Despite their size, they are very visible on the dress. And in the candlelight, they look just as nice as I expected. There are bezants both on the front and on the back of the dress.

The research challenge (after actually aquiring the bezants) was in trying to figure out how I should place them. Bezants seem to have been placed on the garment in several different ways: set as lines or along edges on a garment (following the shape of a neckline, for an example), set as some kind of scene (like with a scene with a bezant pig eating an apple shaped bezant under an embroidered tree) or just sprinkled about the garment. I chose the latter because it fitted the type of bezants I had. Had they been bigger I may have opted for lining the neckline or setting them in a row somewhere on the dress.

One rather fascinating detail that came up in the material I read was that there was a sumptuary law stating that bezants should be sewn on only from one point, so that the other side could easily be checked. This was to ensure that they were made out of the metal they were said to be, i.e. so that gilded bezants would not be sold as solid gold. The little leaves are designed to be sewn on from just one point (the loop at the top) so in this case this rule was easily obeyed. :)

Embroidered bags are also medieval bling and luxury. Over the weekend we had a little roundup of embroidery frames – people have such lovely things coming up, just look at the fantastic embroidery projects they’re working on!

And as for the title, it’s actually a rip-off from a very interesting exhibition in Aboa Vetus in Turku, opening in October.